Tallinna

Sade alkoi Haapsalussa aamun tunteina. Minulla ei ollut kiire minnekään, vesisateessa ei kaupunkikierros oikein houkuttele. Tein keittiössä itselleni aamiaisen, yksin sain siellä istua, vaikka varuiksi keitinkin pari ylimääräistä kahvikupillista. Vanhempi rouva tuli siivoamaan, oletettavasti viiksivallun vaimo. Olin ajoissa bussiasemalla ja tungin itseni katoksen alle. Bussissa sain vieruskaveriksi pyörätuolipojan, josta ei juttuseuraa irronnut. Perillä lähdin kävelemään kohti Kalamajaa, satoi niin kovin, etten voinut tarkistaa puhelimesta oikeaa suuntaa, vaan kuljin vanhasta muistista. Tallinnassa kadut tulvivat ja ratikkatyömaa aiheutti lisämutkia. 10 päivää olen selvinnyt ilman sateenvarjoa ja sadeviitta on edelleen jossain rinkan pohjalla. Vessaan päästäkseni pysähdyin Rotermanin Orangerieen Aperol Spritzerille (11€, ei tarvitse tulla toiste). Olisin mennyt Siesta-tapasbaariin syömään, mutta se aukeaa vasta kolmelta ja onhan tapakset muutenkin mukavampi jakaa kahdestaan tai porukassa.

16eur Fat Margareta

Majoituin vanhastaan tuttuun 16eur Fat Margaretaan, tällä kerralla naisten 6h-dormiin. Nimen voisi kyllä päivittää; nykyisin peti maksaa 18-19€. Vein alakerran keittiöön vähät evääni ja ilahduin, kun huomasin, että sinne on maksullisen kahvikoneen lisäksi hankittu parikin pressokannua. Enköhän minä jossain arviossani sellaista toivonutkin. Kävin pesulla, vaihdoin vaatteet ja lähdin läheiseen Soo Uulitsaan syömään. Vaikka ulkona sataa ja tuulee vaakasuoraan, Tallinnassa viedään pienetkin lapset ulos kurahousuissaan leikkimään ja pyöräilemään.

Soo Uulitsa

Kesäkuussa Annan ja Sofian (ja Tommin & Siirin) kanssa kokeilin täällä kõbekanawrappia, sen tilasin nytkin. Hyvää, kuten pulledpork hampparikin. Kävelin Baltijaama turgille, ostin Marelle ruusut kiitokseksi mökin käytöstä ja Jaanille oluen sen juomani tilalle. Mare oli ollut kahvittelemassa ystävänsä kanssa, joten kieltäydyin tarjoilusta, toivotin hänelle hyvää vaellusmatkaa Portugaliin ja palasin hosteliin kahvinkeittoon.

Ainoa puhelias dormikaverini oli nuori korealainen Kate (Kjang Kjang tms.) Hän kiertää Euroopan pääkaupunkeja muutaman kuukauden, palatakseen joskus itseään miellyttäneisiin maihin. Suomessa hän oli käynyt Helsingin lisäksi Rovaniemellä. Tietenkin tavatakseen Joulupukin! 

Joku sulki yöllä ikkunan, heti tuli hiljaista (ja minulle hiki). Nukuin taas huonosti (joku kuorsasi), jalkoja särki ja kurotin laittamaan peiton säärille. Tälle päivälle on kaksi aikataulua; 10.00 hieronta ja 17.00 lähtee laiva. Siinä välissä voin käydä lounaalla ja kahvittelemassa. Jätin loput kahvini keittiöön ja selitin italialaiselle Alexille, miten siitä saa juotavaa pressopannulla.

Sää oli taas mitä kesäisin, kun lähdin kävelemään Ilusalong Centraliin. Edellinen asiakas kehui vuolaasti hierontaansa ja kysyin, kuka hieroja oli. Harmikseni en saanut riuskaa Tatjanaa, vaan nuoremman Sveelan, joka on ennenkin hieronnut minut. Hyvä hänkin on ja hän käytti apuna jotain "imukuppia", mutta Tatjana on selvästi voimakkaampi. Ilmeisesti minut lasketaan jo kanta-asiakkaaksi, kun 90 minuutin hieronta maksoi vain 50€. Kahvitkin olisin saanut, mutta sanoin lähteväni lounaalle.

Chicago

Tarkoitukseni oli mennä syömään Must Puudelin lounastarjous, mutta vähän jälkeen puolenpäivän ankkafilé oli jo loppu! Ehkä syynä oli se, että sitä oli eilenkin lounaalla. Rimistä olisin voinut ostaa annoksen salaattipuffetista ja mennä johonkin puistoon piknikille - sää olisi suosinut - mutta tipua teki mieli ja palasin takaisin Rotermanniin. Chicagon punaviinilasillinen oli kalliimpi kuin kalkkunafilé (7,90). Terassin naapuripöydälle oli jäänyt leipäpaloja, heti siinä oli parvi varpusia ja puluja. Viron lintuinfluenssatilanteesta en tiedä, mutta katsoin parhaimmaksi poistua heti syötyäni. Hain rinkan hostelin säilytyksestä ja kävelin satamaan. Minulle ei montaa lisämutkaa tullut, kun asuin Kalamajassa, mutta kuinkahan moni mahtoi myöhästyä tästä laivasta?

Elokuun kirjoja;

Ulla-Lena Lundberg "Kuninkaan Anna". Ahvenanmaan Kökarissa asuvan kalastajaperheen isä, "Kuningas", kuolee miinaa purkaessaan. Kristiina-äiti suree miestään ja syyttää tätä vihaisena kuolemasta. Perhe yrittää sinnitellä kalastuksella ja lampaanvilloilla, myös lapset joutuvat pienestä pitäen auttamaan. Joka syksy kökarilaiset lähtevät veneillään Helsingin silakkamarkkinoille, siellä Anna tienaa perheelle hyvät rahat, sillä ostajat pitävät ystävällisestä ja iloisesta tytöstä. Kökariin saapunut tukholmalaistaiteilija saa nuoren tytön pään pyörälle ja Anna muuttaa miehen perässä Tukholmaan. Onni ei pitkään kestä, kun mies kyllästyy teräväpäiseen, mutta maalaismaiseen nuoreen tyttöön.

Ulla-Lena Lundberg "Kökarin Anna". Rakkaudessa pettynyt Anna palaa Kökariin, jossa opettaja ja naapurinrouva patistavat kuitenkin Annan lunastamaan jo luvatun seminaaripaikan Turussa. Annasta tulee pätevä ja pidetty opettaja. Hän uskaltautuu jopa ihastumaan, mutta tämäkin mies pettää toiveet parisuhteesta ja perheen perustamisesta. Kesälomillaan Anna palaa aina Kökariin ja alkaa kunnostaa kotimökkiään. Äidin kunto kuitenkin huononee ja Anna hakee opettajan paikkaa Loviisasta, koska siellä hänelle järjestyy isompi asunto ja Kristiina muuttaa asumaan tyttärensä kanssa. Anna ei omaa perhettä saa, mutta pitää yhteyttä sisareen ja veljeen ja näiden lapsiin. Kummityttö Klara kulkee tätinsä mukana saarella ja oppii rakastamaan sen luontoa ja vanhoja rakennuksia.

Kassari - Käina - Haapsalu

Hiidenmaalla (ja koko Virossa) on todella hyvä omenavuosi. Vanhaemäntä Tiiu tuo minulle keittiöön omenia ja luumuja. Harmi, etten voi kantaa ämpärillistä kotiin, Valkeakuulas olisi mainio viinintekoon. Tiiu kyseli, mitä tein eilen. Hän oli käynyt sairaalassa katsomassa 93-vuotiasta veljenvaimoa, joka tänään siirretään Tallinnaan sydänoperaatioon. Yritin parhaani mukaan (pahuksen kielettömyys!) kertoa eilispäivän tekemisistäni ja valitin, että kaikki ravintolat ovat jo kiinni tältä kaudelta. Tietysti hän sanoi, että Õlle Koda oli illalla avoinna ja sieltä olisi saanut ruokaakin. Samoin jos olisin kävellyt toiseen suuntaan kolmisen kilometriä, olisin saanut jostain tienvarsikohvikista syötävää. No, tällä kerralla näin, ehkä ensi kerralla toisin.

Tiiu heitti minut Käinan bussipysäkille. Hän ajoi mainitsemansa ruokakioskin ohi ja totta tosiaan, sieltä olisin saanut purtavaa ja voinut istua piknikpöytien ääreen syömään. Samalla hän esitteli Vana Kassarin, jossa talot ovat 200-vuotiaita. Siitä tulisi hieno kävelylenkki! Kuusi kertaa olen majoittunut Kassarissa, enkä tätäkään tiennyt. On siis tultava uudelleen!

Koidu Homestay

Bussi oli lähes täyteen myyty (sillä olisi päässyt Tallinnaan saakka), mutta suurin osa taisi tulla kyytiin vasta Haapsalusta. Suuremõisasta sain viereeni käkkäräpäisen nuorenmiehen, joka puhui kyllä eestiä kuskin kanssa, mutta epäilin, ettei ole virolainen. Lauttamatka meni mukavasti kirjaa lukien ja Haapsalun ravintolatarjontaa tutkien. Kun nousin lautalla takaisin bussin kyytiin, pyysin vieruskaveriani siirtymään ikkunan viereen, sillä minä jäisin ensin pois. Hän osoittautui sveitsiläiseksi filmintekijäksi, joka asuu virolaisen vaimonsa kanssa puolet vuodesta Pariisissa ja puolet Tallinnassa. Sain myös hyvän vinkin, että Hiidenmaalla kysyessään saa kyydin ja majoituksen pienille saarille. Jäin pois kyydistä Lillen tienhaarassa ja kävelin majapaikkaani. Olin ilmoittanut saapumisaikani Booking.comin kautta ja samaan aikaan kanssani pihaan kurvasi viiksivalluisäntäni autollaan. Hän pahoitteli siivouksen olevan vielä kesken, talo oli ollut täynnä vieraita viikonlopun koiranäyttelyn ja Valge Daam -tapahtuman takia. Minä sain yläkerrasta oman tilavan huoneeni ja käytävän varrella olevan kylpyhuoneen. Jälkeeni alakertaan majoittui hiljainen fillaristipoika. Hänelläkin on siellä kylppäri omaan käyttöön. Olin etukäteen kysellyt pesukonetta hikisille vaatteilleni ja sehän onnistui. Pyöräytin mustat vaatteet koneessa, sillä aikaa kävin suihkussa. Yllättäen (ei mainita Booking.comissa) käytössä on myös keittiö ja wifi ja saunankin saa lämmittää, jos haluaa. Ripustin pyykkini pihalle kuivumaan ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. Jalat kertoivat, ettei kannata ainakaan kauimmaiseen kävellä.

Demoresto

Olin aikonut mennä syömään Rado Restoraniin (Posti 7), mutta en huomannut sitä lainkaan (tiedoista poiketen oli suljettu). Sen sijaan Demoresto (Karja 21) houkutteli minut sisälle, tai oikeammin takapihan terassille, josta näkyi Piispanlinnalle. Hannu veikkasi, että tottakai tilasin Vitello tonnaton, mutta ei. Vaikken ollutkaan syönyt mitään aamiaisen jälkeen, kaksi ruokalajia on minulle liikaa ja siirryin suoraan pääruokaan. Pitää siis tulla tännekin uudelleen jakamaan yhteisiä annoksia! Syömäni Kimchy crispy chicken oli mainio, tiedä sitten, johtuiko runsaasta majoneesista, että tulin annoksesta aivan täyteen. Jälkiruokaa, ei kiitos! Kävelin kaupan kautta kämpille keittämään kahvia.

Pyykkini olivat lähes kuivuneet ja siirsin ne sisälle samalla, kun kahvi valmistui. Istuin terassille kahvittelemaan ja päivittämään blogia. Ulkorakennus näyttää olevan oma asuntonsa; keittiö, sauna, patio, ylhäällä makuutilat ja parveke. Kaikki on kiinteistössä vähän sinne päin, ulkomaalaus on kunnossa, mutta muuten riittää roinaa ja romua. Tänne tarvittaisiin naisen näkemystä ja komentoa. Ja kunnon siivousta!

Ympyrä on siis sulkeutunut ja täytyy todeta, että olipa mukava reissu, taas kerran! Minulle niin rakas Hiidenmaa, ihania kohtaamisia ja mukavia majoituksia. Isommalla rahalla toki saisi tasokkaampia, mutta yksinkertaiselle ihmiselle riittää simppelikin majoitus. "Aga ma olen zen inimene. Ma ei muretse palju" kuten Mamma Mia Pizzerian italialaisomistaja Michele Parrucci toteaa.

Allikalaht - Kärdla 14 km - Kassari

Mamma Mia Pizzeria

Jalkoja särki yöllä, olen totaalisesti unohtanut venyttelyt ja illalla vältin veden juomista, ettei tarvitse yön pimeydessä lähteä huussiin. Aamuyöstä laitoin sähköpatterin päälle ja sain nukuttua liki kahdeksaan saakka. Aamiaisen jälkeen laastaroin jalkani, pakkasin tavarani ja siistin jälkeni. Omat roskani vein lähimmän bussipysäkin roskikseen. Olisihan täällä viihtynyt pidempäänkin, mutta kauppa on kovin kaukana. Aurinko lämmitti jo, kun kymmenen hoodeilla lähdin kävelemään kohti Kärdlaa. Välillä vähän turhankin kuumasti, sillä taivalsin nyt tien aurinkoista puolta. Ennen Kärdlaa taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä. Tässä kuumuudessa ja kosteudessa en todellakaan halua ottaa sadeviittaa käyttöön, joten päätin sateen sattuessa peittää rinkan sadesuojalla, avata sateenvarjon ja siirtyä tien toiselle puolelle bussipysäkille odottamaan bussia tai liftaamaan. Busseja oli tullut vastaani kaksi, eikä yksikään ollut ohittanut minua, joten huono idea. 80-tiellä ajetaan niin lujaa, ettei kukaan ehdi pysähtyä sille bussipysäkille, jolla minä seison. Huono idea sekin! Pääsin kuitenkin kuivana Kärdlaan ja kaupungin rajalla yksi bussi ohitti minut. Kävelin Mamma Mia Pizzeriaan ja tilasin nyt tiistain toisen vaihtoehtoni; grillatut katkaravut salaatilla ja lämpimillä vihanneksilla. Muuten hyvä, mutta pakastevihannekset oli lämmitetty aivan lötköiksi. Lähetin Tuulille viestin, että lähden bussilla kohti Kassaria. Hän on itse Tartossa sinne opiskelemaan lähteneen tyttärensä luona, mutta lupasi äitinsä tulevan autolla vastaan, kunhan ilmoitan millä pysäkillä jään pois. Yritin maksaa bussikyydin kolikoilla, mutta ne eivät kelvanneet! Kuski vingutti yhtiön korttia ja pääsin ilmaiseksi kyytiin. Tallinnassa olemme tottuneet maksamaan pankkikortilla (1,50€), mutta maanantain matkamme piti Baltijaamalta Bussijaamalle yllättäen maksaa käteisellä (2,00€). Mummo oli minua vastassa Vaelman pysäkillä ja ensi töikseen kysyi, missä "mees" on. Tämä on neljäs kertani tässä majoituksessa (plus kerran Vetsi Tallissa ja kerran Orjaku Sadamassa) ja olemme niillä reissuilla olleet Hondalla liikkeellä.

Little Garden House

Kassari Poodi

Menin suoraan piharakennukseen suihkuun ja jätin sinne osan tavaroistani. Samoin pyykit, jotka edelleen odottavat pesua ja kuivattamista, mutta onnistuuko se näin kostealla ilmalla? Loput vein mökkiini ja lähdin puhtain vaattein käymään Kassari Poodissa. Taitaa sielläkin olla jo kesäkauden alasajoa; ei ollut savukalaa, ei juustonakkeja eikä jogurtteja. Jäin perinteiselle tervetulo-oluelle kaupan terassille. Lest & Lammas Puhkekülään meni pitkä autoletka torvia soittaen. Liput hulmusivat autoissa, taitavat olla hääväkeä.

Yritin huilia, mutta kello oli jo niin paljon, että menin piharakennukseen keittämään kahvia. Samalla tein itselleni ruisleivästä iltapalan, emäntä oli tuonut keittiöön tuoreen kurkun ja omenia. Loppuillan istuin omalla terassilla ja kuuntelin, kun kypsät omenat putosivat maahan. Muuten olikin hiljaista. Myöhemmin illalla alkoi sataa. Harmittaa pyykkien puolesta, mutta muuten on mukava nukahtaa sateen ropistessa mökin kattoon.

Jokohan siellä tehdään eroa, mietin, kun Lest & Lammas lomakeskuksesta kantautui älytöntä älämölöä kolmen-neljän aikoihin. Oli niin pimeää, etten erottanut edes mökin ikkunoita. Yhden kerran välähti, ehkä se oli jonkun maantiellä ajavan auton ajovalot. Maren mökillä yön pimeydessä välähti pari kertaa ja jäin miettimään, oliko kyseessä elosalama vai iskikö sähköaita kipinää. Nousin aamulla kahvinkeittoon ja koska tälle päivälle on luvattu lämmintä säätä, otin riskin ja pesin vähän pyykkiä. Loput saavat jäädä Haapsaluun, siellä minulle luvattiin pesukone. Nettiyhteys on niin huono, että pyysin Hannua varaamaan minulle bussilipun huomiselle. Vanhaemäntä lupasi heittää minut Käinaan, joten loppureissu tulee olemaan vain kevyttä lenkkeilyä (ilman rinkkaa).

Õlle Koda

Aamiaisen jälkeen käyskentelin Kassarissa katsomassa vanhastaan tuttuja nähtävyyksiä. Uutta oli Õlle Koda, joka oli suljettu, mutta pihalla oli vapaa wifi. Tarkoitukseni oli alun perin kävellä Sääreen ja käydä mahdollisesti uimassa, mutta pilvinen sää ja nirhamat jaloissa ei antanut siihen mahdollisuutta. Kävin mökillä siirtämässä pyykit varmuuden vuoksi keittiöön ja lähdin kävelemään Orjakun satamaan. Uudet sandaalit tuntuivat niin mukavilta, että riskillä lähdin matkaan niillä, laastaroiduin jaloin.

iiUmekk

Lähetin illalla sähköpostia iiUmekk-ravintolalle varmistaakseni, että se on auki lauantaina. En saanut vastausta, mutta FB-sivut kertoivat ravintolan aukeavan 12.00 ja että illalla vietetään Venetsialaisia ja paikalla on food truck. Kävelin paikalle puoli kahden aikoihin ja siellä selvästi siivoiltiin paikkoja. Tarjoilija sanoikin, että ravintola on suljettu tältä kaudelta. Kerroin olevani kävellen liikkeellä, enkä halua taivaltaa samaa reittiä uudelleen illalla, varsinkin kun koko Kassari on ilman katuvaloja. Sain luvan käyttää wc:tä ja nauttia lasillisen valkoviiniä terassilla. Hetken kuluttua tarjoilija tuli (säälistä?) kertomaan, että jos kelpaa, heillä on kalagotlettia tuoresalaatin kera. No toki kelpaa! Kala oli kermaisessa kastikkeessa, lisäksi sain lämpimän leivän.

iiUmekk

Tyytyväisenä kävelin takaisin Kassarin mökkiini ja menin päikkäreille. Iltakahvin jälkeen alkoi taas sataa, pyykkini oli jo onneksi lähes kuivunut. Söin iltapalan ja kääriydyin filttiin omalla terassillani lukemaan Ulla-Lena Lundbergin "Kökarin Anna" -kirjaa. Vanhaemäntä palasi reissuiltaan ja varmisti vielä huomisen aikatauluni.

Pikkumökin venetsialaiset

Reigi - Kõrgessaare sadam - Allikalaht 17 km

Jossain vaiheessa aamuyöstä tuntui viileältä ja suljin mökkini oven. Kahdeksan jälkeen menin yhteiskeittiöön syömään evääni ja keittämään kahvia. Päätaloon oli illalla majoittunut kaksi perhettä, ehkä heillä oli oma keittiö käytössä tai saivat aamukahvinsa kahvilasta. Minullekin isäntä huuteli pihan poikki ja kysyi haluanko kahvia. Pakkasin rinkan ja ennen kymmentä vein avaimen isännälle. Kysyin, onko hänellä tänään asiaa Kõrgessaareen. Joko hän ei ymmärtänyt vihjettä tai ei ollut ymmärtävinään.

Ratturi Talu

Lähdin kävelemään Kõrgessaareen, matkalla ohitin Reigin kirkon, mutta päätin poiketa sinne paluumatkalla, kun sattuu olemaan samalla puolella tietä. Kirkon jälkeen matka jatkui pitkin päällystettyä kevyenliikenteenväylää.

Ranna kohvik

Viinaköök

Ohitin Coopin ja huomaamatta myös Viinaköökin, kun se onkin yllättävän hieno rakennus. Palasin takaisin ja terassilla tamperelaisisäntä kertoi, että keittiö on suljettu tältä kaudelta. Majoitusta kyllä löytyy syyskuun puoliväliin saakka. Hän neuvoi minut kilometrin päähän Ranna kohvikiin, joka avautuisi puoliltapäivin. Olen itsekseni toivonut, että saarella saan syödä mahdollisimman paljon kalaa. Ja kas; päivän lounas ahvenkeitto tai -salaatti. Eilen Ratturi Taluun majoittunut Võrumaalta kotoisin oleva perhe sattui samalle terassille (onko ihme, kun on ainoa auki oleva kohvik?) ja vaihdoimme kuulumiset.

Reigi kirik

Kotimatkalla käväisin Reigin kirkossa ja hautausmaalla. Pysähdyin seuraavalle katetulle bussipysäkille ja ohitse huristi Porche-kisa. Missä on poliisi kun sitä tarvittaisiin?

Lopulta käännyin pois päätieltä Sigalan tienhaarassa. Luulimme nimen johtuvan villisioista, mutta Mare kertoi sen juontuvan Allikalahden menneistä hyvistä kalasaaliista (siika = siig kala). Olin saanut luvan yöpyä Jaanin ja Maren Hiidenmaan mökissä. Hannukin olisi saanut ("Olkaa niin kauan kuin haluatte, lämmittäkää sauna ja savustakaa kalaa!"), mutta minä haluan patikoida yksin. Ehkä joku toinen kerta voimme tulla tänne Hondalla, onhan lähimpään kauppaankin 8-9 km. Mare lähetti minulle viestin ja kertoi heidän käyneen mökillä ja olivat jättäneet minulle juomavettä. Uusi sähköaita villisikoja varten on niin matala, että voin loikkia sen yli ja jättää virran päälle. Toivottavasti muistavat, miten lyhyt olen!

Harhailin ensin naapurin tontilla, mutta löysin oikean mökin Maren ohjeilla. Tosi ihana paikka! Kävin saunan pesuhuoneessa pesulla, mutta pyykinpesu saa jäädä Kassariin. Ilma oli kostea ja ukkonen jyrisi jossain lähellä. Mare oli varoittanut käärmeistä ja lompsin pihalla hänen saappaissaan, joihin Jaanin leikkaamat kosteat ruohot tarttuivat. Pesun (kylmällä vedellä) jälkeen otin ensimmäisen kerran tällä reissulla käyttöön pitkän kerraston. Söin puskista viinimarjoja, joiden kausi alkaa olla jo lopuillaan ja poimin muutaman päärynän puusta. Iltapalaksi olin ostanut ruisleipää, savujuustoa ja kananakkeja. Kahvintekokin onnistui ilman keitintä.

RMK Hiidenmaa 2023; Kärdla - Reigi 15 km

Yö oli hiljainen, vaikka avoin ikkunani oli keskustorille päin. Illalla siinä skeittasi ja pyöräili pikkupoikia, sen jälkeen hiljeni. Aamuyöstä luulin, että sataa, mutta kun nousin katsomaan, taivas oli tähtikirkas. Lorina kuuluikin torin suihkulähteistä, joissa oli vaihtuvat värit pimeään aikaan.

Mamma Mia Guesthouse

Olin pyytänyt aamiaisen kahdeksaksi, vaikkei minulla ollutkaan mihinkään kiire. Perässäni tullut tanskalaismies avasi keskustelun kehumalla Ukraina-paitaani. Hän kertoi olevansa kierroksella Pohjoismaiden kulttuuri- ja kirjastoryhmän kanssa, he suunnittelevat toimintoja Ukrainan pakolaisille eri maissa (myös Turussa). Eilen he olivat päässeet rajavartioston veneen kyytiin ja vierailleet Kärdlan poliisilaitoksella. Tänään ohjelma jatkuu ja illalla he pääsevät (poliisilaitoksen) saunaan. Ryhmän suomalaiset tulivat myös alas aamiaiselle ja mainitsin, että tänään vietetään Hiidenmaan Saunapäivää. Kiittivät tiedosta; nyt he voivat kehua tietämyksellään. Tanskalainen poistui, antoi käyntikorttinsa ja kutsui kylään.

Ristimägi

Muistin leikata varpaankynnet, mutta unohdin laastaroida jalkani. Jätin mukavan majapaikan kymmeneltä ja lähdin kävelemään maantietä pitkin kohti Kõrgesaarea. Ajattelin, että tarvittaessa voin laittaa laastarit jollain bussipysäkillä istuen. Niitä ei montaa tälle matkalle osunut ja vain yksi bussi ohitti minut yli kolmen tunnin patikalla. RMK:n reitti on lähellä rannikkoa, ilman majapaikkoja tai palveluja, siksi kuljin taas ajotien laitaa. Asfaltoitua kävelytietä riitti Tahkunan tienhaaraan asti, sen jälkeen oli käveltävä autotien reunassa. Onneksi metsän varjostamalla puolella, sillä oli taas kuumankostea sää. Olemme jo moottoripyöräreissulla käyneet Ristimäellä, mutta kun se osui kohdalle, poikkesin sinne uudelleen.

Ratturi Talu

Ratturi Talu

Kova maantie hiersi jalkapohjia ja varpaita, olisi sittenkin pitänyt ottaa reissuun ne uudet, isommat Salomonit, mutta en ole käyttänyt niitä vielä kertaakaan. Vihdoin kurvasin Reigiin ja Ratturi Talun pihalle, jossa musta labbis tuli toivottamaan minut tervetulleeksi. Olin aiemmin kysellyt kauppaa, kohvikia ja fillareita ja saanut vastauksen, että on kohvik ja fillareita. Etukäteen olin kuolannut kahvila/ravintolan ruokalistaa, mutta se oli jo sulkenut tämän kautensa (kuten monet muutkin Hiidenmaalla). Ehdin jo ajatella polkaisevani Kõrgessaareen syömään ja kauppaan, kun rouva ehdotti minulle kala-ateriaa, jota he itse olivat juuri lopettamassa. No sehän passaa, mutta ensin olut, mieluummin omalla terassilla, olinhan taas hikinen ja suihkun tarpeessa. Rouva otti tarjottimen (lounas ja olut 10€) ja lupasi minulle "paremman" mökin. No, tämä 2h-mökki ei ainakaan ole tupaten täynnä sänkyjä ja terassi on ilta-aurinkoon päin. Kävin suihkussa, join olueni ja söin hyvän kuhacevichen kylmän perunan, vihannesten ja mustan leivän kera. Yritin nukkua päikkärit, mutta auringonpaisteinen mökki oli siihen liian kuuma ja lähdin yhteiskeittiöön keittämään kahvit. Tosin täällä ei ole ketään muita kuin minä. Siksi en varannut (savu)saunaakaan, sillä se olisi maksanut 60€.

Istuin aurinkoisella terassilla lukemassa, kun rouva oli tuomassa minulle olutta ja ilta-ateriaa, nyt lihapullia vihannesten ja mustan leivän kera. Pyysin vaihtamaan oluen lasilliseen valkoviiniä, yksi olut riittää minulle. Kun aloin syödä, rouva huikkasi lähtevänsä uimaan. Minäkin olisin halunnut lähteä...

Lähimmät naapurini olivat viereisellä laitumella liikuskelevat lampaat ja sähkölinjoilla istuvat linnut. Kissa hiipi aidan viertä ja kauempaa kuului kurkien ääniä, onhan tässä vieressä suoalueita. Myöhemmin illalla taivas peittyi pilviin ja tuuli muuttui viileämmäksi. Olin pakannut rinkkaani pienen soittimen ja jopa varapatterinkin, mutta unohtanut kuulokkeet kotiin. Kääriydyin terassilla peittoon, luin kirjaa ja kuuntelin puhelimesta Led Zeppelinin parhaita biisejä.