keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Viro Hondalla 2021; Tartto 》Paide 》Tallinna

Keskiviikkona piti sataa, mutta ainakin tiet olivat aamulla kuivia. Lähdimme kymmeneltä ajamaan kohti Tallinnaa, taivas oli pilvien peitossa ja sää sumuinen. Puinkin päälleni huomioliivin. Tällekin päivälle osui tietyömaita. Tartto-Tallinna -tiellä on melkoinen rekkaliikenne ja välillä ilmavirta heitteli meitä, lisäksi sivuttainen tuuli oli peltoaukioilla kova. Taivas selkeni ja aurinko alkoi paistaa.

Paide
Sovimme etukäteen, että poikkeamme Paideen pitämään lounastauon. Tulihan sekin kylä nähtyä ja syötiin hyvät sapuskat.

Kohvik Treeger
Puolitoista viikkoa piti reissata, ennen kuin minä söin ensimmäisen seljankan ja Hannu ensimmäiset pelmenit Kohvik Treegerissä. Hieno paikka ja tosi hyvät ruuat. ToDo-listallani toiseksi viimeisenä (toki niitä on tullut matkan varrella taas lisää) oli Jägalan putous, mutta näin kuivana kesänä päätimme unohtaa sen.

Paide
Loppumatkan Tallinnaan ajoimme moottoritietä, hyvänä puolena kaksi kaistaa, mutta on se tavattoman tylsä. Ajoimme Kalamajaan ja löysimme uuden majapaikkamme viimeisille reissupäiville.
 
Patarei Apartment
Majoituimme Suur-Patareille, emäntämme näytti pihalta paikan puskien vierestä, mihin saimme Hondan parkkiin. Pääsimme majoittumaan vanhan talon kodikkaaseen huoneistoon. Kävimme läheisessä Rimissä ostoksilla ja istuimme pihalle päivän oluille. Suihkun ja hetken huilin jälkeen tutkimme läheistä ravintolatarjontaa ja lähdimme randomina meille uuteen Telliskiven paikkaan, One Sixty Smokehouseen.
 
 
One Sixty Smokehouse

Olikin niin hyvät ruuat, että taidetaan tulla tänne huomennakin! Haimme torilta mansikat, kämpillä keitin iltakahvit ja istuimme vielä hetken pihalla. Oli hiljaista! Tai oli muuten, mutta yläkerran nokkahuilisti jatkoi vielä vain harjoituksiaan, lähinnä "Popcornia". Makuuhuoneessamme on takka, mutta sitä ei näillä helteillä tarvita ja laitoinkin sen reunustalle ledivalot palamaan.

Viimeisenä päivänä erkavoiduimme aamupäivällä, Hannu lähti kävelemään rantareitin kautta kohti Koplia. Hän onnistui välttämään vanhakaupungin kokonaan, minulla oli sinne pari hoidettavaa asiaa ja nousin ensin Toompealle. Oli oudon hiljaista, monet matkamuistomyymälät ja kahvilat ovat koronan myötä sulkeneet ovensa. Kolme saksalaista ryhmää (yksi fillareilla) oli opastetulla kierroksella.


Laskeuduin vanhaan kaupunkiin, vältin Raatihuoneentorin ja kävin matkailukeskuksessa kysymässä tarkempia vaelluskarttoja metsä- ja rantareiteille. Siellä oli samat, jotka minulla jo on, joten reitit ja majoitukset on etsittävä netistä. Sain sentään ostettua merkit muutamaan postikorttiin. Kävelin Müürivahen Linetteen alusvaateostoksille. Liikkeessä on loppuunmyynti, ilmankos sitä ei löytynyt enää Pärnusta. Lähes kaikesta oli 40-60%:n alennus. Harmi, että hyvä liike lopettaa, mistä minä nyt ostan alkkarini?

Kävin Toompuiesteen Kioskin terassilla lasillisella kirjoittamassa mukana kulkevat postikortit. Muutama sadepisara uhkasi loiventaa viiniä ja kävelin Balti Jaama Turgille, jossa meillä oli Hannun kanssa treffit. Taivas selkeni uudelleen ja Hannu jäi ulos odottamaan, kun kävin ostamassa meille Baojaaman hyvät kana- ja possubaot. Odotellessa seurasin, kun poika leipoi sämpylät paikan päällä.

Baojaam

Söimme lounaan ulkona ja palasimme kämpille suihkuun ja pihalle lenkkioluille. Isäntäparimme oli lähtenyt Hiidenmaan mökilleen. Sanoin Marelle, että taidankin seuraavaksi varata sen. Hän toppuutteli, että siellä ei ole mitään mukavuuksia, mutta kuka sellaisia mökillä kaipaa? Tällä kerralla Fotografiskan näyttelyt jäävät väliin (on siis tultava Tallinnaan uudelleen ennen elokuun loppua), sillä valitsimme viimeiseksi nähtävyydeksi Patarein vankilan, asummehan nyt aivan sen lähellä.

Patarein vankila

Museoidun vankilan ulkopuolelle on perustettu baareja ja terasseja, onhan se loistava paikka aivan rannalla. Vankilan näyttely on vaikuttava ja veti hiljaiseksi. Vankikopit toivat mieleen Vilnan KGB-museon. Laitoimme maskit päälle, mutta meidän lisäksemme paikalla oli vain yksi pariskunta. Rouvakin puhui hiljaa kuiskaten, taisi olla yhtä vaikuttunut kuin minä, joka menin aivan mykäksi. Valokuvissa oli ilmeisesti kolhoosien/sovhoosien ihmisiä, joista Paula Havasteen Saarenmaa-kirjasarja kertoo.

Viimeinen ilta Tallinnassa

Poistuimme vankilasta omalle kotikadullemme ja kävelimme Telliskiveen. Hetken tuntui irvokkaalta lähteä suoraan vankilan näyttelystä ravintolaan, mutta syötävä on. Eilen minuun iski annoskateus ja menimmekin One Sixty Smokehouseen syömään hyvät possunposket.

One Sixty Smokehouse

Loomelinnake
Kävelin vielä hetken Telliskivessä, ennen kuin etsimme postilaatikon, joka löytyi ystävällisen tarjoilijan neuvosta juna-aseman toisesta päästä. Palasimme samaa suoraa Vana-Kalamajaa takaisin kämpille suihkuun ja iltakahveille. En vielä ryhtynyt pakkaamaan, vaan blogia päivittäessäni seurasin telkkarista Ylen dokumenttia Michelle Obamasta ja Merkkien salat -sarjaa.

 
Jätimme mukavan majapaikkamme ja ajoimme bensatankin kautta satamaan. Laivaanpääsyä ei ollut meidän lisäksemme odottamassa kuin kitteeläinen harrikkakuski, joka oli viettänyt viikon Aleksanterin Pubissa. Jälkeemme laivaan tuli pari muutakin suomalaista moottoripyörää. Laivamatkan aikana täytimme Finentry.fi -sivuston kyselyn, joka pitää näyttää kotimaahan saapuessa. Se ei kuitenkaan pysynyt puhelimen näytöllä ja vastassa ollut virkailija tiesikin kertoa, että ohjelman kanssa on ongelmia. Me pääsimme nopeasti jatkamaan matkaa, kun näytimme rokotustodistukset, mutta satamaan jäi pitkät jonot autoilijoita odottamaan poispääsyä.
 
Tälle päivälle oli luvattu sadetta, mutta pysyimme kuivina viimeiseen asti, sen sijaan tuuli oli kova. Kastuimme vasta Helsingin keskustassa, Tuusulanväylä oli taas kuiva ja kotiin päästyämme päällemme lankesi rankka sadekuuro. Kävin ruokakaupassa. Aah, maitoa ja sushia (mutta erikseen) ja hinnat hieman hirvittivät. Pääsin pitkästä aikaa omaan keittiöön tekemään salaattia. Parissa viikossa olin tottunut tylsiin veitsiin ja sainkin heti haavan sormeeni.
 
Reissulle 10 points! 12 päivän Viron kierrokselle kertyi kilometrejä kotoa kotiin lähes 1000. Majapaikkoja oli seitsemässä kohteessa (yht. 590€), bensaa kului 75 euron verran (osa siitä tuli tankissa kotiin). Eckerö Linen liput kahdelle + moottoripyörälle yht. 98€ ja Viron sisäiset lauttamaksut yht. 20,40€. Edellisiin Viron reissuihin verrattuna majoitus- ja bensakulut (keskihinta 1,50€/litra 98 okt.) olivat kohonneet, mutta jälleen kerran majoitukset olivat mukavia ja meille sopivia.

tiistai 27. heinäkuuta 2021

Viro Hondalla 2021; Tartto

Odottajan aika on kovin pitkä...

Tartto

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut ja poistuimme Võrusta yhdentoista hoodeilla. Muut suomalaiset jatkoivat matkaansa Viljandiin, kun me suuntasimme kohti Tarttoa. Tie oli niin suora ja tasainen, että melkein nukahdin takapenkille huonosti nukutun yön jälkeen. Ainoa poikkeus oli noin 10 kilometrin tietyö, jossa kakkoskuskinkin piti olla tarkkana. Tarton keskustassa näyttää jatkuvan sama tietyö kuin viimekin vuonna. Majoituimme samoille kulmille kuin viime kerralla, nyt Filosoofille. Asian ratkaisi hyvä Restoran Aparaat. Kurvasimme kaupan kautta majapaikkamme sisäpihalle, jossa olimme pari tuntia liian aikaisin. Onneksi löysimme varjoa ja istuimme kuormalavoille tervetulo-oluille, toiveena päästä ilmoitettua aiemmin majoittumaan. No ei päästy. Kolmen jälkeen aloin pommittaa emäntäämme ja hän pahoitteli, että oli antanut meille väärän huonenumeron. Roudasimme kamat uuteen majapaikkaamme, kävin suihkussa ja keitin kahvit.

Filosoofi 1

 

Kävelimme helteisessä kelissä alas Raatihuoneentorille, jonka laidalla Hannu vilvoitteli kylmän suihkun alla. Tartto on kyllä hieno kaupunki ja taas harmittaa, että olemme täällä niin lyhyen ajan, vaikka olemmekin kaupungin jo useaan kertaan kolunneet. Onneksi tänne pääsee vaikka bussilla (tai Hondalla Peipsijärven kierroksella) uudelleen, silloin voin taas mennä italialaisravintola La Dolce Vitaan syömään.

Restoran Aparaat
Raatihuoneentorillta kävelimme mäkien ja puistojen kautta Paavalinkirkolle (Pauluse kirik), jonka vieressä viime kerralla asuimme. Siitä onkin lyhyt kävely Restoran Aparaatiin, jossa söimme yhteisen alkupalalautasen, minulle hyvää ankkaa ja Hannulle yön yli kypsynyttä nautaa. Ei tarvinnut pettyä tälläkään kerralla! Konjakkikahvit keitimme kämpillä, oli pakko käydä taas suihkussa, kun oli niin hiostavaa. Hetken ukkosti ja satoi, tuskin tuosta ilma kovinkaan paljon viilenee.



sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Viro Hondalla 2021; Võru

 Voe taevas, täähän on hieno paikka!

Aamukahvien jälkeen pakkasimme laukut, siivosimme jälkemme ja lähetin Pärnun isäntäparille viestin, että nää lähtee nyt (jotta he voivat palata "kesämökkiinsä"). Poikkesimme Nesteellä tankkaamassa ja matka jatkui Riiaan menevää tietä, jossa riitti niin menijöitä kuin vastaantulijoitakin. 

Päivä oli lähes tuuleton ja matka taittui leppoisasti. Käännyimme Valgan suuntaan, tie oli hyväkuntoinen ja suora. Ajankuluksi haeskelin haikaroita, joita näillä viljavilla alueilla onkin runsaasti, samoin haikaran pesiä ja perheitä. Kuten olen aiemmin todennut, virolaiset kuskit ovat pääsääntöisesti kohteliaita, noudattavat rajoituksia ja näyttävät vilkuilla kaistan vaihdot, jotkut jopa kiittävät valoja vilkuttaen, kun Hannu väistää sivummalle ja antaa tietä ohitukseen. Tälle tielle osui kuitenkin yksi idiootti, joka uhkarohkeasti ohitti meidät ja edellämme ajavan tukkirekan ja ajautui hiekkapientareelle. Ei sentään pyörähtänyt ympäri! Näytti takapuskurin vihreästä vaahteranlehdestä päätellen olevan joku aloitteleva kuski. 

Helmen jälkeen pysähdyimme kahvipaussille, johan alkoikin persiit puutua. Sen jälkeen ajoimme 20-30 kilometriä kuoppaisempaa tietä. Ennen reissua uhkasin lainata Onnin purentakiskoa, sen sijaan yritän muistaa ottaa purkan aina ennen ajomatkaa, etten kalistele hampaitani tai pure kieleen. Loppumatka Võruun oli tasaista tietä ja löysimme majapaikkammeTaevas Külalistemajan.

Taevas Külalistemaja
Kello lähenteli jo kolmea ja saimme parvekkeellisen huoneemme heti. Vaihdoimme vain pikaisesti vaatteet ja menimme kohvikin terassille paikallisille tummille oluille. Samoissa vaatteissa kävelimme katsastamaan uimarannan ja Võrun keskustan.

 

Löysimme kaupan, ostimme aamiaistarvikkeet ja viinin. Olemme nyt ajaneet kaikissa Viron maakunnissa (lääneissä?) ja sen kunniaksi piti ostaa kuohari ja mansikat, mutta sunnuntaista johtuen mansikanmyyjiä ei näkynyt. Jää siis huomiseen! Palasimme majapaikkaamme, kävimme suihkussa ja istuimme hetken parvekkeella. Alakerran Kohvik Taevas näyttää olevan kovin suosittu ja sen lista kelpasi meillekin.

Kohvik Taevas

Tilasimme chorizo-katkarapupastan ja ankka-annoksen, ankan tilalle tulikin ribsit. Ihan hyvät sellaiset, mutta mieluummin vältän punaista lihaa. Korvaukseksi saimme kupilliset kahvia, jotka veimme mukanamme parvekkeelle, avecina omat Vana Tallinnat. Samalla saimme huoneeseemme lautaset ja lusikat, joita tarvitsemme aamiaisella (huonevarustukseen kuuluu jääkaappi, vedenkeitin, mukit ja lasit). Kahvila tarjoaa aamiaisen 7 eurolla, me olemme tottuneet pärjäämään omin eväin.

Tamula järv

Katariina II
Yö oli hiljainen ja sopivan viileä, ei edes ilmastointia laitettu päälle. Parvekkeen avoin ovi riitti tuuletukseen. Ainoa häiritsevä tekijä on kylppärin raskas ovi, joka feikkaa aitan ovea eikä mene kokonaan kiinni. Siksi liiketunnistimella toimiva valo palaa siellä enimmän aikaa. Neljän aikoihin pari nuortanaista kävelivät rannalta keskustaan päin ja pitivät älytöntä älämölöä. Kuudelta kuulin ensimmäiset kirkonkellot.

Aamupäivällä teimme kävelylenkin Tamula järven rannalle, joka oli vielä lähes autio ja järvenpinta peilityyni. Kävin tsekkaamassa hyvän uintipaikan, ranta on turhan matala, mutta yhdeltä laiturilta voi jopa hypätä järveen, se kohta on ilmeisesti ruopattu syväksi. Kävelimme pitkin kapeita katuja kohti keskustaa. Rakennuskanta on varsin kirjava; vanhoja taloja, kunnostettuja taloja ja aivan uuden näköisiä taloja. Lisäksi on neukkutyylisiä kerrostaloja, kyllä täällä täytyy olla kohtalaisesti asukkaitakin (>12.000). Hain turisti-infosta kaupunkikartat ja marjamyyjältä mansikat. Palasimme majapaikkaamme ja kävimme uimassa, ai että oli ihanaa!

Kohvik Taevas

Suihkun jälkeen menimme Taevas Kohvikin terassille lounaalle. Olin jo etukäteen katsonut listaa ja tilasin kanapoken. Harmikseni kana oli paneerattu, mutta tällä kerralla maukkaasti. Hannun klaseeratut kanansiivet olivat sottaista, mutta hyvää syötävää.

Namaste
Ilma oli hiostavan kuuma, mutta emme edelleenkään tarvinneet ilmastointia, kun vetäydyimme päikkäreille. Huone pysyy ihastuttavan viileänä! Harkitsin uimista, mutta jätin sen myöhempään, kun ranta on taas tyhjempi. Kävimme keskusaukion Must Kasse -kaupassa etsimässä Võru-kortteja, turhaan. Kävelimme uuden Kagukeskuksen Namaste aasialaisravintolaan. Terassilla oli niin kuuma, että poikkeuksellisesti istuimme ilmastoituun ravintolasaliin. Aasialainen sapuska tuottaa harvoin pettymystä, eikä nytkään, kun tilasimme jaettavat Kung Pon ja rapsakat lammaspalat (jotka eivät kylläkään maistuneet lainkaan lampaalta). 

Palasimme kämpille, eikä enää tehnytkään mieli lähteä uimaan. Luultavasti olisin uponnut vatsa täynnä. Hain taas kahvit mukaamme yläkertaan. Olimme saaneet suomalaista mp-seuraa majataloon. Parvekkeella on ihana istua leppoisaa iltaa, kun täällä ei ole yhtään hyttysiä!

Joku hyttynen oli kuitenkin eksynyt sisälle. Kylppärin valo paloi koko yön ja se paistoi raollaan olevasta ovesta peilin kautta sänkyyn. Joku päristeli kaduilla keskellä yötä. Nukuin tosi huonosti. Oli taas tulossa helteinen päivä, aurinko lämmitti jo varhain ja kävin aamu-uinnilla.