perjantai 27. marraskuuta 2020

Joulua odotellessa

Uusien koronarajoitusten takia kirjastot sulkeutuvat, Rekolan Raikkaan jumppatunnit perutaan, lukupiiri siirtyy taas Zoomiin, vironkielen kurssi keskeytetään jne. (kapakat kyllä saavat olla avoinna). Näinä synkkinä aikoina saimme onneksi kutsun Masan synttäreille. Lahjaksi teetin hänelle valokuvakirjan yhteisestä Kroatian reissustamme.

Ensimmäistä adventtia edeltävänä perjantaina kävin sienestämässä lähimetsässä. Hannu leipoi sämpylät ja minä tein piparitaikinan.

Maailman paras (yhden astian) piparitaikina

350g siirappia
300g sokeria
500g voita tai margariinia
2 kananmunaa
1 rkl kardemummaa
1 rkl neilikkaa
1 rkl kanelia
½ rkl inkivääriä
1 rkl soodaa
1 dl kermaa
1 kg vehnäjauhoja
150 g perunajauhoja

Mittaa rasva, sokeri ja siirappi teräskulhoon ja sulata aineet hellan levyllä. Sekoita tasaiseksi ja siirrä kulho tiskialtaaseen.
Lisää mausteet, vähän vatkatut munat ja kerma, johon on liotettu sooda.
Viimeiseksi lisätään peruna- ja vehnäjauhot ja sekoitetaan taikina sileäksi.

Anna vetäytyä yön yli kylmässä, leivotaan seuraavana päivänä. Paista 200 asteisessa uunissa noin 8-9 minuuttia.

Halutessasi voit tehdä puolikkaan annoksen tai pakastaa osan taikinasta.

Lauantaina veimme kynttilän Honkanummelle. Paistoin piparit, Hannu viritteli jouluvaloja ikkunoihin. "Neiti tuoksuu taas piparilta." Viikonlopun joulukonsertit (ja -myyjäiset) oli peruttu. Keittiön verhoja vaihtaessani keskityin Jouluradion tunnelmaan. Lomaviikkomme Virroilla peruutettiin viime tipassa, säästyneet rahat käytämme joulunviettoon.

Ennen kirjastokaranteenia kävin lainaamassa loppuvuoden kirjat.
 
 
Karpalo-valkosuklaacookiet
 
125 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
¾ dl muscovado - tai ruokosokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
¼ tl suolaa
1 dl kaurahiutaleita
100 g valkoista suklaata
100 g kuivattuja karpaloita tai puolukoita
¾ dl mantelirouhetta
 
Sekoita sokerit pehmeän voin joukkoon, lisää kananmuna ja vatkaa tasaiseksi. Rouhi suklaa, lisää karpalot, suklaa- ja mantelirouhe taikinaan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muutamassa erässä taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.
 
Pyöritä taikinasta palloja, laita ne pellille leivinpaperin päälle ja paina hieman litteämmiksi (taikina ei tartu kylmällä vedellä kastettuihin käsiin). Paista uunin yläosassa 200 asteessa noin 10 minuuttia.
 
Tänä vuonna vaihdoin valkosuklaan + mantelirouheen Pirkan hasselpähkinä-valkosuklaaseen. Pikkuleivät ovat Onnin herkkua, mutta nyt emme voi tavata, joten tarjosin hänelle reseptiä.
 
Keskiviikkona kävimme ostamassa yhteiset joululahjat; vessanpytyn kannet (!) ja pyykinpesukoneen. Illalla pesin keittiön kaapit, joten joulusiivous on virallisesti aloitettu.
 

perjantai 20. marraskuuta 2020

Syksystä talveen?

Kutsuimme Mirjan ja Masan meille glögille. Koska adventtiin oli vielä aikaa, en alkanut paistaa pipareita tai koristella kotia jouluiseksi. Vaihdoin vain pöytäliinat punaisiin, sohvahan meillä onkin valmiiksi punainen. Hannu ripusti terassin kaiteelle jouluvalot, kohtahan ollaan kuin Ameriikassa! Teemana oli Baltia-Balkan, tarjolla kreikkalaisia alkupaloja ja čevapeja. Urhoolliset ystävämme katsoivat kaikki tämän vuoden reissukuvat, onneksi niitä ei koronasta johtuen ole kyllästyttävän paljon. 

Viikolla kävin Lohjalla viemässä siskolle sieniä ja lehtikaalia. Hänen hemoglobiininsa on niin huono, että ennen stytostaattihoitoja on vuorossa veritankkauksia Lohjan sairaalassa. Lisää huonoja uutisia; äidin peukalo on hoivakodissa tulehtunut niin pahasti, että se on amputoitava.

Liisa-myrsky raivosi ulkona, kun kävin Tikkurilassa luovuttamassa verta. Illalla hemmottelin itseäni sushilla ja Rieslingillä. Hannu oli bändin "pikkujoulutreeneissä" Hyrylässä. Kaivoin joulukirjani esille ja inventoin jauhot ja mausteet. Kun aamulla heräsimme, maa oli valkoinen.

Ravintola Tammisto

Perjantaina oli siivousvuoroni, mutta verenluovutukseen vedoten ("hui, kun huimaa!") siirsin sen alkuviikolle. Kävimme lenkillä ja lähdimme lounaalle Ravintola Tammistoon. Olin kehunut sitä Maijalle ja niin hän ilmestyikin sinne Pepen kanssa. Tarjolla hyvää lohikeittoa, tandoorikanaa ja possun sisäfileetä.

Ei tullut talvea, lauantaina satoi kaatamalla vettä ja tuuli nousi taas myrskyksi. Tarkoitus oli käydä leffassa, mutta koronarajoituksista johtuen vaihdoimme sen kävelylenkkiin. Pidimme kuitenkin leffaillan ja katsoimme nauhoitettuna hurmaavan "Katukatti Bob" -elokuvan, joka perustuu James Bowenin omaelämänkertakirjaan. Eväät olivat paremmat kuin leffateatterissa!

Sunnuntaina tein punajuuri-vuohenjuustokeittoa. Ohjeissa kehotetaan suojaamaan vaatteet essulla, minä suosittelen lisäksi keittiön muovittamista, varsinkin jos on tapetoinut keittiön seinät, kuten me (onneksi on vesipestävät). Tyyliini kuuluu tuunata reseptit, myös tämän. Lisäsin soppaan jauhoisia perunoita, chilikastiketta ja soijaa. Balsamicoa ei kotoa löytynyt, vaihdoin sen vinegarpähkinöihin.

Kävin lenkillä katsastamassa Rekolan uusittuja kävelyreittejä ja Keravanjoen ylittävää uutta (ei ole vielä avattu) siltaa, joka olisi mielestäni pitänyt rakentaa kauemmas, Matarin uimarannan toiselle puolelle. Nyt siitä ei paljoa iloa tule olemaan, ainakaan pitkänmatkan lenkkeilijöille ja metsissä haahuilijoille.
 

Syksyn kirjoja:

Amos Oz "Juudas". Nuorimies Shmuel jättää opiskelunsa Jerusalemissa kesken ja ottaa pientä palkkaa ja vinttihuonetta vastaan työn vanhan herran keskustelukumppanina. Molemmilla on oma, tiukka näkemyksensä sodanjälkeisen Israelin tilasta, sen johtajista ja eri uskonnoista. Ja tietenkini nössö Shmuel rakastuu samassa talossa asuvaan, parikymmentä vuotta itseään vahempaan, salaperäiseen Ataljaan. Olen lukenut huonosti raamattuni, mutta minua viehätti Ozin versio Juudaksen käyttäytymisestä Jeesuksen ristillä; ehkä hän ei sittenkään ollut suurin petturi vaan uskollisin opetuslapsista. Israelin verinen historiakin on minulle mysteeri ja on sitä edelleen. Hattua täytyy nostaa kääntäjälle, joka on sen tehnyt hebreasta suomen kielelle. Tosin jotkut erikoiset sanakäännökset vähän ihmetyttivät minua; kuivautui, tomertautui, laskeutuu horjakkaasti, ihmettyneitä katseita jne. Hieno kirja!

lauantai 7. marraskuuta 2020

Kekrin aikaan

 

Tuuli riipii viimeiset lehdet saunakoivusta ja tammesta, kolisuttelee vanhan talon nurkissa.

Viikon aikana kävin kolme kertaa sienimetsässä, saaliina vain päivittäinen annos. Joko niitä ei enää ole, ne ovat peittyneet pudonneitten lehtien alle tai en löydä sieniä auringonpaisteessa. Riittävät kuitenkin hyvin lehti/palmukaalien kanssa uunijuuresten lisukkeeksi ja tortillojen täytteeksi. Pakastamani sienet ovat vielä säästyneet talven varalle. Kahtena syksynä olen kerännyt niin paljon sieniä, että lupasin itselleni ensi syksyksi kuivurin.

Näinä kummallisina aikoina emme ole käyneet yhdessäkään konsertissa tai teatterissa. Leffaan sentään uskaltauduttiin, vuorossa oli Klaus Härön hieno elokuva "Elämää kuoleman jälkeen".

Kylämme pihoilla näkyy jo paljon kausivaloja valaisemassa pimeitä iltoja. Itseäni olen hillinnyt laittamalla vain pienet ledivalot terassilla olevan kanervan päälle. Tosin meillähän palaa ympäri vuoden ledivalot sängynpäädyssä ja verannan katossa. Nyt annoin Hannulle luvan ripustaa valkoisen paperitähden makkarin ikkunaan, se kun ei näy kadulle.

Isänpäivänä Hannu teki kävelylenkin Honkanummelle, minä kävin jättämässä hyvästit lähimetsän sienipaikoille. Koronatilanteen ja varsinkin siskoni syöpädiagnoosin takia meille ei karanteenikouluja käyviä lastenlapsia tai palveluammateissa olevia lapsia kutsuttu. Tiitus lupasi piipahtaa viikolla ja Hannu sopi Kaisan kanssa lounastreffit.

Pizza Napoli
Hannun kokkausvuorolla sain merellistä pizzaa napolilaisella pohjalla.

Syksyn kirjoja:

Mia Kankimäki "Naiset joita ajattelen öisin". Pidin erityisesti kirjan ensimmäisestä osasta, joka kertoo Karen Blixenin elämästä Afrikassa. Totta vai tarua, mutta pohjautunee ainakin suurimmaksi osin faktoihin. Kirjan muut 1800-luvulla reissanneet "yönaiset" olivat minulle tuntemattomia ja ihailin varsinkin Mary Kingsleyn rohkeutta ja sinnikkyyttä tehdä tuohon aikaan hurjia matkoja ja usein aivan yksin. Luin/luen kirjaa puhelimesta e-kirjana, paperiversio olisi varmasti antanut minulle enemmän.