Dubrovnik 🇭🇷

Ei tämä aivan puskista tullut. Alkuvuoden aivoleikkauksen jälkeen Zeljka halvaantui puolittain. Sen jälkeen kyselin viikoittain, miten hän voi ja missä hän kulloinkin on. Välillä Zagrebissa sairaalassa, välillä Korčulan saarella kuntoutuksessa, välillä Dubrovnikin sairaalassa ja lopulta hänen toiveensa toteutui ja hän pääsi kotiin. Mitä suuresti ihmettelen, kun tiedän, miten jyrkät hänen kotiportaansa ovat. Maaliskuussa uskalsin jo varata Norskin tarjouslennon (65€ + laukkumaksu) Dubrovnikiin. Paluulennon jätin vielä varaamatta, kun en voinut tietää, missä Zeljka on toukokuun lopulla. Tarkoitukseni on auttaa tarpeen ja hänen kuntonsa mukaan. Toiveissani on tehdä myös pieni saarihyppely. Kyttäsin tarjouslentoja Splitistä, mutta hinnat karkasivat yllättäen käsistä ja viime viikolla varasin paluulennonkin (85€ + laukkumaksu) Dubrovnikista. Se muutti reittisuunnitelmani ja nyt täytyy vain toivoa, että Zeljka saa olla kotona ja voin viettää hänen kanssaan reissun viimeiset päivät.

Perinteinen talviturkin heitto toukokuussa kotimaan vesiin on nyt pakko unohtaa. Toivottavasti yskäni paranee, kun maa vaihtuu. Ainakin allergiaoireet helpottavat. Otin Hondan liikennekäyttöön, mutta Hannu saa korkata kauden ilman minua. EU-vaalitkin jäävät tällä kerralla väliin, kun ovat pistäneet sekä ennakkoäänestyksen että varsinaisen äänestyspäivän juuri niihin kahteen viikkoon, jotka olen poissa. Zagrebissa olen kerran käynyt äänestämässä Suomen suurlähetystössä, nyt en aio niin pitkälle lähteä. Luulisi, että nykyaikana voisi äänestää myös netissä. 🤔

En viitsinyt lähteä lenkille, vaan vietin helteisen päivän kotona puuhastellen. Hoidin kukkapenkit, järjestelin tavaroita ja pakkasin vetolaukkuni. Inhoan iltalentoja, kun aika kuluu odotellessa aina niin hitaasti. Kävin Tikkurilan Specsaversilla kiristämässä arskojen sangat ja tarjosin Hannulle lounaan Long Huassa, ennen kuin hän heitti minut kentälle. Yllättävän pitkät jonot Helsinki-Vantaan turvatarkastukseen!

Petra Marina Hostel

Hyvin ehdin kuitenkin lennolle, joka sujui mukavasti lukien ja kuvia puhelimesta poistellen. Perillä ostin meno-paluulipun Airport shuttlebussiin (15€), se on voimassa 15 päivää joten sopii minulle mainiosti. Aurinko oli juuri laskemassa, kun bussi saapui Dubrovnikiin. Olisin halunnut jäädä kyydistä Petra Marina Hostelin kohdalla, mutta siihen kuski ei suostunut vaan vei minut bussiasemalle. Ohittamani Konzum sulkeutui aivan nenäni edestä. Raahustin hosteliin, sain yläpetini dormista, jonka lattiankin olivat jo vallanneet kämppikseni (nuoret miehet) tavaroillaan. Jätin laukun lokkeriin ja kävelin läheiseen Porat Restauranteen, sen kanacaesar ei ole edes maininnan arvoinen. Janooni join tumman oluen. Palasin hosteliin, jonka kattoterassin kämppikseni olivat valloittaneet ja jäin pieneen oleskelutilaan lataamaan puhelimen akkua ja seurustelemaan chileläisen eläkkeellä olevan Jessican (90 päivän reissu Euroopassa!) ja belgialaisen caminovaeltajan kanssa. Kävin suihkussa, kun arvelin aamulla olevan tunkua naistenhuoneeseen ja vetäydyin petiini verhon taakse. Jätin ledivalot palamaan, niin poikien ei välttämättä tarvitse sytyttää kattovaloja.

 

Petra Marina Hostel

Pojat kotiutuivat joskus aamuyöllä ja menivät hipihiljaa punkkiinsa. Minä taisin olla ainoa, joka (yskimällä) häiritsin muiden unia. Heräsin vasta yhdeksältä, hiippailin aamupesulle ja keittiöön teetä keittämään. Tämä olisi mukava hostel pidempäänkin oleskeluun; keittiö, suuri kattoterassi, pyykinpesukone ja ulkona narut. Vain aamiainen puuttui, mutta eihän 20€/yö voi kaikkea saada. Kymmeneltä piti jo poistua, puin päälle kevyet kesävaatteet ja lähdin laukkuineni. Turha sitä oli sinnekään jättää. Torille kävellessäni hain leipomosta juustoburekin ja istuin kahvilan terassille americanolle. Kyselin Zeljkalta kaupasta tuomisia ja hunajan tarvetta (siis minulle). Torilla oli huono kukkavalikoima ja hunajapurkki - tosin iso - olisi maksanut 16€! Kävelin Konzumiin ja ostin sieltä hunajaa, sitruunan ja ihanaa mansikka-guavamakuvettä, jota saa vain Kroatiassa. Bussiasemalla istuin tovin jos toisenkin, kunnes bussi nro 3 Nuncijataan vihdoin saapui. Se teki pitkän kunniakierroksen, ennen kuin minun oli aika jäädä kyydistä.

Olin jo ennakkoon prepannut itseäni Zeljkan kohtaamiseen, kuvitellut kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Silti oli pienoinen shokki nähdä hänen makaavan sairaalasängyssä olohuoneessaan, entistäkin laihempana. Kurkussa ulostuloputki ja toinen silmä peitettynä. Kropan oikea puoli on osittain halvaantunut, joten silmäkään ei mene kiinni. Perässäni asuntoon käveli saksalainen Steffi, hänkin entinen asiakas/nykyinen ystävä. Hänen puheliaisuutensa auttoi paljon, vaihdoimme kuulumiset ja annoin Zeljkalle tuliaiseni, ennen kuin menimme yläkertaan ja valitsimme omat huoneemme.

Ivo Guest House

Iltapäivällä jätin heidät seurustelemaan keskenään ja kävelin raput alas satamaan.
 

Amfora Restaurant

Lounasaika oli jo päättynyt, muuten olisin syönyt Amfora Restaurantin ćevapčićin. Nyt valitsin seafoodpastan, joka oli kallis, mutta syötävän hyvä. Kerrankin ei tarvinnut sanoa, että teen itse parempaa!

Kävelin vanhaankaupunkiin, vaikka arvasinkin sen olevan tungokseen asti täynnä. Poikkesin aukioilta sivukujille, joilla oli tyhjää ja hiljaista. Palasin kaupan kautta kotiin, ostin Zeljkalle hänen toivomat jogurtit ja suklaat huomisille pikkuvieraille.

Nousin kantamuksineni lukuisat mäet ja raput ylös Nuncijataan, vein Zeljkan pyykit koneesta ulos kuivumaan, kävin suihkussa ja tein itselleni sieni-tonnarimunakkaan iltapalaksi. Kuudelta joku nainen meni tyynyt kainalossa alakertaan, oletin hänen olevan Zeljkan fyssari ja kun hän kahdeksalta poistui, kysyin tekeekö hän myös hierontoja. Ei, olen Zeljkan ystävä. Steffin saavuttua istuimme Zeljkan terassilla juttelemassa ja laitoimme vielä koneellisen pyykkiä pyörimään. Myöhemmin istuimme Steffin kanssa yläkerran olkkarissa ja hän kysyy "Luuletko, että Zeljka kuolee?" No totta hitossa, niinhän me kaikki, ajattelin. Ei vielä, sanoin. Jos syöpä ei leviä ja fysioterapia auttaa häntä liikkumaan itsekseen, hän voi hyvinkin selvitä. Zeljka jaksaa olla positiivinen, mutta kukaan muu ei voi tietää, mitä hänen päässään liikkuu ja kuinka peloissaan hän oikeasti on.

Babin kuk

Torstaina oli joku pyhä(pyhimyksen)päivä ja kaikki kaupat kiinni. Olin yskinyt itseni hereille yöllä ja pelännyt herättäväni koko talon. Yhdeltä tuli hiljaista, kertoi Steffi  joten ilmeisesti sain nukuttua. Heräsin normisti seitsemän hoodeilla, luin uutiset ja nousin teenkeittoon. Miten joku voi syödä aamiaista heti herättyään? kysyy Steffi joka kahdeksalta tulee keittiöön silmät ristissä ja lähtee neskahvinsa kanssa terassille tupakalle. Miten joku voi ensimmäiseksi aamulla (ja viimeiseksi illalla) pistää tupakaksi? kysyn minä hiljaa mielessäni. Söin eilisestä jääneen munakkaan ja leivän lopun, jogurtin kanssa tuoreita vadelmia. Zeljka lähettää meille viestin, että alakerrassa on tarjolla turkkilaista kahvia heti, kun meille sopii. Ripustan illalla pyörineet pyykit ulos kuivumaan ja Steffi lataa uuden koneellisen. Moitimme molemmat Zeljkaa, joka silkkaa kiltteyttään pesee serkkunsa pojan (keittiöpäällikkö) kokinvaatteet ja jopa silittää ne. Taatusti miehellä olisi varaa 20 alaisen pomona hoitaa ne jossain pesulassa, mikäli ei viitsi itse tehdä sitä. Mutta se maksaa!

Babin kuk

Babin kuk

Babin kuk

Kymmeneltä laskeuduin raput alas satamaan, alkumatkasta sain perääni naapurin vapaana kulkevan koiran. Lähdin kiertämään Babin kukin niemeä, sen voi tehdä kävelemällä mukavaa Šetnika Walking trailia, jolla välttää autotiet ja näkee kaikki uimarannat. Se päättyy isoille hotellikomplekseille, oikaisin yhden sellaisen läpi ja palasin samalle polulle metsään ja rannan läheisyyteen.

Konoba Zrinski

Olin haikaillut pizzaa, josta olisi riittänyt myös iltapalaksi, mutta valitsinkin kanawrapin Konoba Zrinskin listalta. Ja reissun ensimmäinen Tomislaw! Olikin hyvä ruoka, muistaakseni olemme tarjonneet Zeljkalle yhden illallisen samassa paikassa.

Ivo Guest House

Palasin kotiin, jonne Steffikin ilmestyi, lähteäkseen hetken kuluttua bussiasemalle odottamaan lentokenttäbussia. Tyhjensin pesukoneen, siivosin Steffin kylppärin, kastelin yläterassin kukat, kävin suihkussa ja tein itselleni sienimunakkaan. Zeljkalla oli taas vieraita, sillä aikaa minä kuorsasin huoneessani. Heidän lähdettyään menin alakerran terassille juttelemaan Zeljkan kanssa, samalla keräsin kuivat pyykit pois narulta. Serkuntytär Anna (sairaanhoitaja/lähihoitaja?) kävi tsekkaamassa Zeljkan lääkkeet tms. Kun myöhemmin palasin yläkertaan, sain ohjeet laittaa Steffin lakanat ja pyyhkeet koneeseen. Ottaahan hän apua vastaan, kun vähän potkii! 🙏

Perjantaina trafiikki alakerrassa jatkui; pelästytin kotisairaanhoidon, kun olin ripustamassa lakanapyykkiä Zeljkan terassille. Anna saapui, kun olimme aamukahvilla. Tinkaamalla sain sentään jotain toiveita kauppareissulle. Ostin uuden tarjottimen, varrellisen (kahvi)kannun, hedelmiä ja vadelmia. Paljonko maksoivat, kysyy Zeljka. Paljonko maksaa majoitukseni, kysyin minä. Anna tuli uudelleen puoliltapäivin, jätin heidät kahdestaan ja menin suihkuun. Yöllisen sateen jäljeltä kosteus oli noin 100%.

Tein itselleni sienipastaa, Zeljka ei sitä huolinut, kun fyssari saapui juuri. Ei mitään pikaruokaa, varsinkaan oudossa (vaikkakin tutussa) keittiössä. Voi kun olisi soijaa! Fyssarin lähdettyä Zeljka kutsui minut alas kahville ja katsoimme kuviani. Ajattelin käydä vielä kävelyllä ja alakaupungissa, mutta aina, kun sain vaatteet vaihdettua, alkoi sataa. Lueskelin ja lämmitin vähän pastaa itselleni. Zeljkalla oli taas vieras, tämän lähdettyä sain kutsun alakertaan. Hänen veljensä soitti ja minäkin sain vilkuttaa Amerikkaan. 

Onnittelut Sofialle, mummun mussukalle, joka valmistui lasten ja nuorten lähihoitajaksi! 💝

Nukuin tosi huonosti, kun yskä valvotti koko yön. Heräsin kuudelta, keitin teetä ja kahdeksalta menin alakertaan kahville. Vierasvirta jatkui; keittiöpäällikkö käväisi nopeasti jättämässä laukkunsa (lisää pyykkiä?), Zeljkan serkku, vanhempi rouva saapui ja vaihdoimme vuoroa. Pyysin Zeljkalta ostoslistan ja latasin ensimmäisen koneellisen pyykkiä. Toivottavasti kuivuvat tässä kosteudessa! Anna toi omat pyykkinsä, mutta hän sentään auttaa tätiään. Sain 0,70€ piian palkkaa, kun tyhjensin Annan farkkujen taskut.

Bar Guloso

Ripustin pyykit alaterassille ja lähdin ulos. Olin ajatellut käydä vanhassakaupungissa, mutta ilma oli taas niin kostea, että pysyttelin alakaupungissa. Kävin satamassa katsomassa, mistä katamaraani huomenna lähtee, ostin Zeljkalle istutettavia kukkia ja kaupasta hänen toivomansa tavarat. Lounaan söin Bar Gulosossa. Pulled pork wrap raneilla oli niin täyttävä, että sienipastan loppu taitaa jäädä huomiseen. Näin ollen minulla ei ole mikään kiire satamaan, jos bussi kulkee sopivasti. En todellakaan aio kantaa vetolaukkuani noita jyrkkiä portaita.

Kapusin hikisenä ylös Nuncijataan, latasin pesukoneen ja kävin suihkussa. Ihmisvirta alakertaan jatkui ja menin päikkäreille. Sillä aikaa Anna oli käynyt tyhjentämässä pesukoneen ja terassilla istuessani Zeljkan miesserkku kävi varastossa hakemassa jotain työkaluja. Zeljkan pyynnöstä hän tsekkasi myös yläkerran makuuhuoneiden parvekkeiden kaihtimet, kun niissä oli jotain vikaa. Omaani olin tyytyväinen, mutta naapurihuoneen kaihtimet eivät avautuneet kunnolla. Olisin silittänyt omat pyykkini, mutta yläkerran uusi silitysrauta on niin hieno, etten saanut siihen edes virtaa. Aina kun joku vieras nousi portaat terassini ohi, ajattelin että nyt on minun vuoroni, mutta en ehtinyt, kun seuraava/seuraavat jo laskeutui portaita. Ovatkohan he keskenään jakaneet vuorot? Hyvä niin! Taivas pilvistyi eikä muutenkaan tehnyt mieli lähteä enää minnekään. Tein itselleni salamisämpylän ja lueskelin terassilla, kuunnellen samalla Yle Suomen Lauantaitansseja.

Lopulta vein alaterassilla kuivuneet liinavaatteet sisälle ja sain kutsun liittyä Zeljkan ja hänen kolmen ystävänsä seuraan. Kun jäimme kahden, Zeljka pyysi jäämään vielä, vaikka oletin hänen olevan jo lopen uupunut. Sain Zeljkalta kortisonia itikoiden puremiin. Onneksi apu on lähellä, vaikka Hannu onkin kaukana!

Ivo Guest House

Sunnuntain vastaisen yön nukuin jo paremmin (parvekkeen ovi kiinni), yskänpuuska tuli vasta aamulla. Aamupäivällä siivosin keittiön, oman kylpyhuoneeni ja Steffin käyttämän makkarin. Kyllä minusta hyvä majatalon emäntä tulisi! Pyyhkeitä en edes yrittänyt vääntää joutseniksi, vaikka Zeljka vakuutti, että sen oppii netin avulla. Menin alaterassille kahvittelemaan, samalla keräsin kuivat pyykit pois (Anna saa hoitaa omansa) ja laitoin Zeljkalle silmätipat. Kun vein pyyhepinon toiseen makkariin, siellä makasi alaston mies! Onneksi sentään vähän lakanaa verhonaan. Pyytelin anteeksi ja vedin oven kiinni, taisi olla se hyvin tienaava kokkisukulainen, joka käyttää hyväkseen Zeljkan ilmaiset palvelut. Lakaisin terassit ja kastelin ulkokukat, pakkasin tavarani ja mikrotin lopun pastan. Tiskattuani vein roskat ja laukkuni ulos ja menin vielä hetkeksi Zeljkan luokse. Ylimääräiset tavarat jätin huoneeseeni, jonka lukitsin. Hyvästelin ystäväni ja menin 13.10 bussilla alas satamaan. Ehdin ottaa 3€:n lasillisen valkkaria ja käydä vessassa, ennen kuin jonotin katamaraaniin. Yksi aasialaisryhmä käännytettiin laskusillalla, kun heillä oli liput huomiselle.
 

Suomen kesä

Kesä oli saapunut Suomeenkin ja kaikki viheriöi. Myös auto, joka oli siitepölyn peitossa. Muutama tulppaani oli selvinnyt rusakoiden/peurojen herkuttelusta, kirsikkapuussa ja minun omenapuussani (ei Hannun) oli kukkia, pihan kielot eivät vielä kukkineet, siinä mielessä ajoitus osui nappiin. Perjantaina jaksoin juuri ja juuri käydä kaupassa, tuskanhiessä, joka vaihtui paleluksi viileässä ruokakaupassa. Lauantaina avasimme grillauskauden. Minun oli tarkoitus aloittaa uimakausi heti reissun jälkeen Kuusijärvellä tai Keravanjoessa. Saa nähdä, ehdinkö käydä uimassa ennen seuraavaa reissua. 

Sunnuntaina oli taas hellettä ja tein jopa pienen lenkin. Grillasimme pihalla, kuinka onnellinen voikaan ihminen olla, kun kuulee Merisään liki kuuteen viikkoon radiosta. Illalla kukkui käki lähimetsässä!

Maanantaina menin (Hannun pakottamana) terveyskeskuksen päivystykseen istuskelemaan. Kolme hukkaan heitettyä tuntia (onneksi otin kirjan mukaani)! Sairaanhoitaja oli samaa mieltä kanssani; ei tähän lääkäriä tarvita, virustauti lähtee ajan kanssa. Suositteli nenäsumutinta ja hunajaa. Samalla istumalla kerroin jalkapohjan faskiavaivasta, joka sekin paranee (jos koskaan kokonaan?) ajan kanssa. Buranaa ja jäitä, kuten pojat aikoinaan punttisalilla jo neuvoivat. Pyysin reseptin ibuprofeeniin ja antihistamiiniin, ehkä allergialääke helpottaa myös flunssan oireita. Viikko aikaa parantua! Vihdoin kotiin päästyäni tein lopuista parsoista risottoa, toki lisäsin siihen myös kuivattuja suppareita ja kolmea eri sipulia. 

Oman pihankin kielot kukkivat, muutaman päivän kuluttua tunsin jopa niiden tuoksun. Makuaisti on edelleen kummallisen korostunut; suola, chilit, pippuri, jalapeno ym. tuntuvat liian vahvoina suussa. Veimme haudalle samettiruusuja, ne eivät taida kelvata pupuille. Torstaina aloittelin jo pihatöitä ja kukkien istutusta. Kesäkukat saavat odottaa kesäkuuhun.

Espanjassa ollessani sain kutsun mammografiaan. Peruin sen ja varasin uuden ajan reissun jälkeen Myyrmäkeen. Kävimme ensin lounaalla Wanda's Kitchenissä. Terveystalossa kertoivat huudelleensa minua nimeltä jo tunti sitten. Tietenkin, sillä puhelimen allakka oli ollut Espanjan ajassa!

Viikonloppuna tuuletin ja pesin petivaatteet. Yötkin alkavat olla trooppisia ja otimme peitot pois sängystä. Lauantaille luvattiin ukkosta ja rankkoja sadekuuroja. Sen verran pisaroi meidän kohdalla, että auto ja terassi ovat entistäkin kamalamman näköiset. Nyt on ollut pitkään lämmintä ja kaikki kukat kukkivat yhtaikaa. Pihan syreenin kukat ovat jo valkoisia, juhannusruusu ja rhodot kukkivat tietenkin sillä aikaa, kun minä olen reissussa. Tuoreita kieloja poimin pihalta sisälle harva se päivä. Sunnuntain lenkillä tapasin Leilan, joka suositteli kuusenkerkkäteetä yskääni. No niitähän löytyy meidänkin pihalta!

Alkukesän kirjoja:

Aino Kallas "Sudenmorsian". 1928 julkaistu teos kertoo nuoresta Aalosta, jonka metsävahti Priidik haluaa vaimokseen, vaikka rannalla huomaakin tämän iholla "pirun merkin", oudon tatuoinnin. Aalo on aikaansaava, ahkera työntekijä, rakastava vaimo ja äiti pienelle tyttärelleen. Mutta öisin hän vastaa susilauman kutsuun ja liittyy tähän joukkoon tappaen naapureiden vuohia ja lampaita. Priidik kieltää pelkonsa, mutta lopulta kylän vaimoväki tarttuu tilaisuuteen ja surmaa Aalon ja tämän syntymättömän lapsen. Tarina sijoittuu rakastamalleni Hiidenmaan saarelle, sen metsiin ja rannoille. Ensi kesänä pitää käydä katsomassa Kallasten museoitu kesähuvila Kassarissa.

John Kennedy Toole "Typerysten salaliitto". Ignatius J. Reilly on kolmekymppinen pulska poikamies, joka edelleen asustaa äitinsä helmoissa. Jonkunlainen koulutus hänellä on, mutta töitä hän ei ole viitsinyt tehdä juurikaan, mukavampaa on olla kotona ja kirjoittaa lehtiöt täyteen kolumneja, huomioita, valituksia jne. Ei hän niitäkään ole saanut lähetettyä sanomalehtiin tai kustantajille. Erinäisten sattumien jälkeen äiti ja poika päätyvät hämärämaineiseen baariin, jossa äiti innostuu ottamaan oluen jos toisenkin. Sen jälkeen lähdetään etsimään äidin auto supermarketin parkkipaikalta, mutta poistuminen pää pyörällä ei niin vain onnistukaan. Ensin kolhitaan jonkun auto, sen jälkeen jonkun talo. Uhkana on yli 1000 dollarin korvausvaatimukset ja äiti patistaa Ignatiuksen töiden hakuun, muuten heiltä lähtee koti alta. Siitä vasta komedia/tragedia syntyykin!

Litoral Norte (Senda Litoral), Portugali

Porto - Santiago de Compostela 318 km. Enimmäkseen mukavan tasaista, laudoitettua rantareittiä. Helpoin kaikista caminoistani. Ensimmäisen kerran otin kaverin mukaani ja sain näyttää Pirjolle hänelle uuden maan, Portugalin parhaat palat. Vietimme ennen vaelluksen alkua kaksi yötä sekä Lissabonissa että Portossa ja hän ehti maistaa Portugalin vaellusreittejä, ennen kuin loukkasi polvensa Espanjan puolella. Loppureissusta Pirjo joutui jättämään Porton ja Lissabonin päiväkävelyt minimiin. 

Reitillä oli yllättävän paljon porukkaa liikkeellä ja majoitus oli varmuuden vuoksi varattava etukäteen lähes joka yöksi. Kaverin mukana olo edesauttoi laadukkaampien majapaikkojen, jopa privaattihuoneiden käyttämisen, kun voimme jakaa kustannukset. Itse selvisin ilman vammoja, kunnes Hannu liittyi seuraani ja tartutti minuun ikävän flunssan.

Luotin omaan, hyväksi kokemaani pakkauslistaan. Käyttämättä jäi vain yksi toppi, käsineet ja tuubi (ja muovimukit). Jopa uikkareilla oli tällä kerralla käyttöä. Parannettavaa on sen verran, että voisin hankkia katkaistavat retkeilyhousut, näin voisin jättää kotiin caprit, shortsit ja jumppatrikoot. Puuvillainen kauluspaita voisi korvata pitkähihaiset trikoopaidat, jotka tosin soveltuvat paremmin nukkumiseen viileissä majoituksissa. 

Tässä vielä koko reissun kartta, paitsi että Caldas da Rainhasta tultiin vielä bussilla Lissaboniin (Mapsin valikoima on max 10 kohdetta).

Vaikka varasimme paluulennolle reilusti aikaa, silti meinasi tulla kiire koneeseen. Lissabonin kentälle ei (jostain syystä?) saanut etukäteen qr koodia, vaan paperinen lippu oli haettava tiskiltä. Turvatarkastukseen oli loputon jono, samoin taxfreen kassalle. Ehdittiin kuitenkin kyytiin. Koskaan ennen ei ole sattunut niin kovasti korviin, kun laskeuduimme, kiitos tukkoisen olon. Vantaalla oli puolilta öin kesäisen lämmin sää, kun kävelimme juna-asemalta kotiin. Kodinhoitaja ei ollut varustanut tyhjää jääkaappia muulla kuin paketilla nakkeja, paistoin ne pannulla hapankorppujen seuraksi. Vappu on taas! Vasta aamulla huomasin, että meillä oli vielä yksi pullo glögiä. Se olisi saattanut edesauttaa hyvän unen saantia. 

Lissabon, Alfama 💕

Aamiaisen jälkeen lähdimme omille teillemme, kumpikin suunnisti Alfamaan.

Kävelin Sé katedraalin ohi ja jäin varjopaikkaan odottamaan 28-ratikkaa ottaakseni kuvia, mutta kylmähän siinä tuli.

Vaihdoin paikkaa ja ymmärsin, että raiteet ovat yksisuuntaiset; kun ylhäällä palaa punainen liikennevalo, ratikka tulee alhaalta ja päinvastoin.

Kolusin tuttuja kujia ja rappuja. Kun auringossa tuli kuuma ja riisuin neuleen pois, aurinko meni pilveen tai eksyin varjoisille kujille. Kun puin neuleen takaisin päälleni, aurinko alkoi taas paistaa ja tuli kuuma.

Kotikippolamme Ginja D'Alfama on myynnissä, niinhän pariskunta jo viime käynnillä taisi kertoa. Pitäisikö ostaa pois?

Maruto

Maruto avautui 12.00 ja teimme sinne treffit. Sisätila oli varattu opastetulle rymälle (ei niille virolaisille, jotka näin Alfamassa), mutta halusimmekin istua ulkona. Finisterraa ei ollut tarjolla, joten valitsin hyvän portterin.

Saimme taas kerran ilmaista huvia, kun joku pakettiauto oli parkkeerannut niin lähelle kiskoja, ettei ratikka päässyt ohi ja se puolestaan tukki koko liikenteen. Tuli mieleen talvinen Helsinki, kun autot parkkeeraavat 5-ratikan kiskoille ja liikenne satamaan päin seisoo. 🛳🇪🇪 Tosin silloin se ei ole yhtään hauskaa! Palasimme kämpille huilimaan, oma flunssainen oloni ei ollut paras mahdollinen.

Rossio

Rossio

Rossio

Etukäteen ajattelin, että vien Hannun tutustumaan Gambariin, mutta aamupäivän kävely Alfamassa muutti mieleni. Ensin halusin kuitenkin nähdä kukkivat jakarandapuut. Rossion aukiolle oli levittäytynyt "joulumarkkinat", kioskeissa myytävät juomat olivat tuplahintaisia. Yhden kävelykadun putiikista ostin pöytäliinan kotiin vietäväksi.

Osteria Bellosguardo

Harhauduimme Alfaman kapeille kujille ja yritimme muistaa, millä terasseilla sai ruuan lisäksi nauttia henkilökunnan fado-esityksiä. Aina pitäisi laittaa muistiin paikan ja kadun nimet, varsinkin näin sokkeloisessa kaupungissa. Päädyimme italialaiseen Osteria Bellosguardoon, jonne mahduimme vielä hyvin sisälle. Selkäni taakse istui nuori saksalaispari, jonka yhdeksän kk:n ikäinen poikavauva alkoi heti tehdä tuttavuutta Hannun kanssa. Kunnes väsyi ja alkoi kiukutella. Ulkona alkoi jo muodostua jonoa, jonottajat istuivat penkille viinipullon ja lasien kanssa. Tässä kahden miehen ristorantessa saa varautua odottamiseen. Tilasimme yhteisen salaatin ja molemmille pikkupitsat. Harmi vain, että toinen niistä oli kasvanut laskussa isoksi (400g 》800g). Samme korjattua laskun ja kävelimme hosteliin.

Levykauppa Äx lähetti linkin torstaina alkavaan "Elämäni levyt" podcast-sarjaan, samalla siinä oli linkkejä minulle mieluisiin kokoomalevyihin ja youtube-videoihin. Loppuilta kuluikin rattoisasti lepäillen ja Simon & Garfunkelin vuoden 1981 ulkoilmakonserttia kuunnellen.

Italian Rebuplic

Yöllä yskä valvotti minua, samoin 24h respa, joka kolikoita kilistellen laski päivän kassan (kaupunkiverot ja retkimaksut). Aamuyöstä hän siirtyi keittiöön kolistelemaan aamiaisastiat valmiiksi. Kaivoin korvatulpat esille ja otin buranan, joka pisti hikoilemaan lakanat kosteiksi. Söimme vielä aamiaisen, vaikkei minulla nälkä ollutkaan. Yhdeltätoista jätimme tavarat respalle ja lähdimme ulos. Pitkälle ei enää lähdetty, hakeuduin auringonpaisteeseen ja istuimme Alfamassa viinilasillisille. Lounaan söimme Italian Rebuplicissa. Yleensä makuaisti häviää, kun on flunssa. Minulla se taisi vain korostua, sillä risottoni maistui niin suolaiselta, että sain siitä tuskin puoliakaan syötyä. Hannu kehui hyväksi. Haimme tavaramme ja siirryimme Nordean korttia vilauttamalla metrolla lentokentälle.