lauantai 15. helmikuuta 2014

Ei niin heleää helmikuuta

Kylätoimikunta päätti järjestää perinteisen metsäretken makkaranpaistoineen vasta maaliskuussa, lauantaina jolloin me olemme jossain muualla. Siksipä sytytimme nuotion omalle takapihalle ja paistoimme siinä makoisat lammasmakkarat.

Tulevaan Portugalin matkaan valmistauduin ostamalla halpahallista saippuakotelon Marseille-saippualle. Edellinen taisi unohtua Murciaan. Muita hankintoja ei matkan takia tarvitse tehdä, vanhat vaatteet saavat taas kelvata. Kunhan sää nyt kirkastuisi ja lämpenisi, ettei tarvitse palella hosteleissa.

Onni soitti haluavansa tulla meille yökylään. Sovimme, että haen hänet tiistaina ja käymme samalla äidin ja kummieni luona. Sain kuitenkin flunssatartunnan Hannulta (taas!) ja Suvi kielsi minua tulemasta lähellekään Onnia. Turha myöskään tartuttaa vanhuksia, joten jäin kotiin potemaan ja juomaan Finrexiniä. Olin jo ehtinyt hankkia tarvikkeet tortilloja ja mangolassia varten, nyt jouduimme syömään Onninkin osuuden.

Flunssaisena tuli seurattua vähän urheiluakin sohvalla maatessa. Loppuviikosta olo koheni sen verran, että kävin torstaina Tikkurilassa hammasröntgenissä ja kävelin kotiin, illalla joogaa. Perjantaina punnersin kevyen viikkosiivouksen ja illalla jaksoin vielä jumpata puoliteholla. Etsimme sopivaa ajankohtaa Salon vierailulle. Kun se saatiin sovittua lauantaille, Sofialle vuorostaan tuli oksennustauti. En siis nähnyt ipanoita lainkaan heidän hiihtolomallaan. Ajoin lauantaina vesisateessa Lohjalle ja vein äidille tulppaanikimpun. Sisko oli vihjannut, ettei hänelle kannata viedä ruukkukukkia, hän kastelee ne hukuksiin. Jostain syystä hän täyttää vedellä myös kannellisen karkkipurkin, päivävoidepurkin (sisko heitti sen pois ja vei tilalle tuubi-mallin) ja joskus myös ämpärin tai muun astian. Äiti istui oleskelutilan kiikkutuolissa nalle sylissä, päällään viisi paitaa ja toppatakki, päässä baskeri. "Siinä hän on istunut aamupäivästä asti", naureskeli hoitaja (mikset sitten pyytänyt vähentämään vaatetusta, mietin minä mutten sanonut mitään). Menimme äidin huoneeseen riisumaan turhat kerrokset, samalla komensin hänet vessakäynnille ja pukemaan sen jälleen kerran unohtuneen housuvaipan. Sää oli sen verran kehno (samoin minun kuntoni), että jätimme kävelylenkin toiseen kertaan ja menimme kahvihuoneeseen muiden asukkaiden seuraan rupattelemaan. Tutuksi tulleista asukkaista saa mukavaa juttuseuraa, vaikka jutut saman tien heiltä unohtuvatkin. Hannulla oli soittokeikka, tarjosin itselleni kotimatkalla lounaan Perttilän Ismetissä. Illalla kuuntelin vanhoja vinyylejä vintissä.

Vesisateiden, tuulen ja lämpöasteiden ansiosta lumet katosivat pihalta helmikuun viimeisellä viikolla. Ennusteet lupasivat lämpenevää myös Portugaliin, Portossa pitäisi olla aurinkoista ja liki +20 kun sinne asti pääsen. Pinhãon majoittaja otti yhteyttä sähköpostilla ja varasin varuiksi vielä kolmannenkin yön. Miten matka siitä jatkuu, jää nähtäväksi. Kävin Annelin kanssa lounaalla ja Philippellä parturoitavana. Tällä kerralla poika leikkasi rohkeasti minulle reissutukan. Kevättä ilmassa; päivä oli aurinkoinen, tiet kuivia ja pölyisiä, moottoripyöriä jo liikenteessä. Seuraavana päivänä kävelin Tikkurilaan (ja takaisin) ostamaan Onnille nimpparilahjan. Sen jälkeen tuntui jalkahoito ihanalta.

Siirsin talvitakit vinttiin, kun ei sitä talvea nyt tulekaan. Laskiaisen lähestyessä tein hernerokkaa, päivitin senkin reseptin savupaprikajauheella. Savunmakua lisäsi myös joulusta jäänyt kalkkunasilppu. Tasoitin omenapuun yläoksia, eikös se homma pidä hoitaa näin "keväthangilla". Päivät pitenevät, illalla joogatunnille kävellessä on vielä valoisaa ja aamuisin on mukava herätä linnunlauluun.

Kuukauden kirja 4: Hanna Tuuri "Irlantilainen aamiainen - kertomuksia vihreältä saarelta"

Kuukauden kirja 5: Ian McEwan "Makeannälkä". Nuori nainen värvätään Ison-Britannian turvallisuuspalveluun 70-luvulla. McEwanin kirjat ovat yleensä ahdistavia trillereitä, tämä on mukavasti huumorilla höystetty.

torstai 6. helmikuuta 2014

Onko talvi peruutettu?

Tänä talvena ei tarvitse lumitöitä tehdä, linko on ollut vain kerran käytössä. Vantaalle on kyllä vedetty koneella ladut, mutta minua eivät vähälumiset ladut houkuttele. Helmikuun ensimmäisellä viikolla kävelylenkillä on kevätkelit; aurinko paistaa, lumi kimmeltää pelloilla ja talitintit laulavat.

Kävin kävelyttämässä äitiä, tällä kerralla hänellä oli neljä paitaa päällekkäin. Sängyn hän oli pedannut niin, että päiväpeitto oli alimmaisena ja muovisuojattu kangas lähes päällimmäisenä. Henkilökunta antaa asukkaiden touhuta huoneissaan mitä haluavat (vaikka heittää käytetyt vessapaperit roskakoriin, kuten äiti tekee). Kotimatkalla poikkesin Suvin luona. Ilona ilmoitti, että Onnilla on ollut yrjötauti ja että hänkin haluaa nukketeatteriin. Tyttö oli kuullut, että lupasin viedä Onnin keväällä katsomaan Pessi ja Illusia -näytöstä. Onneksi sain varattua hänellekin lipun. Kaisa ja Ville tulivat illalla meille ipanoiden kanssa, mukavaa kun pikkuiset eivät vierasta lainkaan. Sekä Pihla että Aatos kiipesivät vuoronperään syliini ja höpöttivät omiaan. Kaisa kertoi, että kinastellessaan keskenään Aatos ja Pihla murisevat toisilleen, kun kumpikaan ei osaa vielä kunnolla puhua.


Helsinki-päivän vietin yksin käymällä Ateneumissa katsomassa Rafael Wardin ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisön näyttelyt. Wardin aurinkoisten töiden lisäksi ihastuin Venny Soldan-Brofeldtin tauluihin, hän on mielestäni turhaan jäänyt Rantatien miestaiteilijoiden taka-alalle. Lounas Puttessa ja kahvit toimistolla. Ehdin vielä illaksi Ilolaan hikijumppaan, jonka vapaaehtoinen osallistumismaksu käytetään Naisten Pankin hyväksi (jumppaa naiselle ammatti). Lauantain zumban jälkeen voi hyvällä omallatunnolla paistaa blinejä. Illalla saimme yllätysvieraita, kun entiset naapurit poikkesivat ohimennessään; Jeeni oli kasvanut huimasti viime näkemältä.


Sunnuntain lenkillä liukastelin jäisillä kävelyteillä, reidet entistä kipeimpinä jumpan, zumban ja kävelyn jäljiltä. Tein lohturuokaa; pitkästä aikaa salviabroileria kasvisten kera.

Kuukauden kirja 1: Ismail Kadare "Särkynyt huhtikuu". Kirja kertoo Albanian historiallisesta lakikirjasta Kanunista ja sen määräämästä verikostosta. Suoranaista lahtaamista sukujen kesken, siitä ei selviä rahalla tai karkaamalla.

Kuukauden kirja 2: Travellers Bosnia, Serbia & Montenegro. Kanunista huolimatta myös Albania kiinnostaa...

Kuukauden kirja 3: Alicia Giménez Bartlett "Petra Delicado ja merkityt tytöt". Harvoin luen dekkareita, mutta tämä Barcelonaan sijoittuva naiskomissaarin tekemisistä kertova kirja oli kyllä hauska. Jos nyt voi sanoa hauskaksi juonta, joka sisältää raiskauksia ja murhia ympäri kaupunkia.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tallinna

Vietimme pitkästä aikaa viikonlopun Tallinnassa, vaihteeksi keskellä talvea. Oli mukavan rauhallista, ei niin paljon turisteja kuin kesäaikaan tai joulutoreilla. Lumisade aikaansai sadunomaisen tunnelman hiljaisilla vanhan kaupungin kujilla. Kylmä viima ajoi meidät kellareihin ja kuppiloihin lämmittelemään kuumalla glögillä ja runsailla ruuilla.

Eckerön Finlandia lähti lauantaina satamasta 8.30. Olimme Helsingissä ajoissa, mutta ratikka 9 ei kulkenut lainkaan ja kaikki Länsisatamaan menijät jonottivat takseihin. Talvi teki taas tepposensa, tällä kerralla ratikkalinjoille. Jaoimme taksin kahden virolaisen tytön kanssa ja ehdimme ajoissa satamaan.




Saimme Centralista huoneemme heti, pienestä lisämaksusta isomman huoneen 5-kerroksesta. Oli äärimmäisen hiljaista. Lounaan söimme Karja Kelderissä. Iltapäiväkävelyn jälkeen vetäydyimme päikkäreille. Otimme aperitiivit ja jalkauduimme taas keskustaan, jota illalla kaunistivat jouluiset valot. Kävelimme puiston läpi Pärnu maantien varrella olevaan unkarilaisravintola Kapten Tenkesiin. Ensin kuumaa glögiä, sen jälkeen hyvät alku- ja pääruuat. Jälkiruualle ei enää jäänyt tilaa.

Irkkukahvit joimme kotimatkalla Karja Kelderissä. Ehdimme hotelliin katsomaan UMK:n finaalin.




Runsaan aamiaisen jälkeen pidimme huoneemme puoleenpäivään, jätimme tavarat säilytykseen ja kävelimme ulos auringonpaisteiseen kaupunkiin. Olin ottanut mukaan vain uuden pikkukameran, pitäähän se testata ennen pidempiä reissuja. Se osoittautuikin ihan näppäräksi reissukameraksi, olin tyytyväinen sekä sisä- että ulkokuviin. Kävelimme ylös Toompealle, jonka toista näköalatasannetta edelleen remontoidaan. Turisteja oli harvakseltaan liikkeellä. Hannu vei minut Valli Baariin, en kuitenkaan halunnut millimallikasta vaan tyydyin portteriin. Lounaalle menimme tuttuun Asian Aromaan, jonka omistajat olivat vaihtuneet (intialaisiin) viime kerrasta. Ruoka oli yhtä hyvää kuin ennenkin ja talon valkoviini oli varsinainen löytö; argentiinalaista torrontesia, jota ei tahdo enää Suomesta saada.
 





Iltapäivällä haimme laukut Centralista, ostimme satamasta vähän viiniä kotiin ja valloitimme istumapaikat laivalta. Helsingin kadut oli aurattu ja tungimme laukkuinemme ensimmäiseen kohdalle osuvaan ratikka ysiin. Ajoitus osui nappiin myös junan kanssa ja olimme kotona odotettua aikaisemmin.