Viimeistä viedään!

Sienisaalis 30.12. lähimetsässä

Luovuimme mukavasta mökistämme hyvissä ajoin ennen puoltapäivää (taas yksi hosupelle matkassa mukana). Kävimme katsomassa äitiä, joka ruokailun jälkeen nuokkui pyörätuolissaan ilman hampaita. Huomautin asiasta hoitajalle ja pyysin samalla siirtämään äidin nojatuoliin, jossa hän sai pään ja niskan tuettuna lepoasentoon. Äiti piristyikin ja yritti taas puhua jotain. Kotimatkalla haimme Suvilta maistiaisiksi kinkkua, joten emme tänä jouluna jääneet sitäkään ilman. Sunnuntaina söimme viimeiset rippeet jouluruuista, vain kaksi pientä bataattivuokaa jäi pakastimeen. Maanantaina lähdin kävelemään lähimetsään, josta löytyi vielä vähän tuoreita suppiksia.

Pyysin Joulupukilta yhtä lahjaa; täytepakettia Ajaston kalenteriini. Huonomuistinen pukki unohti koko asian, olisi pitänyt kirjoittaa Korvatunturille. Kaupasta ovat jo täytepaketit loppuneet ja tuntuu turhalta ostaa uusia kansia, kun minulla ne jo ovat.

Vuodenvaihteen perinteiset nakit ja perunasalaatti?

Joulukuun kirjoja:

John Boyne "Poika vuoren huipulla". Pikkuinen saksalais-ranskalainen Pierrot jää orvoksi. Orpokodista hänet siirretään yllättäen löytyneen tädin luokse Itävaltaan. Täti kuuluu vuoristokartanon palvelusväkeen ja pojasta kasvatetaan nimeä myöten kunnon saksalaista. Jonkun ajan kuluttua pojalle selviää, että talonisäntä on itse Adolf Hirler. Poika ihannoi isäntäänsä ja yrittää olla kaikin tavoin tälle mieliksi. Hän lopettaa yhteydenpidon Pariisin kodin naapurissa asuneeseen parhaaseen ystäväänsä, koska tämä on juutalainen. Muutenkin hän alkaa pitää koulutovereitaan alempiarvoisena ja oppii kasvaessaan komentamaan kartanon palvelusväkeä. Lopulta hän paljastaa tätinsä ja kartanon autonkuljettajan salaiset suunnitelmat ja on vastuussa näiden kuolemasta. Sodan päätyttyä ja aikuistuttuaan hän vasta ymmärtää toimiensa julmuuden.

Mökkijoulu Meri-Teijossa

Ennen puoltapäivää auto oli pakattu (lähes kattoa myöten), teimme viimeiset ostokset Cittarissa ja ajoimme Lohjalle Caritalle kahvittelemaan. Tämä oli "rekiretkemme" viimeinen kohde. Matka jatkui Virkkalan hautausmaalle, vein kynttilät isän ja isoäitieni haudoille. Sää oli utuinen ja kolmen aikaan alkoi jo hämärtää. Pyysin kuskia pysäyttämään Mustion vesilaitoksen kohdalla, siellä vettä laskettiin oikein voimalla. Ajoimme Perniön keskustan läpi Matildaan, hain avaimen Kyläravintola Terhosta ja pääsimme majoittumaan mukavaan mökkiimme. Hannu sai roudata tavarat parkkipaikalta ylös mökkiin, minä siirsin ruuat jääkaappiin ja pakastimeen. Sushit syötyämme Hannu viritti ledivalot ulos, minä levitin kynttilöitä ja jouluvaloja sisälle, leväytin vanhan Marimekon joululiinan ruokapöydälle ja petasin sänkyyn joulunpunaiset lakanat. Tämä taitaa olla sama mökki, jossa Marjukka vuosia sitten oli vieraanamme. Oli hiirenhiljaista, Hannu löysikin makkarin lattialta jotain hiirenpapanoilta näyttäviä roskia. Saunoimme ja kävimme välillä terassilla vilvoittelemassa. Loppuilta kului rattoisasti laiskotellen ja lukien. 

Lauantaina oli vuorossa mukava kävelylenkki, minä tein Matildanjärven kierroksen. Arvaako Puolakkajärven kierrokselle lähteä, kun vettä tuntuu olevan joka puolella liiankin kanssa?

Sunnuntai oli vuoden lyhin päivä ja siltä se tuntuikin; päivä ei juuri valjennut. Sataa tihuutti hienokseltaan, haimme autosta sateenvarjot ja lähdimme eri suuntiin kiertämään Meri-Teijo Golfin lenkkiä. Minä kävelin Korkeakujan ja Ylä-kierron kautta, Hannu aloitti Teijontietä pitkin. Oli mukava kävellä hiekkatiellä, joka onneksi ei ollut liian kurainen. Golfkentällä oli kaksi pelaajaa lyömässä joulugolffia. Ohitin laskettelurinteen ja Hannu käveli vastaani. Oli minun vuoroni taivaltaa pitkin ajotien laitaa. Vaikka kansallispuiston merkkejä on tiuhaan metsän reunassa, ihmiset heittävät (autosta?) tien laitaan tyhjiä tölkkejä, pulloja, Mäkkärin mukeja ja muuta roskaa. Pitäisi aina olla tyhjä muovipussi taskussa, johon kerätä (jos ei sieniä niin) roskia. 

Omatekoinen likööri oli jähmettynyt pakastimessa sorbetiksi. Liian vähän prosentteja?

Treffasimme omalla terassilla, jossa tasasimme lenkkioluen. Tein ruuaksi tonnikala-savusimpukkapastaa, syötyämme menimme hetken huilille. Joulukahvit vaihdoimme rommikaakaoon ja illalla taas saunottiin.

Tänä(kin) vuonna lähetin joulukortteja vain iäkkäämmille sukulaisille ja tuttaville. Joulukorttirahat lahjoitimme Solidaarisuus Säätiölle tyttöjen silpomisen ehkäisevän työn tukemiseen. Illalla urakoin lähettämällä nettikortin kaikille @-ystävillemme. 

Oli taas kuuma nukkua, emme taida sytyttää takkaa lainkaan, kun sauna lämpiää joka ilta ja kuumentaa koko mökin. Onneksi tässä mökissä ei nukuta parvella, siellä olisi vielä kuumempaa.

 

Teijon ruukinkartano

Maanantaina oli ainoa kauppapäivämme ja kahvit juotuamme ajoimme Teijoon katsomaan kirkkoa ja ruukkialuetta. Kävimme kaupoilla Perniössä, iloksemme perinteistä punaviiniglögiä löytyi sen pienestä Alkosta. Unohdimme ostaa pullaa, mutta ei kukaan jaksa syödä mitään makeaa. Hyvä jos saamme syötyä mukana tuodut piparit ja suklaat. Minulla oli jo aatonaattona ähky olo.

Väristä päätellen voisi luulla, että tämä tulee suoraan Teijon Panimosta.

Toimme ostokset mökille ja lähdimme kävelemään kylille. Sataman rakennukset on kauniisti koristeltu havuin ja jouluvaloin, mutta ei niistä taida olla avoinna kuin joku myymälä. Alpakat seisoivat kahdessa ryhmässä kuraisella pellolla, eivät suostuneet tulemaan rapsuteltaviksi. Palasimme omia reittejämme mökille ja valmistin anjovismössön jääkaappiin kylmenemään. Lounaan jälkeen huilailtiin ja kahviteltiin. Alustin perunalaatikon ja tein sitruunasillin. Illalla taas saunottiin. Naapurimökkeihin oli tullut asukkaita, silti oli hiljaista ja niin rauhallista.

Jouluaattoaamuna sovimme, että kävelemme omat lenkkimme ja palaamme mökille ennen joulurauhan julistusta.

Minä lähdin kävelemään Matildanjärvenkierrosta, tällä kerralla toisin päin. Toivotin vastaantulijoille hyvät joulut, rannassa meinasin saada pienen mopsinpennun mukaani, kun suuntasin vaelluspolulle. Plusasteista huolimatta pitkospuut olivat liukkaat ja etenin hitaasti matelemalla. Ilman kumisaappaita en voinut kävellä pitkospuiden vierelläkään. Kun selviydyin kuivalle maalle, oli pistettävä lähes juoksuksi, että ehdin mökille kuulemaan Suomen Turun julistavan joulurauhaa.

Otimme kirsikkasnapsit ja aloin valmistella aaton lounasta, lämmintä punajuuri-vuohenjuustosalaattia. Samaan uuninlämpöön laitoin kypsenemään perunalaatikon, joka jäi uuniin päivälevon ajaksi.

#kokkimatkassamukana

Aattoaterialla oli tarjolla kalkkunarullaa, laatikoita, sillejä ja punakaalilisuketta. Kahvit vaihdoimme rommikaakaoon ja avasimme ainoat tavaralahjamme. Hannu sai minulta Olutreissu -kirjan, minä häneltä joulunpunaisen paitulin, jossa on teksti "Kahvia, kiitos!" (Jos hän joskus nousee aamulla ennen minua, lähetän keittiöön tekstiviestin; kaksi kuppia, kiitos.)

Saunan lämmetessä Hannu viihdytti minua joululauluilla, eipä tullut sekään soitin turhaan mukaan. Illalla alkoi sataa vettä.

Kylätalo Punaportti

Joulupäivänä ei ollut mihinkään kiire, lähdin kuitenkin jo aamupäivällä kävelemään Näköalatietä kohti golfkenttiä. Hannu jäi viluisena värjöttelemään peiton alle, toivottavasti ei ole tulossa kipeäksi. Kävin katsomassa Teijon alueen kyläyhdistyksen Kylätalo Punaportin. Ketään ei näkynyt missään näin aamupäivästä. Takaisin tulin Ylä-kierron kautta ja lähempänä mökkiämme pari koirantaluttajaa käveli vastaan. Hannu oli tehnyt oman lenkkinsä, ruuan jälkeen huilailimme ja luin ensimmäisen kirjan loppuun.

Tapaninpäivän vastaisena yönä oli satanut hienokseltaan lunta, saimme sentään tännekin valkoisen maan.

Aamupäivän lenkillä kävelin alas pienvenesatamaan. Rannassa on asuntolaivoja, yhden vieressä oli auto parkissa, eiköhän joku vietä siellä joulua. 

Nousin satamasta kylälle ja kävin katsomassa alpakoita, jotka olivat tulleet aidan vierelle, kun hoitaja oli tuonut niille juomavettä ja kuivia heiniä syötäväksi. Jatkoin kävelyä pitkin Meritietä, joka päättyi jyrkkää alamäkeä merenrantaan. Toivoin löytäväni rantaa myötäilevän polun, mutta yksityisalueen merkki pysäytti kulkuni ja nousin Merikujaa ylös. Yllättävän paljon täällä on omakotitaloja ja loma-asuntoja. Metsässä maantieltä erkanee mukavia kävelyteitä ja polkuja, kaikkia ei viikossa ehdi kävellä.

 

Iltapäivällä Anna, Aapo ja Sofia saapuivat sauna- ja ruokavieraiksi. Saimme lisää lahjoja! "Peltirosolli" omalla twistillä ja vuohenjuuston kanssa taitaa olla uusi suosikkimme jouluruuista (k-ruoka.fi). Onneksi saimme syötyä suurimman osan laatikoista, kaloista ja kalkkunasta, ettei kaikkea tarvitse roudata takaisin kotiin. Eväitä tosin riittänee koko viikonlopuksi, varsinkin kun Suvi lupasi meille kinkkua, jos poikkeamme heillä kotimatkalla. Vieraiden poistuttua saunoimme illalla. Hannu on jo täysin kyllästynyt Jouluradioon, vaikka vielä on joulu!

Matildanjärvenkierros

Lähdimme aamupäivällä kiertämään Matildanjärveä. Menin edellä omaa vauhtiani, Hannu oli luovuttanut jo alkumatkasta ja palasi Teijontien kautta kylälle. Turhaan, sillä lenkin pystyi kiertämään kuivin jaloin, kunhan seurasi reittimerkkejä. Tosin ensimmäisille pikkusaarille ei pääse ilman pitkävartisia kumisaappaita, venettä tai pakkasen tuomaa jäätä. Olihan tämä kuitenkin paljon helpompaa kuin viime helmikuussa, kun rämmin polviin ulottuvassa umpihangessa.

Teijon kansallispuisto on aivan ihanaa, kallioista kuusimetsää. Taatusti suppismetsää, tänne täytyy tulla syksyllä sienestämään.

Pitkospuut ovat onneksi niin korkealla, etteivät (ainakaan vielä) ole veden alla. Ja onneksi ei ole ollut yöpakkasia, muuten kalliot, kivet, puunjuuret ja pitkospuut olisivat jäisiä ja liukkaita. Poikkesin parilla tutulla grillauspaikalla, maisema oli peittynyt sumuun. Pitkospuilla tasapainoillessani tuli mieleen Frigilianan levadat, täällä ei onneksi ole niin pitkiä pitkospuita, jyrkkiä rinteitä tai pelkoa putoamisesta syviin rotkoihin.

Roosinniemi

Mantereelle päästyäni ajattelin palata kylään rantapolkua (ei maantietä) pitkin. Muistin kävelleeni sitä joskus kauan sitten, mutta matkani katkesi heti alkuunsa tulvaveteen.

Nousin korkealle kalliolle, jossa on Luontokeskus. Ohitin pari kalastusmajaa ja laskeuduin takaisin järven rantaan. Oli ihanaa vaeltaa hiljaisessa metsässä! Polku päättyi grillauskatoksen ja uimapaikan jälkeen omakotitaloalueelle. Kävelin kapeaa hiekkatietä kylälle, matkalla kohtasin Hannun ja haimme Mathildedalin kyläpanimon kaupasta/baarista hyvät "kylällä pannut" oluet, jotka nautimme omalla terassillamme.

#kokkimatkassamukana

Söimme parasta joulukinkkua ikinä; pulled pork omalla aasialaisvaikutteisella kastikkeella salaatin ja chilidipin kanssa tortillan välissä. Päivätorkkujen jälkeen keitin joulukahvit. Illalla saunoimme ja nautimme olostamme.

Pieni on kaunista, jopa jouluna

Tänä vuonna pyrin välttämään kaikennäköisen joulustressin. Se onkin helppoa, kun olemme olleet paljon kotona ja tulemme viettämään joulun muualla. Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla ja joulu saisi vaikka jo tulla. Vaikka etenemmekin pienemmällä vaihteella, koti on siivottu ja koristeltu joulua varten. Kun Onni ja Ilona ilmoittivat tulevansa meille viikonloppuna, levitin koristelun myös yläkertaan. 

Suvi Luciana päiväkodissa

Piparit ja pikkuleivät on paistettu, bataattivuoat aion valmistaa ensi viikolla. Sillit ja perunalaatikon teen vasta joulun alla. Lahjamääräkin jää minimalistiseksi; ostin lapsille kirjoja. Yhteinen lahjamme on Pentikin pussilakanat, minä saan Hannulta 13 kuukautta lisäaikaa Museokorttiini ja hän minulta Krakovan lennot. Ehkä sorrun lahjaostoksiin viikonloppuna, kun käymme Lohjan joulumarkkinoilla ja lupasin viedä Onnin ja Ilonan sunnuntaina Helsinki Outlettiin.

Lauantaina alkoi sataa vettä, kun ajoimme Lohjalle. Löysimme parkkipaikan keskustasta ja kävelimme sateenvarjojen suojaamina Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoille. Olin tehnyt treffit Tiinan kanssa puoliltapäivin, vaihdoimme pikaisesti kuulumiset ja saimme kutsun tulla kyläilemään. Hänen suloinen koiransa ei olisi voinut enempää kerjätä huomiota ja rapsutuksia kaikilta ohikulkijoilta. Sateinen sää ei houkutellut ostoksille, söimme Wotkinsin grillimakkarat sadekatoksen alla ja lähdimme Viremainioon. Äiti istui pyörätuolissaan, josta pyysin hoitajia siirtämään hänet nojatuoliin. Äiti olikin "puheliaalla" päällä, selvästi yritti sanoa jotain. Haimme Onnin ja Ilonan mukaamme, Noelkin pulputti puheliaana, mutta ei tyrkyttänyt itseään meille, olihan luvassa meno HopLoppiin isin kanssa. Onni ja Ilona kotiutuivat yläkertaan, söimme sushit alkupalaksi ja vähän myöhemmin chevapit bataattiranskisten kanssa. Ilona hinkui SkipBota pelaamaan. Ilmankos, kun hän voitti kaksi peliä. 

Sunnuntaina herättelin ipanat aamiaiselle, että pääsimme lähtemään Helsinki Outletiin. Hannulle riitti auton parkkeeraminen, hän jäi odottamaan meitä autoon. Kiertelin lasten perässä eri merkkiliikkeitä, molemmat löysivät mieleisen joululahjan itselleen, lisäksi Onni osti joitakin asusteita omilla rahoillaan. Kävimme syömässä Ikean joululounaan, lasten 5€:n annos sai rahoille täyttä katetta, kun Onni lastasi lautaselleen kinkkua ja Ilona lihapullia. Iltapäivällä saimme loppuperheen meille kahvittelemaan, ennen kuin koko porukka lähti kotimatkalle. 

Make kävi asentamassa valot kellariin ja vinttikomeroon. Nyt voimme kai todeta, että remontti on vihdoin valmis? Valmistin bataattivuoat (vuohenjuustolla) pakastimeen, sieltä niitä voi ottaa tarvittava määrä jouluna syötäväksi.

En viitsinyt mennä yksin laulamaan kauneimpia joululauluja, kun Hannu lähti Hyrylään bändin "pikkujouluihin". Sen sijaan kuuntelin telkkarista nauhoitettuna Lastenklinikoiden Kummit ry:n joulukonsertin. 

Perinteinen joulukierrokseni supistui sekin varsin pieneksi. Keskiviikkona oli viheliäs sadekeli, kun ajoimme Lohjalle Viremainion puurojuhlaan. Äidillekin maistui riisipuuro luumukiisselillä, kuiva joulutorttu sen sijaan oli vähän hankalampi syödä. Veimme kummitädilleni joulukukan ja palasimme pimenevässä illassa kotiin. Yöuntani häiritsivät pakkaus- ja ostoslistat, puolenyön jälkeen menin keittiöön päivittämään listojani. Torstaina oli hyvä siivousilma, urakasta selviydyttyäni hain kaupasta osan ruokatarvikkeista ja tipautin naapureille kortit. Illalla tapasimme kaikki Hannun ihanaiset ipanat.

Ja taas pakattiin! Tässä kohtaa päivityksen otsikko ei todellakaan pidä paikkaansa. Pakkaamatta on vielä pakasteet, jääkaapin ruuat ja muu kylmätavara, juomat, vaatteet, pyyhkeet, liinavaatteet, pesuaineet, kynttilät, jouluvalot, servetit ym.

Mustion vesivoimalaitos

Perjantaina "rekiretkemme" jatkui ja matkalla Meri-Teijoon poikkesimme Caritalle kahvittelemaan. Tämä oli selvästi pettynyt, kun en muistanut tuoda hänelle itse tekemiäni joulupipareita. Lupasimme paluumatkalla tuoda niitä, jos ei syödä itse kaikkia. Vein kynttilät isän ja isoäitien haudoille ja matka jatkui pitkin sumuisia teitä kohti Perniötä.


Joulukuun kirjoja:

Jesús Carrasco "Taivasalla". Lohduton kertomus pienen pojan pakomatkasta läpi Espanjan kuivien tasankojen. Poika pakenee väkivaltaista isäänsä ja kylän seriffiä, joka hyväksikäyttää poikaa (poikia). Eloonjäämistaistelussa häntä auttaa vanha vuohipaimen, joka henkensä uhalla piilottelee poikaa. Julma tarina pikkupojan kasvamisesta ja selviytymisestä. 

Milena Busquets "Tämäkin menee ohi". Espanjasta tämäkin tarina, mutta täysin toisenlainen. Kirjan kertoja on hiljattain menettänyt äitinsä, joka edelleen kulkee päivittäin tyttären mukana ajatuksissa. Siinä välissä kertoja ehtii hypätä yhden jos toisenkin miehen (myös entisen aviomiehensä) kanssa vällyjen väliin. Päivät kuluvat kevyesti juhlien perheen ja ystävien kanssa, töissä ei taida kukaan käydä. Jatkuva nauruun "purskahtaminen" alkoi lopulta ärsyttää. Kevyttä viihdettä (varsinkin edellisen kirjan jälkeen), tulihan luettua.

Mikael Bergstrand "Omenalaakson guru". Kolmas kirja Göran Borgin seikkailuista. Hän on palannut Intiasta Ruotsiin ja etsii paikkaansa. Suhde Kariniin on mutkikas, töitä ei tahdo löytyä ja muutenkin on tylsää. Kunnes ikuinen optimisti Yogi ilmestyy yllättäen Malmöhön ja piristää kummasti elämää. Trilogia päättyy happy endiin. "Totta kai kirjassa voi olla onnellinen loppu. Se tekee hyvää paitsi ruoansulatukselle myös verenkierrolle ja kasvojen lihaksistolle." - Yogendra Singh Thakur

Hieno matkailuvuosi 2019

Tässä vaiheessa joulukuuta uskallan jo katsella taakse jäänyttä reissuvuotta. Tuskin enää tämän vuoden puolella tulee lähdettyä ulkomaille, jos ei sitten tule joku ohitsepääsemätön vuodenvaihteen lento/matkatarjous.

Frigiliana

Espanja, Andalusia

Helmikuussa lähdimme hetkeksi talvea pakoon Andalusiaan. Lensimme Málagaan, jossa vietimme pari yötä. Nautimme aurinkoisesta säästä ja tapastarjonnasta. Málaga oli mukavampi kuin muistimmekaan. Siirryimme bussilla Nerjan kautta kauniiseen Frigilianaan, jossa minä pääsin repimään rajojani vuorivaelluksilla. Eksymiseltäkään en voinut välttyä. Ihastuimme pieneen, valkoiseen kylään ja kaiholla jätimme sen palataksemme viimeisiksi öiksi Málagaan. Lähtee tästä:
https://illusiafinland.blogspot.com/2019/02/malaga.html

Águeda; Michael, Peter & Sue

Portugali, Camino Portugués

Aloitin tämän keväisen vaellukseni Lissabonista. Kävelin Portoon, josta matkani jatkui rantareittiä lähelle Espanjan rajaa ja siitä takaisin keskireittiä kohti Portoa. Kilometrejä kertyi noin 600. Portugalin camino ei aiheuta niin paljon Wau! -elämyksiä kuin Camino Francés, johtuen tasaisemmasta maastosta, Pohjois-Espanjassa korkeita vuoria on enemmän. Silti matka oli tämän reissuvuoden kohokohta; kohtasin ihania ihmisiä, näin upeita maisemia ja vaeltaminen tuntui entistä enemmän minun tavaltani liikkua paikasta toiseen. Eksyin muutaman kerran, mutta se vain vahvisti käsitystäni paikallisten ihmisten avuliaisuudesta. Lopetettuani vaellukseni vietimme vielä yhteisen loman Sintrassa, Colaresissa ja Lissabonissa. Lähtee tästä:
https://illusiafinland.blogspot.com/2019/04/lissabon.html

Heppatyttö ja Krakovan konit

Puola, Krakova

En kauan ehtinyt hapantua kotona, kun lähdin Annan ja Sofian kanssa muutaman päivän reissulle Krakovaan. Ostin tytöille matkan synttärilahjaksi ja lupasin toimia oppaana, tosin varustettuna huonolla suuntavaistolla. Majoituimme tosi mukavaan apartmentokseen, josta ei ollut pitkä kävelymatka vanhaan kaupunkiin. Suunnitelmia oli lähteä pidemmällekin, mutta ensikertalaisille riitti keskusta ja sen shoppailumahdollisuudet. Kun kaupunki tuli tytöille tutuksi, haahuilin itsekseni Kazimierzissa ja kävin hierojalla. Yllätin itsenikin tekemällä minäkin vähän ostoksia. Kaunis kaupunki, siellä voi hyvin käydä vaikka vuosittain! Lähtee tästä:

https://illusiafinland.blogspot.com/2019/05/tama-tuli-niin-akkia-krakova.html

 

Kassari, lähikaupan terassilla

Viroa moottoripyöräillen

Pitkäaikainen haaveeni täyttyi, kun lähdimme heinäkuussa Hondalla kiertelemään Viroa. Kymmenen päivän ajelulle olimme valinneet viisi kohdetta; Tallinnasta suoraan Haapsaluun, sieltä lautalla Hiidenmaalle, jossa majoituimme Kassarin pieneen kylään ja ihanaan, omaan mökkiimme. Kävimme katsomassa kaksi kolmesta Hiidenmaan majakasta. Pieni saari valloitti ainakin minun sydämeni. Saarenmaan Kuresaareen olimme varanneet kolme yötä, mutta jo matkalla sinne näimme isommat nähtävyydet, joten perillä nautimme leppoisasta oleskelusta, mukavasta majoituksesta, hyvästä ruuasta ja minä taas hieronnasta. Matka jatkui mantereelle, ensin Pärnuun ja lopulta Tallinnaan. Hieno reissu, ensi kesänä uudelleen! Lähtee tästä:
https://illusiafinland.blogspot.com/2019/07/viro-hondalla-haapsalu.html

Yksi monista Berliinin Trabanteista

Saksa, Berliini

Hannun syntymäpäivä elokuussa aiheuttaa aina päänvaivaa, tällä kerralla ongelman ratkaisi EasyJetin edullinen lento Berliiniin. Viime vuoden marraskuussa ihastuimme kaupunkiin ja toivoimmekin palaavamme sinne joskus kesäaikaan. No nyt oli ainakin tarpeeksi lämmintä! Majoitus oli Charlottenburgin kaupunginosassa, kuten viime kerrallakin, sieltä löytyy mainioita ravintoloita ja yhteydet keskustan nähtävyyksiin ovat hyvät. Toki käveltyäkin tuli taas jalat puhki. Tässäkin kaupungissa voisin vierailla vuosittain, niin paljon on vielä nähtävää!

https://illusiafinland.blogspot.com/2019/08/merkkipaivanaan-matkoilla-berliiini.html

Yksi Sarajevon sotilashautausmaista

Balkan; Montenegro, Bosnia&Hertsegovina ja Kroatia

Tämän syksyn Balkanin reissun osviitat antoi Norwegian, jonka edullisia lentoja Montenegroon hyödynsimme. Harmi vain, että varausvaiheessa viimeinen menolento oli jo elokuun loppupuolella, myöhemmin niitä löytyi lokakuulle asti. Oli siis tolkuttoman kuuma, kun vietimme ensimmäiset päivät Tivatissa, joka oli pian nähty. Onneksi olimme jo etukäteen päättäneet viettää rennon loman ja reissusuunnitelma piti sisällään vain kolme maata. Tivatista siirryimme tuttuun Kotoriin ja pieneen Risanin rantakylään. Syötyä tuli taas hyvin ja käveltyäkin kohtuullisesti. Poikkesimme Dubrovnikissa Zeljkan luona kyläilemässä, ennen kuin matka jatkui bussilla Mostariin. Hannulle uusi kohde Sarajevo oli minullekin mieluinen, vaikka olenkin siellä jo käynyt. Harmitti, että suunnittelemani vuoristovaellus Sarajevon vuorille jäi tälläkin kerralla toteutumatta majoituksen peruuntuessa. Sarajevosta palasimme bussilla Kroatian rannikolle ja lähdimme lautalla Bračin saarelle, ensin Sumartiniin, johon ihastuimme ja vielä Boliin, jossa olemme ennenkin käyneet. Kävin valloittamassa Kroatian saariston korkeimman vuoren. Viimeiset vuorokaudet vietimme Trogirissa, joka on lähellä Splitin lentokenttää. Lähtee tästä:

https://illusiafinland.blogspot.com/2019/08/balkan-2019-montenegro-bosnia.html

Puola, Gdansk

Minulle tuli tunne, että olin ollut aivan liian vähän kotona. Loppusyksy kuluikin kotoillen ja sienimetsässä samoillen. Tapanamme on ollut viettää monet itsenäisyyspäivät jossain Euroopan kaupungissa. Wizz Airin edulliset lennot Turusta Gdanskiin houkuttelivat meidät lähtöön, samoin kaupungin joulutori. Matka oli todella edullinen, tosin Turun takia siihen kului meiltä myös aikaa. Kolusimme vanhaa kaupunkia ja joulutoria, taas tuli syötyä hyvin ja majoitus oli mukava.

https://illusiafinland.blogspot.com/2019/12/gdanskin-joulutoreilla.html

Viro, Tallinna

Tallinnassa tuli vuoden aikana käytyä taas useasti. Hyödynsimme edullisia päiväristeilyjä ja hotellipaketteja. Tutustuimme uusiin ravintoloihin, kävelimme Kalasatamassa, Telliskivessä ja Noblessnerissa. Uuden Fotografiskan näyttelyihin pitää tutustua jatkossakin. Olemme onnekkaita, kun hieno kaupunki kaikkine nähtävyyksineen ja ravintoloineen on noin helposti saavutettavissa.

Suomi, kotoilua

Mikäs sen ihanampaa, kuin viihtyä kotona! Kevääntulo jäi minulta lähes kokonaan kokematta, kun kesäni alkoi jo huhtikuun puolivälissä (Portugalissa), mutta kesästä ja syksystä otinkin kaiken irti. Pihatöiden, fillari- ja kävelylenkkien lisäksi ehdimme käydä Suomenlinnassa piknikillä, nauttia mökkielämästä niin Raaseporissa kuin Meri-Teijossakin. Kotimaanmatkailu keskittyikin tänä vuonna lähinnä Uusimaahan ja Varsinais-Suomeen. Hondalla pyörähdimme Porvoossa, Raaseporissa ja Sauvossa. Pitkästä syksystä pääsin nauttimaan lähimetsässä sieniä keräten. Kotikokkina olenkin ollut aikalailla omavarainen, kun olen hyödyntänyt lehtikaali-, marja- ja sienisatoa.

Gdanskin joulutoreilla

Meillä on jo monena vuonna ollut tapana viettää itsenäisyyspäivän aikoihin muutama päivä jossain Euroopan kaupungissa ja vierailla samalla joulutoreilla. Tänä vuonna päädyimme Gdanskiin, johtuen Wizz Airin halvoista lennoista, jotka tosin lähtevät Turusta. Ahdistusta aiheutti se, että käsimatkatavara (ainoastaan 1/hlö) on mitoiltaan minimaalinen. Reppuun piti saada mahtumaan neljän päivän tavarat, lopuksi tungin sinne vielä viinipullon korkinavaajan ja kaksi kynttilää. Lisästressiä tuli Wizz Airin säännöistä, että lentolippu ja boarding pass pitää tulostaa. Kenellä nykyään on enää tulostin? Apuun tulivat Hannun bändikaveri ja lähikirjastomme.

Varasimme edulliset junaliput Pasilan kautta Turkuun. Syke nousi siinä vaiheessa, kun K-junassa ilman täytti kitkerä savu ja juna pysähtyi Pukinmäessä. Onneksi vika ei ollut junassa, vaan jonkun matkustajan sähköpotkulauta oli alkanut käryttää. Ehdimme sentään Turun junaan ja matka jatkui rentoutuen ja talvista maisemaa ihaillen. Turussa matka jatkui bussilla (yhdellä vaihdolla) lentokentälle. Kukaan ei kysellyt tulosteita, riitti kun näytin boarding passini puhelimesta. Lähtöterminaalin baarin hinnat ovat huikeita, näin varmistetaan, että kaikki lähtevät lennoille selvin päin. Lento sujui rattoisasti, koneessa oli hyvin tilaa ja viini maksoi kolmanneksen Turun hinnoista.

Gdanskin lentokentällä on hyvät opasteet (maahan maalattu sininen viiva) bussipysäkeille. Minulla oli lompakko täynnä zloteja kesäkuun Krakovan reissulta ja ostimme automaatista liput (3,20zl/lippu). Matka keskustaan kesti kolmisen varttia. Lähetin tekstarin emännällemme Zofialle ja vielä uuden, kun seisoimme kerrostalomme oven ulkopuolella. Sain ovikoodin ja neuvon kavuta yläkerroksiin, asunnon ovi oli auki ja avaimet sisällä. Zofia soitti vielä perään ja varmisti, että kaikki on ok.

Lubrow Mini Browar

Kahdeksan tuntia meni kotoa kämpille, kun vihdoin kotiuduimme siistiin asuntoomme. Tyhjensimme repuista vähäisen vaatevarastomme ja laskeuduimme takaisin katutasolle. Olin käsittänyt väärin, että asumme vanhassa kaupungissa lähellä joulutoreja. Ei kai sinne pitkä matka oikeasti olekaan, mutta ilman paperikarttaa olen täysin hukassa. Katsastimme läheisen ostoskeskuksen; siellä oli vain vaatekauppoja ja kampaamoita. Viereiseltä aukiolta löytyi Lubrow Mini Browar, jonne menimme tervetulo-oluille. Oli niin mukava paikka, että päätimme syödä perunaletut savulohi- ja sienitäytteellä.

Syötyämme lähdimme etsimään joulutoreja. Vaihdoimme vähän rahaa huonolla kurssilla, löysimme kauppahallin, mutta joulutorit ovat jossain muualla. 

Päätimme jättää ne ja vanhakaupunki huomiseen, olihan takana pitkä päivä ja ilta oli jo pimentynyt. Haimme kaupasta aamiaistarpeet ja iltaviinin ja palasimme hiljaiseen kotiimme. Ulkoa ei kuulunut muuta kuin läheisen kirkon kellojen tasalyönnit. Turhaan kannoin kynttilöitä repussani; asunnossa niitä oli monen kokoisia.

Hannu haki aamulla lähikaupasta tuoreet sämpylät. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään joulutorille ja vanhaan kaupunkiin. Taivas oli umpipilvessä, ei sentään satanut. Läheistä kirkkoa korjataan, koko katto pannaan uusiksi. Onkohan se palanut?

Kiertelimme joulutorilla, jonka kojuja vasta availtiin. Suunnistimme ihailemaan vanhan hansakaupungin kauniita rakennuksia.

Puolalaisdaami yllätti Hannun rientämällä samaan kuvaan. Yritimme löytää jonkun mukavan olutbaarin, lopulta jäimme lämmitetylle terassille oluelle.

Maitobaari

Söimme joulutorilla currywurstit, jotka maistuivat jopa paremmilta kuin Berliinissä. Kävelimme asuntomme lähellä olevaan Madison-tavarataloon. Kaupoissa ei glögiä tunneta, ostimme aamujogurtit ja palasimme kämpille huilimaan.

Päikkäreiden aikana päivä oli pimentynyt ja lähdimme kuvaamaan joulutoria iltavalossa. Joimme kuumat viinit yhden kojun edustalla.

Mistelinoksan alla

Hannu tähyilee tähtiin, takana nuoripari pussailee

Swojski Smak

Olin toivonut ankka-ateriaa ja Hannu löysi netistä Swojski Smak -ravintolan. Olikin mukava ja suosittu paikka, eikä kaukana asunnoltamme.

Góra Gradowa

Aamulla heräsimme taas sisäpihan suurissa puissa oleskelevien lintujen lauluun ja lokkien kirkunaan. Aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään lentokenttäbussin pysäkkiä, saamatta täyttä varmuutta sen sijainnista. Alitimme maantiet ja ratakiskot ja nousimme Gradowa-kukkulalle, jota hallitsee suuri, punainen risti.

Kukkula on vanhaa linnoitusaluetta, kuin Suomenlinnassa kävelisi. Kun astuu sisälle pieniin rakennuksiin (kasematteihin), niissä alkaa soida kaunis musiikki ja lukija kertoo puolaksi paikan historiasta. Yhdessä rakennuksessa minut "ammuttiin", kun astuin sisään.

Laskeuduimme alas kukkulalta ja kävelimme läheiselle hautausmaalle. Ylempänä alkoi sopivasti siunaustilaisuus ja yksinäinen trumpetti soitti vainajalle fanfaarin. Haudat olivat varsin vehreitä ja värikkäitä. Lyhtyjen määrässä tai koossa ei tunneta mitään rajaa.

Palasimme keskustaan ja vaihdoin lisää valuuttaa, kurssi on huonontunut päivä päivältä (4,20). Kävelimme joenvartta vanhaan kaupunkiin. Taivas oli pilvetön ja sää kaunis, välillä oli pistettävä hansikkaat käteen, kun tuuli tuntui kylmältä.

Etsimme infosta saamaani karttaan merkittyä olutpaikkaa, mutta se avautuisi vasta kahdelta. Toisessa myytiin vain lageria.

Poikkesin Basilica Mariackiin, sen läheltä löytyi mukava Bar Pod Rybą. 

Bar Pod Rybą

Tilasimme hyvät portterit ja söin savukanatäytteisen uuniperunan, joihin paikka on erikoistunut. Annos oli suuri, siinä oli ainakin kaksi perunaa (6,60€).

Ostin muutaman kortin ja poikkesimme joulutorille kuumalle glühweinille. Päivä alkoikin jo pimentyä ja palasimme kämpille huilimaan. Gdanskin kaupunki on koristeltu lukuisin jouluvaloin, mutta koteihin niitä ei ole kuskattu. Kun katsomme parvekkeelta naapureitten asuntoja, missään ei näy jouluvaloja tai -koristeita.

O.Mandu

Päikkärit nukuttuamme ei olisi huvittanut lähteä enää mihinkään. Ehdotin kuitenkin joulutorilla käymistä, olihan meillä vielä maistamatta savujuusto karpalohillolla. Ulos päästyämme piristyimme sen verran, että muutimme suunnitelmaa ja söimme jotain muuta perinteistä. Jonotimme hetken suosittuun O.Manduun ja tilasimme pierogit kanalla ja chorizolla. Annokset olivat isot, yhden olisi hyvin voinut jakaa kahdelle. Kotimatkalla poikkesimme kauppaan ostamaan aamujogurtit ja vinho verden huomiseksi (kuoharivalikoima oli todella huono). Saimme vierailukutsun Varsovaan, mutta jätämme sen johonkin toiseen kertaan, samoin Sopotissa käymisen, koska Gdansk itsessään on meille uusi kohde ja haluamme nyt tutustua siihen.

Aamulla Hannu haki kaupasta lämpimän tumman leivän (0,80€) kahdelle aamulle. Kävimme rautatieasemalla varmistamassa N3:n pysäkin, samalla hain postista merkit ja tipautin kortit laatikkoon.

Palasimme alikulun kautta "omalle puolelle" ja suuntasimme kulkumme vanhaan kaupunkiin, jossa vihdoin maistoimme savujuustoa karpalohillolla. Oli juuri niin hyvää kuin muistimmekin!

Torilla oli myynnissä erilaisia joulukoristeita, mutta eipä noita kannata tunkea muutenkin täyteen reppuun.

Kiertelimme vanhassa kaupungissa, sen pidemmälle emme enää kävelleet, sillä sääkin oli taas harmaa ja utuinen.

Bar Pod Rybą

Päädyimme taas mukavaan Bar Pod Rybąan Browar Amberin portterille. Päätimme jättää syömiset myöhemmäksi.

Apartment Kameralny III na Starówce

Vietimme siestan viihtyisässä asunnossamme, sytytin kynttilät ja laiskottelimme lukien ja kavereille viestitellen. 

Itsenäisyyspäivän illalliselle ei ollut pitkä matka; menimme syömään kadun toisella puolella olevaan kiinalaiseen Little Chinese Korzennaan. Söin taas ankkaa, joka oli ihan hyvää, mutta parempaakin olen syönyt.

Pakkaamiseen meni vain hetki, loppuillan kuuntelimme Youtubesta puolalaisia joululauluja. Aamulla olisi todella aikainen lähtö.

Herätys oli aamukolmelta. Söimme jääkaapin tyhjäksi ja kävelimme rautatieasemalle, jonka edestä bussi N3 lähti tasan neljältä. Hiljaisten öiden jälkeen epäilin, etteivät gdanskilaiset isommin juhli. Aamuvarhaisella kaupungilla näkyi sentään muutama iloinen, mutta väsynyt yönkulkija. Automaatti ei jostain syystä huolinut käteistä, ainoastaan kortin. Lipun yöhinta on 4,20 zl/1€. Saavuimme kentälle sopivasti 4.40, samaan aikaan avautui check-in. Hannu oli tsekannut meidät jo etukäteen, eikä kukaan täälläkään kysellyt paperitulostetta.

Lento lähti ajallaan ja saavuimme sateiseen Turkuun. Matka herätyksestä kotiin kesti 10 tuntia. Ei lähdetty lenkille.

Matkan hinta jäi edulliseksi, mutta aikaa kului Turun lentojen takia. Wizz Airin lennot 20€/hlö, junaliput Vantaa-Turku-Vantaa 17,80€/hlö. Majoitus mukavassa huoneistossa hyvällä sijainnilla 110€/4 yötä. Lisäksi kaupungin sisäiset bussiliput Turussa ja Gdanskissa muutaman euron.