sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Loppukuun aktiviteetit

Kuntoportaissa on viikonloppuisin ruuhkaa, joten kävin lauantaina pitkästä aikaa mäkitreeneissä kevään (mahdollista) vaellusta varten. Illalla menimme Rekolan Kinon ¡Flamenco! -esitykseen.

Sunnuntaina jatkoin treenejä ja puuskutin mäen ylös pysähtymättä. Kotimatkalla poikkesin lähimetsään; ei niin sienen sientä! On siis tyydyttävä viikolla kerättyyn saaliiseen tai lähdettävä uudelleen Teijoon.

Talven sienivarasto

Maanantaiaamuna oli pakkasta, lähdin kuitenkin tekemään rapputreenit. Illalla jooga.

Tiistai oli sateinen, nuhjuinen päivä. Jätin rapputreenit väliin, kävelylenkillä hain tuttavan palstalta viimeisiä lehtikaaleja. Illalla jooga.

Joku iltapäivälehti kirjoitti "harvinaisesta suomalaisesta", joka pukeutuu värikkäästi. No, minun ulkoiluvaatteeni ovat kaikki vuosia (jopa toistakymmentä vuotta) vanhoja, mutta käytössä niin kauan, kun mahtuvat päälle. Uusin on vaaleanvihreä Niken juoksutakki, jonka hankin keväällä ennen pitkää vaellusta. On minulla yksi musta kevyttoppatakki, joka on mukava päällä ja sen verran pitkä, että peittää mekot ja tunikat ja suojaa reidet pakkaselta.

Viikkosiivouksen tehtyäni kävimme keskiviikkona Ravintola Tammistossa lounaalla ja ajoimme sieltä Tikkurilaan katsomaan Almodóvarin elokuvan "Rinnakkaiset äidit". Niin hieno, kaunis ja vähän surullinenkin leffa. Illalla Hannu pullotti toisen satsin omenaviiniä, josta tuli aivan rutikuivaa. Ensimmäinen, kesäomenista tehty viini jäi makeahkoksi, joten täytyy varmaan tehdä 50/50 sekoitusta. Siinä kykkiessään iski noidannuoli (syytti taas minua tai noitasiskojani!) ja torstain kehonhuoltotunti jäi häneltä väliin. 

Menossa uuniin...
... ja uunista ulos

Torstaina kehonhuoltotunti ja lenkki. Perjantaina lenkki ja rapputreeni, suihkun jälkeen tein Turkinpippuri-wingsejä (maistuivat ihan salmiakilta) ja uunipunajuuria sinihomejuustolla ja saksanpähkinöillä.

Ihanaa, kylppäri on taas kokonaan käytössämme, kun viinipönttö ei enää vie siellä tilaa.   

Halloween-viikonlopun (what?) kunniaksi annoin Hannulle luvan ripustaa valkoisen paperitähden makkarin ikkunaan, se kun ei näy kadulle.

Hannu teki kokkausvuorollaan Napoli-pizzaa anjoviksella ja tonnarilla. Tulihan ainakin reunoja tarpeeksi, kun taikina kohosi komeasti. Uunin jälkilämmössä hän paistoi sämpylät, parhaat ever. Harjoitus tekee chefin! 

Otin osaa Porraspäivät 2022 -haastekampanjaan, samalla nostin rapputreenin määrän kolmesta kerrasta (ylös-alas) viiteen kertaan. Ei tuntunut missään, ei edes illan joogatunnilla. Tiistaina sama treeni; lenkki, raput (×6) ja jooga.


Syksyn kirjoja:

Jantso Jokelin & Touko Hujanen "Joutoretki - Road trip kätkettyyn Suomeen". Toimittaja-kuvaajakaksio kiersi Suomea laidasta laitaan niin autolla kuin junillakin. Etsien ja joskus löytäenkin; perinneruokia, matkustajakoteja, huvipuistoja, surkeita mäkihyppytorneja. 1960-luvun rengasmatkojen epämääräisiä nähtävyyksiä. Särkyneitä unelmia ja konkurssiin kaatuneita suuria suunnitelmia. Kuin aikahyppy vuosikymmenten taakse.

perjantai 14. lokakuuta 2022

Matildan syksy 2022

Vilkkaan viikon päätteeksi pakkasimme autoon kuivurin, kannelliset purkit ja viikon ruuat ja juomat. Ajoimme Meri-Teijoon Tammisaaren kautta ja pysähdyimme Wi-Boxiin lounaalle. Tilasimme päivän kasvisruuan; sienikrepsit. Mukaan ostin mainion kampaviinerin.

Wi-Box

Saimme mökin avaimet ajoissa ja taas alkoi tavaroiden roudaus. Mökki oli kylmä, edelliset asukkaat olivat sulkeneet patterit ja lattialämmitykset (kylppärin lattialämmitys ei taida edes toimia). Hannu petasi sängyt, minä tyhjensin astianpesukoneen ja kahvinkeittimeen unohtuneen suodatinpussin. Joimme pullakahvit, laitoimme saunan lämpiämään, viritin ledivalot ja sytytin kynttilät sisälle ja ulos.


Nukuimme taas armaan hyvin. Lauantai oli harmaa, mutta lämmin päivä. Talitintit olivat tyhjentäneet terassin pöydälle jääneen tuhkakupin, se täytyy tyhjentää tai piilottaa yötä vasten. Aamupäivällä lähdimme omille sienen hakureissuillemme. Päätin tehdä ensin lenkin, muuten se saattaa jäädä, jos löydän heti sieniä. Suuntasin Jeturkastiin, vasta sen jälkeen siirryin polulta pois mäntymetsään. Ja löytyihän niitä suppareita! Ja tulee löytymään, niin paljon on pieniä sieniä kasvamassa. Metsässä on ihanaa kuljeskella ja riemua lisää runsas sienisaalis. Hannu oli valinnut väärän metsän eikä löytänyt ainuttakaan sientä. Hän sai putsata sienet kun minä tein kanapadan ja salaatin. Kuivuri jäi hurisemaan, kun menimme päikkäreille. Illalla saunoimme ja välillä nautimme terassilla leppeästä säästä. Kun "Elämäni biisi" loppui ja suljin telkkarin, kuulin hiirien ravaavan välikatossa.

Kyläravintola Terho

Lattialämmitys heräsi yöllä henkiin ja mökin valtasi (turhankin) lämmin henkäys. Sunnuntaina sää jatkui lämpimänä ja kosteana. Näytin Hannulle karttasovelluksestani siihen merkitsemäni sienipaikat Jeturkastin metsässä ja lähdimme molemmat siihen suuntaan. Tarkoitukseni oli kävellä syvemmälle metsään, mutta aina vain kuulin - ja jopa näin - autojen kulkevan Skoilantiellä. Pieniä suppareita kasvaa metsässä runsaasti, useimmiten harvakseltaan, mutta kun löytyi sopiva sienirypäs, asetuin kehonhuoltotunneilla oppimaamme syväkyykkyyn. Siinä voi olla rennosti pidempäänkin ilman, että selkä väsyy. Kun poistuin metsästä maantielle, Hannu ilmestyi sille vähän matkan päässä. Palasimme mökille kaksi hedelmäpussia täynnä suppareita, minulla myös yksi kantarelli. Pesukone pyöritti pyykit, Hannu putsasi terassilla sienet ja minä tein meille sienipastaa. Hyvää, mutta halpaa; sienet ja marjat metsästä, naapurin omena ja kaupan tarjouskaalia. Avasimme glögikauden, että Hannu sai terassille jotain lämmikettä. Saunoessamme naapurimökkiin kotiutui kolme "pikku-Ilonaa" (ja isoveli/sisko?) vanhempineen. Auton peräkärryyn oli lastattu koko perheen pyörät ja illan hämärtyessä he lähtivät vielä fillarilenkille. Mahtavaa; myöhemmin illalla alkoi ukkostaa ja sähkötkin katkesivat hetkeksi.

Nyt on nättiä!

Maanantain sienisaaliini

Ukkosmyrsky pyyhälsi yöllä yli ja maanantaina oli pilvinen, mutta kuiva sää. Puuskittaista tuulta riitti vielä tällekin päivälle, Hannun palattua golfkentän lenkiltään mökissä oli taas sähkökatko. Minä kiersin Matildanjärven lenkin ja olin metsässä tuulelta suojassa. Nousin tutulle rinteelle ja onnekseni löysin suppareita, jotka kasvoivat sammaleisella mättäällä aivan levyinä. Sain pussin täyteen melkein yhdestä paikasta. Minun oli pakotettava itseni poistumaan metsästä, mutta tänne on tultava vielä uudestaan! Syyslomasta huolimatta porukkaa on kansallispuistossa yllättävän vähän. Naapurin pyöräilijäperhekin kertoi lähtevänsä jo huomenna pois.

Tässä jonain päivänä - rauhalliset, pitkät päivät punoutuvat toisiinsa - totesin, että kodin jälkeen tämä Matildan mökki taitaa olla toiseksi paras paikka maailmassa. Kolmanneksi tulee Hiidenmaa, sen jälkeen Balkanin kohteet, mutta niille ei ole näin vahvaa paikkasidonnaisuutta.

Tiistaille luvattiin sadetta ja siirsimme laavuretken keskiviikolle. Lähdimme aamupäivällä käymään Perniön kaupoille, ruokaa on riittävästi, mutta Hannu lupasi leipoa sämpylät ja ostimme sämpyläjauhoja, voita ja leivinpaperia. Mökille palattuamme sää selkeni ja lähdin tekemään golfkentän lenkin. Loppumatkalla poikkesin Teijontieltä metsään etsimään sieniä. Hannu oli kolunnut tien toista puolta ja löytänyt myös kantarelleja.

Keskiviikon herkut

Keskiviikon vastainen yö oli kylmä ja aamulla naapurimökin rouva skrapasi autonsa tuulilasia. Lähdin aamupäivällä kävelemään Matildanjärvelle ja siitä kohti Endalin laavua. Pakkohan minun oli jo menomatkalla poiketa sienimetsään. Teimme laavulle treffit puolenpäivän aikaan, vähän myöhästyin kun pitkospuut olivat vielä varjopaikoissa kuuran peittämiä ja piti vähän hissutella. Laavulla oli porukkaa ja tulet valmiina, kaksi hollantilaistyttöä poistui paikalta rinkat selässä, kun pääsin perille. Grillasimme makkarat halikkolaisperheen seurassa.Syötyämme teimme tilaa muille, Hannu lähti kävelemään mökille pitkin huoltotietä, jota oli tullutkin. Minä kävelin mieluummin metsäpolkuja ja pitkospuita pitkin. Porukkaa käveli vastaan laavulle päin, pitkospuut olivat jo kuivuneet. Kävin ratsaamassa toissapäivänä löytämäni sienipaikan ja palasin mökille täyden pussin kanssa. Hannun saalis ei ollut aivan niin runsas, putsasimme ne yhdessä aurinkoisella terassilla. Hannun sämpylätaikina oli noussut ja ennen saunaa söimme lämpimäisiä.

Illalla katsoin Seija Paasosen toimittaman "Taiteilijoiden taivaat" -ohjelman, jonka katsoin aikaisemminkin täällä mökillä. Hieno ohjelma, miksei tästä tehdä sarjaa!?

Torstainakin oli kaunis ilma. Tarkoitukseni oli kiertää hieno Teerisaaren lenkki, mutta sienihimoissani päätin oikaista ja kävelin Matildanjärven kierroksen ja sen jälkeen Jeturkastin lenkin. Itselleni selitin, että kalliot saattavat olla liukkaita, ei ole turvallista lähteä yksin niitä kapuamaan. Kun ohitin Jeturkastin, suuntasin metsään omille sienipaikoilleni. Harhauduin (taas!) soiselle alueelle ja ilman kumppareita oli pakko palata omia jälkiä takaisin ja suunnata metsään toisesta kohdasta. Merkit osuivat oikeaan ja tänäkin vuonna niillä hoodeilla kasvaa suppareita. Hannu oli jo palannut omalta sienenhakureissultaan. Laitoin pyykit koneeseen ja Hannu lähti hakemaan pizzat Ruukin Krouvista. Syötyämme pyöräytin vielä astianpesukoneen, ettei tarvitse huomenna tehdä sitä.

Ajoituksemme meni viikolla pieleen. Perjantaina Ruukin Krouvissa on Halloween-tanssit ja lauantaina Edu Kettunen esiintyy Kankirautavarastolla. Toisaalta Edu konsertoi kiitettävästi myös Vantaalla ja olemme harmittavan huonoja käymään tansseissa. Ja johan meillä on muuta ohjelmaa lauantaille.


Ajoimme kotiin Fiskarsin kautta. Virkkalassa kävimme hautausmaalla viemässä kynttilän ja Caritalla kahvilla. Nyt ei ollut kukkia tuliaisiksi, vaan omenasosetta ja kaksi pussia kuivattuja sieniä. Kotiin päästyämme kävin kaupoilla, laitoin pesukoneen pyörimään ja tein sienirisottoa. 

Talvivarastot alkavat olla hyvällä mallilla!

tiistai 11. lokakuuta 2022

Synttäriristeily Tallinnaan

Tukka pois ja linnaan! Maanantaina parturi ja tiistaina Tallinnaan. Sain Viking Lineltä synttäritarjouksen päiväristeilylle. Aiemmin kävin niillä kerran kuukaudessa (usein lastenlastenkin kanssa), mutta hintojen noustessa päiväristeilyt ovat jääneet. Päätin käväistä kaupungissa ennen syyslomien alkua. Meinasi jäädä aikomukseksi, kun joku pöljä oli (taas!) pysäköinyt autonsa ratikkakiskoille ja viitoset seisoivat sen takana. Lopulta ehdotin kahdelle rouvalle kimppataksia ja ehdimme lautalle. Kadotimme toisemme ja istumapaikan saatuani pienensin kahvilassa setelin ja lähdin etsimään rouvia. Parin hakuammunnan jälkeen oikeat löytyivät tanssiravintolan puolelta. Minut on kuulemma helppo tunnistaa muuten musta-harmaasta massasta.

Taqueria

Matka oli hankintareissu, ajattelin ostaa skumpat mökkiviikolle. Vertasin Vikingin ja Nautican Rimin hintoja; Freixenet Brut 5,80 Vikingillä, Rimi ja Alko 11€. Ostin Rimistä vain mausteita. Olisin halunnut mennä pitkästä aikaa lounaalle NoNii Resto Pubiin, mutta se on sulkenut ovensa. Plan B oli Taqueria, jonka Tuesday Taco houkutteli; kolme tacoa 7,30€.

Tällä reissulla päätin olla juoksematta koko kaupunkia otsa hiessä. Keskitin ostokset Satama Turgiin ja laivan myymälään. Kävin lounaalla, käyskentelin vanhassa kaupungissa ja istuin Reval Cafén mukavalla sohvalla iltapäiväkahvilla. Sää olisi sallinut terassinkin, mutta yksinään se ei minua innostanut.

Yksin risteilyssä on se hyvä puoli, että sain luettua kirjan loppuun. "Mitä? Etkö mennyt päivätansseihin!!!?" kysyvät lukupiirin vanhemmat rouvat. Keskiviikkona kävin Maijan kanssa katsomassa "70 on vain numero" -elokuvan. Hyvät näyttelijät, hauska/liikuttava leffa. Torstaina olikin vuorossa toisen lukupiirini kokoontuminen. Vilkas viikko!

perjantai 7. lokakuuta 2022

Hurmaavaa lenkkiseuraa

 

Haettuani Plantagenista ilmaiset synttäriruusut lähdin kävelylenkille. Käännyin viimeisille kilometreille kohti kotia. "Moi!" nuori miehenalku avasi keskustelun ja lähti reippaasti kävelemään vierelläni samaan suuntaan. Ohjasin hänet kevyenliikenteenväylän oikeaan laitaan, ettemme olisi pyöräilijöiden tiellä. Oliko koulussa tänään lelupäivä, kysyin ja osoitin samalla pojan kainalossa roikkuvaa mäyräkoiran näköistä pehmolelua. Joskus perjantaisin saa ottaa jonkun lelun mukaan, vastasi poika. "Sen nimi on Mauri". Sitten hän näytti sen mahaa ja kertoi sairaanhoitajan ommelleen siinä olleen reiän umpeen samalla käynnillä kun hänen kättään tikattiin. Poika vetäisi hihan ylös ja osoitti laihassa käsivarressa olevaa, jo parantunutta pitkää leikkausarpea. Pysähdyimme tien laitaan, hipaisin vaaleaa arpea ja kysyin, oliko hän kaatunut pyörällä. "Ei kun putosin." Jatkoimme matkaa ja kolmatta luokkaa käyvä seuralaiseni kertoi tulleensa valituksi oppilaskunnan (tms.) puheenjohtajaksi. "Johdan koko koulua!" hän totesi ylpeänä ja kertoi monista vastuullisista hommistaan. Jotkut pojat pissaavat vessassa pitkin pytynreunoja ja heitä pitää ojentaa ja laittaa siivoamaan. "Tiedän kyllä ketä ne ovat, mutta sanon saman kaikille." Lisäksi hän pitää aamunavauksen mikrofonin kautta kaikille luokille, mutta antaa joskus jonkun muunkin pitää sen. Varsin demokraattista toimintaa. Kokouksissa hän toimii puheenjohtajana, mutta joku muu pitää pöytäkirjaa. "Minusta ei ole kirjailijaksi!" Ihmettelin hänen pitkää koulumatkaansa, onhan lähempänäkin kouluja. "Minä pärjään paremmin pienessä koulussa". Sukuselvityksen ja kotieläinkatsauksen jälkeen keskustelimme kielitaidosta ja matkailusta. "Pääsin kerran istumaan lentoemännän paikalle!" Totesin, että paikka taisi irrota puhumalla. Ennen kuin tiemme erkanivat, hän arvuutteli, mikä hän haluaisi olla isona. Veikkasin presidenttiä tai pääministeriä, mutta olin oikeassa vain alkukirjaimen kohdalla. No tietysti poliisi! Tai palomies. Tai ehkä sittenkin ensihoitaja. Arvaa mitä (kuten poika aloitti lähes joka lauseen)? Olen aivan vakuuttunut, että toteutat vielä joskus unelmasi, kunhan ensin hoidat opiskelut ja sen koulusi asiat kuntoon. Hyvää tulevaisuutta sinulle, Hugo, älä ikinä muutu! 💗

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Merkkipäivänä... Vantaalla!

Olen monta kertaa viettänyt synttärini Balkanilla (tai Roomassa). Niin oli tarkoitus tänäkin syksynä, mutta edullisimmat lennot löytyivät syyskuun alusta, emmekä tällä kerralla raskineet olla reissussa montaa viikkoa/montaa maata, vaan teimme 10 päivän kiertomatkan Kroatian rannikolla.

Reflektor

Sää on taas suosinut ulkoilua. Rapputreenit kävelylenkeillä jatkuvat ja pikkuhiljaa aloittelemme pihahommia. Vaihdoin terassin ruukkuihin kanervat kesäkukkien tilalle, saman aion tehdä hautakukille. Viikonloppuna teimme iltalenkin Havukoskelle katsomaan Reflektor-valojuhlaa. Porukkaa oli paljon liikkeellä leppeässä, pimeässä illassa. Pitäisikin siirtää lenkit iltaan nyt, kun kausivaloja syttyy (sähkön hinnasta huolimatta) entistä enemmän ja aiemmin.

Haimme naapureilta lisää omenia viinin ja soseen tekoa varten. Jos ensimmäinen omenaviini pulisi rauhallisesti kylppärissä, niin tämä toinen satsi (Kaneliomenoita) porisee pontevasti alusta asti aivan omaa säveltään. Sunnuntaina sain vapaavuoron ruuanlaitosta, toivomuksestani Hannu lupasi kokata täytettyjä paprikoita. Kävelylenkillä poikkesin kasvimaalle poimimaan violetin väristä lehtikaalia, kehotin Hannua silppuamaan sitä ruuan joukkoon. Koskaan ei voi olla liikaa kasviksia!