maanantai 30. toukokuuta 2022

Siin Tallinn!

Meidän piti olla nyt Krakovassa. Norwegian muutti lentoaikatauluja kahteen otteeseen ja peruimme koko reissun. Taas ropisee pisteitä (osan saimme takaisin rahana).

Eckerön Finlandia rantautui Tallinnaan ennen puoltapäivää, siitä huolimatta saimme huoneemme Fat Margaret'sista heti. Olin toivonut huonetta talon takaosasta, koska Põhja Pstn liikenne pitää niin kovaa ääntä. Pääsimme majoittumaan viime elokuisen 1h-huoneeni naapuriin. Parvekekin olisi, mutta ovesta on viety kahva, joten sinne pitäisi kiivetä ikkunan kautta.

Boheem
Kävelimme Telliskiveen ja otimme oluet Peatuksen aurinkoisella terassilla. Lounasvaihtoehtoja oli (vähintään) kolme, päädyimme Boheemiin, kun siellä ei olla käyty vähään aikaan. 

Palasimme kämpille hetken huilille, ennen kuin menimme Maren ja Jaanin luokse iltapäiväkahville. Mukava nähdä heidät pitkästä aikaa kasvotusten, Maren kanssa olemme pitäneet muuten yhteyttä pitkin vuotta. Saimme kutsun katsomaan heidän Hiidenmaan mökkiään. Taas on mitä odottaa!
 

Pööbel
Kevyelle illalliselle menimme Pööbeliin, sielläkään ei olla hetkeen käyty kuin terassioluilla. Kanasalaatti oli yhtä herkullinen kuin ennenkin.

Koska ilma oli vielä lämmin, kävelimme Toompean näköalatasanteille ja sieltä rappuja pitkin alas ja kämpille. 
 
Kalamaja Pagarikoda
Must Puudel
Kävimme aamiaisella Kalamaja Pagarikodassa, kun ei viitsitty valmistaa omaa aamiaista kellarikerroksen keittiössä (unohdin kahvin kotiin). Söimme sieni- ja punajuuri-vuohenjuustopiiraat. Vitriinissä oli ihanan näköisiä kakkuja, tänne on joskus tultava iltapäiväkahville. Minulla oli pari tuntia kulutettavana ennen puolenpäivän hierontaani. Harhautimme itsemme vanhakaupungin kapeille kujille. Tarkoitukseni on joskus tehdä Apteekkari Melchior -kävelykierros, nyt kävimme katsomassa Olevisten kirkon ja senkin ainoastaan ulkopuolelta. Venäjän suurlähetystön eteen on metalliportteihin kiinnitetty verisiä nalleja, iskulauseita ym. Ukrainan sotaa vastaan. Poliisit vartioivat kadulla. Kävin taas ostamassa hauskoja postikortteja kirjakaupasta, sen jälkeen poikkesimme yhteen Tallinnan suosikkikahvilaani, Must Puudeliin. Kysyin kerran, onko omistaja suomalainen, mutta ei, on muuten vain ihastunut Marimekkoon. Ja näköjään suomalaiseen designiin; kalusteetkin ovat suurelta osin Artekista. Hannu palasi kämpille, minä menin Central Ilusalonkiin 90 minuutin rentouttavaan hierontaan. Tatjana on harmikseni lopettanut (työt ilmeisesti loppuivat koronan myötä), mutta hyvin tämä virolainen Sveetakin homman hoiti. Selitin mustuneet varpaankynteni pitkällä vaelluksella.

Taqueria
Fotografiska
Hannu odotti minua Centralin ulkopuolella ja menimme Taqueriaan edulliselle lounaalle. Ostimme jo aamulla e-liput Fotografiskaan (sain myös jonkun muun maksamat teatteri/konserttiliput🤔). Viivakoodit eivät kelvanneet lukijaan, joten virkailija tulosti meille paperiliput. Katsoin hienot näyttelyt The Pet Show (juutuin sohvalle katsomaan kissa/koira/pupuvideoita) ja Cooper & Gorfer; "Between These Folded Walls, Utopia".
 
Päikkäreiden jälkeen suunnistimme Tasca Portuguesiin, jonka listan olimme etukäteen kuolanneet. Tarkistimme myös aukiolon, siitä huolimatta tämä tasca oli suljettu. Plan B; Restoran Goa Kalamajassa, ei kun takaisin! Onni ei ollut meidän puolella, Goakin oli jostain syystä kiinni. Pettyneinä lähdimme kävelemään kohti Telliskiveä. Tuuli niin kovin, että se riepotteli Hannun sateenvarjon poikki eikä minunkaan Muumivarjoni suostunut pysymään kunnolla auki.

One Sixty Smokehouse
Onneksi One Sixty Smokehouse oli avoinna, suojauduimme sen lämpimään ravintolasaliin/syliin. Paikka oli lähes täynnä, ruokia sai odottaa melko kauan, mutta hyvää kannatti odottaa. Musiikki oli muuten hyvää, mutta Hannun kauhuksi siellä soi myös Dingo! Tyytyväisinä palasimme sadetta ja tuulta vastaan taistellen kämpille. 
 
Kaupunkikävelyä 12 km. Myöhemmin illalla kuuntelimme avoimesta ikkunasta, kun mustarastaat lauloivat läheisissä koivuissa.

Keskiviikkona oli taas aurinkoista ja pääsimme kuivina satamaan ja kotiin. Oli kiva reissu, loppukuusta uudelleen!

keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Perinteistä pidetään kiinni!

Talviturkki heitetty Kuusijärveen! Minulla on tapana aloittaa avovedessä uiminen toukokuussa. Tiistaina oli tähän asti kevään lämpimin päivä. Kävin fillarilenkillä ja suunnittelmissa oli käydä uimassa, mutta teinkin pullakahvitreffit Ritvan kanssa, enkä sen jälkeen laiskuuttani enää lähtenyt polkemaan Kuusijärvelle. Siirsin sen keskiviikolle, jolle oli vielä luvattu hellettä. Ajattelin, että päivällä Kuusijärvellä on rauhallista, mutta fillarilenkin jälkeen sinne päästyäni sainkin todeta, että ranta oli täynnä viimeisiä koulupäiviä viettäviä lapsia. Vesi ei tuntunut lainkaan kylmältä ja vedin näin ensiuimisella yli 200 vetoa.

Kotiin poljettuani siirsimme grillin takapihalle tuulen suojaan ja söimme siellä. Illalla levitin kompostimullan marjapensaiden juurille ja haravoin viimeiset kuivat lehdet pois pihalta. Sopivasti ennen helatorstain sadetta, joka tekee luonnolle hyvää, raikastaa ilman ja laskee siitepölyt maahan. Sadetta oli luvassa koko loppuviikolle, joten perinteinen helatorstain ruukkikierros oli siirrettävä myöhempään ajankohtaan. Vaellusreissun ajoitus osui oikeaan siinä, että kielot vasta nyt kukkivat. Ihanaa, kun voin poimia niitä suoraan pihalta!


Jokainen kevät on uusi ihme; luonto puhkeaa kukkaan, viheriöi ja tuoksuu.


Kevään kirjoja:

Minna Rytisalo "Lempi".  Nuori Viljami ihastuu kauppiaan tyttäreen - kauniiseen Lempiin - ja vie tämän vihille. Nuoripari asettuu Viljamin torppaan, Lempi saa avukseen piikatyttö Ellin ja yrittää opetella kodinhoitoa ja navettatöitä. Koulutettu Lempi kaipaa kaksoisisartaan ja Viljami pelkää nuorikkonsa ikävöivän kaupunkilaiselämää kahviloineen ja kauniine vaatteineen. Pariskunta on kuitenkin kiintynyt toisiinsa ja elämä soljuu eteenpäin, kunnes Lapin sota syttyy ja Viljaminkin on lähdettävä rintamalle. Tietämättään Lempi on jo raskaana, lisäksi torppaan on otettu pieni kasvattipoika. Kirjassa tarinaa kertovat Viljami, Elli ja Sisko. Rakastan Minna Rytisalon kirjoitustyyliä.

perjantai 20. toukokuuta 2022

Porvoo - Sipoo

Ensimmäisen mp-ajelun teimme toukokuun puolivälin jälkeen. Olimme jo liikkeellä, kun muistin, että Honda on vielä seisontavakuutuksessa. Pyysin Hannua pysähtymään ja onneksi pyörän liikenteeseen otto on helppoa tehdä myös puhelimella vaikka bussipysäkillä.

Talokin pääsi kuvaan!

Lupasin tarjota jäätelöt Porvoossa, mutta tuuli oli vielä kolea eikä Porvoon Jäätelötehtaan kioskia näkynyt rantatiellä, joten päätimme vaihtaa jätskit kahvitteluun. Muutamia ryhmiä (myös Lux Express -bussi Virosta) näkyi olevan jo liikkeellä.

N'avetta

Monia kahviloita on vielä testaamatta, mutta pelasimme varman päälle ja menimme ennestään tuttuun Leipomokahvila N'avettaan. Suojaiselle pihalle paistoi aurinko ja nautimme siellä uunituoreet raparperi-vaniljapullat.

Viikonloppuna oli aurinkoinen, mutta tuulinen keli. Hannu leikkasi nurmikon ensimmäisen kerran, minä vedin jalat hapoille ensimmäisellä pitkähköllä fillarilenkillä. Grilliruuat söimme tuulen takia sisällä. Illalla katsoimme vanhoja Balkanin ja Viron mp-reissukuvia. Suunnittelin tulevaa Viron moottoripyöräreissua ja varasin majoituksia. Aikas ihanaa! Sunnuntaina jätin fillarin talliin ja lähdin kävelemään joenrantaan, pihatöiden jälkeen grillasimme ja nyt tarkeni jo istua ulkona ruokailemassa.

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Toukokuun Helsinki-päivä

Toimiston(kin) lukupiiri kokoontui viimeisen kerran tänä keväänä. Varasin samalle päivälle ajan verenluovutukseen ja suunnittelin käyväni 1-2 näyttelyssä. Olin kotona kehunut Trattoria Sognoa niin kovasti, että Hannu halusi sinne kanssani lounaalle.

Verenluovutuksen jälkeen join pari kuppia kahvia ja lueskelin lehtiä. En halunnut lähteä vielä näyttelyihin, vaan istuin Kansalaistorin penkille aurinkoon lukemaan kirjan loppuun.

Pikku-Finlandia
Kävelin Töölönrantaa myötäillen Oopperatalolle, jonka puiston reunalta löysin yhden penkin, jolle istua odottamaan Hannua. Kummallista, että penkkejä on riittänyt vain rantaan. Söimme Sognon hyvän lounaan; simpukkarisottoa ja lihamureke sienikastikkeella ja pottumuusilla.

Hannu ei ole koskaan käynyt Linnunlaulussa, joten kävelimme sitä kautta takaisin keskustaan. Hän lähti kotiin ja minä Kiasmaan katsomaan ARS22-näyttelyn. Monta kerrosta erilaista taidetta, on hieno! Näyttely oli niin kattava, että jätin Amos Rexin suosiolla seuraavaan Helsinki-päivään.

Danutė Kvietkevičiūtė

Jenna Sutela

Michael Rakowitz

Luis Lázaro Matos
Slavs and Tatars "Mother Tongues and Father Throats"

Pia Camil "A Pot for a Latch"

Onko ARS22 varastanut logon vanhasta Fazerin (nyk. Cloetta) kaakaojauhe-mainoksesta?

Lukupiiri kokoontui tällä kerralla pienellä kokoonpanolla, osa porukasta oli jo häipynyt mökeilleen. Illalla Norwegian ilmoitti jo toistamiseen Krakovan lennon aikataulumuutoksesta. Kotilento kestäisi kahden tunnin sijaan 12 tuntia. Peruin koko varauksen, myös majoituksen. Tilalle varasimme parin päivän reissun Tallinnaan.

Toukokuun kirjoja:

Maria Jotuni "Kun on tunteet" (1913). Oli kuin olisi katsonut jotain Ylen iltapäivän vanhoja mustavalkoisia Suomi-filmejä. Jotuni taisi olla aikansa ensimmäisiä feministejä; miehet olivat juoppoja ja/tai laiskoja, naiset topakoita ja toimeliaita. Miesten selän takana suhmuroitiin niin vähäisten talousrahojen kuin naimakauppojen kanssa. Novellikokoelman tarinat olivat mukavan lyhyitä ja kertoivat hyvin ajankuvaa ja naisten asemaa 1900-luvun alkupuolella. Tätä kirjaa olisi tuskin julkaistu ilman aviopuolison (Viljo Tarkiainen) tukea.

Terhi Kokkonen "Rajamaa" (2020). Stressaantunut ja riitaisa aviopari lähtee Lappiin "parisuhdelomalle", ovathan he todenneet, että lomareissuilla erimielisyydet unohtuvat. Loma meneekin mukavasti, mutta loppumetreillä pariskunta joutuu auto-onnettomuuteen, josta kummallakin on omat muistikuvansa. Välillä rouva palaa muistelemaan suhteen alkua ja sitä edeltävää aikaa, välillä hän yrittää selvittää syitä, jotka johtivat onnettomuuteen. Pariskunta jää Lappiin sairauslomalle toipumaan kolhuistaan ja miehen piilossa ollut väkivaltaisuus puskee esille. Hienosti koostettu juoni piti otteessaan, mutta minulle jäi epäselväksi, lähtikö pariskunta kotiin erikseen vai yhdessä.

perjantai 13. toukokuuta 2022

Kevään merkkejä

 

Välillä aurinkoa, välillä vesisadetta. Siis perisuomalaista kevättä. Reissun ajoitus meni taas kerran pieleen; koivun kukinta on vasta pahenemassa. Aloittelimme pihan haravoimista ja avasimme grillauskauden. Hannu otti fillarinsa esille ja teki heti pitkän pyörälenkin, minä tyydyin vielä kävelylenkkeihin. Kestää aikansa siirtyä vaellusvauhdista (4-5 km/h) takaisin normaaliin lenkkivauhtiin (6 km/h). Ei tarvitse lähteä Roihuvuoreen, kun naapureiden koristekirsikkapuut kukkivat komeasti.

Ja taas putoilee oravanpoikasia terassille! Emme voi pitää ulko-ovea auki; yhtenä keväänä Tiku ja Taku juoksivat suoraan olohuoneeseen.

Äidin tuhkauurna laskettiin läheisten läsnäollessa perjantaina Lohjalla isän viereen. Sen jälkeen menimme kakkukahveille Kahvila Liisaan. Kävimme moikkaamassa Noelia heidän uudessa kodissaan, kaksi hammasta on ekaluokkalaiselta lähtenyt. Kotimatkalla poikkesimme Tikkurilaan Putte's Pizza Bariin, otettiin loput mukaan iltapalaksi.

Putte's Pizza Bar
Kotiterassilla meitä odotti pikku-Sakari, joka ei osannut edes pelätä meitä. Naapurit olivat seuranneet, kun äitiorava siirsi poikasiaan pois meidän tontilta. Olivat ilmeisesti pelästyneet, kun Hannu alkoi tyhjentää vinttiä. Toivottavasti emo ei hylännyt tätä poikasta, joka pyrki syliin ja ovesta sisälle.

Olen tarpeeksi haukkunut muiden tekemiä Caesar-salaatteja, joten tein oman versioni. Tämän kastikkeessa oli ainakin tarpeeksi anjovista.

Euroviisukatsomo valmiina! Lauantaina kävin ostamassa kukat Honkanummelle ja terassillemme. Maija ja Kaisa tulivat avuksi tyhjentämään vinttiä ja veivät mennessään omia, vanhoja lelujaan. Loput lähtevät kierrätykseen, Ukraina-keräyksiin tai rodeen. Mitä tulee niihin viisuihin; hyvä Ukraina! 🇺🇦🌻 

 


Sunnuntaina minäkin otin fillarin käyttöön ja pyöräilimme Tikkurilaan Vantaan päivän konserttiin, jossa esiintyi Vantaan Viihdeorkesteri solisteinaan upeat Suvi Teräsniska ja Pete Parkkonen.