Viime kevään Camino Via de la Plata (puolet siitä) oli sen verran rankka, että päätin armahtaa itseni ja tehdä seuraavaksi lyhyemmän ja kevyemmän vaelluksen. Pidin kovasti Portugalin Camino Coastalista, sen rinnalla kulkee Senda Litoral poiketen hieman minun käymistäni kohteista. Mitä lähempänä rannikkoa, sen parempi! Tein alustavan reittisuunnitelman, jonka päivämatkat jäävät lyhyemmäksi kuin ennen. Senda Litoral Portosta Santiago de Compostelaan on alle 300 km, lyhyemmillä päivämatkoilla sen vaeltaa 14-16 päivässä. Tällä kerralla houkuttelen myös kaverin mukaani, saa nähdä onnistuuko.
perjantai 27. lokakuuta 2023
Camino Senda Litoral, Portugali
keskiviikko 18. lokakuuta 2023
Helsinki-päivä; kolme näyttelyä, hyvää ruokaa ja ystäviä
Kolme, neljä, viisi kärpästä yhdellä kerralla, kun vietin iltapäivän Helsingissä. Houkuttelin Ritun mukaani katsomaan Taidehallin Kaija Aarikka -näyttelyn.
Kaija Aarikka |
Kaija Aarikka |
Uskomattoman tuottelias suunnittelija! Paljon meillekin tuttuja koruja, koriste-esineitä ja astioita. Niin ajattomia, että monet niistä ovat myynnissä ja monissa kodeissa käytössä edelleen. Itsekin olin koristautunut Aarikan puukoruilla, vaikka muuten käytänkin äärettömän vähän koruja.
Antell Pikkuarkadia |
Taidehallista olikin lyhyt kävelymatka lounaalle Antell Pikkuarkadiaan. Söimme mukavasti lämmittävää kukkakaalikeittoa, salaattipöydän antimia ja teriyakikanaa.
Eveliina Hämäläinen |
Eveliina Hämäläinen |
Ulkona puhalsi kolea tuuli, kun kävelimme Erottajankadulle ja TM-Gallerian tiloihin. Siellä on parhaillaan Eveliina Hämäläisen Luona-näyttely.
Peter Balke |
Syksyn kirjoja;
Muriel Barbery "Siilin eleganssi". Keski-ikäinen leskirouva Renée toimii aulavahtina pariisilaisessa talossa, jonka pitkäaikaiset asukkaat ovat ylempää keskiluokkaa. Hierarkiassa alimpana on Renée, harmaa hiirulainen, jota tuskin huomataan, paitsi jos kerrosvälien kukat ovat hoitamatta tai kynnysmatot lähettämättä pesulaan. Lapsettomaksi jäänyt Renée on kuitenkin itseoppinut älykkö, joka arvostaa niin kirjallisuutta, elokuvia kuin maalaustaidettakin. Muutama ystäväkin hänellä on, mutta kukaan ei arvaa, mitä tuon yksinkertaiselta näyttävän naisen ajatuksissa liikkuu. Kunnes taloon muuttaa ensimmäinen "ulkopuolinen", varakas japanilainen herrasmies, joka näkee aulavahdin ulkokuoren taakse. Yläkerrassa asuu varhaisteini Paloma, joka suunnittelee omaa itsemurhaansa (polttamalla koko asunnon) ennen kuin täyttää 16. Hänkin ystävystyy Renéen kanssa ja alkaa miettiä, jospa sittenkin kannattaisi elää.
Sergei Dovlatov "Kompromissi". Venäläinen journalisti Sergei Dovlatov (1941-1990) oli toimittajana virolaisessa Soveskaja Estonija -lehdessä vuosina 1974-1976. Kaikesta ei voinut kirjoittaa, kaikki kirjoitukset tarkistettiin ja kaikessa piti tehdä kompromisseja. Vodkanhuuruinen toimittajajoukko kirjoitti ja toimi, niin kuin parhaaksi näki. Juutalaisten sukujuuriensa avulla Dovlatov pääsi muuttamaan Amerikkaan, jossa kaikki hänen kirjansa julkaistiin.
perjantai 6. lokakuuta 2023
Mathildedal; Teijon sienimetsät
Perjantaina kävin aamupäivällä kaupoilla, lastasimme auton ja ajoimme Tammisaaren kautta Mathildedaliin. Wi-Boxin lounaalla oli Octoberfest-teema.
Wi-Box |
Majoituimme tuttuun mökkiin, joka oli edellisten kävijöiden jäljiltä siistissä kunnossa. Muutenkin oli tehty kunnostusta viimekäyntimme jälkeen; lamput olivat kirkkaammat ja saunan alin porras on vaihdettu uuteen. Hannu roudasi tavarat mökille, minä laitoin ne paikoilleen ja petasin sängyn. Illalla saunoimme ja vilvoittelimme terassilla. Tuuli nousi ja alkoi sataa vettä.
Lauantaille oli luvattu sadetta, mutta pääsimme ulkoistamaan itsemme jo kymmenen hoodeilla. Olimme nukkuneet yhdeksän tunnin unet. Mikä siinä on, että täällä nukkuu aina paremmin kuin kotona? Hannu lähti lenkille, minä suunnistin sienimetsään. Suppareita on nyt joka paikassa; en päässyt edes omille sienimestoilleni, kun pussi oli jo puoliksi täynnä. Oli pakko lopettaa, kun pussi oli täynnä ja palasin vettyneelle polulle. Puoliltapäivin aurinko pilkisti pilvien raosta ja päätin kävellä vielä Matildanjärven kierroksen. Hannu putsasi sienisaaliini ja laittoi osan kuivuriin (kuinka pieneksi saaliini voikaan kutistua). Minä tein meille pulledpork-tortillat ja salaatin. Siis ei sieniä!
Kariholma |
Sunnuntain vastainen yö oli kylmä, aamullakin vain +4-5 astetta. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme sienimetsiin jo ennen kymmentä. Tuuli edelleen kovin ja puin päälleni tukevamman takin. Hannu lähti Hummeltien suuntaan, minä tein Jeturkastin lenkin ja poikkesin siitä vanhoille sienimestoilleni. Eivät pettäneet tälläkään kerralla! Kun biopussi oli täynnä, laitoin Hannulle viestin ja teimme treffit Kariholman keittokatokseen. Hannu ehti sinne ennen minua ja viritteli jo tulia. Grillasimme makkarat (ei vieläkään syöty sieniä), seuraa saimme Särkisalossa asuvasta miehestä. Palasimme mökille putsaamaan sienet ja nukkumaan päikkärit. Illalla saunoimme ja valmistin meille tapakset. Kuivuriin oli ladattu ensimmäinen satsi sieniä, toinen hurisi yöllä.
Kaikki naapurit lähtivät kotiin jo sunnuntaina, vain me jäimme rinteeseen PRO:n mökkiin. Yöllä ja aamulla satoi hissukseen vettä, lähdin kuitenkin kiertämään Matildanjärveä. Sade lakkasi sopivasti, enkä tarvinnut sateenvarjoa, kun mantereelle palattuani nousin metsän rinnettä kohti sienipaikkojani. Taas tuli biopussi täyteen suppareita. Hannu jäi terassille auringonpaisteeseen putsaamaan niitä, minä tein meille kana-kasvispastaa. Nyt syötiin reilusti sieniä! Saimme vasta ensimmäisen 5kg:n kannellisen purkin täyteen kuivattuja sieniä.
Iltapalaksi tein vielä sienimunakasta kuivatuilla yrteillä. Todellista lähiruokaa ja superfoodia! Tässä yhtenä päivänä sanoin Hannulle, että olisi ihanaa asua Matildassa. Mutta toisaalta; tulisin luultavasti hulluksi. Enhän hennoisi syksyllä jättää sieniä metsiin mätänemään. Minun olisi pakko kerätä ne kaikki ja myydä tai lahjoittaa pois.
Tiistaille ennustettiin jäätävää tihkua, yö olikin kylmä, mutta aamupäivän aikana sää selkeni. Kävimme Perniössä kaupoilla täydentämässä varastoja. Alkossa ei myyty Perinteistä punaviiniglögiä, ostimme kausioluet viimeisille saunailloille. Sää lämpeni ja lähdimme sienimetsiin. Yritin "oikaista" Jeturkastiin ja sain tossuni kosteiksi, kun en tälläkään kerralla laittanut kumppareita. Biopussit eivät kestä meidän runsaita sienisaaliita ja otimme muovisangot mukaan. Kosteikossa harhaillessani en löytänyt mitään, mutta kun vihdoin pääsin tutuille sienipaikoilleni, purkki oli tunnissa täynnä.
Mökillä vaihdoin jalkaani kuivat sukat ja kumpparit. Istuimme terassille auringonpaisteeseen putsaamaan sienisaaliin, söimme eilistä kana-kasvispastaa ja nukuimme päikkärit. Kuivuri pyöritti ensimmäisiä sieniä. Saunan jälkeen tapasteltiin ja kuivuriin meni seuraava satsi.
Keskiviikko oli tuulinen, sateinen ja lämmin (+14). Aamupäivällä sade taukosi ja lähdin kylille kävelemään. Kävin satamassa, jatkoin Meritietä ja metsäpolkua pitkin oikaisin Hummeltielle. Noucando; tälle taudille ei voi mitään! Repussa oli (tottakai!) hedelmäpussi ja sieniveitsi. Keräsin metsästä suppareita kuivurin verran ja palasin mökille, jossa Hannu aloitteli sienipizzan tekoa.
Olikin hyvää sieni-sinihomejuustopizzaa, vaikka sipulit unohtuivatkin kassiin. Ja minä unohdin leivinpaperin kotiin.
Torstaina heräsimme kuuden hoodeilla rakeiden ropistessa ikkunapelteihin. Mökin rinne olikin valkoisen hyhmän peitossa, kun kahdeksalta nousin kahvinkeittoon. Myrskytuuli puhalsi aamupäivällä pilvet pois taivaalta ja lähdimme omille sienipaikoillemme. Tällä mökkiviikolla lenkit ovat huomattavasti lyhentyneet ja laavut käymättä, kun sienihulluus on pahasti iskenyt molempiin.
Sanko täyttyi taas nopeasti. Onneksi otin kannen mukaan, muuten äkilliset sadekuurot olisivat kastaneet muutenkin jo kosteita sieniä. Jeturkastin lenkin tehtyäni olisin ostanut pari olutta mukaan Kyläpanimosta, mutta siellä ei ollut ketään paikalla. Hannu alkoi putsata sienisaalista, minä tein perinteistä mökkiruokaa; chorizo-kasvispataa.
Pyöritimme molemmat pesukoneet ja kuivurin. Illalla saunoimme viimeisen kerran ja tapastelimme jääkaappia tyhjäksi. Joko tämä ihanuus nyt loppuu? Talven sienivarasto alkaa olla täynnä, lisää haen vielä kotona lähimetsästä, että niitä raskii antaa lahjoiksikin.
Sain Hannun olemaan hosumatta lupaamalla, että pysähdymme Perniössä lounaalle. Aamupäivän aikana siivosimme mökin, kuivatin loput sienet paistinpannulla, pakkasimme tavarat ja tiskasin aamun tiskit. Senkin jälkeen meillä oli tunti aikaa ennen mökin luovuttamista.
Puoliltapäivin ajoimme Perniöön ja tilasimme Perniön Kebabissa rullakebabit, jotka olivat niin isoja, että puolet lähtivät kotiin iltapalaksi. Laitoin lakanapyykin pyörimään, Hannu pullotti omenaviinin. Ihana saada taas kylppäri kokonaan omaan käyttöön! Ulkona oli kaunis ilma, mutta kassien tyhjentämisen ja tavaroiden paikoilleen laittamisen jälkeen kumpikaan ei enää lähtenyt lenkille, vaan lepuutimme ja nautimme kotonaolosta.
tiistai 3. lokakuuta 2023
Sieniä ja säilöntää
Limos Pizzeria |
Maanantain aamujumpan ja sienestyksen jälkeen ajoimme Ylästöön päin ja Hannu tarjosi merkkipäivän kunniaksi lounaan Limos Pizzeriassa. Olikin hyvät pizzat! Cittarin euronpäiviltä ostin kilon keltaisia luumuja, niitä kun on niin harvoin tarjolla.
Tein luumuista rommilla maustettua hilloa juustoille. Pullotin herukka- ja kirsikkaliköörit, marjoista keitin kokeeksi pienen erän hilloa. Pakastimessa on vielä omia kirsikoita, laitoin uuden satsin tekeytymään kesällä tuomaamme Viron vodkaan. Hannu lisäsi omenaviiniin kirkasteen ja pullotti maistiaiset mökkilomalle. Yöpakkasia on luvassa, hain peitot vintistä sänkyyn (tähän asti olemme nukkuneet pussilakanoilla) ja nostin kukkivan maljaköynnöksen sisälle.