maanantai 29. lokakuuta 2018

Yöpakkasia ja auringonpaistetta

Pulcinella
Käytimme kahden euron tarjouksen ja kävimme Annelin kanssa päiväristeilyllä Tallinnassa. Aikaa ei ollut liikaa käytettävissä, emmekä suunnitelleetkaan päivälle sen kummempaa toimintaa. Sää suosi, oli tyyntä ja kuivaa. Kävelimme vanhaan kaupunkiin ja kävimme Linetten myymälässä rintsikkaostoksilla. Parikin ruokapaikkaa oli mietinnässä, mutta kun olimme aivan Pulcinellan vieressä, menimme kellariravintolaan syömään yhteisen antipaston ja anjovispizzan.

Löydä kuvasta sienet!
Lauantaina nousi kova tuuli, sitä ennen ehdimme pitää Hannun kanssa pihatalkoot; hän leikkasi vielä kerran nurmikot ja minä haravoin pihatien puhtaaksi. Illan vietimme Mirjan ja Masan kanssa; kävimme saunassa, söimme hyvin ja muistelimme tuoreimmat reissut.

Mainio retkipaikka/tuulensuoja
Eväiden syöntipaikka keskellä metsää
Maanantaina jätin Hannun tekemään ruokaa ja lähdin metsälenkille. Se muuttuikin kaksinkerroin kävelyksi, kun huomasin mättäillä muutaman suppilovahveron. Tietenkään mukana ei ollut pussia tai edes pipoa. mihin olisin sienet kerännyt. Poimin kourallisen, vein ne kotiin ja lähdin pussin kanssa uudelleen metsään. Tapani mukaan en löytänyt sitä samaa paikkaa, enkä paljon sieniäkään ja kotimatka venyi taas kerran, kun harhailin metsässä etsien ulos pääsyä. Kovaa tuulta ei huomannut kuin huminana puiden latvoissa. Luntakin alkoi sataa. Ehdin sopivasti kotiin, kun Hannu otti täytetyt paprikat uunista. Tiistaina hain Tainan palstalta lehtikaalia ja tein niistä ja eilen löytämistäni suppiksista lehtikaali-sienipastaa. Torstaina minä tein viikkosiivouksen ja Hannu pesi ikkunat ulkoa. Illan pimetessä ovella kävi pieniä kummituksia. Onneksi olin varannut karkkia kotiin, vaikka luulinkin, että Halloweenia vietetään vasta viikonloppuna.

Syksyn kirjoja:

Marianne Backlén "Tulilinnun tanssi". Mielenkiintoinen kirja tanssin maailmasta, jossa kohtaavat 1800-luvulla eläneiden venäläisten ballerinojen, Tsaikovskin ja nykyajan suomalaisen tanssijan "Annan" tarinat. Hyvin kirjoitettu ajankuvaus ja katsaus tanssin historiaan.

torstai 25. lokakuuta 2018

Korso & HAM

Korso
Korso
Kävelylenkillä kävin katsomassa, missä kunnossa Ankkalampi nykyisin on. Aivan mahtava ulkoilupaikka kaupunkilaisille, kunhan vielä nurmikot saadaan ensi kesäksi kuntoon. Graffiteja löytyy ympäri Korsoa ja uusia asuintaloja rakennetaan kovaa vauhtia.

Poikkesin toimistolle iltapäiväkahvilla ja vaihtamassa kuulumisia. Mammografian ja lukupiirin välissä ehdin käydä HAM:ssa katsomassa Gilbert & Georgen näyttelyn "The Major Exhibition". Mitähän Onni olisi pitänyt näistä taideteoksista?

torstai 18. lokakuuta 2018

Koululaisten syysloma; Onnin kanssa Helsingissä

Amos Rex
Saimme Onnin luoksemme pariksi päiväksi, mukanaan hän toi ciapata-taikinaa, josta teimme serrano-chorizopizzaa. Ilta kului tuttuun tapaan Skip Bota pelaten. Nukkumaan menimme melko myöhään ja Onni heräsi vintissä vasta vähän ennen kymmentä. Aamiaisen jälkeen lähdimme kahdestaan Helsinkiin. Lupasin viedä hänet Taco Belliin sillä ehdolla, että käymme tutustumassa Amos Rexin näyttelyihin. Taidemuseoon oli kuitenkin niin pitkä jono, että päätimme jättää sen toiseen kertaan.

Onnista on kasvanut merkkitietoinen nuorimies ja jouduinkin kiertämään kaikki nuorisoputiikit, joissa varsinkin kengät kiinnostivat. Mitään en luvannut tällä kerralla ostaa, kertokoon Joulupukille toiveensa. Taco Bellissa söimme aterian kahdelle, eipä jäänyt nälkä.

Taco Bell

Kiasma
Amos Rexiin oli edelleen pitkä jono, ennen kotiinpaluuta sain Onnin huijattua Kiasmaan katsomaan Ann Veronica Janssensin näyttelyt ja 'Meno-paluu, nykytaidetta Itämeren alueelta". Onnin mielestä parasta Kiasmassa oli pehmeä kulmasohva, jossa istuen voi seurata telkkarista nauhoitusta tai lepuutella muuten vain. Illalla Hannu teki lopusta taikinasta sämpylöitä. Minusta tuli Skip Bo -mestari.


Perjantai oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Jos Noel herättää minut aamuisin seitsemältä ja kinuaa ulos jo tunnin kuluttua, niin isoveljeä voi alkaa herätellä ennen kymmentä ja ulos sain hänet vain kauppareissulle. Porukat hakivat Onnin kotiin niin aikaisin, ettemme ehtineet syödä. Siksi teimmekin ensin pihahommat ja viikkosiivouksen, ennen kuin valmistin maissilla paneerattuja broilerinkoipia ja paahdoin myskikurpitsaa ja porkkanoita.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Lokakuun lempeänlämpimiä päiviä

Lämpimät syysilmat jatkuivat lokakuun toisellakin viikolla. Sain houkuteltua Hannun kokeilemaan Rekolan Raikkaan pilates-, kehonhuolto-, hathajooga- ja venyttelytunteja. Näiden lisäksi kävin myös lavis-tunnilla ja lenkeillä, joilla keräsin lehtikaalia Tainan palstalta. Kirjaston lukupiirissä annoin Tainalle pienen lahjan kiitokseksi lehtikaaleista ja pavuista. Ystävällinen omakotitalonomistaja antoi luvan poimia tonttinsa raja-aidasta mustamarja-aronioita. Kävelykadun varrelta löytyi pudonneita omenia, joten lisää hilloa on tulossa, loput aroniat menevät pakkaseen tai pataan. Sää olisi sopinut vielä hyvin moottoripyöräilyyn, mutta otimme Hondan pois vakuutuksesta jo ennen syyskuun reissua.

Kun jäimme molemmat (toistaiseksi) pois työelämästä sovimme, että Hannu tekee ruuan kerran viikossa. Se on jäänyt vähän unholaan, mutta viikonloppuna lunastin lupauksen ja Hannu teki täytettyjä paprikoita. Aperitiiviksi hain kellarissa kylmenneen "kirkkoviinin". Saimme Tikkurilan seurakunnalta vanhoja kirkkoviinipulloja, jotka Hannu desinfioi ja pullotti niihin omaa omenaviiniämme.

Illan vietimme Edu Kettusen ja Mika Kuokkasen konsertissa "Takapihan tarinoita 2". Kotiin palattuamme oli vielä niin lämmin, että istuimme terassille lasillisille.

Lenkkipolun varrelta
Tein vielä yhden liköörin aronioista ja pakasteherukoista. Nyt on pakastin ja kellarin jääkaappi niin täynnä, että säilöminen saa loppua. Paitsi sienten osalta, jos niitä vielä löytyisi jostain. 


Maanantaina nappasin Noelin kyytiini Espoossa ja ajoimme Lohjalle. Tuli taas aurinkoinen päivä. Naapurin isommat pojat puhuvat metsään rakennetusta majasta, mutta Noelin mielestä se on laiva. Kävin Mainiokodissa katsomassa äitiä, joka kuorsasi sängyssään. Iltapäiväkahvin aikaan pidin hänen puoliaan ja hain kahvia, mehua ja omenapiirakkaa, jotka juotin ja syötin hänelle heti, kun hän vähän silmiään raotti. Kävin kansliassa sanomassa, että yksi asukas nukkuu nenä piirakkalautasella. Hetken kuluttua vilkaisin osastolle, asukkaan lautanen oli viety pois, nyt rouva nukkui kasvot pöytää vasten.

Noel tuli herättämään minut puoli kahdeksalta. Aamupäivällä kävimme keinumassa tyhjällä koulun pihalla, veimme fillarin takaisin pihalle ja kävelimme läheiselle kalliolle. Viime viikolla kävin piirakkakahvilla Maikin luona, nyt poikkesin onnittelemaan Soilia ja jäin kakkukahville, ennen kuin palasin kotiin neljän ruuhkassa.

Syksyn kirjoja:

Pajtim Statovci "Tiranan sydän". Luin Statovcin ensimmäisen kirjan kahteen kertaan, enkä silti päässyt jyvälle. Tämä toinen oli helpompi ja kiinnosti minua tietenkin Balkanin takia. Lisäksi minua viehättää tarinankerronta; tähän teokseen oli lisätty vanhoja balkanilaisia tarinoita. Karua kerrontaa, mutta (ehkä) niin totta! 

Kristina Calrson "William N. päiväkirja". Fiktiivinen päiväkirja jäkälätutkija William Nylanderin 1800-luvun loppuvuosista Pariisissa. Jotkut lukupiiriläisistä löysivät kirjasta mustaa huumoria, minusta se oli samanlaista vanhan, yksinäisen ihmisen narinaa kuin Kyllikki Villan matkakirja, jossa hän päivittäin valitti sairauksiaan, köyhyyttään ja puutetta lääkkeistään.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Syystuulia

Lensimme kotiin torstaina, perjantaina ajoin Lohjalle äitiä katsomaan ja jäin Suville yöksi. Pääsin pitkästä aikaa saunaan ja vietin seuraavan päivän villin pikkumiehen kanssa. Noel kapusi taas ennen seitsemää yläkertaan herättämään minut ja vaatimaan "pahvia" (minulle). Oli siis noustava kahvinkeittoon. Odottelimme sään hieman lämpiävän, ulkona olimme sekä ennen että jälkeen lounaan. Noel nauroi katketakseen, kun pelasimme pihalla jalkapalloa. Onko mummu niin hassun näköinen?

Päätin pysyä kotimaassa loka- ja marraskuun, mutta joudun pyörtämään päätökseni, kun sain Hannulta synttärilahjaksi Berliinin lennot. Syntymäpäivänä kävimme Savoyn päiväkonsertissa (UMO & Mikko Innanen "Five for Ferlinghetti), susheilla JuFussa ja oluella Vltavan terassilla.

Rannettani alkoi kolottaa jo keväällä ja kun itsekseni yritin tehdä aurinkotervehdystä, ranne ei kestänyt painoa lainkaan. Näinkö minun on jätettävä rakastamani astanga-jooga, tai ainakin vuori-asanat ja punnerrukset? Tuntuu, että uiminen kylmässä jokivedessä helpotti kipua, mutta saunan jälkeen kättä särki koko yön. Kotilääkärin diagnoosi: nivelrikko? Tai sitten syynä on vuosien takainen moottoripyörällä kaatuminen, kun täräytin käteni maata vasten. Kuvissa ei löytynyt silloin mitään vikaa, mutta ehkä se oireilee näin vanhemmiten.

Oli aloitettava pihahommat, Hannu leikkasi nurmikon vielä viimeisen kerran. Syyskuun tuulet olivat pudottaneet paljon oksia pihalle. Yritin etsiä mustamarja-aronioita, mutta Vantaan kaupunki on tainnut leikata kaikki aroniapuskat samaan aikaan maan tasalle, kun marjoja ei tahdo löytyä mistään. Putsasin naapurin pensaat marjoista, osan laitoin pakastimeen, osasta tein (omenien kanssa) hilloa. Grillasimme vielä kerran, ennen kuin Hannu pesi grillin ja laittoi sen talvisäilöön.

Ensimmäiset jouluvalot nähty!

Ensimmäisellä viikolla ehdin Rekolan Raikkaan kehonhuolto-, hathajooga- ja lavistunneille, ensi viikolla toivottavasti useammallekin. Lauantaina oli onneksi kaunis ilma, vietin päivän Tikkurilan markkinoilla Naisten Pankin hommissa. Ehdimme vielä iltapäivänäytökseen katsomaan kotimaisen Tyhjiö-elokuvan.

Sunnuntaina ostimme kanervat ja kynttilöitä, kävimme Honkanummella, josta löysin muutaman kanttarellin. Joutsenparvi lensi raakkuen kohti etelää. Kävelin kotiin Tainan palstan kautta ja noukin mukaani lehtikaalia. Osan pakastin, lopusta tein lehtikaalipastaa. Kiva olla taas kotona kokkaamassa, kun voi käyttää tuoreita kasviksia ja marjoja. Vielä kun löytäisin sieniä! Hannu pullotti omenaviinin, josta tällä kerralla tuli todella kuivaa.