Sain syksyllä Hannulta synttärilahjaksi kolmen yön majoituksen Tartossa. Ajankohdaksi valitsimme joulukuun alun, kun Tarton joulutori avautuu. Olemme käyneet Tartossa viisi kertaa, mutta aina kesäaikaan (neljä kertaa Hondalla). Kerran ehdimme jo varata majoituksen joulumarkkinoilla käymistä silmällä pitäen, mutta jouduimme perumaan sen pandemian takia.
Sunnuntaina oli aikainen herätys, kun lähdimme harvakseltaan kulkevalla lähijunalla Helsinkiin. Länsiterminaali ja Eckerön Finlandia olivat täynnä porukkaa (ja minä kun olin ajatellut, että sunnuntaina on vain paluumatkaajia Tallinnasta Helsinkiin). Käytimme kumpikin maskia; näin pitkälle olemme selvinneet sairastumatta koronaan. Laivamatka meni mukavasti lukien. Tallinnassa tuntui lämpimämmältä kuin Vantaalla. Kävelimme Balti Jaamalle, haimme piirakat Selveristä ja nousimme Tarton junaan.
Parin tunnin junamatka kului lumisia maisemia ihaillen. Kuten olin arvellut, juna oli täynnä opiskelijoita, jotka palasivat viikonlopun vietosta Tarttoon. Siksi mekin varasimme liput ennakkoon. Asemalta oli lyhyt kävelymatka Kastanimajaan, jossa olemme majoittuneet ennenkin. Hannu oli varannut meille kaksion, jonne pääseminen osoittautui hankalaksi. Olimme lämpimässä aulassa ilman mitään ovikoodia tai huonenumeroa. Vilkkaan viestittelyn päätteeksi kävin katsomassa toisenkin sisäänkäynnin ja vihdoin löysimme oman asuntomme. Talo taitaa olla yliopisto-opiskelijoiden asuttama. Tarkoitus oli mennä Aparaattiin syömään, mutta se sulkeutuisi jo kuudelta, enkä matkapäivän päätteeksi halunnut kiireen tuntua. Vaihdoimme suunnitelmaa ja laskeuduimme Raatihuoneentorille joulumarkkinoille. Talosta poistuessamme naapuriaulassa harhaili italialainen (?) mies, joka ei löytänyt asuntoaan. Neuvoin hänet toiselle ovelle ja näytin hänen puhelimestaan huoneen numeron ja ovikoodin. Tori oli tupaten täynnä emmekä nähneet oikein mitään. "Lasikopeissa" myytiin glögiä ja luultavasti myös käsitöitä ym. mutta jokaiseen oli pitkät jonot.
Sormia alkoi palella ja menimme Püssirohukelderiin syömään. Tilasimme Vanatallinn glögit, yhteiset tiikeriravut, Hannulle pelmenit ja minulle kanacaesar.
Kävimme vielä Raatihuoneentorilla, jonka luistinradalla musiikki raikasi. Glögikojuihin oli edelleen pitkät jonot ja lähdimme nousemaan kohti Kastania.
Opiskelija-asukkaista huolimatta talo on hyvin hiljainen. Aamiaisen jälkeen pidimme paussia niin kauan, että Hannu sai mitattua verensokerinsa. Laskeuduimme joulumarkkinoille, nyt ei ollut porukkaa, mutta eipä ollut mikään aukikaan. Kävin turisti-infossa kysymässä, koska joulutori aukeaa. Ensinnäkin virkailija ei ymmärtänyt englantia, toiseksi hän ei tiennyt. Menimme Crepp Kohvikiin lämmittelemään kuumille glögeille.
Kävimme kaupassa ostamassa tapas-aineksia ja menimme Vaga Mamaan syömään hyvää Pekingin kanaa (5,50€/annos). Sisarravintola Viljandissa tulikin jo kesällä hyväksi todettua. Palasimme kämpille päikkäreille.
Ilta kämpillä olisi ollut turhan pitkä, lähdimme illan pimennyttyä omille kävelylenkeille. Täytyy sanoa, että virolaiset ovat jouluihmisiä siinä kuin suomalaisetkin; lähes jokaisen talon ikkunoissa oli kynttelikköjä tai jouluvaloja. Suuntasin Toomealle, harmikseni Piispanlinnaa ei ole valaistu, ainoastaan sen sivuitse kulkevat kävelytiet. Pikkupojat laskivat pulkilla hurjia mäkiä. Laskeuduin näköalatasanteen kautta Raatihuoneentorille; nyt glögikojut olivat avoinna (avautuvat kahdelta, kertoi tyttö). Mitään herkkulahjoja tai käsitöitä ei ole myynnissä vrt. Tallinnan joulumarkkinat. Join glögini istuen (kylmässä) "saunassa", jossa nauhalta tuli saunottajien lauluja.
Hannu oli palannut jo kämpille, otimme lämpimät glögit ja Jouluradiota kuunnellen valmistin iltapalaksi tapaslautaset.
Tiistaina oli niin rapsakka pakkanen, että tein vain lyhyen kävelylenkin Coopiin, juna-asemalle ja Vaksali Parkiin. Kotimatkalla harhauduin pidemmälle kuin piti ja tulin Paulus Kirikin ohi kämpille.
Tarkoitus oli vihdoin mennä syömään Aparaatin ankkaa, mutta olimme niin aikaisin, että siellä toimi ainoastaan lounasmenü (kotletit). En halunnut kävellä eestaas (ja vaihtaa välillä vaatteita), vaan menimme naapuriin, Trikster Tihaneen. Siellä puolestaan oli jo lounaskalat syöty loppuun, huoh. Tilasimme ankkaburgerit bataattiraneilla ja syötyämme palasimme päikkäreille. Minä en enää ulos kaivannut, Hannu haki yrttiliköörin Coopista, keitin kahvit ja kippistelimme isälleni.
Illalla tapastelimme, lueskelimme ja kuuntelimme Jouluradiota.
Kastanimaja on siisti, hiljainen majapaikka hyvällä sijainnilla. Lähellä on ravintoloita ja iso kauppa, eikä keskustaan ole pitkä kävelymatka. Keittiö on pieni, sen varustus on meille riittävä. Pistorasioita on yksi/huone (lisäksi kaksi keittiössä), niissä jouduimme vuorottelemaan. Hannun "nuuhku" varasi makkarin pistorasian, joten siirsin ainoan lukuvalon olkkarin sohvan viereen.
Aamupäivällä kävelimme asemalle ajoissa, eilen totesin odotustilat lämpimiksi ja asemakahvilan varsin mukavaksi. Hannu osti eväät junamatkalle.
