perjantai 29. tammikuuta 2021

Tikkurilan kirkko

Tikkurilan kirkko – Wikipedia

Pääsin tutustumaan uuteen Tikkurilan kirkkoon opastetulla kierroksella. Todella kaunis, valoisa ja ilmava kirkkosali. Rakennuksessa on lukuisia muitakin tiloja, mm. seurakuntasali, pienten paikka ja Lauran kaffila. Ulkopuolella on näkyvissä ikkunalasien digitaidetta ja tanskalaisiin tiiliin kaiverrettuja raamatunlauseita. Pitänee tehdä iltakävely Tikkurilaan, että näen myös kauniisti valaistut ikkunat. Ehdotin, että seurakunnan nettisivulla kerrotaan, milloin kirkon carillon-kellopeli on ulkona (ja sisällä) kuultavissa.

torstai 7. tammikuuta 2021

Koronavuosi 2021? Toivottavasti ei.

Heti vuodenvaihteen jälkeen Vantaallekin satoi lunta. Aikuisopiston kurssien lähiopetuksen ja Rekolan Raikkaan jumppien aloitukset siirtyvät helmikuulle koronatilanteen takia. Matti B. joutui joulun alla Jorviin vatsakipujen takia ja oli siellä pitkälti tammikuulle. 

Jumbon Alkosta löytyi vielä perinteistä punaviiniglögiä (alennushintaan!) ja kutsuimme Mirjan ja Masan loppiaisen jälkeen meille glögille, punajuurikeitolle ja kinkku-sienipiirakalle. Jouluna meillä oli niin paljon ruokia, että tein sitruunasillin vasta nyt.

Sitruunasili

2 matjessillifilettä

1 prk ranskankermaa

½-1 sitruunan mehu ja kuoret

1 tl vahvaa sinappia

1 rkl hunajaa

sitruunapippuria tai rouhittua mustapippuria

tuoretta tilliä

Viipaloi sillifileet haarukkapaloiksi. Raasta pestyn sitruunan kuori ja purista mehu. Leikkaa tilli silpuksi. Sekoita hunaja, sinappi ja pippuri ranskankermaan haarukalla vatkaten. Yhdistä kaikki aineet, sekoita hyvin ja purkita. Anna maustua muutama tunti kylmässä ennen tarjoilua.

Maanantaina keräsin pois joulukoristeet, kausivalot saivat vielä jäädä. Jääkaappi alkoi olla jo niin tyhjä, että päätin pestä sen, samalla tyhjensin vanhat, avatut hillopurkit. Alkuviikolla satoi niin paljon lunta, että oli jätettävä lenkit väliin. Hannulla riitti hommia pihatien auraamisessa. Pihalla on hanget, korkeat nietokset ja Rubert-rusakko pääsi jyrsimään omenapuuta, ennen kuin Hannu aurasi lumet pois sen ympäriltä. Viron kurssi siirtyi etäopetukseen ja päätimme olla aloittamatta kevätkautta. Menee turhan hankalaksi seurata opetusta läppäriltä ilman tulostettua oppimateriaalia. Pakkanen kiristyi viikonloppua kohden ja sulatin pakastimen. Ainakin sieniä on riittävästi! Auto hyytyi Hyrylässä, onneksi bändin pojat saivat työnnettyä sen käyntiin ja Hannu pääsi kotiin. Kun on näin kylmä, tekee mieli pataruokia ja keittoja. Lidlissä olikin alkuviikolla sopivasti tarjouksessa uunikana- ja lihapadat, tein niistä monen päivän ateriat lisäämällä pataan sieniä, lehtikaalia, mausteita, marjoja ja ruokakermaa.

Pakkasta oli niin paljon, että hain vihdoin vintistä talvitakkini, kun lähdin Tikkurilaan hoitamaan pankkiasioita. Samalla kävimme lounaalla uudessa nepalilaisessa White Himal -ravintolassa.

White Himal
Pakkanen vaihtui plusasteisiin, kelistä tuli märkä, sohjoinen ja liukas. Vantaan kaupunki on hoitanut todella surkeasti kävelytiet, jos ollenkaan. Ilmankos päivystyspotilaiden määrä on noussut moninkertaisesti. Vain yksi hyvä puoli tässä on; jos suojasään jälkeen tulee taas pakkasta, lähden lähimetsään samoilemaan lumikengillä.

Tammikuun kirjoja:

Rami Syed "Moottoripyörällä silkkitietä".Mielenkiintoinen matkakertomus Oulusta Katmanduun ja takaisin. Eurooppa sivuutettiin pikaisesti (pala kakkua?), mutta kerrottavaa oli riittämiin eksoottisimmilla ajoreiteillä. Paljon tietoa historiasta, kulttuurista ja eri maiden tavoista. Matkaa kertyi liki 30.000 kilometriä eikä kommelluksilta säästytty.

Johanna Holmström "Sielujen saari". Vuodesta 1889 vuoteen 1962 Seilin saarella toimi naispuolisille mielenterveyspotilaille tarkoitettu "hospitaali". Kirja kertoo Kristiinan, Ellin ja Sigridin tarinan, saari voisi kertoa kymmeniä lisää. Kristiina ja Elli välttivät kuristushuoneen, kun heidät siirrettiin Seiliin. Oliko kyse mielisairaudesta, totaalisesta uupumuksesta vai yhteiskunnan ja läheisten painostuksesta? Sigrid hoiti näitä onnettomia naisia, joista vain harva pääsi saarelta pois. Useimmat viettivät siellä koko loppuelämänsä, kuten Kristiina. Elli pääsi saarelta pois, kun suostui pakkosterilointiin ja palasi vanhempiensa kotiin. Jotkut yrittivät karata tai hukuttautuivat mieluummin kuin jäivät saarelle. Jotkut harvat löysivät sieltä rauhan levottomalle mielelleen ja osallistuivat ulko- ja sisätöihin, ystävystyivät jopa ihastuivat, mikä aiheutti joissakin kateutta ja mustasukkaisuutta. Miehiä saarella ei nähty kuin papin ja lääkärin viikottaisilla käynneillä. Vavahduttava tarina, joka sisältää paljon tietoa Seilin synkästä historiasta.