tiistai 31. tammikuuta 2023

Tallinna

Sain Eckerö Linelta joululahjaksi ilmaisen reittimatkan (kaveri puoleen hintaan) ja lähdimme käymään Tallinnassa, ennen kuin tarjous menisi ohi. Marelta saimme taas mukavan majoituksen.

Literaat

Huoneisto oli vapaana ja pääsimme heti majoittumaan. Mare kutsui meidät naapuriin kahville ja kattoi pöytään juustovalikoiman (ja minun viime kerralla tuoman luumuhillon). "Nyt puhumme eestiä!" totesi emäntämme. Muutaman sanan yritimme oppia, ennen kuin puhe lipsahti taas suomen kielelle. Ulkona paistoi aurinko, lähdimme kävelemään alakautta kohti Telliskiveä. Oikaisimme Kalamaja kalmistuparkin läpi, kun emme ole koskaan kävelleet tuossa kauniissa puistossa. Se olisi erinomainen piknikpaikka kesäaikaan! Halusin tsekata pari Telliskiven ravintolaa. Rahva Raamatun Literaatissa oli vielä lounasaika, tilasimme tandoorikanaa ja Caesar-salaatin kanalla (yht. 14,30€). Ilahduin siitä, että kuivat leipäkrutongit oli vaihdettu maukkaisiin perunoihin. Oli ollut niin aikainen herätys, että palasimme kaupan kautta mukavaan huoneistoomme ja päikkäreiden jälkeen vietimme rauhallisen koti-illan flamencoa kuunnellen ja kirjoja lukien. Yläkerrasta kuului tuttua pikkupoikien steputtelua.

Salt'sup

Humalakoda

Keskiviikkonakin oli kaunis sää. Lähdimme aamupäivällä kävelemään Kalamajan viehättävää puutalokaupunginosaa, pitkin Soo- ja Salmetietä. Ilma oli sen verran kolea, että pysähdyimme pieneen Salt'sup suolapuoti/kahvilaan kuumille, chilillä maustetuille glögeille. Jatkoimme Balti Jaama Turgille ja menimme Humalakodaan päiväoluelle.

Sesoon

Lounasravintolan piti olla KoHo, kuitenkin päädyimme tuttuun, meitä lähellä olevaan Sesooniin. Hyvät lohiannokset yht. 15€. Hyvin ravittuina palasimme kämpille huilimaan.

Taverna del Gallo Nero

Kuu loimotti taivaalla, kun iltapimeällä kävelimme minun toivomuksestani Kadriorgiin ja Taverna del Gallo Neroon. Siellä oli taas pitkä pöytä synttäreiden viettäjiä, me saimme läheltä pienen pöydän ja tilasimme mainion antipastolautasen kahdelle. Takaisin Kalamajaan kävelimme hiljaisen vanhan kaupungin kautta. 

Helmikuun kirjoja; Heli Mäenpää "Etsii omaa ihmistä". 25 tarinaa rescuekoirista ja heidän omista ihmisistään. Aivan ihana kirja! Nostaa koirakuumetta, onneksi Suvi hoitaa sen puolestani 

perjantai 27. tammikuuta 2023

Matkatoiveet ja -haaveet vuodelle 2023

Tästä vuodesta tulee luultavasti (toivottavasti) samankaltainen kuin matkailuvuosi 2022 oli. Jos ei sitten tule jotain ikäviä yllätyksiä.

Ehkä voi jo kehua perinteellä, kun lähdemme taas helmikuussa viikoksi Andalusiaan vastaanottamaan kevättä. Tällä kerralla uutena kohteena on Mijas Pueblo, josta varasimme tilavan huoneiston.

Kerran vuodessa (vähintään) minun on päästävä yksin reissuun ja mieluummin vaeltamaan. Jos löydän edullisen lennon Málagaan, lähden pääsiäisen jälkeen vaeltamaan Via de la Plataa, tai paremminkin puolet siitä. Koko camino on noin 1000 km, Sevillasta Salamancaan 500-530 km ja se riittäisi minulle. Molemmat kaupungit ovat vanhastaan tuttuja, mutta kaikki niiden välillä on uutta minulle. Santiago de Compostelassa olen ollut jo kolmella caminolla, joten sinne ei ole mikään hinku. Via de la Plata yhtyy Camino Francésiin, joka sekin on jo kävelty. Vaelluksen jälkeen on tarkoitus tehdä taas treffit Hannun kanssa jonnekin päin Espanjaa, kunhan edulliset paluulennotkin löytyvät. Vaikka pidänkin pienistä kylistä/kaupungeista, ehkä käymme vihdoin tsekkaamassa Segovian ja Toledon, ennen kuin palaamme Madridiin, joka on yksi lempikaupungeistamme. 

Balkanin lisäksi Baltia houkuttelee aina ja Viroon on helppo lähteä moottoripyöräilemään. Ensi kesälle olen suunnitellut reitin Latviaan saakka. Vaeltaminen on minun juttuni ja mieli tekisi lähteä kiertämään Viron RMK:n 130 km:n reitti Hiidenmaalla. Majoittuminen tulee kalliiksi yksin, kuten totesin Viron vaelluksella elokuussa 2021. Treffit tekisimme vaikka Haapsaluun tai Rohukülan satamaan, josta voisi poiketa Vormsin saarelle, jossa emme ole vielä käyneet. 

Kesä kulunee pääosin kotimaassa. Vaihteeksi voisimme käydä Kopparössä mökkeilemässä. Hannun mysteerimatka elokuulle pitää suunnitella. Sienestysviikko ja joulunvietto Mathildedalissa ovat itsestään selviä, mikäli mökkien vuokraushinnat eivät nouse paljon. 

Syksylle 2020 suunnittelemani reissu Unkari-Slovenia-Kroatia peruuntui koronan takia, nyt sen voisi ottaa uudelleen harkintaan (unohdetaan Unkari), kun Finnair aloittaa taas lennot Ljubljanaan. Toinen vaihtoehto on lähteä pitkästä aikaa äkkilähdöllä Kreikkaan, jos äkkilähtöjä on yleensäkään tarjolla.

keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Taidehetki Helsingissä ja Tikkurilassa

Minulla oli Helsinkiin asiaa, homman hoidettuani menin Ravintola Pääpostiin lounaalle. Paikka oli täynnä koululaisia, sopivasti yksi pöytä vapautui ja istuin siihen syömään kuhapyöryköitä ja rapsakkaa broileria. Seurakseni sain viehättävän nuoren naisen, jonka kanssa juttua riitti matkoista, joogasta, työelämästä ja elämästä yleensäkin.

Markus Copper "Juggernaut"

Markus Copper "Estonia"
Markus Copper "Seitsemän meren arkkienkeli"
Markus Copper "Kursk"

Minulla oli Kiasmasta vielä katsomatta Markus Copperin näyttely. Isoja taideteoksia, joihin moniin liittyi myös liike ja ääni. Toisaalta pikkutarkkoja piirustuksia ja teosten suunnitelmia. En tiedä sanoa, oliko jo viisikymppisenä kuollut taiteilija nero vai umpihullu.

Maija Blåfield
Maija Blåfield

Taidehallissakin oli näyttely vaihtunut ja kävin katsomassa Maija Blåfieldin tarinallisia valokuvia. Tässäkin näyttelyssä oli myös videoita.

Anna-Karoliina Vainio
Karin Hellman
Uhra-Beata Simberg-Ehrström

HAM:ssakin oli minulle uusia näyttelyitä ja kävin katsomassa Pehmon, johon oli koottu tekstiiliteoksia ja käsitöitä. Ryijyt ovat taas kovasti muodissa! Nyt se koululaisryhmä oli levittäytynyt tänne.

Kiertelin myös Lilibeth Cuenca Rasmussenin isot "asumukset" ja istuin hetken katsomassa hänen videoitaan. "Veistoksissa totetutuu nomadien vapaus; kun koti on kannettava tai sen voi pystyttää minne vain, ihmisen on helppo ylittää rajoja ja pysyä liikkeessä. Samalla vaikutteet, tarinat ja geenit siirtyvät paikasta toiseen."

Saara Lilja
Sitten olikin palattava Tikkurilaan ja mentävä Specsaversiin näöntarkastukseen. Sovittelin taas kasapäin pokia, sattumalta Mirja näki minut liikkeessä ja tuli makutuomariksi. Viime viikkoinen plääni meni uusiksi ja sain tilattua silmälasit + arskat. Ehdin vielä Tikkurilan kirkkoon kuuntelemaan toisen osan Olet jo perillä! -taidehetkistä. Olin houkutellut Hannun seurakseni ja sain kyydin kotiin.

perjantai 6. tammikuuta 2023

Uusi vuosi 2023

Tie 1840 oli aivan peilijäätä, kun uudenvuodenaatonaattona lähdimme ajamaan Mathildedalista kotiin. Oli ikävä jättää jouluinen mökki, mutta ihanaa tulla jouluiseen kotiin. Onneksi jouluruokia ei tarvinnut roudata eestaas, ainoastaan uunijuurekset, jotka söimme savukalan ja sillien kanssa. Viimeinen joulukorttikin oli löytänyt perille. Hannun flunssa parani jouluksi, sitä ennen hän ehti tartuttaa sen minuun. Uusi vuosi alkoi nuhaisena ja yskäisenä. Vuodenvaihteen vietimme taas kahdestaan ja perinteisesti; sushia, nakkeja ja perunasalaattia. Katsoimme telkkarista hienon Lumikuningatar-jääbaletin. Kun aiemmin toivotettiin hyvää ja iloista ja onnellista joulua/uutta vuotta, pandemian jälkeen toivotetaan onnea ja terveyttä. Meidänkin moni (iäkkäämpi) ystävä on sairastanut koronan ja siitä toipuminen tuntuu vievän paljon aikaa.

Flunssa alkoi helpottaa ja tein kevyitä kävelylenkkejä. Kovilla pakkasilla pysyin sisällä. Kuten arvelinkin, joulukuun kävelyt jäivät alle 200 kilometrin (175). Mapsin mukaan olen viime vuonna kävellyt 2351 kilometriä, mihin voi helposti lisätä ainakin 10%, koska sovellus oikaisee reitit lähes linnuntietä (eikä puhelin ollut aina mukana).

Akseli Gallen-Kallela

Joululahjani Pihlalle oli lupaus viedä hänet katsomaan Amos Rexin hurmaava näyttely. Sinne oli kuitenkin niin pitkä jono, että ehdotin Kansallismuseon Akseli Gallen-Kallela -näyttelyä. Tyttö on hyvä piirtämään ja tietää tekniikoista jo paljon. Kiersimme kaikki museon näyttelyt ja niitähän riittää! Lounas Suburritoksessa, sen jälkeen kävimme vielä kaupunginmuseon Lasten kaupungissa.

Hannu lähti saattamaan Pihlaa kotiin, minä näin Lux Helsingistä vain Kansalaistorilla olevan valoteoksen, kun poikkesin Oodiin, ennen kuin menin toimiston lukupiiriin.

Tree wise men by Concha

Ilonan piti tulla meille yökylään, mutta kun flunssaa on meillä ja heillä, niin siirrettiin se varmuuden vuoksi myöhempään. Nyt joudutaan syömään kaikki piparit itse! Onneksi suklaarasioissa on pitkät päivät.

Joulukuussa kului niin paljon rahaa, että alkuvuodesta eletään taas kitsaasti. Teen keittoja ja patoja kahdelle päivälle, välillä syömme kalaa ja perunoita, purkkihernaria tai salaatteja. 80-luvun pienipalkkaisina teimme usein kotibileisiin "Murtolan salaattia"; makaronia, makkaraa, purjoa, suolakurkkua ja herne-maissi-paprika -pussi. Ruokaisa salaatti, joka on syytä päivittää nykyaikaan. Vaihdoin makkaran savutonnikalaan ja pakasteet tuoreisiin kasviksiin. Kermaviilikastikkeeseen sekoitin keitetyn kananmunan ja muutaman sardellin.

Hannun ollessa bänditreeneissä päivitin tämän vuoden (paperi)allakan; juhlia tiedossa! On ainakin 10-, 20-, 40-, 60-, 70- ja 90-vuotissynttäreitä. Loppiaisena oli mainio keli, ennustuksista huolimatta ei tullut kovaa pakkasta ja tein jo lähes normilenkin. Loppiaisen jälkeen Hannu on valmis riisumaan jouluvalot ja -koristeet. Pitäisihän hänen jo tietää, että vasta Nuuttipukki vie joulun mennessään.

Loppiaisviikon jälkeen aloitin Rekolan Raikkaan jumpat. Hannun mielestä viikko-ohjelmassa ei ole enää kuin yksi hänelle sopiva tunti, minulle löytyy 3-4 tuntia ja maksoin ilolla kausimaksun. Laskin, että ehdin matkoista huolimatta käydä kevään aikana noin 30 ohjatulla liikuntatunnilla. Patistin kuitenkin Hannua hankkimaan kuntosalikortin, jos hän aikoo ajeluttaa minua kesällä Hondalla ympäri Viroa/Latviaa. 

Pääsin kunnalliseen hammastarkastukseen muistaakseni ensimmäisen kerran sitten pandemian alkamisen. Sain myös toimenpideajan helmikuulle Kartanonkosken hammashoitolaan ja maaliskuulle ajan hammashoitajalle. Tosin Keravalle, olemmehan nyt yhtä suurta hyvinvointialuetta. Pääasia, että saadaan kalusto kuntoon ennen kevään vaellusmatkaa. 

Mirja ja Masa joutuivat kylppäriremontin ajaksi evakkoon ja asettuivat Tikkurilan Forenom-huoneistohotelliin pariksi viikoksi. Harmi, että kelit ovat kurjat, muuten he voisivat lenkkeillä ympäri kaupunkia tai joenvartta. Jos meille kävisi joku pakoa vaativa katastrofi, kiusaisin ensin siskoa, sitten Suvia ja lopulta lähtisimme Tallinnaan Maren hoiviin. Toivottavasti ei kuitenkaan tule tarvetta! Kävimme kyläilemässä heidän luonaan, tuliaisiksi veimme lukemista ja savutonnarisalaatin. Minä tulisin luultavasti hulluksi, jos joutuisin olemaan 2-3 viikkoa yhdessä huoneessa, mutta nämä tuntuivat viihtyvän. Onhan siellä tarjolla aamusauna ja kaikki Dixin ja Tikkurilan palvelut.

Vesisade ja liukkaat tiet pitivät meidät sisällä monet päivät. Kävi taas niin, etten ehtinyt kaivaa suksia tai lumikenkiä esille, kun lumi jo suli pois. Kuntoportaat olivat paljaina ja kävin tekemässä mäkitreenin. Illalla satoi taas räntää. Hannu aloitti kuntosalikäynnit ja minä joogatunnit. Tuntui, kuin en olisi ikinä tehnyt yhtään mitään, niin oli jäykkää naista ja kipeää lihasta.

Sain seuraavan koronarokotuksen, kävin Specsaversilla katsomassa uusia pokia ja houkuttelin Maijan kanssani Tikkurilan kirkon taidehetkeen. Maijaa odotellessani istuin kirkon Kaffilassa kakkukahvilla. Professori Arto O. Salosen luento ja tohtori Saara Liljan kauniit valokuvateokset olivat miellyttävä kokemus ja taidan mennä seuraavaankin taidehetkeen. 
 

Seuraavana päivänä korkkasimme Soilin tekemän piparikuusen, kun saimme Helenan ja Markun kotiimme kahvittelemaan. Maanantain ja tiistain joogatunnit tuntuivat vielä kropassa, kun menin kokeilemaan dance-core-jooga -tuntia. Luultavasti olen loppuviikon ihan romuna. 
 
Hannu luuli saavansa hernekeittoa, mutta teinkin butterchickeniä Lidlin kanafileistä ja maapähkinävoista. Taisi johtua lisäämistäni (viina)marjoista, mutta valmis soosi maistui suklaalta. 

Omakotitalon asumiskulut 2022
 
Viime vuoden asumiskulut olivat yhteensä n. 5.900€, eli parisataa vähemmän kuin vuonna 2021. Suurin kulu edelleen on lämmitysöljy, yksi tankkaus maksoi peräti 3.400€, eli lähes saman verran kuin vuoden 2021 kaksi tankkausta yhteensä. Sähkölaskut (700€) ovat vain satasen enemmän kuin edellisvuonna, johtuen hyvästä sopimuksesta, jonka teimme viime keväänä. Toki olemme myös yrittäneet säästää sähköä kaikin mahdollisin tavoin. Vanhassa talossa on kuitenkin pidettävä patterit lämpiminä ja lattialämmitys kylppärissä päällä, varsinkin kylmänä ja kosteana vuodenaikana. Kotivakuutus (IF) on pysynyt lähes saman suuruisena, samoin jätemaksu, jonka pidämme pienenä omalla kompostorilla ja tarkalla lajittelulla. Vesimaksut ovat nousseet, se ei johdu meistä vaan kohonneista hinnoista. Kiinteistövero ja netti ovat pysyneet saman suuruisia. Kulujen pieneneminen johtuu ainoastaan siitä, että viime vuonna emme huoltaneet öljypoltinta, se pitää hoitaa heti keväällä. 
 


Tammikuun kirjoja:

Elizabeth Strout "Kaikki on mahdollista". Stroutin tarinat ovat traagisuudestaan huolimatta niin lempeästi kerrottuja, että tuntuu kuin lämmin shaali kietoutuisi ympärilleni, käytännössä monesti pakkasilla kietoutuukin harteille, näin energian säästökampanjan aikoina. Ehkä se Stroutin shaali on jossain sydämen seutuvilla. Olive-kirjoista tuli jo tutuksi, että tarinat kertovat pikkukaupungin asukkaista ja samat ihmiset linkittyvät moniin tarinoihin. Niin tässäkin, kun Lucy Barton on kasvanut aikuiseksi ja löytänyt paikkansa elämässä. 

"Poltetun Njállin saaga" (suomentaja Antti Tuuri). Islantilaisen sukusaagan tapahtumat sijoittuvat 1000-luvun tienoille. Tarinat kietoutuvat Njállin ja Gunnarrin sukuihin, he ovat ilmeisen viisaita miehiä ja kunnioittavat ystävyyttään. Lähes joka luku alkoi: "Oli mies nimeltä..." sitten seurasi pitkä, omituinen nimihirvitys, johon sisältyi vielä jokin adjektiiivi. Kun aloitin kirjan lukemisen, kaipasin sukupuuta, mutta mitä pidemmälle luin, sen turhempi se olisi ollut. Näitä miehiä tuli joka luvussa lisää, mutta muutama myös poistui joukosta, kun kirveet heiluivat ja keihäät lensivät. Suvun piti aina kostaa tappo toiselle suvulle, jos ei sitten päästy sopuun joka kuukausi pidettävillä käräjillä, joissa taposta saattoi selvitä sadalla tai 200 hopearahalla. Jaksoin lukea 130 sivua, mutta kirja jäi kesken, kun samat jutut jatkuivat luvusta toiseen. Lukupiirin osallistujista miehet olivat tohkeissaan lukeneet kirjan kokonaan, naisilta se oli kaikilta jäänyt kesken. Ilmeisen sukupuolia erottava teos.

Juha Itkonen "Kaikki oli heidän". Miesromaani kolmesta sukupolvesta; teatteriohjaaja/käsikirjoittaja Ilmari, hänen teini-iässä kipuileva poikansa Vilho ja hiljattain leskeksi jäänyt isänsä Markku, joka vastusteluistaan huolimatta majoittuu Ilmarin perheen omakotitaloon Käpylään. Naiset saavat vähemmän ääntään esille, toki Itkoselta onnistuu sekin. Ajallisesti liikutaan 2020-luvulla, Ilmari stressaa näytelmäproduktioiden parissa, ei ehdi hoitaa kaikkia vanhan puutalon tarvitsemia huoltotöitä ja yrittää välttää yhteenottoja isänsä kanssa. Avioliitokin rakoilee. Välillä siirrytään 2050-luvulle; Vilho on jo aikuinen mies ja on vetäytynyt uuden, edellistä pahemman pandemian takia suvun vanhalle mökille miettimään isäsuhdettaan ja kirjoittelemaan. Mielestäni tähän kirjaan on Itkosen edellisiä teoksia enemmän ympätty niin seksiä, ilmastoahdistusta, terapian tarvetta ja muita tämän ajan ilmiöitä.

Elokuvat:

Katsoimme telkkarista nauhoitettuja leffoja, mm. "Guled ja Nasra", "Edelleen Alice" ja "Punainen Istanbul". Katsoin myös televisioidun TTT:n hienon Rockmusikaali Hamletin.

sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Matkailuvuosi 2022

Almáchar

Almáchar ja Málaga, Andalusia 

Kaksi koronavuotta pitivät meidätkin maassa. Ensimmäinen lentomatka suuntautui helmikuussa Andalusiaan, jossa tutustuimme pieneen Almácharin vuoristokylään nauttien kauniista maisemista ja hyvästä kelistä. Pari viimeistä yötä vietimme tutussa Málagassa. Espanjassa maskipakko ulkona oli juuri päättynyt ja ihmiset olivat taas vapautuneita ja iloisia.

Camiño Portugués, part two

Maaliskuun lopussa lensin Lissaboniin, jossa vietin muutaman päivän ennen siirtymistä junalla Portoon, viettäen sielläkin pari päivää, ennen kuin lähdin vaeltamaan kohti Santiago de Compostelaa. Alkumatkan Lissabonista Valençaan olin kävellyt jo 2019, ennen koronavuosia. Oli mukava palata osittain tutuille reiteille. Vaellus toi minulle taas uusia ystäviä ja muodostimme Camino Family -WhatsApp ryhmän. Santiagosta jatkoin ilman "perhettäni" vielä Muxiaan ja Fisterraan. Vuoden harvoista reissuista ehdottomasti paras!

Zamora

Espanja huhti-toukokuussa

Lopetettuani vaelluksen aloitin lomani Ourensessa, sieltä lähdin Zamoraan, jossa meillä oli Hannun kanssa tämänkertaiset treffit. Yhteinen loma kului tapaksista nauttien Zamorassa, Salamancassa, Ávilassa, Las Navas del Marquesissa ja Madridissa, josta lensimme kotiin. 

Kallaste

Viro Hondalla, kesä-heinäkuu

Kesäkuun lopulla lähdimme kahden viikon mp-reissulle Viroon. Maa on kutakuinkin koluttu, mutta aina sinne on yhtä hauska palata. Tämä reissu piti sisällään kahdeksan kohdetta; Toila, Peipsijärvi, Tartto, Viljandi, Haapsalu, Kärdla, Kassari ja Tallinna. Kilometrejä kertyi vajaa tuhat.

Muhu Museum, Hannu ja vihertävä vaimonsa

Viro Hondalla, elokuu

Heinäkuun reissulla jäi väliin Pärnu ja Saarenmaa, joten oli ajettava takaisin Viroon. Kahdeksan päivän reissun kohteita tällä kerralla olivat Pärnu, Muhu, Hiidenmaan Kassari (tietenkin!) ja Tallinna. Kilometrejä tuli mittariin 613.

Stonin emännän tervetuliainen

Dalmatia, Kroatia

Norwegian laittoi Dubrovnikin lennot tarjoukseen ja lähdimme moikkaamaan Zeljkaa, jonka syöpä oli taas levinnyt. Kymmenen päivän reissuun valitsin neljä kohdetta Dalmatian rannikolta; Dubrovnik, Ston, Promajna ja Trogir, josta on lyhyt matka Splitin lentokentälle.

Tallinna, "toinen kotikaupunkimme"

Meidän on hävyttömän helppo lähteä Tallinnaan, siksi siellä tuli aiemmin käytyä lähes kuukausittain päiväristeilyillä. Nykyisin haluan olla pari yötä paikoillaan, jotta ehdin kävellä ja tutkia kaikki paikat rauhassa. Onneksi olemme löytäneet Maren, jonka majoitusta käytämme aina kun mahdollista. Kesän alussa meillä oli varattuna lennot ja majoitus Krakovaan, mutta aikataulujen muututtua peruimme koko reissun ja lähdimme Tallinnaan. Lokakuussa hyödynsin Viking Linen synttärimatkan ja vietin päivän Tallinnassa. Seuraavan kerran juhlistimme itsenäisyyspäivää Tallinnassa. 

Oi kallis (todellakin!) kotimaa

Vantaa, Helsinki, Lohja, Salo, Mathildedal, Perniö, Turku, Rymättylä, Loviisa, Porvoo ja mitä näitä nyt on. Tänä vuonna emme kovin pitkälle Hondalla ajelleet, kunhan kiertelimme Uuttamaata ja Varsinais-Suomea. Vantaa kotikaupunkina on tullut tutuksi kävellen ja pyöräillen. Helsingissä käyn lounastreffeillä, näyttelyissä ja lukupiirin kokoontumisissa. Lohjalla ei tule enää äidin kuoltua käytyä niin usein, harvemmin minua tarvitaan enää sinne lapsenvahdiksikaan. PROn mökkiä Mathildedalissa käytimme 2022 kolme kertaa; maaliskuussa, lokakuussa sieniä keräillen ja joulukuussa joulua viettäen. Heinäkuun lopulla teimme viikon reissun Turku-Rymättylä-Nauvo-Parainen-Salo, jossa ainoa harmitus oli sinilevä uintivesissä. Hannun synttärimatka elokuussa suuntautui tällä kerralla Loviisaan ja Porvooseen, päivänsankarille se oli yllätys viimeiseen saakka. Aikaa on kulunut  jumppatunneilla, elokuvissa, konserteissa ja paljon, paljon myös kotona. Kirjoja ehdin lukea 36.