Mijas Pueblo, Andalusia

Tartuin Norwegianin Single days -tarjoukseen ja ostin meille joululahjaksi lennot Málagaan. Kellonaikakin oli aamulla passeli, heräsimme lähes normiaikaan. Pikkupakkanen saatteli meidät matkaan, eipä Mijakseenkaan luvattu mitään helteitä, joten pakkasimme mukaan vain lämpimiä vaatteita. Lento meni mukavasti ja laskeuduimme Málagaan etuajassa. Siirryimme junalla (2×3,20€) Fuengirolaan, joka vaikutti tosi tylsältä kaupungilta. Bussi (2×1,55€) vei meidät ylös Mijas Puebloon. Julkisissa ajoneuvoissa kaikki käyttävät täällä maskia, me käytimme sitä myös lennolla. Tuttavapariskunta sai joulukuussa koronan jo menolennolla Málagaan, siltä me haluamme välttyä kaikin mahdollisin tavoin.

Ennen kuin etsimme majapaikkamme, jäimme aukion yhdelle terassille Alhambra Verdelle. Pääsimme heti majoittumaan Mirador de Mijakseen (100 neliötä!), jossa olisi tilaa perheellekin. 

Laitoimme tavarat paikoilleen ja lähdimme takaisin kauniiseen keskustaan. Hannu oli etukäteen valinnut yhden hyvän ravintolan, mutta siellä ei enää ollut tarjolla himoitsemiamme tapaksia. Lupasimme tulla huomenna aikaisemmin ja lähdimme nälissämme etsimään sopivaa ravintolaa. Päädyimme Restaurante los Arcosiin, mukava paikka, jossa tilasimme mustekalarenkaat, patatas bravakset ja yhteisen pizzan.

Syötyämme kävelimme vielä Diaan ostamaan muutaman päivän ruokatarvikkeet, ennen kuin palasimme lämmittämään kylmää huoneistoa sähköpattereilla. 

Jätimme illalla leivän ostamatta, sillä halusin aamulla uunituoretta leipää leipomosta. Ei olisi kannattanut! Koko yön satoi vettä ja välillä ukkosti. Aamulla Hannu uhrautui käymään leipomossa ja keitti vielä mutteripannukahvitkin. Minä pysyttelin viimeiseen asti lämpimässä sängyssä. Satoi koko päivän. Alatalon uima-altaassa oli myrsky ja näkymä Fuengirolaan peittyi usvaan. Onneksi pakkasin mukaan 550 sivuisen kirjan.

Puoliltapäivin varustauduimme sateenvarjoin ja kävelimme CoNFuSióNiin syömään menu del díat; alkuun kuumat keitot, sitten kroketit raneilla ja lopuksi kirsikkatortut. Paikan aikataulu on meille edelleen mysteeri. Olisimme halunneet tapaksia, mutta saako niitä vasta illalla? Eilenkin kävimme kysymässä tapaksia väärään aikaan. Päätimme pysytellä loppupäivän kämpillä ja haimme kaupasta munia ja tonnaria. Poliisit ohjasivat liikennettä, kun pienet koululaiset lähtivät koteihinsa. Ruukkuihin on istutettu hehkuvanpunaisia syklaameja.

Ripustimme kastuneet vaatteet kuivumaan lämpöpattereiden lähettyville ja menimme päikkäreille. Illalla tein tonnarimunakasta (jälleen kerran unohdin kuivatut sienet kotiin!) chorizon, kinkun ja juuston seuraksi.

Keskiviikkonakin satoi. Hannu haki tuoreen leivän, aamiaisen jälkeen katsoin Yle Areenalta "Kaipuu maalle - kyläkoulusta koti" -sarjan viimeiset osat, joissa seurataan Rudden ja Ninnin remontin loppurutistusta ja häitä Mustiolla.

Tallinna

Sain Eckerö Linelta joululahjaksi ilmaisen reittimatkan (kaveri puoleen hintaan) ja lähdimme käymään Tallinnassa, ennen kuin tarjous menisi ohi. Marelta saimme taas mukavan majoituksen.

Literaat

Huoneisto oli vapaana ja pääsimme heti majoittumaan. Mare kutsui meidät naapuriin kahville ja kattoi pöytään juustovalikoiman (ja minun viime kerralla tuoman luumuhillon). "Nyt puhumme eestiä!" totesi emäntämme. Muutaman sanan yritimme oppia, ennen kuin puhe lipsahti taas suomen kielelle. Ulkona paistoi aurinko, lähdimme kävelemään alakautta kohti Telliskiveä. Oikaisimme Kalamaja kalmistuparkin läpi, kun emme ole koskaan kävelleet tuossa kauniissa puistossa. Se olisi erinomainen piknikpaikka kesäaikaan! Halusin tsekata pari Telliskiven ravintolaa. Rahva Raamatun Literaatissa oli vielä lounasaika, tilasimme tandoorikanaa ja Caesar-salaatin kanalla (yht. 14,30€). Ilahduin siitä, että kuivat leipäkrutongit oli vaihdettu maukkaisiin perunoihin. Oli ollut niin aikainen herätys, että palasimme kaupan kautta mukavaan huoneistoomme ja päikkäreiden jälkeen vietimme rauhallisen koti-illan flamencoa kuunnellen ja kirjoja lukien. Yläkerrasta kuului tuttua pikkupoikien steputtelua.

Salt'sup

Humalakoda

Keskiviikkonakin oli kaunis sää. Lähdimme aamupäivällä kävelemään Kalamajan viehättävää puutalokaupunginosaa, pitkin Soo- ja Salmetietä. Ilma oli sen verran kolea, että pysähdyimme pieneen Salt'sup suolapuoti/kahvilaan kuumille, chilillä maustetuille glögeille. Jatkoimme Balti Jaama Turgille ja menimme Humalakodaan päiväoluelle.

Sesoon

Lounasravintolan piti olla KoHo, kuitenkin päädyimme tuttuun, meitä lähellä olevaan Sesooniin. Hyvät lohiannokset yht. 15€. Hyvin ravittuina palasimme kämpille huilimaan.

Taverna del Gallo Nero

Kuu loimotti taivaalla, kun iltapimeällä kävelimme minun toivomuksestani Kadriorgiin ja Taverna del Gallo Neroon. Siellä oli taas pitkä pöytä synttäreiden viettäjiä, me saimme läheltä pienen pöydän ja tilasimme mainion antipastolautasen kahdelle. Takaisin Kalamajaan kävelimme hiljaisen vanhan kaupungin kautta. 

Helmikuun kirjoja; Heli Mäenpää "Etsii omaa ihmistä". 25 tarinaa rescuekoirista ja heidän omista ihmisistään. Aivan ihana kirja! Nostaa koirakuumetta, onneksi Suvi hoitaa sen puolestani 

Matkatoiveet ja -haaveet vuodelle 2023

Tästä vuodesta tulee luultavasti (toivottavasti) samankaltainen kuin matkailuvuosi 2022 oli. Jos ei sitten tule jotain ikäviä yllätyksiä.

Ehkä voi jo kehua perinteellä, kun lähdemme taas helmikuussa viikoksi Andalusiaan vastaanottamaan kevättä. Tällä kerralla uutena kohteena on Mijas Pueblo, josta varasimme tilavan huoneiston.

Kerran vuodessa (vähintään) minun on päästävä yksin reissuun ja mieluummin vaeltamaan. Jos löydän edullisen lennon Málagaan, lähden pääsiäisen jälkeen vaeltamaan Via de la Plataa, tai paremminkin puolet siitä. Koko camino on noin 1000 km, Sevillasta Salamancaan 500-530 km ja se riittäisi minulle. Molemmat kaupungit ovat vanhastaan tuttuja, mutta kaikki niiden välillä on uutta minulle. Santiago de Compostelassa olen ollut jo kolmella caminolla, joten sinne ei ole mikään hinku. Via de la Plata yhtyy Camino Francésiin, joka sekin on jo kävelty. Vaelluksen jälkeen on tarkoitus tehdä taas treffit Hannun kanssa jonnekin päin Espanjaa, kunhan edulliset paluulennotkin löytyvät. Vaikka pidänkin pienistä kylistä/kaupungeista, ehkä käymme vihdoin tsekkaamassa Segovian ja Toledon, ennen kuin palaamme Madridiin, joka on yksi lempikaupungeistamme. 

Balkanin lisäksi Baltia houkuttelee aina ja Viroon on helppo lähteä moottoripyöräilemään. Ensi kesälle olen suunnitellut reitin Latviaan saakka. Vaeltaminen on minun juttuni ja mieli tekisi lähteä kiertämään Viron RMK:n 130 km:n reitti Hiidenmaalla. Majoittuminen tulee kalliiksi yksin, kuten totesin Viron vaelluksella elokuussa 2021. Treffit tekisimme vaikka Haapsaluun tai Rohukülan satamaan, josta voisi poiketa Vormsin saarelle, jossa emme ole vielä käyneet. 

Kesä kulunee pääosin kotimaassa. Vaihteeksi voisimme käydä Kopparössä mökkeilemässä. Hannun mysteerimatka elokuulle pitää suunnitella. Sienestysviikko ja joulunvietto Mathildedalissa ovat itsestään selviä, mikäli mökkien vuokraushinnat eivät nouse paljon. 

Syksylle 2020 suunnittelemani reissu Unkari-Slovenia-Kroatia peruuntui koronan takia, nyt sen voisi ottaa uudelleen harkintaan (unohdetaan Unkari), kun Finnair aloittaa taas lennot Ljubljanaan. Toinen vaihtoehto on lähteä pitkästä aikaa äkkilähdöllä Kreikkaan, jos äkkilähtöjä on yleensäkään tarjolla.

Taidehetki Helsingissä ja Tikkurilassa

Minulla oli Helsinkiin asiaa, homman hoidettuani menin Ravintola Pääpostiin lounaalle. Paikka oli täynnä koululaisia, sopivasti yksi pöytä vapautui ja istuin siihen syömään kuhapyöryköitä ja rapsakkaa broileria. Seurakseni sain viehättävän nuoren naisen, jonka kanssa juttua riitti matkoista, joogasta, työelämästä ja elämästä yleensäkin.

Markus Copper "Juggernaut"

Markus Copper "Estonia"

Markus Copper "Seitsemän meren arkkienkeli"

Markus Copper "Kursk"

Minulla oli Kiasmasta vielä katsomatta Markus Copperin näyttely. Isoja taideteoksia, joihin moniin liittyi myös liike ja ääni. Toisaalta pikkutarkkoja piirustuksia ja teosten suunnitelmia. En tiedä sanoa, oliko jo viisikymppisenä kuollut taiteilija nero vai umpihullu.

Maija Blåfield

Maija Blåfield

Taidehallissakin oli näyttely vaihtunut ja kävin katsomassa Maija Blåfieldin tarinallisia valokuvia. Tässäkin näyttelyssä oli myös videoita.

Anna-Karoliina Vainio

Karin Hellman

Uhra-Beata Simberg-Ehrström

HAM:ssakin oli minulle uusia näyttelyitä ja kävin katsomassa Pehmon, johon oli koottu tekstiiliteoksia ja käsitöitä. Ryijyt ovat taas kovasti muodissa! Nyt se koululaisryhmä oli levittäytynyt tänne.

Kiertelin myös Lilibeth Cuenca Rasmussenin isot "asumukset" ja istuin hetken katsomassa hänen videoitaan. "Veistoksissa totetutuu nomadien vapaus; kun koti on kannettava tai sen voi pystyttää minne vain, ihmisen on helppo ylittää rajoja ja pysyä liikkeessä. Samalla vaikutteet, tarinat ja geenit siirtyvät paikasta toiseen."

Saara Lilja

Sitten olikin palattava Tikkurilaan ja mentävä Specsaversiin näöntarkastukseen. Sovittelin taas kasapäin pokia, sattumalta Mirja näki minut liikkeessä ja tuli makutuomariksi. Viime viikkoinen plääni meni uusiksi ja sain tilattua silmälasit + arskat. Ehdin vielä Tikkurilan kirkkoon kuuntelemaan toisen osan Olet jo perillä! -taidehetkistä. Olin houkutellut Hannun seurakseni ja sain kyydin kotiin.