Mathildedal ja sienihulluus

Lääkäri antoi luvan lähteä sienimetsään, kunhan en kompuroi. Hannu sai perjantaina tuulettaa petivaatteet ja viikata lakanat kassiin. Ei se minulle aiheuta hampaiden kiristelyä, vaikka tuuletan ja vaihdan lakanoita viikoittain. 🤔 Lähdimme yhdessä kauppaan, Hannu joutui pakkaamaan autoon korit ja kassit, jotka minä olin täyttänyt. Viime viikolla toivoin Lohjan Alkoon Perinteistä punaviiniglögiä ja kävimme ostamassa pari pulloa. Matkalla Lohjalle muistin, että unohdimme aamulla ostaa saunaoluet ja koukkasimme Lohjan cittariin, jossa Karhun lakuportter oli sattumalta tarjouksessa.

Welcome to the Toy Box of Albert & Clara

Kävimme Wi-Boxissa hyvällä lounaalla ja ajoimme Tammisaareen. Halusin käydä katsomassa Chappen uudet näyttelyt. Daniel & Geo Fuchsin hieno valokuvanäyttely "Nature & Destruction" ja "Welcome to the Toy Box of Albert & Clara" sekä Albert de la Chapellen hieno hopeakokoelma "Barokki".

Daniel & Geo Fuchs

Daniel & Geo Fuchs

Aikataulu piti kerrankin ja hain Kyläravintola Terhosta mökin avaimet neljältä. Hannu sai yksin roudata tavarat autosta ylämäkeä mökille, minä järjestin ne paikoilleen. Tuntui, että vasta hiljattain pakkasimme tavaramme ja lähdimme tästä mökistä kotiin, mutta tosiaan; vietimme täällä viimeksi jouluviikon.

En huomannut kysyä lääkäriltä, saako tällä turvonneella kädellä ja rintakehän toisen puolen peittävillä mustelmilla saunoa, mutta otin riskin. Mehän saunomme mökillä joka ilta, kun omaa saunaa ei ole.

Sienihulluutta ei hillitse edes murtunut solisluu.

Aamutoimien jälkeen lähdimme sienimetsiin omiin suuntiimme. Puin turhaan takin päälleni, jo ensimmäisessä ylämäessä tuli hiki ja viikkasin takin mukana kulkevaan hedelmäpussiin. Vuosi sitten totesin, että Suvin tuomat kannelliset viiden kilon kannelliset rahkapurkit ovat parhaat sienimetsässä. Kevyet kantaa ja jos kompuroi tai tulee sade, sienet ovat turvallisesti kannen alla. Nyt ei auttanut kompuroida ja poikkesinkin heti ensimmäiseen metsään, jossa suppareita löytyi lähes purkin täydeltä. Loput poimin vakipaikoilta, harmikseni piti jättää supparimättäät huomiselle, kun Hannu antoi ukaasin, että saan poimia vain sangollisen päivässä.

Hannu oli palannut jo mökille, kun minä vielä kiersin Matildanjärven, tuli ulkoiltua kolme tuntia. Kohta on vasenkin käteni kipeä, kun kannoin sillä täyden purkin sieniä ja takkini. Hannu laittoi Janssonin kiusauksen uuniin, tasasimme lenkkioluen ja Hannu jäi terassille putsaamaan sienet. Syödessämme ensimmäinen satsi suppareita hurisi kuivurissa. Saunan jälkeen tapastelimme. Yksi juusto ja luumuhillo oli unohtunut kotiin, mutta ovat siellä odottamassa ensi viikonloppua. Kuivuri pyöritti yöllä toisen satsin sieniä. 

Unohdin vaelluskengätkin kotiin, sikäli hyvä, ettei Hannun tarvitse solmia nauhoja. Kuivassa metsässä pärjään hyvin Sievin nahkasaappailla. 

Oikea käteni on kuin noppasika. Yhtä punainen ja turvoksissa. Aika nakit!

Sunnuntaina siirryimme talviaikaan ja lähdin kohti sienimättäitä jo yhdeksän jälkeen. Näin ollen Tarjakin (Närhi) pääsi Pekan ja Teron kanssa mukaani korvanapeissa. Eilisestä poiketen tein ensin kävelylenkin, vasta sen jälkeen painuin Jeturkastin metsiin. Siellä ei kovin paljon tarvinnut kävellä, kun suppareita oli joka mättäällä.

Ensimmäinen viiden kilon purkki täynnä kuivattuja suppareita. Ihan kiva! Pyykinpesukone ei pyöritä pyykkejä, vaikka kolmella ohjelmalla yritimme. Minä en voi nyt nyrkkipyykkiä pestä. Mitä laittaa huomenna päälle? 

Miia neuvoi käyttämään kylmää turvotukseen, onneksi apu löytyi pakastimesta. Taskumatti mukana kainalossa, practical! Oivat medisiinit, viestitti Tarja B.

Sunnuntai-iltana virisi tuuli ja sade ropisi ikkunoihin. Aamulla oli aurinkoista ja muutaman asteen vähemmän plusasteita, mihin olemme viime viikkoina tottuneet. Siirsimme kauppareissun tiistaille ja lähdimme omiin suuntiimme. Laitoin jo illalla viestin PRO:n varauspalveluun, että pyykinpesukone on rikki. Varauduimme siihen, että saamme pyörittää pyykit jossain naapurimökissä.

Suunnitelmani oli, että tekemällä pidemmän lenkin vältän raput ja jyrkän alamäen Matildanjärvelle mennessä. Noh, ei mennyt ihan niin. Tein kyllä pitkän lenkin metsässä (luultavasti lähes ympyrän) ja palasin Matildankierron lähtöpisteeseen. Onneksi polku oli kuiva ja jaloissa turvalliset Sievit. Päästyäni Matildanjärven toiselle puolelle nousin metsään vakipaikoilleni. Suppareita löytyi taas sangon täydeltä, kilometrejä kertyi 13. Kun palasin mökkitielle, kiinteistöhuollon auto ajoi vastaan. Mikä iloinen yllätys; olivat käyneet meillä tuomassa uuden pesukoneen. Kiitettävän ripeää toimintaa! Hannu jäi terassille putsaamaan sieniä, minä tein lihattoman ja maidottoman sieni-makaronilaatikon. Illalla laitoin kylmäkallen kainaloon siksi ajaksi kun luin kirjaa.

Tiistain vastaisena yönä oli ilmeisesti ollut vähän pakkasta, aamu aukeni aurinkoisena ja tyynenä. Hoidimme viikon ainoan kauppareissun Perniössä heti aamusta, että ehdimme taas metsään. Perniön Alko oli toteuttanut toiveeni ja saimme täydennystä Perinteisen punaviiniglögin -varastoomme. Liukkaita rinteitä ja juurakoita välttääkseni lähdin kiertämään vastapäivään Jeturkastia. Kantoside kädessäni olisin tuntenut sympatiaa Napoleonia kohtaan, mutta kuvissa hänellä on milloin vasen, milloin oikea käsi liivin nappirivin välissä, joten ilmeisesti hän vain poseeraa. Koskaan ennen ei purkki ole näin nopeasti täyttynyt! Mökillä odotti ruoka valmiina (eilistä sienimakaronilaatikkoa, josta tuli heittämällä uusi suosikkimme). Hannu alkoi putsata sieniä ja täytti kuivurin. Illalla taas saunoimme ja tapastelimme.

Hieno sää hemmotteli meitä keskiviikkonakin. Oli lämmintä ja aurinkoista, mutta tuulista. Puinkin päälleni enemmän vaatteita kuin aiempina päivinä, sillä sovimme treffit Kariholman grillipaikalle ja sivuilta avoimessa katoksessa tulee istuessa helposti kylmä. Lähdin tutuille sienimestoille ja purkki oli nopeasti täynnä. Kiersin Matildanjärven, Hannu olikin jo sytyttänyt tulet Kariholmassa. Grillasimme makkarat, syötyäni lähdin edeltä kävelemään mökille, Hannu jäi valvomaan tulet. Hannu putsasi sienet ja laittoi kuivurin hurisemaan, kylppärissä hurisi uusi pesukone pyykit puhtaiksi.

Päikkärit, sauna ja iltapalaksi sienimunakas, kuinkas muutenkaan. Hannu vaivasi sämpylätaikinan aamuksi.

Hannu heräsi aikaisin leipomaan sämpylät, taikinassakin oli sieniä. Sää oli pilvinen, mutta sadetta luvattiin vasta illaksi. Jätimme sieniveitset kotiin ja lähdimme omille lenkeillemme. Olin ajatellut kävellä satamaan, mutta Teijon uudet kuntoportaat houkuttelivat ja lähdin golfkentälle päin.

Ensin kävin Teijon Kesän rantasaunalla. Emme ole koskaan varanneet sitä, koska rannasta on hirmuinen ylämäki mökille ja taas tulisi hiki. Toki siellä pääsisi mereen pulahtamaan. Jouluviikolle voisi ottaa termarin mukaan ja käydä saunan terassilla eväsretkellä.

Kävelin golfkentän ohi, siellä oli kolme pelaajaa. Hannun laskujen mukaan kuntoportaissa on 167 rappusta. Portaiden yläpäässä ei ole kunnollista polkua Teijontielle ja kalliokin pitää ylittää, en ottanut riskiä vaan kävelin portaat alas. Rappujen reunaan ei ole maalattu minkään väristä raitaa, joten tekee häijyä kävellä ne alas kaksiteholaseilla (ja toinen käsi pois pelistä). 

Hannu oli käynyt satamassa, liikkeiden edustat ja puro olivat saaneet Halloween-koristeita. Tyhjensin kuivurista viimeiset sienet. Viiden päivän saaliiksi saimme kolme purkkia kuivattuja suppareita (= 9 purkkia tuoreita). Ruokaa ja sämpylöitä oli valmiina niin paljon, ettei tarvinnut kokata. Hernekeitto ja chorizo-papupata säästyvät kotiin.

Perjantaina siivosimme mökin ja pakkasimme tavarat. Sataa tihuutteli kun ajoimme Perniöön tankkaamaan auton ja lounaalle Perniön Kebabiin. Rullakebabit olivat taas niin suuret, että puolet lähti kotiin iltapalaksi.

Salon Veturitallissa on hiljattain avautunut "Truly Yours" -kokoelmanäyttely, osa tauluista oli minulle entuudestaan tuttuja. Porukkaa oli museossa paljon, olihan kuun ensimmäinen perjantai ja ilmainen sisäänpääsy.

Ajoimme jonnekin pöndelle kuraista hiekkatietä pitkin katsastamaan Annan ja Aapon tulevan kodin ja tilukset (eivät halunneet sieniä). Sofia tuli moikkaamaan töistä päästyään, hänkin vaati autonpesua vaivan palkaksi. Lupasimme tulla käymään Hondalla sitten, kun peltotie on päällystetty. Kehällä alkoi räntäsade ja kotiin päästyämme maa oli jo valkoinen. Tervetuliaisiksi naapurin pikkupojat toivat meille itsetekemiään suklaaseen dipattuja kakkupalloja. Vaihdoimme sängyn puolia, se olisi pitänyt tehdä heti ensimmäisellä viikolla. Mökillä huomasin, että oli paljon helpompi nousta sängystä vasemman kyljen/käden kautta. Hannu haki meille uuden telkkarin ja pääsen katsomaan nauhoitettuja ohjelmia pois. Pari viikkoa ilman tv:ta, siihen ehti jo melkein tottua (olinhan Lohjalla asuessanikin lähes 10 vuotta ilman sitä). Mökillä avasin useana aamuna radio, ennen kuin muistin, että onhan meillä tv.

Syksyn kirjoja:

Susan Fletcher "Irlantilainen tyttö". Pikkuserkkuni Tuulan suosittelema kirja, jonka vihdoin ehdin varata itselleni. Evangelinen äiti kuolee nuorena ja tyttö lähetetään Walesiin isovanhempien hoiviin. Koulun alettua punatukkaista irkkutyttöä kiusataan ja hän puolustautuu nyrkein ja hampain. Pienen kylän elämä nyrjähtää, kun koulun suosituin, kaunis 12-vuotias Rosie katoaa. Siihen loppuvat Evienkin vaeltelut yksin nummilla ja kukkuloilla ja isoäiti määrää tiukat kotiintuloajat. Lohtua tuovat ystävyys tilalla työskentelevän Danielin ja erakkona ladossa asuvan Billyn kanssa.

Peijas ja Helsinkipäivä

Viikon päästä kaatumisestani menin kontrollikäynnille Peijakseen. Tällä kerralla minulla oli aika varattuna, pääsin lähes suoraan röntgeniin ja ajallani lääkäriin. Mitään muutosta ei ollut tapahtunut, ei huonompaan eikä parempaan. Samat ohjeet; kantoside vielä kaksi viikkoa, särkylääkettä kipuun ja käsijumppaa turvotusta laskemaan. Kontrolli taas 5-6 viikon kuluttua.

Säälipisteillä sisään.

Akseli Gallen-Kallela

Akseli Gallen-Kallela

Vincent van Gogh

Lähdin Rekolan asemalta viettämään iltapäivän Helsingissä. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, olin pukenut päälleni vain edestä avattavia vaatteita (Hannu sai aamulla auttaa sukkien, rintsikoiden ja korvakorujen kanssa). Kävelin ensin Ateneumiin, jonka aulassa Ritu huhuili minua, hänellä oli lounastreffit vanhan koulukaverin kanssa. Gothic Modern - Pimeydestä valoon -näyttely on suosittu goottinuorten ja meidän vähän vanhempien kuolevaisten kesken. Osa kokoelman synkistä tauluista oli vanhastaan tuttuja. Rimpuilin takin ja kantositeen päälleni ja lähdin lounaalle.

Bistro Qulma

Suvi kolleegoineen oli viime viikolla illallisella Bistro Qulmassa, katsoin lounaslistan ja totesin, että kampelarullat voi hyvin syödä vasurillakin. Lisäksi salaattipöytä ja lasagnea, jälkkäriksi kahvin kanssa tiramisua ja juustoja. Henkilökunta oli valmis auttamaan tarvittaessa. Sanoin Pirjolle kevään vaelluksella hänen telottuaan polvensa; pyydä niin paljon apua kuin kehtaat! Mutta vaikeaahan se on tällaiselle itsepäiselle suomalaiselle.

Tuomiokirkon Gaia

Olin jostain lukenut/ymmärtänyt, että liput Tuomiokirkon Gaia-esitykseen pitää ostaa kirkon kryptasta, mutta siellä sanottiin, että liput ostetaan kirkon ovelta. Siellä taas kerrottin turisteille, että liput pitää ostaa Tapulista. Minä pääsin säälistä sisään ilmaiseksi, vaikka olenkin Vantaan seurakunnan (en Helsingin) jäsen. Luke Jerramin Gaia-maapallo on kyllä visuaalisesti hieno. Ihailin sitä kolmella eri penkkirivillä istuen ja kapusin vielä yläparvelle ottamaan kuvia.

Olisin käynyt Kansalliskirjastossa, mutta siellä olisi pitänyt riisua takki pois. Minulla oli jo valmiiksi tuskanhiki ja päätin tulla joskus toiste, kun käsi on kunnossa. Toimiston lukupiiri kokoontui ehdotuksestani Briossissa, tällä kerralla vajaamiehityksellä. Tuttuun tapaan jäimme vielä rupattelemaan, kun ensin olimme ruotineet Anni Kytömäen "Kultarinnan".

Olen niin harvoin kipeä, että olen todella surkea sairastaja. Pikku hiljaa kerään tavaroita keittiön tasolle ja pakkaan vaatteitani mökkiviikkoa varten. Pään yli vedettävät paidat, urheiluliivit ja -poolot on jätettävä kotiin, samoin reppu.

Lokakuu - ystäväkuu

Hannu inhoaa syksyä. Minä rakastan syksyä. Kehun syksyn kuulaita, aurinkoisia ja värikylläisiä päiviä. 20 astetta liian vähän lämpöä, murisee pessimisti, joka mieluiten vaipuisi talviunille. Vedän ässän hihasta; ilman syksyä ja sateita ei olisi sieniä. Johan hiljeni! Sunnuntaina lähdimme tahoillemme lähimetsään, sieniä löytyi sen verran, että pataan kertyi 50/50 kanan paistilihaa ja suppareita.

Kahvila Toasti

Pitkästä (liian pitkästä!) aikaa noitakerho kokoontui Lohjalla. Kaikki kuusi olivat kerrankin paikalla ja vaihdoimme kuulumisia pyöreän pöydän äärellä Kahvila Toastissa. Pirjon näin viimeksi toukokuussa Portugalissa, Hellun maaliskuussa Andalusiassa, muut ties koska. Ehdimme syödä lounaan ja juoda kahvit (ja minä onneksi käydä vessassa), kun palohälytin alkoi soida ja kuulutus kehotti kauppakeskuksen asiakkaita ja henkilökuntaa siirtymään ulos. Liekö ollut liikaa noitamagiaa; älkää meitä syyttäkö! Otamme ulkona yhteiskuvia, illalla lähetän yhden niistä Suville. "Aika Spice Girls!" Erkavoituessamme toivomme tapaavamme vähän useammin. Ehkä on paras treffata jossain toisessa paikassa, varmuuden vuoksi. Kun hain auton parkista, Ilona huuteli perääni. On niin pieni ja hiljainen tyttö, etten edes huomannut! Kotiin ajaessa kehällä oli ruuhkaa ja Tuusulantiellä oli valtava ruuhka. Hetken ehdin hengähtää ennen illan joogasessiota.

Hannaleena Heiska

Briossi

Tori Wrånes

Tori Wrånes

Toimiston lukupiiri siirtyi eteenpäin, lähdimme kuitenkin Ritun kanssa syysmyrskyä uhmaten keskiviikkona Helsinkiin. Sää olikin sopiva sisätiloissa harhailuun ja istumiseen. Ensin suuntasimme Deliberiin lounaalle, tarjolla oli kuhaa kanttarellikastikkeesa ja salaattibuffetti. Seuraavaksi Ritu haki varaamansa liput Avoimet Ovet -teatterin lippuluukulta, samalla saimme kattavan selostuksen loppuvuoden esityksistä ja keskusteluilloista. Designmuseo oli lähellä ja kävimme katsomassa sen Fix: huolla ja korjaa -näyttelyn. Bulevardilla poikkesimme Helsinki Contemporaryyn katsomaan Hannaleena Heiskan teoksia. Kahvia teki mieli ja lepuutimme sateelta suojaisessa, lämpimässä Briossissa. Kävimme vielä HAM:ssa katsomassa Tori Wrånesin näyttelyn BIG WATER. Odotin näkeväni valokuvia, mutta siellä pyörikin 360° video, jossa Röllit uivat meressä ja soittivat huilua luolassa. Ulkona tuuli riepotteli sateenvarjoja niin kovin, että siirryimme Kampista rautatieasemalle metrolla. Ennen kuin Hannu haki minut ja heitti Ritun kotiin, kävimme kirjastossa kuuntelemassa Satu Vasantolan haastattelun (ihana ihminen!) ja lainasimme hänen esikoisteoksensa.

Torstaina kokoontui lukupiiri, perjantaina tein viikkosiivouksen, veimme kanervat Honkanummelle ja menimme Ikeaan kynttiläostoksille. Samalla söimme fish & shipsit (kaksi ateriaa yhden hinnalla). Olen syönyt kalaa kuutena päivänä peräkkäin, luulisi lääkärinkin olevan tyytyväinen. Illalla viikon viides jumppatunti, sen jälkeen joimme kaakaokahvit autotallissa. Pullotin kirsikkaliköörin ja tein viimeisistä pakastekirsikoista (ja viimeisestä Viron vodkasta) uuden satsin tekeytymään.

Lauantain piti olla aurinkoinen, mutta juuri kun olin lähdössä metsään, alkoi sataa. Varustauduin sateenvarjolla, mikä on tosi hankala, kun poimii sieniä. Yritin pärjätä ilman varjoa, vedin takinhupun päähäni ja kuuntelin sateen ropinaa. Mukavasti löytyi jo suppareita, edelleen osa on vielä pieniä. Pitkästä, todella pitkästä aikaa tein makaronilaatikkoa ja ensimmäisen kerran elämässäni tein sen lihaliemeen. Lisäsin pannulle löytämäni sienet, lehtikaalia, sipuleita, mausteita ja vähän naudan jauhelihaa. Päälle parmesaaniraastetta ja pankojauhoja. Hyvää oli! Samassa uuninlämmössä paistoin uuniomenat, ehkä syksyn viimeisistä omenoista. Illemmalla menimme takapihalle ihailemaan kirkasta kuuta ja tähtiä, mutta ATLAS-komeetta jäi puiden taakse näkymättömiin. Maanantai-iltana hajosi telkkari.

Tiistaina ajoin Lohjalle Sipen seuraksi ja sain taas villin vastaanoton. Puoliltapäivin lähdimme lenkille, ennen kuin minä söin hyvää kanakeittoa. Taivas kirkastui ja oli ihana ilma, kun lähdimme toiselle tunnin lenkille. Kaikki muutkin naapuruston koirat tuntuivat olevan ulkona. Saunottuani teimme vielä iltalenkin. Taivas oli tähtikirkas ja kuu lähes täysi. Hannu käytti tilaisuuden hyväkseen ja oli Hyrylässä "pussikaljatreeneissä".

 

Kuva on otettu, ennen kuin menin nurin. Sipe oli illalla päivän lenkkien jälkeen tosi väsynyt ja alkoi kuorsata sohvalla jo ennen yhdeksää. Aamuyöstä kävi pusuttelemassa minut, mutta totteli, kun sanoin että nyt nukutaan. Heräsin itse puoli kahdeksalta, annoin Sipelle ruuan ja lähdimme aamulenkille. Oli vielä pakkasta, onneksi oli kuivaa eikä ollut liukasta. Lähdimme kävelemään radanvartta Virkkalaan päin. Kun käännyimme paluumatkalle, Sipe otti niin kovan startin, että kaaduin hiekkatielle. Ilmat menivät pihalle ja tunsin, että nyt sattui pahasti. Oma vika, kun en heti irrottanut otettani flexistä. Onneksi poika totteli, kun pyysin pysähtymään ja palaamaan luokseni. Liekö saanut vainun pellolla vaeltavista peuroista, kun niin kiire tuli? Laitoin Suville viestin, etten pysty ajamaan ja sovittiin, että he vievät kotiin tultuaan minut Peijakseen ja autoni kotiin. Päivystyksessä kului 2-3 tuntia, välillä kävin röntgenissä. En selvinnyt venähdyksellä, solisluussa on 2,5 sentin murtuma. Viikon kuluttua kontrolliröntgen ja lääkäri, siihen asti särkylääkkeitä ja kantoside 2-3 viikkoa. Käsipainotteisia jumppia (kuten jooga) pitää välttää kolme kuukautta. Onneksi voi lukea ja syödä yhdellä kädellä. Kunhan joku tekee sen ruuan.

 

Sain yön jotenkuten nukuttua. Selälläni, joten luultavasti myös kuorsasin. Aamulla oli turha haikailla suihkusta, lutrasin aamupesun lavuaarissa vesihanan alla. Onneksi minulla oli parturi varattuna, Hanne sai pestä hiukseni. Kävin apteekissa, lääkäri oli määrännyt minulle myös kodeiinia, josta saan hirveän sappikohtauksen. Pitää (taas!) pyytää, että laittavat siitä merkinnän tietoihini. Hain kirjastosta lisää lukemista. Valmistimme yhdessä paistettua kuhaa, keitinperunoita ja salaattia. Hannu pystyi syömään vasta illalla, päivällä hän pääsi vihdoin eroon tulehtuneesta takahampaasta.

 

Kaikkein hankalinta on vaatteiden pukeminen ja riisuminen. Täytyy nostaa hattua Zeljkalle, jonka oikea puoli on lähes kokonaan halvaantunut, silti hän pärjää enimmän aikaa yksin kotona. Perjantaina lähdin kävelylenkille ja kauppaan, Hannu jäi tekemään kaikki kotihommat; tuulettamaan petivaatteet, siivoamaan ja kokkaamaan. Lauantaina nappasimme Ritun kyytiin ja menimme katsomaan upean "Myrskyluodon Maija" -elokuvan. Kotimatkalla haimme vietnamilaiset Banh mi -leivät mukaan.

 

Sattuu, kun menen nukkumaan, sattuu kun nousen ylös. Sattuu, kun puen/riisun vaatteet, tai käyn pesulla. Rintaliivit; big no! Urheiluliivit voin unohtaa kaapin perukoille. Hannu auttaa siinä kun voi. Kun hän puhisee turhautuneena, muistutan siitä, kuka otti töistä vapaata ja auttoi häntä lonkkaleikkauksen jälkeen. Viikonloppuna oli tarkoitus tehdä pihatöitä, mutta haravointi jäi Hannulle, minä hoidan kukkapenkit myöhemmin. Saatuani vaatteet päälleni ja napit korviin lähdin sunnuntain lenkille Laihon ja Lieteen seurassa. Kotona aika kuluu lukien, lepäillen ja levyhyllyn valikoituja cd-levyjä kuunnellen. Jos vajaa neljä vuotta vanha tv ei olisi juuri nyt hajonnut, olisin voinut katsoa pois nauhoittamiani elokuvia ja sarjoja. 

 

Hannu pullotti toisen satsin omenaviiniä, joka kävi yllättävän kuivaksi. Sekoitin osan edelliseen, samasta omenalajikkeesta tehtyyn viiniin, joka puolestaan jäi makeaksi. Maanantaina näytän Hannulle, miten tehdään sienirisotto. Kun arki-illoista jäävät pois jumpat ja tv on rikki, minulla on ykskaks vuorokaudessa enemmän tunteja kuin koskaan ennen. Hain kirjastosta lisää lukemista.

 

Kylällä on varsin oma-aloitteisia, kohteliaita lapsia. Kesästä alkaen kaksi pikkupoikaa on kiertänyt ovelta ovelle keräämässä tölkkejä ja palautuspulloja. Samoin toisen vähän isompi sisko, joka iltapimeällä kolkutti ovea ja myi itsetekemiään joulukortteja. Respect!

Syksyn kirjoja;

Anni Kytömäki "Kultarinta". Jo esikoisteoksessaan Kytömäen teksti on kaunista, lähes runollista, jota tekee mieli lukea hitaasti makustellen. Upeaa luontokuvausta, sisältäen paljon tietoa. Yllättäen myöhemmässä teoksessa Margarita (jonka luin jo tätä ennen) on samoja henkilöitä. Onko tämä joku sukusaaga? Kadehtien luen Erikin viettämästä talvesta pohjoisessa, jossain erämökissä luontoa tarkkaillen ja lintuja laskien. Onhan minun haaveeni viettää joskus pitkä aika (mieluiten kesällä) jossain saaristolaismökissä varusteina kassillinen kirjoja. Luultavasti Kytömäkikin haluaa elää jossain erakkona, tai ehkä hän elääkin. Teos sisältää monta tarinaa; Lidian, Erikin, Mallan ja Joelin/karhun.

Satu Vasantola " En palaa takaisin koskaan, luulen". Kirjailijavierailulla Vasantola kertoi saneensa idean esikoisteokseensa ollessaan Englannissa. Hän on tutkinut paljon terveydenhuoltoa, lähisuhdeväkivaltaa, maahanmuuttopolitiikkaa, rasismia, juridiikkaa ja hyödyntänyt tietojaan tässä romaanissa. Havaittavissa on myös vivahteita hänen omasta elämästään (kuten uusimmassa teoksessa), onhan hän kirjan Susannan tavoin kotoisin Pohjanmaalta, muuttanut Helsinkiin opiskelemaan ja sukunsa ensimmäinen akateemisesti valmistunut. Kirja aikaansai monenlaisia tunteita; liikutusta, kiukkua, myötätuntoa, onneksi myös iloa. Hyvän kirjan merkki!

Robert Seethaler "Kokonainen elämä". Hurmaava tarina saksalaisen Andreas Eggerin elämästä, joka alkoi huonosti 1900-luvun alkupuolella ja päättyi omaehtoiseen yksinäisyyteen. Siihen väliin mahtuu rakastuminen majatalon kauniiseen Marieen, muutama onnellinen vuosi pariskuntana itse rakennetussa vuoristomökissä, leskeksi jääminen, paljon raakaa työtä Alpeilla, sotavuodet ja vankileiri Venäjällä, sieltä paluu kotikylään ja erakoituminen viimeisiksi elinvuosiksi pieneen majaan kylän yläpuolelle. Upeaa luontokuvausta, joka tuo mieleeni Zakopanen kauniit vuoret ja laaksot.

Tommi Kinnunen "Pimeät kuut". Herkällä kielellä kerrottu romaani eläkevuosiaan odottavasta kuusikymppisestä naisopettajasta. Elna on riitaantunut äkkipikaisen pikkusiskonsa kanssa ja tullut heitetyksi heidän yhteisesti perimästään kotitalostaan. Sodan jälkeen on puutetta rakennustarpeista, rakentajista ja opettajista. Silti Elnalle naisena tarjotaan vain väliaikaisia virkoja jostain maaseudulta, metsien takaa. Jotkut tarinat jäävät harmiteltavan kesken; yhden oppilaan äiti astuu hillasuolla miinaan, menettää jalkansa ja Elna lähtee mukaan viemään tätä soutuveneellä kirkonkylän sairaalaan. Miten naisen käy? Uuden koulun rakennustyömaalla käy lautavarkaissa jopa koulun johtokunnan jäsen, eikö häntä rangaista vai jättääkö Elna paljastamatta miehen? Elnan ja Niilon suhde avautuu lukijalle pukkuhiljaa, Elnan tulevaisuus sen sijaan jää arvailun varaan.