torstai 29. helmikuuta 2024

Málaga - Vélez Málaga - Cómpeta

Cómpeta

Norwegianin lennolla Málagaan oli erinomainen aikataulu. Harmi vain, että emme sillä ehtineet Cómpetaan menevään bussiin. Seuraava menisi vasta illalla ja olisi perillä kahdeksan jälkeen. Laskeuduttuamme Málagan mukavaan kesäkeliin (+21) päätimme skipata kaupungin ja ostimme bussiliput Vélez Málagaan (2×3,77€), josta iltabussin pitäisi jatkaa Cómpetaan. Toinen vaihtoehto olisi ottaa sieltä taksi. Vélez Málaga ei meitä mitenkään sykähdyttänyt, haahuilimme bussiaseman hoodeilla ja istuimme aurinkoiselle terassille tintoveranoille. Päätimme jäädä odottamaan iltabussia ja menimme La Mia Pasta Italianan terassille syömään. 

La Mia Pasta Italiana

Aurinko laski, tuuli kovasti, ilta pimeni ja viileni hetkessä. Eikä se bussi tullut asemalle, kurvasi ilmeisesti jotain toista kautta. Otimme taksikyydin Cómpetaan, isäntämme Rafa ohjeisti meidät viestillä oikeaan osoitteeseen. Kurvailimme pitkin pimeää serpentiinitietä kohti Cómpetaa, vain parissa ohittamissamme kylissä oli katuvaloja ja elämää. Nousimme huikean korkealle ja jäimme kyydistä pikkutien varrella täydelliseen pimeyteen. Rafa oli lähtenyt opastamansa vaellusryhmän kanssa illalliselle, mutta oli jättänyt asuntoomme avaimen oveen ja sisälle valot ja lämmittimen päälle. Hannu lähti etsimään lähikauppaa, mutta kello oli jo niin paljon, että se oli kiinni. Onneksi söimme tullessa.

Alma y Montaña

Alma y Montañassa majoituimme tilavaan, kodikkaaseen ja viileähköön asuntoomme. Sinne pyrki myös pikkukissa, joka pyöri pihalla. Laitoin muutkin lämmityslaitteet päälle. Nukuimme hyvin viileässä makkarissa, aamulla Hannu totesi hukanneensa uudet käsineensä.

Alma y Montaña
Lähdimme aamulla yhdessä lähikauppaan, jonne oli laskeuduttava tosi jyrkkä mäki. Onneksi ei ole liukasta! Ostimme 2-3 päivän tarpeet, 36€ ml. viini ja brandy. Puskimme mäen takaisin ylös, söimme hyvän aamiaisen, huilimme hetken ja laskeuduimme kylän keskustaan.

Café Cómpeta

Kävelimme pitkin poikin ylösalas pikkukujia, kävimme bussipysäkillä ja tarkistimme kiinni olevan turisti-infon ikkunaan teipatusta lapusta bussien aikataulut ja jäimme Café Cómpetan terassille tapaksille. Neljä tapasta ja kaksi lasia viiniä yht. 10€ (ei korttimaksua). Kuka vielä sanoo, että Espanjan hinnat ovat nousseet?!

Harhauduimme vielä pikkukujille, jonka jälkeen palasimme kirkon viereiselle aukiolle. Päätimme unohtaa tämän päivän menu del díat ja söimme aukion terassilla vielä yhdet tapakset.

Alma y Montaña
Alma y Montaña

Kävelimme takaisin kämpille, minä sitä jyrkkää lähikaupan ohittavaa kujaa, Hannu vähän pidempää ja loivempaa reittiä.

Alma y Montaña
Alma y Montaña

Ehdin käydä pihalla ottamassa kuvia, ennen kuin Hannu saapui. Siestan jälkeen kävimme yhdessä altaalla, ja Hannu uhkasi käydä uimassa. Olin jättänyt uikkarit kotiin, kun uutisten mukaan Espanjassa kärsitään kuivuudesta ja ajattelin altaan olevan tyhjä. Minua ei kauan tarvitse yllyttää; puhtaat alusvaatteet sopivat hyvin myös uimiseen! Seuraksemme saimme taas silittelyä kaipaavan pikkukissan. Kuivattelun jälkeen tein meille sieni-tonnikalamunakkaan (kuivatut supparit toin kotoa), jonka nautimme Curado-juuston ja Riojan kera.

Hannu haki aamulla tuoreet sämpylät lähikaupasta, valmistin aamiaisen ja lähdimme aamupäivällä kävelylenkille, samaan suuntaan, mutta eri tahtiin. Café Cómpetan viereiselle parkkipaikalle oli levittäytynyt lauantaimarkkinat. Sieltä olisi voinut ostaa tuoreet hedelmät ja vihannekset, kaunista keramiikkaa, vaatteita ym.

Nousin kaupungin toiselle laidalle kohoavaa serpentiinitietä, käännyin Torroxiin johtavalle tielle ja otin sopivissa kohdin kaupunkikuvia. "Gaudi-puistossa" oli vesipiste (unohdin vesipullon kämpille) ja hieno näköala kaupunkiin. Lähetin siitä Hannulle viestin ja kerroin oikaisevani toista tietä suoraan alas keskustaan. Ehdin käydä uudelleen markkinoilla, ostaa paperikaupasta kortit ja istua Bar Alfonson aurinkoiselle terassille, ennen kuin Hannu liittyi seuraani lasilliselle.

Mesón El Recreo
Mesón El Recreo

Kaupat sulkeutuivat kahdelta, sitä ennen teimme ostokset ja menimme lounaalle El Recreoon. Yllättäen siellä oli lauantaista huolimatta tarjolla 9€:n menu del día. Tilasimme paellat, uunikanaa ja pippuripossua, minulle pieni kahvi ja Hannulle sitruunamousse. Eipä muuta tarvitakaan! Otin kauppakassin ja punnersin ylämäet edeltä. Hannun kotiuduttua pyöritimme vähän pyykkiä pikapesulla. Taivas oli peittynyt pilviin ja jätimme pyykit kuivumaan kylppärin lämmittimen alle. Kylppäri on muuten noin 12 neliötä, ihan kuin jossain spassa olisi! Siestan jälkeen vietimme illan tapastellen, lueskellen ja musiikkia kuunnellen. Sisäinen kello on vielä Suomen ajassa ja menemme iltaisin nukkumaan tuntia normaalia aikaisemmin.

Yöllä kuului satavan rankasti hetken. Paikalliset luultavasti toivoivat sateen jatkuvan pidempään, kun on niin kuivaa. Sen jälkeen nousi torstain kaltainen kova tuuli. Aamiaisen jälkeen lähdimme omille lenkeillemme, minä sitä samaa tietä, jonka kautta taksi toi meidät iltapimeällä majapaikkaamme.
 

Ohitin Hannun alamäessä ja sanoin odottavani häntä näköalatasanteella, "Güelin puistossa". Siitä lähdin takaisin keskustaan, tällä kerralla maantietä myötäpäivään ja alamäkeä. Tuuli oli tosi vilakka, ihmettelin itsekseni, miten nuo monet fillaristit pärjäävät tuulessa trikoissaan.

Mesón El Recreo

Café Cómpeta oli kiinni, kävelin kirkkoaukiolle ja laitoin Hannulle viestin, että odotan häntä siellä aurinkoisella terassilla. Tilasimme lasilliset ja lähdin hakemaan iltaviinin siihen ainoaan kauppaan, mikä tänään oli vielä avoinna. Kassalla ollessani Helena soitti, että he ovat tulleet taksilla (Nerjasta) hoodeille ja pyysi koordinaatit. Saimme seuraa terassille ja aperitiivien jälkeen lähdimme yhdessä lounaalle. Saimme vielä pöydän Mesón El Recreon täydestä "ulkoteltasta", jossa vietettiin parhaillaan baby showeria.

Syötyämme odotimme heidän taksiaan kirkkoaukiolla, hyvästelimme ystävämme ja lähdimme nousemaan kotia kohti. Pyykit pesukoneeseen ja päikkäreille. Illalla tein meille taas sieni-tonnarimunakkaan.

Ehkä olin asettanut liian suuret odotukset Cómpetalle, olettaen sen olevan isompi pueblo blanco (vrt. Frigiliana, Almachar ja Mijas Pueblo). Onhan tämä suuri, kun reviiriä laajentaa kansallispuiston vaellusreiteille, mutta olin jättänyt vaelluskengät pois käsimatkatavaroista. Kylässä itsessäänkin riittää käveltävää, varsinkin kun asumme sen yläpuolella, mutta samoja reittejä tulee aikalailla kuljettua. Silti olen tyytyväinen valintaani; kaunis kylä, mukava majoitus ja kaiken kruunasi Helenan ja Markun vierailu Cómpetassa.

Maanantai oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Runsaan aamiaisen syötyämme lähdimme omille lenkeillemme. Varustauduin t-paidalla, mahdollista tuulta varten pakkasin juoksutakin pikkureppuun. Vaikka minulla ei ollutkaan mukana vaelluskenkiä, halusin haastaa vähän itseäni ja nousin Niken "kaupunkitossuilla" Cómpetan yläpuolella olevalle fudiskentälle. Siitä olisi voinut jatkaa kahdeksan kilometrin vaellusreittiä, mutta halusin koluta vielä kerran Cómpetan kapeat kujat ja kauniit aukiot. Laskeuduin Plaza Vendemiaan ja kuvasin sen "roikkuvat talot", jotka maan sortumista uhaten on rakennettu rotkon reunalle. Etsin kaupungin postin ja kävin ostamassa merkit muutamaan korttiin. Café Cómpetan terassille alkoi paistaa aurinko, ehdotin sitä Hannulle ja tämä ilmestyikin sinne tehtyään oman kävelylenkkinsä. Kahvila on kantisten ja brittiasukkaiden kohtaamispaikka.

Café Cómpeta
Tilasimme molemmat kahdet tapakset ja päätimme unohtaa menu del díat tältä päivältä. Kävimme vilkaisemassa Bar Alfonson (jossa tuo kaunis koira kiltisti odotti ulkona isäntäänsä, ilman hihnaa) tapastarjontaa, mutta se ei meitä innostanut.

Nousimme Plaza Almijaralle (kirkkoaukiolle) ja istuimme sen aurinkoiselle terassille toisille (×2) tapaksille. Zoviraxia olisi pitänyt ostaa, mutta apteekki oli jo sulkenut ovensa siestalle. Menin edeltä kämpille, oli niin kuuma, että hullutin Hannunkin altaaseen. Alakerran tanskalaisperhe oli vielä autoretkillään. Siestan jälkeen tein meille päivän kolmannet tapakset; juustoa, chorizoa, kinkkua, simpukoita ja hyvää päärynää.

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Hyvää ystävänpäivää!

Jossain radio-ohjelmassa todettiin, että eläkeläisen elämä menee sekaisin, jos kalenteriin on viikolla merkitty parturiaika. Minulla on (taas!) meneillään itse aiheutettu katastrofi-viikko; maanantaina aamujumppa, päiväkahviluento SPR:n vapaaehtoistoiminnasta ja ensiavusta, illalla 90 minuutin jooga. Tiistaina parturi, liukkaasta kelistä ja kovasta pohjoistuulesta johtuen vain lyhyt lenkki, illalla 90 minuutin jooga (onneksi menin, sillä paikat vyötäröstä alaspäin ovat niin kireinä, että hyvä kun pääsen wc-pytylle ja siitä ylös).

Keskiviikkona jo normilenkki, illalla kävelin vielä Tikkurilan kirkolle, jonka kahvilassa minulla oli treffit Maijan kanssa. Osallistuimme professori Arto O. Salosen ja tohtori Saara Liljan vetämään "Osaksi suurempaa" -taidehetkeen, aiheena rakkaus. Aulassa oli näyttely Saara Liljan valokuvista.

Saara Lilja

Torstai oli normipäivä; aamujooga ja lenkki. Illalla lueskelin kaikessa rauhassa, kun Hannu oli bänditreeneissä. Perjantaina tarkoitukseni oli mennä Sanomatalon verenluovutukseen ja katsoa pari keskustan näyttelyä, jotka päättyvät pian. Oli kuitenkin niin surkea keli, että jäin kotiin tekemään viikkosiivousta, tein lenkin ja hain sushit. Kauppareissua hidasti Nordean kortin toimimattomuus. Naapurit kutsuivat meidät lauantaina testaamaan vastaremontoitua saunaansa, mutta olimme jo luvanneet mennä Mirjan ja Masan luokse. Vietimme mukavan illan herkutellen ja matkoja muistellen. Sunnuntaina ajoimme Lohjalle Meerin synttäreille. Puhelias perhe oli taas koolla, hyvä ettei Hannu tehnyt moottoripyörä- tai rumpukauppoja. Kotimatkalla poikkesimme Onnin ja Sinnan uuteen kotiin tupatarkastukselle.

Murtolansalaatti Savuhovin kinkulla ja soijapavuilla

Talvilomaviikon kaikki jumpat on peruttu, joten silloin on runsaasti vapaa-aikaa.

Ryoji Ikeda
Garden Futures, Designmuseo

Alexandra Kehayoglou "Meadow"

Vietin iltapäivän Helsingissä käymällä lounaalla Kiilassa (kuha on kuhaa), katsomalla Amos Rexissä Ryoji Ikedan digitaalisen näyttelyn (onneksi ei ole taipumusta migreeniin) ja Designmuseon Garden Futures -näyttelyn, jota paksut matot ja linnunlaulu pehmensivät. Ennen kotiinlähtöä luovutin verta Sanomatalossa.

Loppuviikosta tein Alkon (Etiketti 1/2024) reseptiä tuunaten brasilialaista kalapataa (edelleen kuhaa). Vaihdoin korianteripuskan pakastimesta löytyvään lehtikaalisilppuun, lisäsin pataan bataatin ja fenkolin ja pehmensin sitruksista makua hunajalla ja soijalla.

Olen seurannut Ylen ranskalaista Agentit-sarjaa jo neljännelle kaudelle. Uulalaa, miten hauska sarja!

Talven kirjoja:

Elisabeth Strout "Pikkukaupungin tyttö". Stroutin ensimmäinen julkaistu romaani oli jäänyt minulta lukematta. Taattua Stroutia alusta alkaen! Yksinhuoltajaäiti Isabelle muuttaa teini-ikäisen Amy-tyttärensä kanssa pikkukaupunkiin, josta ei entuudestaan tunne ketään. Isabelle rakastuu salaa harmaaseen pomoonsa, Amy matikanopettajaansa. Kumpikin on vailla ystäviä, heillä on vain toisensa ja omat haaveensa. Äidin ja tyttären välit katkeavat, kun Amy jää kiinni salasuhteestaan. Samalla Isabelle joutuu kohtaamaan omat, katkerat muistot teinivuosiltaan.