maanantai 31. elokuuta 2020

Syksy on parasta aikaa

 Pitkä, kaunis kesä lähenee loppuaan. Ei voi valittaa, sillä olemme ehtineet nähdä ja tehdä niin paljon tämän kesän aikana. Korona ei ole vauhtia hidastanut muuten kuin perumalla reissut Baltian ulkopuolelle. Olen jo tehnyt ensimmäiset sieniretkeni lähimetsään ja päivittäin olemme syöneet sienikastiketta, milloin lihan, kalan tai pelkästään perunoiden kera. Sunnuntaina lähdin metsään, mutta oli palattava takaisin, kun huomasin unohtaneeni puhelimen kotiin. Tarkemmin sanoen kaksi puhelinta. Vanhaan merkkasin viime syksynä kaikki sienipaikkani, etsin ne nyt ja jos sieniä löytyy, merkkaan paikan uuteen puhelimeeni. Harmittaa, etten viime syksynä merkannut löytämääni kurttusienien kasvupaikkaa, kun en tiennyt, kuinka hyvästä ruokasienestä on kyse. Lukemani mukaan se kasvaa aina samassa paikassa.

Syksy on ihanaa aikaa! Syyskuussa aloittavat harrastepiirit ja on aika taas ryhdistäytyä ja alkaa pitää parempaa huolta kunnostaan. Syyskuulle suunnittelemani Unkari-Slovenia-Kroatia -reissun lennot peruttiin, loppuvuodelle on sentään odotettavissa mökkiviikonloppuja ja -viikkoja. Koska vietämme syksyn pääsääntöisesti kotona, ilmoittauduimme molemmat viron kielen alkeiskurssille.  

Matti B. kutsui meidät kahville ja kertomaan kesän reissuista. Ajattelin tehdä sienipiirakan, mutta Matti oli nopeampi ja oli hakenut Pitopalvelusta kinkku-kasvispiirakan. Kävin kuitenkin poimimassa sieniä tuliaisiksi. Vastapudonneet koivunlehdet ovat yhtä kirkkaankeltaisia kuin maasta putkahtaneet kanttarellipallukat (ja kuivuneet, ruskeat lehdet saman värisiä kuin suppilovahverot). 

Viron alkeiskurssilla on hyvän kokoinen ryhmä (11) ja tosi mukava opettaja. Materiaalin ja kotitehtävät saamme sähköpostilla, mitään oppikirjaa ei tällä kurssilla tarvita. 

Syksyn jumpat aloitin lempeästi kehonhuollolla, tanssilla ja liikkuvuustunnilla. Ohjelmassa olisi vaikka mitä mieleisiä tunteja, mutta harmittaa, että monet niistä osuvat torstaille. Kaikkiin ei millään repeä. Lukupiirikin kokoontuu (kerran kuussa) torstaina ja Bio Grandin Matinealeffat ovat nekin torstaina, lokakuussa onneksi totuttuun tapaan keskiviikkoisin. 

Jumpissa on ollut jonkun verran koronakatoa, mutta lukupiiriin osallistui 14. Oli helposti aistittavissa, että tätä oli jo kaivattu, ei näitä keskusteluja mikään Zoom voi korvata.

Syksy on jatkunut lämpimänä, joskin varsin kosteana. Olen käynyt lähes päivittäin sienimetsässä, peukalo on jo haavoilla kaikesta pilkkomisesta. Sieniruokia olemme syöneet usein ja olenkin saanut jo vatsavaivoja; leikattu sappi oireilee edelleen.

Tapasin lukupiirissä pitkästä aikaa Tainan, joka kertoi lehtikaalien kasvavan jo palstallaan hyvin ja sain taas luvan poimia satoa omaan käyttööni. Teinkin perjantaina kävelylenkin palstoille, sen jälkeen vielä sienimetsään. Luvassa on siis sieni-lehtikaalirisottoa tai -pastaa. Luulisi K-vitamiini- ja HB-arvojen olevan kohdillaan, kun lokakuussa pääsen taas luovuttamaan verta.

Vaarin kaktus voi taas hyvin oltuaan koko kesän ulkona
Hiljaisuutta on monenlaista. Olen koko elämäni elänyt hiljaisissa paikoissa ja useimmiten reissuillakin onnistunut buukkaamaan majoituksen hiljaisesta paikasta. Siihen on jo ehtinyt tottua. Syksyn sateiden saavuttua Hannu laittoi talomme lämmön taas päälle ja voi sitä kohinaa! Olen lähes 20 vuotta nukkunut kuorsaavan, nykyisin uniapneamaskin takia kohisevan miehen vieressä, mutta ei siihen ikinä totu. Hostelleissa ja albergueissa on aina yksi tai useampi kuorsaaja, voi ei. Kesän ihanan hiljaisuuden jälkeen on taas totuteltava vesikiertopattereiden kohinaan, mutta ei siihenkään totu. Onneksi on korvatulpat! Sienimetsässä saan useimmiten vaeltaa yksikseni. Yli lentävät koneet (korona-aikaan harvemmin) pitävät omaa ääntään, lähtevien junien ääniä kuuluu, jos tuulee sopivasta suunnasta, samoin satunnaisten hälytysajoneuvojen ääniä, mutta ne kuuluvat siihen äänimaailmaan, eivätkä lainkaan häiritse.

Zeljka kertoi viestissään olevansa taas sairaalassa, syöpä on levinnyt selkärankaan. Jos koskaan, niin nyt ottaa päähän, etten voi lentää Kroatiaan.

Syksyn kirjoja:

Minna Rytisalo "Rouva C." Minun makuuni kirjoitettu "omaelämäkerta" Minna Canthista. Hyvin kirjoitettu, helppoa luettavaa. Fiktiota ja faktaa suloisesti sekaisin, lukija saa itse päättää, mikä on totta ja mikä silkkaa mielikuvitusta. Mielenkiintoinen kirja, joka lisäsi tiedonhalua Minna Canthista. Kiitos kirjasta!

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Baltia Hondalla 2020; back to Tallinn

Aamulla keitin kahvit, tiskasin tiskit ja pakkasimme tavaramme Hondan sivulaukkuihin. Jätimme ihanan majapaikkamme ja suuntasimme pyörän kohti Tallinnaa.

Austri Villa, Pärnu

Nelostiellä vastaan ajoi rekkojen jatkuva virta. Hyvin huomaa, että lomakausi on lopuillaan; vain pari moottoripyörää ajoi vastaan. Pari autoa vilkutti meille valojaan; tiellä oli tutkapartioita. Päivän ajomatka oli niin lyhyt, että ajoimme suoraan Tallinnaan. Vähän ennen keskustaa ripotteli vähän vettä, tankkasimme Hondan ja löysimme tien tuttuun majapaikkaamme yksisuuntaisten teiden joukosta. Rein odottikin meitä sovitusti talon edessä. Saimme pyörän taas lukitulle sisäpihalle parkkiin, vaihdoimme shortsit jalkaan ja kävelimme Kristiine-keskuksen Prismaan. Lounaaksi ostimme salaattiannokset itsepalvelutiskiltä. 

Hääpäiväskumpan viilentyessä jääkaapissa söimme salaatit, istuimme hetken pihalla ja vietimme siestan.

 

Shvips

Illalla kävelimme Telliskiveen, meille uuteen Shvips-tapasravintolaan. Annoksen sai koota itse mieleisekseen. Hyvältä maistui! Kävelimme hissukseen takaisin Uue Maailmaan nauttimaan viileästä kuoharista ja mukavasta majoituksesta.

Aamuyöstä alkoi sataa, emmekä pitäneet aamulla mitään kiirettä mihinkään. Ennen puoltapäivää taivas kirkastui ja suuntasimme omille kävelylenkeillemme. Kävelin suorinta tietä Telliskiveen ja kävin Baltijaama turgilla tsekkaamassa sienien kilohinnat (kantarelli 6,50 ja suppikset 9,00). Niitä voisi pysähtyä huomenna ostamaan matkalla satamaan.

Jatkoin matkaani siksakkia Kalamajan kapeita kujia ihaillen vanhoja puutaloja. Jonkun auton mainoksessa luki "Matsimoka". Tarkoittaako se samaa kuin "Pojat, me ollaan hävitty tää peli!"

Noblessner

Kävelin Noblessneriin, sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Riisuin päälle pukemani verkkatakin, pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet ovat kulkeneet tällä reissulla mukana täysin turhaan (paitsi ajovaatteet). Ohitin Põhjala-panimon, siis todellakin ohitin.

Shishi

Poikkesin Shishin outlet-myymälään ja kerrankin joku on ajoissa; ostin joulukoristeita alehintaan! Tarkoitukseni oli käydä vielä vanhassa kaupungissa ja Linetten myymälässä kalsariostoksilla, mutta aika alkoi loppua ja käännyin takaisin kohti Uue Maailmaa. Tietysti harhailin hetken pois kartalta ja sain kulutettua 2,5 tuntia 14 kilometrin kävelylenkkiini. Treffit olimme sopineet Kohalikin terassille, jossa piti olla tarjolla edullinen lounas. Se oli kuitenkin syöty jo loppuun, tyydyimme pikkuoluisiin ja palasimme kämpille suihkuun. Tein meille lounaaksi tapaslautaset juustosta, salamista, omenista ja pähkinöistä.

Tatari Tommi

Reissun viimeisen illallisen söimme Hannun löytämässä Tavern Tommissa, joka karusta ulkonäöstä huolimatta on varteenotettava ravintola. Sain taas syödä ankkaa, Hannu tyytyi possuun. Maineensa mukaisesti annokset olivat varsin isot.

Liput liehuen ja kanttarellit kainalossa kotiin!

Kiinnitimme pienen Viron lipun takalaukkuun ja ajoimme satamaan. Matkalla poikkesin torille ostamaan kilon kanttarelleja (6,50€/kilo). Finlandiaan tuli vain yksi virolaispyörä meidän lisäksemme. Ja yksi skuutti, jonka kyytiin nuorehko nainen oli nostanut vetolaukkunsa. Sen sijaan ulos ajoi useita suomalaispyöriä, pojat olivat päättäneet lähteä Viroon viikonlopun viettoon. Pääsimme taas ensimmäisenä laivaan, matka kului mukavasti aurinkokannella istuen ja kirjoja lukien. Laivalla oli väljästi tilaa eikä terminaalin ruuhkaan tarvinnut mennä lainkaan, kun kuljimme autokannen kautta. Yllättävän paljon aurinkokannella oli espanjalaisnuorisoa, lienevätkö jotain opiskelijavaihtareita?

Ajoimme kotiin kanttarellipussi sylissäni, eihän sitä voinut laukkuunkaan tunkea. Hannu putsasi sienet terassilla, tein niistä kastikkeen uusien perunoiden oheen. Pakastimeen meni neljä annosta, eipä tule ruualle paljon hintaa. Oli mukava olla taas kotona, illan pieni sadekuurokaan ei haitannut tunnelmaa. 

Kilometrejä tälle reissulle kertyi 900. Bensa (98) maksoi Virossa 1,309€/litra ja Latviassa halvimmillaan 1,174€/litra. Yhdentoista yön majoitukset olivat kaikki huippuhyviä, hintaa niille kertyi yhteensä 446 euroa. Eckerö Linen lauttaliput (2 aikuista ja moottoripyörä) maksoivat 84 euroa.

Kassarin emäntämme Tuuli laittoi viestiä ja toivotti meidät tervetulleiksi ensi kesänäkin. Hän lupasi oikaista pihamökin, nyt se oli jo niin vino, että heräsin parikin kertaa Hannun kyljestä, kun olin kierinyt sinne suuntaan.

maanantai 24. elokuuta 2020

Baltia Hondalla 2020; aina yhtä ihana Pärnu!

Kävimme vielä nauttimassa reissun viimeisen hotelliaamiaisen (varsin kohtuullisesti), pakkasimme sivulaukut ja lähetin Pärnun emännälle toivomuksen, että pääsisimme majoittumaan etuajassa. Selvisimme ulos keskustan aamupäiväruuhkasta ja ajelimme suoraa 4-tietä, jota välillä kaunistivat näkymät merelle ja hiekkarannoille. Mäntymetsät ovat täälläkin upeita, ajoittain niin ilman aluskasvillisuutta, että näkyvyyttä riittää ja minäkin saattaisin olla eksymättä. Tien varrella olikin useita pysäköityä autoja, kun ihmiset olivat menneet poimimaan marjoja tai sieniä. Liikennettä oli näin maanantaina vähemmän ja ohitimme tietyötkin melko sujuvasti.

Tankkasimme Hondan vielä Latvian puolella (98 oct. 1,174€/litra) ja kävimme paikallisessa SuperAlkossa ostamassa viimeiset mustaherukkacoctailit mukaan kämpille. Taivas heitti sadekuuron päällemme ja sivuttaiset tuulenpuuskat tuntuivat todella ikäviltä. Vähän ennen Pärnua sade taukosi ja tiet olivat kuivia. Kaupunki tuntuu jo sen verran tutulta, että löysimme helposti majapaikkamme.

Austri Villa

Olen usein Pärnussa kävellessäni ihaillut kaunista sinivihreää puutaloa, jota on rempattu. Nyt saan itse asua tuossa talossa pari päivää. Sijainti vanhan kaupungin ja rannan välimaastossa on hyvä ja todella hiljainen. Pääsimme heti majoittumaan mukavaan huoneistoomme (petipaikkoja olisi kuudelle). Aurinko alkoi sopivasti paistaa patiollemme. Riisuimme ajovaatteet kuivumaan, siirsimme ylimääräiset vaatteet henkareihin ja kävelimme keskustaan. Kävimme kaupassa, ennen kuin menimme syömään.

Restoran Edelweiss

Nyt ei jaksettu arvailla ravintoloiden suhteen, vaan menimme syömään tuttuun Edelweissiin. Hyvää ruokaa, voin todellakin suositella! Palasimme patiollemme nauttimaan ilta-auringosta ja -kahvista.

"Estonia"

Tiistaina sää oli pilvinen ja tuulinen. Ja meidän kun piti mennä uimaan! Ja kävellä aallonmurtaja loppuun asti, mutta aallot vyöryivät kivien yli eikä niillä ollut turvallista kävellä sandaaleilla, joten tämäkin jää seuraavaan kertaan.

Kihnu Jõnn (Enn Uuetoa)
Sweet Rose
Kävelimme huvivenesataman kautta keskustaan. Jostain syystä museokahvila on vieläkin kiinni. Haimme kaupasta aamujogurtit ja kahvimaidot ja jäimme Sweet Rose -irkkupubin terassille hyvälle seljankalle.
 
Oregano
Iltapäivän huilailimme kämpillä ja keitimme Vana Tallinn -kahvit. Suunnitelmissa oli lähteä syömään Vehverments Bariin, mutta se onkin avoinna vain viikonloppuisin. Plan B oli ennestään tuttu kreikkalaisravintola Oregano, jossa söimme hyvät, yhteiset alkupalat.
 

perjantai 21. elokuuta 2020

Baltia Hondalla 2020; Riika

Yöllä kuului vain sirkkojen siritystä avoimesta ikkunasta. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme ja yhdeksältä lähdimme ajamaan Heltermaan satamaan. Tein lopuista leivistä meille eväät mukaan.

Heltermaa
Ungru lossi varemed
Yhdentoista jälkeen matka jatkui maata pitkin kohti Riikaa. 10- ja 60-teillä oli hiljainen liikenne, vasta 4-tielle päästyämme liikenne vilkaistui, myös moottoripyöriä tuli vastaan. Pysähdyimme pari kertaa tankkaamaan. 98-bensa maksoi Viron puolella 1,30/litra ja Latviassa 1,25/litra. Pärnun jälkeen pysähdyimme kahville ja söimme eväsleivät pois. Matkaa hidastivat Latvian puolella tietyöt, oli tuskastuttavan kuuma istua auringonpaisteessa odottaen jonon liikahtavan vähän eteenpäin. Saavuimme Riikaan parahiksi ruuhka-aikaan. Hotellin sijainti oli suunnilleen tiedossa, mutta vasta aivan keskustassa, kun Vapauden muistomerkki tuli näkyviin, tiesimme sijaintimme ja Hannu suunnisti Daugavan yli Vanšu-sillan kautta Kipsalaan, saareen, jossa hotellimme sijaitsee. Sillalla yritetään ilmeisesti rikkoa nopeusennätyksiä, niin hurjaa vauhtia sillä ajavat varsinkin moottoripyöräilijät. Majoituimme viiden jälkeen, takana pitkä ajopäivä. Teimme yhteispäätöksen, että vietämme pari lomapäivää Riiassa, emmekä lähde ajelemaan sen pidemmälle. Riiassa on reissumme ainoa hotellimajoitus aamiaisineen, joten tuntuukin ihan lomalta! Kävimme suihkussa ja menimme kymppikerroksen kattoterassille oluelle. Respasta saimme kolme alennuslippua baarin ostoksiin.

Minä sain valita ensimmäisen illan ravintolan. Kävimme katsomassa Piazza Italian terassin, mutta kaikki pöydät oli varattu, emmekä halunneet istua sisällä. Kävelimme kokeilemaan lempiravintolani - Pētergailis - tilanteen ja terassilta löytyi vielä meille paikka.

 

Pētergailis
Kokin tervehdyksenä saimme pienet lasilliset keltajuurikeittoa, joka oli maustettu yrttivoilla ja paistetulla pekonisilpulla. Tuttuun tapaan pöytään tuotiin korillinen talon omaa leipää kolmella erilaisella levitteellä. Ja kuten aina, itselleni tilasin ankka confitin (siksi kuvat ovat toisintoja edellisiltä Riian käynneiltä). Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Kaiken lisäksi ulkona soi parempi musiikki kuin sisällä, kun kävelykadulla soitti mies klarinetilla tuttuja biisejä.


Kello lähenteli kymmentä, ehdimme vielä hakea kaupasta iltanapsut, ennen kuin kävelimme parin kilometrin kotimatkan. Suljimme ilmastoinnin ja jätimme ikkunan yöksi auki, kuuma tuli kuitenkin.

Hotelliaamiainen tarjoiltiin koronan takia tilauksen mukaan suoraan pöytiin. Juomat, leivät ja pakatut jälkiruuat voi hakea itse. Muuten hyvä, mutta turhaa pakkausmuovia syntyy pilvin pimein ja ainakin minun kohdallani myös biojätettä, sillä en millään jaksanut syödä kaikkea, mitä lautaselleni oli ladottu (liikaa silliä, pekonia ja raejuustoa). Yleensä otan vain vähän kerrallaan ja haen lisää sitä, mikä minulle maistuu. Ihanaa, kun joku siivoaa huoneemme (ja korjaa vuotavan vessanpytyn) sillä aikaa, kun olemme aamiaisella. Huilimme huoneessa puoleenpäivään ja lähdimme sitten kävelemään vanhaan kaupunkiin. Sillalla tuli vastaan runsaasti vanhoja, hienoja autoja. Jossain on tänä viikonloppuna niiden kokoontumisajot. Sää oli pilvinen ja tuulinen, tänään olisi ollut hyvä ajopäivä.

 
Lauantaista johtuen kaupungilla oli liikkeellä paljon polttariporukoita ja hääautoja. Yhtä hääparia jo kuvattiinkin Kansallisoopperan edessä. Kasvomaskeja ei kaupungilla näkynyt kuin parilla turistilla.

Kävelimme radan ali keskustorille, jossa oli joku naiskuoro laulamassa. Pultsaritkin innostuivat tanssimaan laulun tahtiin. Kuvasimme zeppelinit, mutta emme tällä kerralla menneet lainkaan sisälle, kun ei ollut tarkoitus ostaa mitään. Miksi siis turhaan mennä ihmisjoukkoon? 
 

Ylitimme Daugavan Akmens-siltaa pitkin, Hannu kävi varmistamassa illan pöytävarauksemme ja pilvien haihduttua taivaalta nautimme terassioluet. Naapuripöydässä istui virolainen seurue syömässä. Viro kuulostaa tutulta ja sitä vähän ymmärtääkin/arvaa, mutta latvia on niin kummallinen kieli, ettei siitä ota mitään tolkkua.

Kävelimme taas Daugavan yli ja kiersimme niemen, jossa sijaitsee Radisson Blue- hotelli. Oikotietä ei ollut, joten oli käveltävä koko niemen ympäri.

 Löysimme paluureitin hotelliimme, menimme suihkuun ja hetken huilille.

Alennushintaiset aperitiivit nautimme hotellin kattoterassilla, ennen kuin lähdimme sateenvarjoin varustautuneina kävelemään vanhaan kaupunkiin. Illaksi oli luvattu sadetta.
 
 

 
Folkklubs Ala Pagrabs
Illalliselle menimme Folkklubs Ala Pagrabsiin, joka taisikin olla lähes täyteen varattu kellariravintola. Runsaan aamiaisen jälkeen ei vieläkään tuntunut oleva nälkä, tilasimme kuitenkin yhteisen "beer platen", joka oli hintaansa nähden varsin runsas. Pääruuat olivat tuhtia pubiruokaa. Kahdeksalta paikka oli jo aivan täynnä, ennen yhdeksää orkesteri viritti soittimiaan. Kävin sanomassa vapaata pöytää odottavalle pariskunnalle, että olemme pian lähdössä. He tulivat pöytäämme ja vaihdoimme esittelyt, ennen kuin poistuimme paikalta. Kellarissa istuessamme ulkona oli satanut. Tiet alkoivat jo kuivua, mutta kun pääsimme hotelliin, alkoi sataa uudelleen.
 

Sunnuntaina aamiaishuone oli taas lähes täynnä. Tällä kerralla osasimme tilata vain sen verran, minkä jaksoimme yhdessä syödä. Latvialaisten keski-iän on pakko olla melko alhainen, niin paljon pikkulapsia oli tässäkin hotellissa. Usealla perheellä näkyi olevan kolme alle kouluikäistä lasta. 

Hotellin lähettyvillä on ranta, mutta en edes minä halua sinne uimaan, niin matalalta ja likaiselta vesi näyttää. Vastarannalle parkkeerasi Tallinkin laiva. Kävelylenkillämme suuntasimmekin satamaan, jossa Hannu ei ole koskaan käynyt.
 
 
Satamasta kävelimme hienostokaupunginosaan, jossa sijaitsevat monen maan edustustot. 
 
Niin hieno talo, olipa kerran...
 
Kävelimme puistoissa ja vanhan kaupungin läpi takaisin hotelliin suihkuun ja siestalle.

Ristorante Sale & Pepe
Huilatessamme ukkonen jyristeli ja satoi vettä. Illan tullen sää selkeni ja koska toiveissa oli italiaisravintola, suunnistimme kohti Sale & Pepe Ristorantea. Söimmekin hyvät napolilaispizzat.
 
Kotimatkalla pysähdyimme terassikahveille ja kävin ostamassa muutaman postikortin. Sillalta vielä viimeiset kuvat ilta-auringossa.