sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Talvi tuli - ja meni?


Paukkupakkaset loppuivat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Pakkassää vaihtui vesikeliin ja liukkaisiin kävelyteihin. Oli pakko unohtaa suosimani metsäreitti muutamana aamuna, sitä kun ei kaupunki hiekoita lainkaan. Olin jälleen kerran liian hidas; en ehtinyt ottaa lumikenkiä, suksia ja luistimia edes esille, kun se jo oli liian myöhäistä.

Töihin palattuani kotihommat siirtyivät väkisinkin viikonlopuille arki-iltojen täyttyessä liikuntatunneista ja muista menoista. Hannukin joutui siivousvuoroon, mikä on tasapuolisuuden nimissä ihan oikein. Kävimme Ikeassa katsomassa mahdollista kaapistoa. Eteisen pienuus, lämpöpatteri ja sähkökaappi ovat rajoittavia tekijöitä, jotka on pakko ottaa huomioon. Mittojen mukaan rakennettu kaappi olisi kaikista paras, mutta sille linjalle emme nyt lähde. Tulee olemaan hankalaa sijoittaa kaikki ulkovaatteet ja jalkineet siististi piiloon.

Pitkästä aikaa pääsin käymään Virekodissa. Kävimme äidin kanssa kävelylenkillä, onneksi tiet ovat jo sulia ja hyvin hiekoitettuja. Palattuamme Virekodissa oli alkanut jonkun ulkopuolisen vetämänä musiikkituokio, johon mekin osallistuimme. Ohjelmassa oli laulua, soittoa ja tuolijumppaa. Äiti pysyi mukana niin kauan, kun minä kädestä pitäen ohjasin. Kun irrotin otteeni, hänen kätensä palasivat tiukassa nyrkissä takaisin syliin.

Kotimatkalla poikkesin Suvin luona. Noel on oppinut kiipeämään tuolille ja sitä kautta ruokapöydälle. Pari kertaa hän on tipahtanut alas ja otsa oli nytkin naarmuilla. Luottavaisena hän tuli syliini, helppoko on olla vierastamatta kun äiti ja isi ovat näköetäisyydellä?

lauantai 23. tammikuuta 2016

Talvinen Tallinna



Joulupukki antoi meille lahjaksi Tallinna-viikonlopun ja Hannu varasi sen jo tammikuulle. Samalla Viking Linen laivalla tulivat päiväristeilylle Eija ja Timo, joten menomatka meni mukavasti rupatellen. Kävelimme satamasta suoraan L'Ermitage-hotelliin, joka oli meille entuudestaan tuttu. Saimme huoneemme ja majoituttuamme lähdimme lounaalle tien toiselle puolelle Pööbeliin.
http://www.lermitagehotel.fi/
Pööbel
Ravintola tarjoaa hyvää ruokaa ja olutvalikoima on varsin kattava. Tilasimme valkosipulileivät ja salaatit. Ne syötyämme kävelimme Toompean kautta hiljaiseen vanhaan kaupunkiin ja kävimme Karja Kelderissä lämmittävillä glögeillä. 

Palasimme hotelliin hetken huilille, jonka jälkeen oli jaksettava lähteä taas syömään. Asuimme lähellä Telliskiveä ja siksi suuntasimmekin F-Hooneen, jossa söimme hyvät furgerit (burgerit täysjyväsämpylöillä ja lohkoperunoilla).
F-Hoone
Yö oli todella hiljainen. Tuntui, että olimme 5-kerroksen ainoat asukkaat. Aamiaisella sentään näkyi muitakin hotellivieraita. Ulkona pyrytti lunta, pidimme huoneen puoleenpäivään saakka ja lähdimme kävelemään kohti Telliskiveä. Vanha kaupunki tuli katsottua jo illalla eikä sillä ollut tarjota meille mitään uutta. Kolusin Telliskivi 60:n putiikit ja ostin vähän astioita kotiin. Yksi uusi ravintola oli vielä tsekattava ja vedimme laukut lumisohjossa Kohvik Mooniin (Kolm Sibulat -ravintolan sisar), jota en viime käynnillä löytänyt. Olikin mukava paikka ja hyvät sapuskat.

Kohvik Moon

Syötyämme oli aika lähteä satamaan, haimme tuliaiset marketista ja palasimme laivalle hyvissä ajoin. Helsingissä tungimme itsemme täpötäyteen ratikkaan ja menimme junalla kotiin, lumisadekin oli sopivasti loppunut.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Henri Cartier-Bresson, Ateneum

Vingutin museokorttia uudelleen, kun kävin työpäivän päätteeksi katsomassa Ateneumissa Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn "The Man, the Image & the World". Loistava kokoelma muotokuvia ja kuvia tavallisista ihmisistä ympäri maailmaa. Cartier-Bresson on ollut aikalaistensa joukossa varsin ahkera matkamies. Mustavalkoisuus antaa kuville syvyyttä, valon ja varjon leikkiä ja jopa sumuiset maisemat on saatu vangittua kauniisti kuviin.

Rautatientorilla luisteltiin mukavassa pakkassäässä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kyläilyjä ja kyläilyjä

Yökyläilimme Annen ja Terryn luona kylmänä pakkasviikonloppuna. Aika kului herkutellen, saunoen ja matkakuvia katsellen. Kotimatkalla pysähdyimme lounaalle Dixin kiinalaiseen.

Iltateelle saimme vieraiksi Maijan ja kaksi reipasta pikkumiestä, jotka tulivat posket punaisina suoraan pulkkamäestä.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Tammikuun lukuelämykset


Anthony Doerr ”Kaikki se valo jota emme näe”. Kuten arvasin, joulunpyhät eivät riittäneet tämän tiiliskiven lukemiseen, vaan jatkoin sitä ripotellen muiden kirjojen ohessa vielä alkuvuodesta. Saksalainen tekniikan ihmelapsi Werner pääsee pois orpokodista opiskelemaan muiden huippujen joukkoon haaveilemaansa uraa. Samaan aikaan sokea ranskalainen tyttö lähtee sotaa pakoon isänsä kanssa. Juonessa on mukana myös salaperäinen jalokivi, joka on annettu tytön isän huostaan. Rakkaustarinahan tästä tulee, kun Werner ja Marie-Laure ajan kuluessa lähestyvät toisiaan.

Emmi Itaranta ”Teemestarin kirja”. Ilmastonmuutokseen kantaa ottava tarina ajoittuu tulevaisuuteen ja sijoittuu jonnekin Pohjois-Suomeen. Talvi ja lumi ovat vain muistoja menneisyydestä, vedet ovat saastuneet ja vähissä, Skandinavian on vallannut sotilasjohto ja joka puolella soditaan. Kirjan kieli on runollisen kaunista ja tarina imaisee mukaansa.

Satu Koskimies ”Hurmion tyttäret” (lukupiirin kirja). Kirjailija-runoilija Koskimies on tehnyt romaanin Katri Valasta, Elina Vaarasta ja heidän aikalaisistaan. Alkuun tuli tuttuudentuntu; teini-ikäisenä minäkin rakastumisen asteesta riippuen luin ja kirjoitin ahkerasti runoja. Se runotyttö minussa jäi reissunaisen jalkoihin. Eniten minua kirjassa häiritsi se, etten tiennyt mikä on totta ja mikä kirjailijan mielikuvitusta.

Juha Itkonen "Ajo". Taattua Itkosta; juoni polveilee kahdessa ajanjaksossa, 1960- ja 2010-luvuilla, kunnes suvun tarinat kohtaavat toisensa. Ajankuvaus (ml. nippelitieto sen ajan musiikista) on taas osuvasti kohdallaan. Nautinnollista luettavaa!

Näiden lisäksi tutkailin Espanjan ja Italian matkaoppaita kevään reissuja silmällä pitäen.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Salon Taidemuseo, Veturitalli

Pidin töistä vapaapäivän ja lähdin Veturin tarjouslipuilla Saloon viettämään sen Annan kanssa. Emme olleet nähneet pitkään aikaan ja sain häneltä vielä yhden joululahjan. Veturitalli oli sopivasti aseman lähettyvillä ja kävimme autioissa saleissa katsomassa "Taiteen uudet tarinat" -näyttelyn. Samalla korkkasin joululahjaksi saamani museokortin. Lounaan söimme nepalilaisravintolassa, sen jälkeen kolusimme yhden ison kirpparin. Ajoimme Halikkoon ostoksille ja kahville, ennen kuin junani lähti kohti Helsinkiä. Halikko vaikutti viehättävältä paikalta, sinne on mentävä uudelleen kesällä, vaikka moottoripyörällä.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Talvinen Ankkalampi

Tein kävelylenkin Korsoon (kävin samalla ostamassa 10-kortin Korso Gymille) ja poikkesin pitkästä aikaa Ankkalammelle. Ei näkynyt ankkoja eikä edes sorsia, vain muutama lenkkeilijä. Paikka on mitä mainioin kesäiselle piknikille. Harmi, että Ankkarock lopetettiin, se oli hieno festari tällaiselle vanhemmallekin väelle.

Viikonloppuna ihastutimme itseämme Teeman tarjoamalla 2Cellos-konsertilla.
 

torstai 7. tammikuuta 2016

Tammikuun paukkupakkaset


Vietimme uudenvuodenaaton kaikessa rauhassa kotona kahdestaan. Vuoden vaihtuessa kohotimme maljat pikkupakkasessa omalla terassilla ja katsoimme muiden järjestämiä ilotulituksia. Lenkkeilyn ohessa nautimme viikonloppuna telkkarin konserteista; U2 Pariisissa, Katy Perry Australiassa, Jarkko Martikainen, RSO:n Sibelius-konsertti Tokiossa ja Wienin filharmonikot. Mikä oli paras, se riippuu kuuntelijasta.

Tammikuun alussa pakkanen kiristyi etelässäkin. Onko aivan pakko joka kerta mennä äärimmäisyyksiin? Jos toivomme pakkasta, ei sitä tarvitse tulla 25 astetta! Äitiäkään ei voinut viedä lenkille, kun pukemiseen ja riisumiseen menee enemmän aikaa kuin varsinaiseen ulkoiluun. Itse kävin juuri ja juuri kaupassa ja kirjastossa. Sain sentään siivottua ja keli oli mitä mainioin petivaatteiden tuulettamiseen ja pakastimen sulattamiseen.

Kauppojen vapaan aukiolon takia myös Suvi ja Sami lähtivät loppiaisena töihin ja minä pääsin lapsenvahdiksi. Mukavaa, kun Onni ja Ilona tulevat vielä kanssani saunaan. Noel on varsinainen hymypoika niin kauan, kuin äiti on näkyvissä. Aamulla hän heräsi kuudelta ja kiljui äidin perään toista tuntia, nukahtaen lopulta syliini, molemmat aivan hikisinä. Yhdeksältä poika heräsi reippaana aamupuurolle ja kerjäsi vielä kahvitellessani leipää ja juustoa. Oman lounaan syötyään hänelle maistui myös karjalanpiirakka Onnin tarjoamana.

Vanha talomme pysyy hyvin lämpimänä, kun Ouman haistelee ulkoilmaa ja säätää lämmityksen sen mukaan. Yläkerrassa on viileää, mutta saa ollakin vähäisen käytön vuoksi. Kotona ollessani ei ole pelkoa putkien jäätymisestä, kun joku hanoista on vähän väliä auki.

Kauppareissulla kävin tarkistamassa, että lähikenttä on jäädytetty. Kunhan pakkanen hieman hellittää, kaivan luistimet esille ja käyn kokeilemassa, vieläkö vanha jääprinsessa pysyy pystyssä. 

Luulin jo, että ostin joulun alla turhaan kauralyhteen, kun yhtään lintua ei sillä näy. Yöllä kävin vilkaisemassa ikkunasta pihalle, jossa kylämme jättirusakko kurotteli omenapuun oksalla roikkuvaa lyhdettä ja söi yöateriaansa, sytyttäen samalla pihavalot.
 

perjantai 1. tammikuuta 2016

Forward!


Kun vihdoin paranin 3-4 viikkoa kestäneestä flunssasta, sain jouluna uuden tartunnan joltain pienistä pojista (joista kolme oli nuhaisia). Meidän oli tarkoitus vaihtaa vuotta Espoossa, mutta koska Timo oli juuri ollut vatsataudissa ja minä kärsin flunssasta, päätimme pysyä kotona. Jääkaappikin vaati vielä tyhjennystä. Rosollia ja laatikoita alkoi pursua jo korvistakin, lopusta kalkkunasta tein jo alkuviikosta kasviskeiton.

Uudelle vuodelle on tiedossa kolme reissua, joista kaksi ensimmäistä ovat jo suunnittelun alla. Maaliskuussa lähdemme viettämään pääsiäistä Andalusiaan, minä taas viikon etuajassa. Kunhan yhteydet kohteiden välillä toimivat, siitä tulee taas hieno reissu. Pieni epävarmuus ja jännitys kuuluvat asiaan. Toukokuulle olen suunnitellut Cinque Terre –vaellusta ja ostin itselleni joululahjaksi lennot Milanoon. Sikäli outoa, että Italian matka on helppo suunnitella, koska bussi/juna-aikataulut löytyvät jo netistä, mutta Espanjan julkinen liikenne ei vielä avaudu.

Syksyn synttärimatkalleni on kolme vaihtoehtoa. Jos päädymme Balkanille, niin minulla on siihenkin jo alustava reittisuunnitelma mielessä.

Tämän vuoden monet pyhät osuvat viikonlopuille, mutta itsenäisyyspäivä on tiistaina. Siitä saisi mukavasti pitkän viikonlopun jos säästössä on yksi lomapäivä. Berliini (vihdoinkin)? Prahan joulutorit?

Eteisen remontin lisäksi pitäisi jatkaa pihahommia ja tyhjentää talosta kaikki turha roina. Kaatopaikka- ja kierrätyskeskuskierroksen jälkeen loput tavarat on tarkoitus laittaa järjestykseen, varsinkin autotallissa ja kellarissa.

Kesältä toivon kaunista keliä, pitkiä pyörälenkkejä ja pitkää uimakautta.

Hyvää Uutta Vuotta 2016!