keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Lohja-päivä. Tai pari...

Olin sopinut Suvin kanssa, että olen Noelin seurana jonkun aikaa hänen käydessä lääkärillä. Poika näytti ylpeänä uutta pyöräänsä, jota hän oli oppinut ajamaan tuosta vain, ilman apupyöriä. Potkupyörä siis oikeasti kehittää tasapainoa. Pääsin myös pelaamaan sählyä ja keinumaan. Olin menossa MainioVireeseen omaisten iltaan ja siinä välissä Meerin luokse. Taisi olla viikon kuumin päivä ja istuimmekin Meerin kanssa pihalla jasmiinipuun varjossa juttelemassa, kunnes Tarja kutsui meidät sisälle kahvittelemaan. MainioVireessä oli tarjolla toiset pullakahvit ja tutustuimme uuteen johtajaan, hoivakodin siirryttyä Mehiläisen haltuun. Huomautimme ala-arvoisesta siivouksesta ja siitä, että äidin(kin) ovessa on ollut jo kauan kuva, jonka mukaan hän hätätilanteessa kävelisi itse pois huoneestaan. En viitsinyt mainita, että minua taas suunnattomasti harmitti, että tullessamme äiti nukkui otsa ruokapöytää vasten, kun hänet oli siihen ilmeisesti "unohdettu" lounaan jälkeen. Ajoitin saapumisemme niin, että ehdin syöttää ja juottaa hänet ja istua hetken ulkonakin, ennen kuin omaisten illta alkoi.

Hannu lähti tällä kerralla mukaan Lohjalle, kun Soili ja Pasi kutsuivat meidät saunomaan ja sovimme senkin tiistaille. Istuimme lämmintä kesäiltaa upealla, lasitetulla terassilla harjun kupeessa, kävimme saunassa ja söimme grilliherkkuja. Minä menin nukkumaan puolenyön tienoilla, Hannu tuli ties koska. Hän oli käynyt tutustumassa myös kellarin "baariin". Seuraavaan kertaan jää kulkuneuvojen katsastus. Aamukahvit nautimme terassilla ja saimme samalla seurata oravien puuhia, kun ne kävivät lintujen mökissä ruokailemassa ja vesialtaassa juomassa. Kiitos ihanalle emännälle ja isännälle!

Kotiin ajoimme Jumbon kautta, kävimme lenkillä ja söimme salaatit, ennen kuin valmistin chutneyta Meeriltä saamistani raparpereista. 

Tänä vuonna ei tarvitse fillaroida Haagan alppiruusupuistoon. Riittää, kun kiertää kävellen kylän ympäri ja ihailee naapureiden upeita pihoja. Omenapuiden kukinta on jo lentänyt tuulen mukana, nyt odotellaan toiveikkaana runsasta omenasatoa. Meillä kukkii tällä hetkellä vain juhannusruusu.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Tuusulanjärven ympäri - fillarilla 47 km

Lensin 9. huhtikuuta Madridiin ja olen sen jälkeen viettänyt kaiket päivät ulkona. Niin tänäänkin, kun lähdimme polkemaan Tuusulanjärven ympäri. Poikkesimme Lispulle ja Eerolle, jotka sattuivat olemaan kotona ja joimme pihalla Lispun synttärikahvit. 

Matka jatkui Järvenpäähän, puistoon ja rannalle oli kertynyt aurinkoisen vapaapäivän viettäjiä, mm. joku vauvakerho suuren puun varjoon.

Ajoimme Rantatietä ja poikkesin Halosenniemeen, mutta en käynyt sisällä, kun Museokortti oli kotona. Hieno paikka, täytyy palata sinne joku kerta vielä tänä kesänä. 

Lenkkioluet nautimme Krapin helteisellä terassilla. Kesän euroennätys; pikku pullo Black Ipaa 9,50€ (vrt Lissabonin Black Rye Ipa 3,80€/pullo)! Palasimme kotiin Hyrylän ja Korson kautta, grillaaminen ja syöminen venyi taas viiteen.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Moottoripyöräkauden avaus

Sunnuntaiaamu oli utuinen ja hieman edellispäivää viileämpi; sopiva sää moottoripyöräilyyn. Siinä kun tulee hiki jo varusteisiin pukeutuessa. Tosin tämän vuoden ensimmäiselle ajelulle lähdimme farkuissa ja kevyissä takeissa, ajosaappaat ja -hanskat olivat lähinnä turvallisuustekijä. Varsinkin minulle, sillä oikeaa kämmentä kolottaa vieläkin silloin tällöin vuosien takaisesta kaatumisestani Viragolla.

Kehä III:lta ajoimme Veikkolan mutkaisia ja mäkisiä teitä Lohjalle ja päräytimme HeSeille. Sattumalta he olivatkin kotona ja istuimme terassille pullakahveille vaihtamaan kuulumisia. Virekotiinkin osuimme kahviaikaan ja herätimme äidin päiväuniltaan. Hoitajat taluttivat hänet yhteistilaan ja autoin häntä syömään ison pullan ja omenan ja juomaan mukillisen kahvia ja mehua. Äiti on laihtunut, mutta ruoka maistuu, kunhan joku auttaa häntä syömisessä. Usein käy mielessä, että onko hoitajilla siihen tarpeeksi aikaa...

Kävimme Virkkalan hautausmaalla kastamassa kukat, sen jälkeen poikkesimme Soilin ja Pasin pihalle, mutta nämä eivät olleet kotona. Kotiin ajoimme Honkanummen kautta, kastoimme sielläkin kukat, jotka eivät muuten kestä tätä kuivuutta. Viestitin Soilille ja tämä soittikin saman tien. Olivat olleet Haikarissa syömässä ja saimme saunakutsun tiistaille, kun olen muutenkin menossa Lohjalle.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Haltiala ja Länsi-Pakila, fillarilla 35 km

Kirkonkylän mylly
Viikonlopun vietolle oli useita vaihtoehtoja. Tarkoitus on ottaa Magna käyttöön ja lähteä ensiajelulle, mutta päätimme jättää sen sunnuntaille. Harkitsimme fillarointia Kaisaniemeen Maailma kylässä -tapahtumaan, mutta tällä hetkellä olen saanut tarpeekseni suurista kansankokoontumisista. Siksi lähdimmekin polkemaan kohti Haltialaa ja Paloheinää.

Kirkonkylän mylly
Ilma oli taas mitä ihanin ja pyöräillessähän helle ei juurikaan haittaa, kunhan muistaa juoda tarpeeksi. Jätimme terassit väliin, kotona odotti viilenevä portteri, jonka jakaisimme lenkin päätteeksi. Tarkoitus oli polkaista myös Paloheinään, mutta metsä oli täynnä polkuja ja pyöräreittejä ja päädyimmekin Länsi-Pakilaan.

Kun palasimme kotiin, uudet naapurimme olivat purkaneet katon lisäksi myös talon yläkerran. Ilmeisesti se oli niin huonossa kunnossa, että laittavat kakkoskerroksen kokonaan uusiksi. Meteliä riitti, mutta sehän ei meitä haitannut, kun istuimme pihalle grillaamaan ja syömään. Ja olihan siinä minulle silmäniloa, kun nuoret miehet tekivät ilman paitaa hommia helteessä... Huvitti, kun pojat hokivat "yks, kaks, koli (neli)", ennen kuin heittivät lautoja katolta alas. Vielä suihkunkin jälkeen istuimme pitkään pihalla ja terassilla. Näistä hellepäivistä pitää nyt nauttia, kun ei tiedä, koska ne loppuvat. Tosin luonto (ja minä) kaipaa jo sadetta.

Hyvien kirjojen jatkumo:

Linda Olsson "Kun mustarastas laulaa"
Kirjallisuus ja lukeminen yhdistävät samaan kerrostaloon muuttaneet kolme erilaista ja eri ikäistä ihmistä toisiinsa. Vanhempi leskimies Otto ja nuori sarjakuvataiteilija Elias tuntevatkin jo toisensa, kun alakertaan muuttaa erakoitunut keski-ikäinen Elisabeth. Hiljalleen hän uskaltautuu ulos asunnostaan Oton avulla ja kolmikko ystävystyy. Kirja loppui vähän töksähtäen, joten lukijan on itse mietittävä, miten tarina päättyi.

Junot Diaz "Oscar Waon merkillinen ja lyhyt elämä". Erikoinen, hauska, järkyttäväkin perhetarina Dominikaaneista, ajalta, jolloin hirmuhallitsija Trujillo johti maata. Tarina erikoisesta äidistä ja hänen kahdesta lapsestaan. Tarina Santo Domingosta. Kansasta/miehistä, joilla ei taida olla muuta mielessä kuin yhden yön panot. Liikuttava, läski Oscar, joka epätoivoisesti etsii naista itselleen, todistaakseen olevansa aito dominikaani. Onneton, mutta hienosti kerrottu tarina.

Haruki Murakami "Norwegian Wood". Jos kirjassa on vähänkään todenmukaisuutta, niin japanilaiset (miehet) ovat yhtä ahkeria petipuuhissa kuin dominikaanit. Kirjan perusteella voi myös päätellä, että puolet japanilaisista on mielenvikaisia ja näistä vähintään puolet tekee itsemurhan.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Ihana Helsinki! -päivä

Ippolito Caffi
Pidin pitkästä aikaa Helsinki-päivän ja tein lounastreffit Tinden kanssa Forumin India Houseen. Sen jälkeen kävin hakemassa teknistä apua uuden puhelimen käyttöön Elisan myymälästä. Ilma oli mitä ihanin, mutta käytin osan päivästä käväisemällä Sinebrychoffin taidemuseossa katsomassa viimeisiä päiviään esillä olevaa Ippolito Caffin näyttelyä "Italian ja Orientin lumo"..

Richardinkadun kirjasto
Oli pakko poiketa vietä Richardinkadun (lempi)kirjastooni ja mukaani lähti Haruki Muramakin  "Norwegian wood". Keskustassa vietettiin Ihana Helsinki! -päiviä ja kävelin Espalle katsomaan joitakin kukka-asetelmia, ennen kuin palasin kotiin nauttimaan ilta-auringosta ja tapastelun ohessa kuuntelemaan fadoa.

Ihana Helsinki!
Ihana Helsinki!
Poissaollessani Hannu oli käynyt Honkanummella kastamassa kukat ja maalannut kertaalleen terassin kaiteet.

torstai 24. toukokuuta 2018

Haltialan lenkki - kävellen

Kun kävelemiseen tottuu, niin siitä on vaikea luopua. Ja helppoakos tuo on, kun sen on kerran oppinut. Varsinkin ilman kantamuksia ja jalkavaivoja. Torstaille luvattiin hieman viileämpää ilmaa ja lähdin aamupäivällä kävelemään myötäpäivään Haltialan lenkkiä.

Hedelmäpuut, sireenit, rhodot ja jossain jopa lupiinit kukkivat. Onko mitään enää jäljellä juhannuksena?
 
Kuten caminolla, odotin vain pääseväni hiekkateille ja metsäpoluille, pois autojen läheltä. Oli mainio lenkki-ilma ja kävely sujui vaivattomasti. Maisema oli vähintään yhtä kaunis kuin Pohjois-Espanjassa.

Haltialaan oli kokoontunut suuri joukko koulu- ja päiväkotilapsia ja nuoria. Paistetut makkarat ja letut tuoksuivat. Jatkoin matkaani ja Hannu tuli vastaan, hän teki lenkin toisinpäin fillaroiden. Tieltä lähti metsään useita polkuja, niitä olisi joskus hauska käydä tutkimassa vaikka eväät mukana.

Näin ensikerralla en kävellyt koko (n. 30 km) lenkkiä, vaan Hannu haki auton kotoa, poimi minut Ylästöntieltä kyytiin ja menimme JuFuun syömään sushia. Sen jälkeen Jumboon puhelinkaupoille.

Kävelykokemus oli niin mukava, että päätin kiertää Haltialan lenkin kotona ollessamme kerran viikossa, fillarilla tai toisinaan kävellen.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Nyt on kesä!

Mukava olla taas kotona puuhastelemassa ja kokkaamassa. Kotiinpaluun ajoitus osui nappiin; sää on kesäisen lämmin ja kielot vasta aloittavat kukintaansa. Kylän vanhat omenapuut ovat valkoisenaan kukista, omissa pienissä puissa on vain muutama kukka, sen sijaan takapihan villiintyneisiin puihin saattaa omenoita tullakin. Poimin takapihalta salaattiin ketunleipiä ja nuoria nokkosia, joista tein uunissa sipsejä.

Tuskin koskaan olen laittanut kesäkukkia näin aikaisin. Yleensä odottelen juhannukseen, että hallan vaara on ohitettu. Lohjalla kerrostalossa asuessani toki laitoin kukat jo aiemminkin lasitetulle parvekkeelle. Kävin istuttamassa kukat myös Honkanummelle. Iltapäivällä pihalla kahvitellessamme naapurin tytöt pyrähtivät luoksemme ja kysyin, koska he kutsuvat meidät leikkimökin kesäkauden avajaisiin. Mila mietti hetken ja tokaisi sitten: "No vaikka ylihuomenna!"

Ei tullut uitua Espanjassa eikä Portugalissa, joten talviturkki säästyi kotiin saakka. Olen pitänyt siitä kiinni, että toukokuussa on turkista päästävä ja niin tein nytkin, kun tänään kävin uimassa Keravanjoessa. Ihan oikeasti uimassa enkä vain kastautumassa; 300 vetoa heti ensimmäisellä kerralla! Hannu aloitti mattojen pesun pihalla ja minä laitoin kukkapenkin kuntoon. Tähän asti Honda on lähtenyt keväisin käyntiin kuin palmun alta, nyt oli akku finaalissa ja oli ostettava uusi. 

Ensimmäinen reissun jälkeinen viikko kului pyykkiä ja mattoja pesten, pihahommia tehden, siivoten, grillauksesta ja kesäisestä kelistä nauttien. Pikku hiljaa allergiaoireetkin alkavat hellittää. Kävin tiistainakin uimassa, nyt sen verran myöhempään, että koulupojat olivat jo ehtineet valloittaa rannan. Yksi Ville valitti kaverilleen, että muut vetävät häntä väkisin veteen, vaikkei hän osaa uida kunnolla. Pian yksi isommista pojista tuli tarjoamaan opetusapua ja lupasi pysyä vieressä, jos pohja katoaa jalkojen alta. Kehotin Villeä ottamaan avun vastaan ja opettelemaan tämän kesän aikana uimaan, se on yksi parhaista taidoista, mitä ihminen voi oppia.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kotoutumista ja Kirkonkylän kevät

Laskeuduimme Helsinki-Vantaalle varhain keskiviikkoaamuna. Olin pärjännyt Portugalissa ilman antihistamiineja (Espanjassa söin niitä viikon verran), mutta heti kotiin päästyämme aloitin kuurin uudelleen. Terassi ja koko piha olivat keltaisena siitepölystä. Nukuimme muutaman tunnin pois univelkoja, ainakaan minä en osannut nukkua lennolla lainkaan. Koska meillä oli omat varaukset, istuimme eri puolilla konetta, enkä voinut nojata vieruskaveriin. Herättyäni kävin parturissa. Torstaina lukupiiri kokoontui kevään viimeisen kerran, illalla polkaisin Korsoon suunnittelemaan Naisten Pankin Kävele naiselle ammatti -tempausta syyskuulle. Perjantaina ajoin Lohjalle katsomaan äitiä, joka hymyillen tuijotti minua. Ihmetteli varmaan, että tutunnäköinen on, missähän se on taas ollut näin kauan?

Nygrannas
Lauantaina fillaroin Tikkurilan Korukaivokseen ostamaan ketjun tämän hetkiselle lempikorulleni; camino-simpukka + suojelusenkeli (Hannu löysi sen pihaltamme), joiden nauha oli katkennut ja kulunut käyttökelvottomaksi. Samalla sain varmistettua, että voin tulevaisuudessa huollattaa uuden kelloni liikkeessä. Vihkisormuksen huoltosopimus minulla jo onkin.

Nygrannas
Kotiin kertyneistä sanomalehdistä olin sattumalta huomannut, että pitäjän kirkolla vietetään Kirkonkylän kevätpäivää. Teimme sinne treffit Hannun kanssa, minä lähdin tietenkin polkemaan Tikkurilasta joenvartta väärään suuntaan, minä kun olen kotimaassa täysin suuntavaistoton. 

Nyknapas
Nyknapas
Kävimme tutustumassa kolmeen vanhaan, hienoon taloon; B&B Solhem, Nygrannas ja Nyknapas. Oma kotimme on kaikista ihanin, mutta on hauska käydä katsomassa muiden remontoimia vanhoja taloja. Pihoilla oli taimimyyntiä, kirppispöytiä ja ruokatarjontaa. Söimme hyvät letut ja kävimme tutustumassa Billnäsin Rakennusapteekin kojuun. 

Polkaisin kaupan kautta kotiin, Hannu jäi vielä kirkolle katsomaan museoautoja, ennen kuin palasi kotiin grillaamaan. Tuli vähän kiire, kun olin huomannut myös Rekolan kirkolla olevan tapahtuman; Tuomo Kuparin kitaramatinean. Hienon konsertin jälkeen kävimme "kirkkokahveilla" Woolpackin terassilla. 

Tuomo Kupari
Loppuillan vietimmekin omalla pihalla kauniista kelistä nauttien ja kirjoja lukien.


Kevään kolme kovinta kirjaa:

Eowyn Ivey "Lumilapsi". Venäläiseen (Tolstoi?) satuun perustuva tarina Alaskan karussa takahikiässä lumesta muodostuvasta lapsesta, joka tuo lohtua vanhenevalle, lapsettomalle pariskunnalle. Lumoava kirja!

Karen Joy Fowler "Olimme ihan suunniltamme". Lukupiirin kirja, kiitoskiitos Sirkku! Ihastuttava, lähes todenmukainen kertomus perheestä, jossa siskona kasvoi myös simpanssityttö. Anteeksi juonipaljastus! Ehkä paras ikinä lukemani kirja.

Rachel Joyce "Harold Fryn odottamaton toivioretki". Osui kuin nyrkki silmään, kun luin tämän matkallani kohti Santiago de Compostelaa. Kumpa minäkin voisin jättää kaikki kantamukseni ja luottaa siihen, että tarvittaessa saan apua muilta ihmisiltä. Ja samalla voisin auttaa ja antaa toivoa jollekin sitä tarvitsevalle ystävälleni.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Camino Francés (2 x 400 km)

2017: Pamplona - León noin 400 km
Vaellus oli tosi hieno, tapasin matkalla mukavia, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa tuli kuljettua useita samanpituisia päivämatkoja, vaikka kuljinkin matkat yksin. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Jalkavaivoja oli rinkan painosta johtuen sen verran, että pidin välillä lepopäiviä ja yhden välin siirryin bussilla.

2018: León - Santiago de Compostela - Pontevedra noin 400 km
Ensimmäinen viikko oli silkkaa ylä- ja alamäkeä, toinen viikko tasaisempaa kulkua. Edelleen upeita maisemia, mutta ei niin paljon uusia tuttavuuksia kuin viime keväänä. Ehkä vähemmän Wau!- elämyksiä, mutta vaellus itsessään oli yhtä mukavaa. Vähemmän jalkavaivoja, mutta niiltä en säästynyt kokonaan tälläkään kerralla. Kevyempi rinkka ja isommat kengät säästivät vaivoilta. mutta vieläkin on varaa vähentää kantamuksia. Santiagon jälkeen siirryin yhden välin bussilla.

Kotiuduttuani ensimmäiseltä caminolta ostin alennusmyynnistä kevyemmän/pienemmän McKinleyn 45+10 litraisen rinkan. Jätin siitä metallikaaret kotiin keventääkseni rinkkaa entisestään. Hyvin se toimi noinkin, pysyi tukevasti selässä eikä mielestäni hiostanut. Rinkan hyvä puoli on se, että sen voi avata myös pitkittäiseltä ulkosivulta kahdella vetoketjulla, jolloin löytää helpommin etsimänsä vaatteen tai muun tavaran.

Viime kerran kokemuksesta luotin edelleen siihen, että silkkinen makuupussi riittää yöksi. Rakkolaastareita olisi pitänyt olla vielä enemmän mukana, paikallisista apteekeista ostetut olivat tuplaten kalliimpia ja huonompia kuin Rainbown laastarit. Aurinkorasvaa on pakko olla matkassa mukana. Totesin myös hyväksi kirkkaanvärisen paidan/yläosan, varsinkin ajoteiden varsilla tai kyläteillä kävellessäni. Heijastin oli tarpeen pilkkopimeässä illallisella käydessä.  

Toteutin edelliskerran muistilistan; ostin kevyen päivärepun ja isomman camino-simpukan. Lisäksi palkitsin itseni vaelluksen jälkeen uudella kellolla ja Camino Portugués -karttakirjalla. Suunnitelmissani onkin ensi keväänä tehdä pyhiinvaellus Lissabonista Santiagoon, ja sieltä mahdollisesti  Fisterraan.

Buen camino! 

"Matka jatkui, jalka astui toisen eteen. Hän oli hyväksynyt hitautensa ja eteneminen tuotti mielihyvää."
"Se oli riemastuttavan yksinkertaista. Jos jatkaisi eteenpäin, tulisi väistämättä perille."
"Hänellä oli erilainen kartta, hänen oman mielensä kartta ja se koostui kaikista niistä ihmisistä, jotka hän oli tavannut ja paikoista joissa hän oli käynyt."

Rachel Joyce: Harold Fryn odottomaton toivioretki

tiistai 15. toukokuuta 2018

Lissabon, Feira da Ladra

Kotilentomme lähtisi vasta lähellä puoltayötä. Hotellihuoneen sai pitää puoleenpäivään asti, joten aamiaisen jälkeen ei ollut mihinkään kiire. Varsinkaan, kun tälle päivälle oli luvattu +30 astetta. Pakkasimme tavaramme ja yhdeltätoista vein rinkan ja vaelluskengät hotellin säilöön ja lähdin harhailemaan kohti tiistai-markkinoita, Feira da Ladraa.

Jätin tahallani kartan rinkkaani ja niinhän siinä kävi, että noustessani yhtä katua ylös en hetkeen tiennyt, missä olin. Kunnes tulin tutulle, omituiselle muistomerkille, johon on koottu marmorisia hautakiviä jonkun (useammankin?) päivän muistoksi. En vieläkään tiedä, mistä siinä on kyse. Nyt huomasin, että sen vieressä on peltinen jalallinen "laatikko", jonne paikalliset sytyttävät kynttilöitä.

Laskeuduin Martim Monizin kautta Sé katedraalille ja olin taas kartalla. 

Miradouro Santa Lucia
Suunnistin Miradouro Santa Lucian ohi varkaiden torille. Populaa oli taas tungokseen asti. Kellojakin olisi ollut tarjolla ja kaikkea mahdollista muuta!
Feira da Ladra
Feira da Ladra
Feira da Ladra
Löysin pienen messinkisen kynttilänjalan, joka vielä mahtuu hyvin rinkkaan (sen nähdessään Hannu uhkasi, että jos vielä yksikin kynttilänjalka päätyy kotiimme, minä saan alkaa pyyhkiä pölyjä). Ostin myös turkoosikivestä tehdyn riipuksen, samalta kauppiaalta, jolta olen ostanut ametistiriipuksen.

Teimme treffit eiliseen brandykahvipaikkaan, Maruto Bar & Bistroon (koska siellä myytiin myös erikoisoluita), mutta se olikin tiistaisin suljettu, joten kävelimme Vila Flor Restauranteen, jonka terassilla joimme paikallisen pienpanimon mainiot Black Rye Ipat.

Kävelimme rantakatua pitkin Praça do Comérciolle ja siitä O Fernandon terassille lounaalle.

O Fernandon tonnikalapihvi
Nousimme vielä yhdet vihonviimeiset portaat ja päädyimme Katedral Sélle. Kävin kirkossa ja otin viimeisen leiman vaelluspassiini. Jos hyvin käy, aloitan ensi keväänä siitä seuraavan caminoni.

Katedral Sé


Mittari todellakin näytti +31 ja istuimme kantapaikaksi muodostuneen Pastelaria A Tentaçaon terassille kahvittelemaan. Palasimme hotelliin, kävimme invavessassa pesulla ja vaihtamassa vaatteet. Aamiaishuoneessa oli mukava huilia ja kirjoitella viimeiset tunnit ennen lentokentälle lähtöä.

Toim.huom! Mansikat maksoivat Lissabonissa 1,25€/litra.