sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Here we go again - Krakova!

Jossain blogipäivityksessä kirjoitin Krakovan olevan niin mukava kaupunki, että siellä voisi käydä vaikka vuosittain. Näin näyttää tapahtuvankin, kun vuoden ensimmäinen reissu suuntautui tuohon lempikaupunkiini - yhteen monista. Käytimme joululahjaksi ostamani Norwegianin tarjouslennot ja varasimme Booking.comin kautta apartamentoksen vanhan kaupungin ja Kazimierzin välimaastosta.

Stare Mury
Laskeuduimme Krakovaan etuajassa ja juna keskustaan lähti pienen odottelun jälkeen (tunnin välein 17 minuuttia yli, lipun 9zl voi ostaa junassa jos on zloteja, automaatista kortilla joko asemalla tai junassa). Check-in majoitukseen olisi vasta kolmelta, kävelimme vanhan kaupungin kantikseemme Stare Muryyn oluelle ja pierogeille. Mix pierogi oli mellevä (24 kpl) emmekä edes jaksaneet syödä kaikkia. Jätin Hannun täyttämään ristikkoa ja kävin vaihtamassa lisää valuuttaa. Sunnuntaista johtuen osa vaihtokonttoreista oli kiinni ja keskustan kantoreissa oli huonohko kurssi (4,18). Sää oli kuiva, kylmä ja aurinkoinen. Tilasin vielä kahvin ja kirsikkasnapsit, ennen kuin maksoimme laskun.

STAR - Big and Sunny Apartment
Puoli kahden aikaan emäntämme ilmoitti asunnon olevan siivottu ja lähdimme kaupan kautta kävelemään kohti uutta kotiamme. Onkin mukava, tilava kämppä, jossa lattiaparketti narisee joka askeleella. Koska kaupungillakin on vielä jouluvalot, sytytin kynttilän ja koristelin pienen tekokuusen mukana tuomillani ledivaloilla ja vetäydyimme siestalle. Tämä taitaa olla minulle jo kahdeksas kerta Krakovassa, joten ei todellakaan tarvitse suorittaa mitään.

STAR - Big and Sunny Apartment
Papryczki
Illan pimennyttyä kävelimme katsomaan jouluvaloin koristeltua Rynek Głównya. Kävimme kevyellä illallisella Papryczki-ravintolassa ja vietimme loppuillan kämpillä huilaillen.

27.1.1945 Auchwitz-Birkenaun vapautus

Tänään vietetään Puolan keskitysleirien vapautuksen 75-vuotispäivää, mutta se ei näy millään tavalla Krakovassa. Sauli Niinistökin on Puolassa, mutta hän taitaa olla joko Varsovassa tai Auchwitzissä.


Heräsimme viideltä, kun kadulla aloitti jo aamuliikenne. Vaikka asumme kolmannessa kerroksessa, hatarat ikkunat päästävät sisään sekä äänet että yön viileyden. Aamulla Hannu lähti leivänhakuun, minä keitin kahvit. Tai yritin, sillä kahvinkeitin valutti kaikki vedet pöydälle. Hoidin homman loppuun vedenkeittimen avulla. Runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään aurinkoiseen säähän. Viime kesänä kävin jonkun hotellin yhteydessä olevassa Studio Butterflyssä hyvässä hieronnassa. Kävelimme sinne, mutta hotelli ei voinut antaa vapaita aikoja eikä Tomas itse ollut paikalla. Sain yhteystiedot ja varaan ajan, kunhan palaamme kämpille.

Ostin apteekista tulevaa vaellusta varten rakkolaastareita ja vahvinta Voltaren-geeliä. Se maksoi vain kahdeksan euroa, miedompi ja pienempi Voltaren maksaa omassa apteekissamme yli 22 euroa! Kävin vaihtamassa lisää valuuttaa (kurssi 4,24) ja olisimme halunneet ostaa liput torstain klezmer-konserttiin, mutta putiikki oli kiinni. 

Rynek Głównylle oli kokoontunut joitakin kuoroja, jotka lauloivat kilpaa, jokainen ryhmä eri laulua. Poikkesin pikkukirkkoon, jossa kuuset oli koristeltu vihrein valosarjoin. Jätin pienen lahjoituksen, kun nappasin mukaani pyhimyskortin. Kävimme suositussa Black Duck -ravintolassa varaamassa pöydän illaksi.

Alchemia
Mrs & Mr Zapiekanka
Kävimme viihtyisässä Alchemiassa porttereilla ja lounaaksi puolitimme torilla hyvän zapiekankan. Kävelimme hetken Kazimierzissa, palasimme vanhaan kaupunkiin ja yritimme uudelleen saada lippuja klezmer-konserttiin, mutta paikka oli edelleen suljettuna. Ilmeisesti liput on loppuunmyyty, eikä kukaan viitsi turhaan päivystää toimistolla.

Palasimme kaupan kautta kämpille ja asetuimme päivälevolle, kunnes minä muistin, että minun piti varata aika hierontaan. Olikin aperitiivin aika!

Black Duck
Illalla kävelimme Black Duck -ravintolaan, jossa tervehdimme naapuripöydässä istuvia brittileidejä. Tilasin itselleni savujuuston karpalohillolla (jostain syystä juustoon oli lisätty myös pekonia, mutta ne osat syötin Hannulle) ja ankkaa punaviinissä, annoksessa oli myös punajuuritäytteisiä pierogeja. Vähän harmitti, ettei netissä listalla olevaa ankkaa portviinissä, jonka viimeksi söin, ollut ravintolan omalla listalla lainkaan. Hannu tilasi perunaletut gulassilla. Syötyämme itsemme täyteen juttelimme vielä brittien kanssa ja pois lähtiessämme Hannu tervehti toisen naapuripöydän asiakkaita, jotka korvakuulolta tunnistin kreikkalaisiksi. Kurvasimme vanhan kaupungin kautta kämpille viettämään loppuiltaa.

Tiistaina aamu aukeni koleana ja usvaisena. Aamiaisen syötyämme Hannu päätti lähteä suolakaivokselle, minä soitin viime kesästä tuttuun hierontapaikkaan (sähköpostiini ei ollut vieläkään vastattu) ja sain varattua ajan iltapäivälle. Wieliczkan kaivoksessa olen käynyt jo v.2009 Marjukan ja Hilkan kanssa, kun olin ensivierailulla Krakovassa.

Lähdin kävelemään kämpiltä Kazimierziin päin ja yritin etsiä uusia kuvakulmia. Sää ei ollut siihenkään kovin suosiollinen, mutta on aina mukava kävellä Krakovan juutalaiskaupunginosassa.

Nousin joenvarrelta ylös Wawelin kohdalla, ohitin sen ja kävelin vanhaan kaupunkiin. Kävin parissa turistimyymälässä kyselemässä hohkakiviä, mutta myyjät eivät tienneet niistä mitään. Ilmeisesti kiviä myydään vain joulutorilla ja markkinoilla. Menin Studio Twojego Zdrowiaan 90 minuutin kokovartalohierontaan. Olin toivonut saavani hierojaksi Tomasin, mutta sainkin nuorehkon Ashan, joka on kieltämättä ammattitaitoinen hieroja. Tuntui todella hyvältä, kun koko kroppa sai kuuman öljyvoitelun, tekee nannaa kuivalle talvi-iholle. Samana aamuna alaselkäni jostain syystä jumittui, ja tyttökin sen tunsi näpeissään. Pelkäsin jo, että koko 1,5 tuntia menee selän hieromiseen, mutta ehti hän onneksi käsitellä muutakin. Hiki nousi otsalle siinä vaiheessa, kun tyttö tarrasi pohkeisiini ja sisäreisiin. Setti maksoi 220zl/52€, voin todellakin suositella!
https://www.studiotwojegozdrowia.com/en

Po Polsku Warsztat
Hannu oli nauttinut omatoimimatkastaan suolakaivokseen (yht. 100zl). Teimme treffit Alchemiaan, enkä kovinkaan kauan joutunut häntä odottelemaan. Oluet juotuamme menimme tuttuun Po Polsku Warsztatiin salaatille, lounas vaihtuikin dinneriksi, kun kello oli jo niin paljon. Palasimme pimentyneessä illassa kaupan kautta kämpille viettämään loppuiltaa.


Nowy Cmentarz Żydowski
Keskiviikkonakaan ei ollut mihinkään kiire, heräilimme rauhassa ja söimme aamiaisen. Aurinko paistoi, mutta tuuli kovasti. Lähdimme kävelemään kohti Podgórzen kaupunginosaa. Ennen kuin ylitimme Wisła-joen, kävimme "uudella" juutalaisten hautausmaalla - Nowy Cmentarz Żydowskilla. Juutalaiseen tapaan ei täälläkään vuosipäivästä huolimatta näkynyt kukkia (eihän edesmennyt niistä enää voi nauttia), vaikka suurin osa vainajista - useat perhekunnat - ovat kuolleet Hitlerowskich-vuosina 1939-1945. Kukkien sijaan hautakivien päälle on jätetty pieniä kiviä merkiksi omaisten käynneistä.

Poikkesimme taas Bohaterów Gettan tuolimuistomerkille, ennen kuin viluisina suojauduimme tuulelta Drukarnia Klubiin porttereille.

Drukarnia Klub
Ylitimme joen Kladka o. Bernatka (Between the water and the sky) -sillan kautta. Akrobaatit heiluivat kovassa tuulessa.

Zapiekanki Elebele
Etsimme tuulensuojaa Kazimierzista ja menimme taas pl. Nowylle syömään herkullisen zapiekankan. Palasimme kaupan kautta kämpille lämmittelemään.


Bazylika Mariacka
Stare Mury
Illalla vaelsimme vanhaan kaupunkiin, otimme perinteiset jouluvalo-kuvat ja päädyimme kevyelle illalliselle tuttuun Stare Muryyn. Kuumat glögit juotuamme jaoimme hyvät savujuustot karpalohillolla, sitten söimme kumpikin lämpimät keitot.
 
Yöllä Marja käväisi unessani, ikään kuin kertoakseen, että kaikki on nyt hyvin. 


"Kuolleina ihmiset ovat sisällämme
vielä enemmän kuin elävinä."
Riitta Jalonen: Kirkkaus

Torstaina kävelimme vanhaan kaupunkiin ja kävin vaihtamassa vielä vähän lisää valuuttaa (Kantor Grosz, kurssi 4,25). Matkamme jatkui Galleria Krakowskaan, jonka Carrefourista yritin löytää kaupan hyvää huulirasvaa, mutta sen ostaminen jäänee Portugaliin tai Espanjaan. Kävimme tsekkaamassa huomisen juna-aikataulun ja lähtölaiturin.

Pub Kawiarnia Ulica Krokodyli
Yllättäen pubin seinältä löytyy myös Camino de Santiagon kartta
Kävelimme torille, mutta sielläkään ei myyty hohkakiviä, enimmäkseen tarjolla oli vihanneksia, hedelmiä, kukkia ja vaatteita. Juutalaisten hautausmaan ohitettuamme kävelimme Kazimierzin kujilla ja jäimme oluelle Pub Kawiarnia Ulica Krokodyliin. Huomasin olleeni saman pubin terassilla viime kesänä. Emäntämme laittoi viestiä ja kysyi, tarvitsemmeko huomenna kyytiä.

Päivälevon jälkeen otimme viimeisen illan aperitiivit (lähimmässä Mila-kaupassa hyvä, puolikuiva kuohari vain 20zl). Ulkona oli alkanut sataa. Onneksi matka illallispaikkaan oli lyhin mahdollinen; katutason naapuriovi kiinalaiseen Hoan Kiem -ravintolaan. Tilasimme kahdet erilaiset kevätrullat, rapeaa ankkaa ja mausteista kanaa. Kaikki olivat hyviä ja pyynnöstämme saimme myös siirappista soijakastiketta.
 
Hoan Kiem
Naapuripöytään tuli istumaan nuoripari suuren ruusupuskan kanssa. Pois lähtiessämme kysyin, onko tytöllä mahdollisesti syntymäpäivä. Ei, ei mitään merkkipäivää. Pojalle pointsit; good for you!

Perjantaina alkoi sataa juuri, kun olimme jättämässä asuntomme. Onneksi kävelymatka juna-asemalle ei ollut pitkä (1,2 km). Menimme laiturille ulkokautta ja vältyimme koko Gallerian kiertämisen. Junamatkalla (2 x 9zl) saimme seuraa nuoresta pariskunnasta, suomalaispoika oli palaamassa kotiin 1,5 vuoden Nordea-työkomennuksen jälkeen. Mukana Turkuun seuraa puolalainen tyttöystävä. Olin tsekannut meidät koneeseen jo edellispäivänä, mutta turvatarkastukseen jonotukseen on silti syytä varata runsaasti aikaa. Kun vihdoin kävelimme lähtöportille, saimme samantien kävellä ulkona odottavaan bussiin. Sen jälkeen odottelimme pitkän tovin bussissa, ehdimme jo epäillä, että kuski ei tiedä mihin koneeseen meidät pitää viedä. Syynä hämmennykseen saattoi olla se, että Norwegianin kone oli täysvalkoinen, ilman mitään tunnuksia. Rivillämme istui jo valmiina pieni kiinalainen tyttö/poika (?) hengityssuojain kasvoillaan. Toivottavasti tyttö/poika ei ollut kuumeessa! Koska koneessa oli hyvin tilaa, siirryin ennen nousua edelliselle penkkiriville istumaan.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Camino Portugués 2020, valmistautuminen

Joulun ja vuodenvaihteen tienoilla tuli yli kuukauden paussi ohjatusta liikunnasta, sen sijaan kävimme kävelylenkeillä lähes joka päivä. Metsässä haahuilu loppui, kun en enää löytänyt sieniä. Lähistöllämme on sekä täyttömäki että kuntoportaat, joissa voin käydä kohottamassa pulssia ja kuntoa, tosin liukkailla en uskalla niihin mennä. Yritän säästää jalkojani pitkää vaellusta varten. Sen takia fuskaan joskus myös liikkuvuus-tunneilla, jos polvia pitäisi kovasti väännellä.

Tein alustavan reittisuunnitelman jo viime vuoden puolella, nyt voin paneutua siihen täysillä. Olen tutkinut karttoja ja lukenut toisten vaeltajien blogeja. Pakostakin joudun kävelemään osin samoja polkuja, jotka tulivat tutuiksi jo vuosien 2018 ja 2019 vaelluksilla. Nyt yritän etsiä vaihtoehtoisia reittejä ja majoituksia.

Viime keväänä tutuiksi tulleisiin vaeltajiin olen pitänyt yhteyttä vain kanadalais- ja uusiseelantilais-pariskuntiin. Kanadalaiset ovat parhaillaan vaeltamassa maansa halki (24.000 km)! Aikaa he ovat varanneet kolme vuotta, tosin he pitävät välillä paussia ja lupasivat sen aikana päivittää viime kevään Portugalin caminon blogiaan.

Varustelistan tarkistan lähempänä lähtöä, mutta eiköhän se ole entisen kaltainen. Samoin varusteetkin ovat samat vanhat, mitä nyt takki ja tossut ovat vaihtuneet uudempiin. Goretex-asun hankkimista harkitsen, ehkä kuitenkin pärjään pelkällä sadeviitalla, kuten aiemmillakin caminoillani. Jos saisi vielä nipistettyä rinkan painon alle seitsemään kiloon, niin jalat kestäisivät paremmin ja matkasta voisi nauttia enemmän. Yhdeltä tuttavalta sain alpakan villaa, sitä (tai lampaanvillaa) tarvitsen pitkien varpaideni väleihin, varpaista kun tahtoo iho mennä rikki ja sen jälkeen on tulehdusvaara olemassa. Karttakirjat (John Bierley) minulla jo onkin, ainoastaan Santiago – Finisterra väli on uusi ja outo. Yritän selvitä netistä löytyvillä kartoilla ja ohjeilla.

Pohjana käytän ensimmäisen caminoni (2017) pakkauslistaa. Sen jälkeen rinkka vaihtui pienempään ja kevyempään, vaelluskengät 1½ numeroa suurempiin.

Tällä hetkellä olen varannut ainoastaan menolennon Lissaboniin, lisäksi ensimmäisten päivien majoitukset Lissabonista ja Portosta. Odotan tarjouslentoja Madridiin. Jos sellainen löytyy, voimme sopia Hannun kanssa treffipäivän ja -paikan ja varata paluulennot. Alustava suunnitelma yhteiselle lomalle on jo olemassa, sitä pitää vielä vähän viilata.

lauantai 11. tammikuuta 2020

(Ei ihan) tipaton tammikuu

Helene Schjerfbeck "Toipilas"
Hannu aikoo taas pitää tipattoman tammikuun, ilmeisesti tulevaan Krakovan reissuun saakka. Minä en ole niin ankara itselleni, vaan otan pari lasia viiniä viikonlopun iltoina. Lenkkioluet ja napsut jäävät automaattisesti pois, kun toinen ei ole niitä jakamassa.

Aloitin Rekolan Raikkaan jumpat lempeästi kehonhuollolla, hathajoogalla, tanssilla ja liikkuvuus-tunnilla. Kropassa nämäkin tuntuvat mukavana vahvuutena, kun lähden lenkille. 

Teimme Annelin kanssa lounastreffit Ravintola Pääpostiin, sieltä jatkoimme katsomaan Ateneumin Helene Schjerfbeck -näyttelyn. Samalla rupattelulla katsoimme myös Ruoveden taiteilijoiden teoksista kootun näyttelyn ja Ateneumin perusnäyttelyn. Oli mukava tavata, kun kummallakaan ei ollut mihinkään kiire.

Munakaspohjainen "pizza" (HS-ruoka ohjeen pannuversio)
Sunnuntaina ajoimme Lohjalle. Virekodissa leivottiin pullaa, mutta jätimme iltapäiväkahvit väliin, kävimme katsomassa ipanoita ja saimme Suvilta pussin tuoreita pullia. Niin hyviä! Maanantaina Nuuttipukki kävi keräämässä pois loputkin joulukranssit, osan jouluvaloista ja tekstiileistä. Punaiset kynttilät vaihtuvat yksi kerrallaan polttamalla vaaleansinisiin.

Myyrmäki
Hannu halusi koeajaa Seatin pienen sähköauton. Niin vihreä kuin olenkin, en näe mitään syytä (näillä ajetuilla kilometreillä) vaihtaa autoa. Nykyinenkin seisoo lähes koko ajan pihalla käyttämättömänä. Koeajon aikana minä kävin BudgetSportin alessa. Lähdimme Myyrmäkeen katsomaan viimeisiä päiviä näytteillä olevia Laila Pullisen teoksia.

Laila Pullinen
Laila Pullinen
Vantaan taidemuseo Artsin näyttely "Laila Pullinen - kuvanveistäjä Vantaalla" oli hieno. En ole asiaan syvemmin perehtynyt ja ihastelin taiteilijan maalauksia, jotka oli ripustettu lähelle saman aiheen veistoksia. Samalla käynnillä nappasin mukaani esitteen kevään Matinea-leffoista, luvassa monta hyvää elokuvaa. Sain myös ladattua matkakorttini palvelupisteessä ilman kuluja.

Wanda's Kitchen
Ensivierailulla Wanda's Kitchenissä oli lounasbuffetissa hampurilaisia. Sikäli hyvä, että voi halutessaan jättää lihat, ranskalaiset ja vaalean sämpylän kokonaan väliin.


Käytin välikausitakkini pesulassa. Näillä näkymin ei paksuja talvivaatteita enää tarvitakaan. Kotona harjoittelin anjovispastan ja caesar-kastikkeen tekoa, molemmat vaativat vielä lisäharjoituksia.

#kokkikotonataas
Aloitin blinikauden jo tammikuussa. Lisukkeeksi tein omalla reseptilläni savukalamoussea. "Sitku" on aikaa, yritän saada reseptini jonkunlaiseen järjestykseen, jotta niitä olisi helpompi etsiä.


Ragnar Kjartansson "The Visitors"
Pho Viet
Kävin Sanomatalossa verenluovutuksessa, ennen kuin taas lähden reissuun (ja hyvällä tuurilla pääsen sitä ennen hammaslääkärille). Tein Annelin kanssa lounastreffit vietnamilaiseen Pho Viet -ravintolaan ja söin hyvät kesärullat. Samalla keskustassa käynnillä poikkesin myös Kiasmaan, jossa on 2. helmikuuta saakka esillä Ragnar Kjartanssonin mainio videoteos The Visitors. Suosittelen! Pääsinkin heti seuraavana päivänä hammaslääkärille, Hannu jäi siksi aikaa kotiin valmistamaan paellaa.