keskiviikko 28. joulukuuta 2016

illusian löytötavaratoimisto

Image result for lost property 

Vuosien varrella (ja varsinkin kuluvana vuotena) olen löytänyt yhtä ja toista. Johtunee siitä, että kävelen paljon. Voin nyt todeta, että näistä löydöistä saa itselleen korkeintaan hyvän mielen, muuten ne tuottavat vain vaivaa ja kuluja.

Olen noukkinut maasta ihmisten pudottamia seteleitä ja palauttanut ne omistajalleen, olen löytänyt mm. puhelimen, matkakortin ja lompakon, jonka sisältönä oli kortteja ja luultavasti myös käteistä rahaa (en luvatta velottanut löytöpalkkiota, katsoin vain omistajan nimen). Löysin lompakon juna-aseman fillariparkista, yritin juosta junan perään, mutta se ehti lähteä. Toimitin löydökseni HSL:n löytötavaratoimistoon ja ilmoitin omistajalle, mistä sen voi hakea. Luultavasti pelastin neidin viikonlopun, sanoi hän sentään kiitos.

Puhelimet löytävät kotimaassa helposti omistajansa, kun katsoo ensin yhteystiedoista kohdasta Ä; äiti. Löytämääni matkakorttiakaan en kehdannut kotimatkallani käyttää, vaikka siinä olikin arvoa jäljellä. Soitin HSL:n palvelupisteeseen, joka sulki kortin. Seuraavan kerran keskustassa käydessäni toimitin kortin sinne.

Ulkomailla en löydä juuri mitään, sillä katselen maisemia tai rakennuksia ”linssin läpi” kuvakulmia etsien. Sen sijaan Hannu ja Anna löytävät irtonaista rahaa, jonka voivat pitää itsellään, kun ketään potentiaalia omistajaa ei näy. Kerran löysin Montenegrosta jonkun aution puistoaukion kivetykselle unohtuneen kännykän. ”MAMA” soittaa! Umpiummikkona en arvannut vastata ja pelästyttää mammaa, vaan annoin puhelimen vastaani kävelevälle paikalliselle pariskunnalle. 

Ennen joulua löysin avainnipun, josta olen nyt ilmoittanut kahdelle huoltoyhtiölle ja läheiselle ravintolalle. Löytötavaratoimisto on ulkoistettu jonnekin Helsinkiin ja sinne soittaminenkin maksaa. Taidan tipauttaa avaimet Tikkurilan poliisilaitokselle, kysyköön omistaja niitä sieltä.

Ja tästä lähtien aion katsella vain puiden latvoja tai jättää tavarat (irtoseteleitä lukuun ottamatta) jonkun muun vaivaksi.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulunaikaa, jouluntaikaa 2016

Onneksi tein tänä vuonna perinteisen Lohja-kierrokseni jo torstaina, muuten olisi tullut tolkuton stressi. Virekodissa pääsin Stigin synttärikakkukahville ja sen jälkeen lauloimme kauneimpia joululauluja Tietolan kuoron kanssa. Kävin Caritalla ja kummeillani, Kikillä ja Marjukalla. Marjukalla ei vielä ollut kaunista kuustaan sisällä, olinhan liikkeellä päivän aikaisemmin kuin yleensä. Tiedä sitten, kuka halattavista oli flunssassa, mutta yöllä heräsin kurkku kipeänä. Kävi niin kuin Saara Aallolle; kun pahin rutistus oli ohi, tauti otti vallan.

Puuhaa oli kuitenkin aatonaattonakin. Tein viimeiset ruokaostokset, valmistin bataattivuoat Koskenlaskijalla ja laitoin kinkun uuniin. Yritin vähän huilia filtin alla, mutta oli niin viluinen olo, että kahvit juotuani nousin tekemään anjovismössöä ja sitruunasilliä. Illaksi jäi vielä perunalaatikon esivalmistelu ja rosollijuuresten keittäminen. Minulla piti olla jossain kinkun paistomittari, mutta en löytänyt sitä ja homma sujui vanhasta muistista kelloa katsoen. Hyvää tuli!

Aattona oli niin kurja keli, että jäin suosiolla kotiin pilkkomaan rosollia, kun Hannu lähti käymään Honkanummella. Joulurauhan julistuksen aikaan kaikki oli valmista, perunalaatikko paistui uunissa, katoimme päydän ja ennen ruokavieraiden tuloa teimme kinkkuleivät.

Ruokavieraiksi saimme Annan, Suvin, Samin ja ihanan joulutonttumme Noelin, jotka toivat mukanaan lahjat ja joulutortut. Noel jaksoi hauskuttaa meitä ja tuntui viihtyvän kodissamme hyvin. Heidän lähdettyään rauhoituimme viettämään aattoiltaa ja avasimme omat lahjamme, jotka pukki oli viisaasti valinnut.

Joulupäivänä kävimme lenkillä mukavan kuivassa, mutta tuulisessa säässä. Jos olisin ollut nopea,olisin ehtinyt loppuvuodesta käydä sekä hiihtämässä että luistelemassa. Enää siihen ei ole mitään mahdollisuutta, ehkä ensi vuoden puolella. Sen sijaan fillarin voisi halutessaan ottaa taas käyttöön. Ajoimme Virekotiin katsomaan äitiä, joka oli lounaan jälkeen laitettu jo vällyjen väliin. Kävimme Virkkalan hautausmaalla ja ajoimme Amin ja Roksun mökille, jonne meidät oli kutsuttu jouluaterialle.

Tapaninpäivänäkin oli kaunis, kuiva lenkkisää. Iltapäivällä saimme vieraiksemme Hannun isot ja pienet ipanat. Miten nopeasti nämä kaikki kasvavatkaan!

George Michael R.I.P
 

tiistai 20. joulukuuta 2016

Kauneimmat Joululaulut 2016

Useina vuosina olemme käyneet laulamassa kauneimmat joululaulut pienessä, kodikkaassa Seutulan kappelissa. Tänä vuonna menimme vaihtelun vuoksi Hämeenkylän kartanolle laulamaan. Samalla saimme kuulla kartanon mielenkiintoisesta historiasta. Väkeä oli tuvantäydeltä ja henkilökunta haki lisää tuoleja ja glögilaseja.





perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulupuuhia


Viikkosiivous helpottaa joulunaluskiireitä, eivätkä työt pääse kasautumaan jouluviikolle. Joululahjoja hankin pitkin syksyä alennusmyynneistä ja Anttilan loppuunmyynnistä. Yhteiseksi lahjaksi ostimme loppiaismatkan Vilnaan ja liput Cristina Brancon konserttiin maaliskuulle. Itselleni ostin hajuvettä ja uusin museokortin vuodeksi eteenpäin.

Ensimmäisenä adventtina paistoin piparit ja vaihdoin keittiöön punaiset verhot ja pöytäliinan. Hannu pesi kylppärin kaakelit, minä siivosin yläkerran ja perustin sinne tonttupajan. Ikkunat saivat kyntteliköt ja paperitähtiä. Ulkona palavat jouluvalot vain terassilla. Muu valaistus hoituu lyhtykynttilöillä.

Kannoimme nojatuolit terassille ja Hannu harjasi niistä pölyt pois. Sohvassa on ollut koko vuoden punaiset päälliset, kesäksi peitin sen pastellin tilkkutäkin alle. Ikkunat ja verhot pesimme kesällä, olohuoneeseen tuli joulu kun vaihdoin pöytäliinat ja sohvatyynyt. Tunnelma syntyy kynttilöillä ja kukilla. Pyyhkäisin keittiön pinnat ja keräsin Pelastusarmeijalle turhia pyyhkeitä ja liinavaatteita. 

Joulukuun pakkasilla sain pakastimen sulatettua ja siivottua. Peitot, tyynyt ja petauspatja tuulettuivat koko päivän ulkona. Paistoin karpalo-valkosuklaapikkuleivät ja tein ensimmäiset bataattivuoat (vuohenjuustolla) pakastimeen. Muut leipomiset jätän suosiolla Suville, teen korkeintaan yhden kuivakakun, joka tänä vuonna voisi olla rommirusinakakku.

Ruokaperinteitä noudatan silleillä, rosollilla ja joululaatikoilla. Ehkä kokeilen vaihteeksi porkkanalaatikkoa aasialaisella twistillä (ja järkytän taas kuopukseni konservatiivisen mielen). Ensimmäisen kerran yhteiselomme aikana kalkkuna vaihtuu (viljapossun) kinkuksi.

Osan joulukorteista lähetin jo Prahasta, osan jätämme lähettämättä ja lahjoitamme säästyneet rahat hyväntekeväisyyteen. Pikkuvelikin saa tänä vuonna itse tehdyn kortin.

Zumba-ohjaajamme Welinton karkasi joululomalle kotimaahansa ja Rekolan Raikkaan jumpat loppuivat joulukuun puolivälissä. Konsertteja ja muita tapahtumia on joulukuussa paljon, päällekkäisistä valitsin Lääkäriseuran glögikutsut, joissa tapasin tuttuja ja nautin hyvästä tarjoilusta.


Kuukauden kirja: Soili Pohjalainen ”Käyttövehkeitä”. Lämpimällä huumorilla kirjoitettu nuoren naisen kasvutarina, jota varjostavat veljen mystinen katoaminen, vanhempien ero ja isän kuolema.