Jouluvalmisteluja

Ennen lumentuloa ehdin käydä vielä maanantaina lähimetsässä lenkin ohessa poimimassa suppareita. Pussitin kuivattuja sieniä valmiiksi joululahjoiksi ja -tervehdyksiksi. Hannu joutuu edelleen hoitamaan viikkosiivoukset ja lumityöt, minä keskityn kevyempiin hommiin. Katsoimme nauhoittamani brittisarjat "Tappava yölento" ja "Isku yöjunaan". Uskaltaako tässä enää matkustaa mihinkään?

Kerroin yhdelle naapurinrouvalle murtuneesta solisluustani. Hän kertoi puolestaan, että oli syntynyt (Virossa) kaksosena vähäisin lantioluin. Tämä tyttö ei koskaan kävele, totesi neukkulääkäri. Isän työkaveri oli kehottanut jauhamaan kananmunankuoria ja syöttämään jauhetta vauvalle. Siinähän tuo kolasi lumia portillaan ja käy joogatunneilla. Hän jauhaa edelleen luomumunien kuoria kahvimyllyssä ja sekoittaa jauhetta oman ja lasten jogurtin joukkoon. Hetkinen! ajattelin. Minullahan on mummun vanha kahvimylly kaapin päällä, puhalsin siitä pölyt pois ja tein kuivatuista suppareista sienijauhetta. Varsin kevyttä ja meditatiivista puuhaa, samalla kipeä käsi sai liikuntaa. Ei tykännyt yhtään, vaan särki koko yön, vaikka pyöritin myllyä välillä vasurilla. Aion käyttää jauhetta yrttisuolaan, Hannu saa lisätä sitä sämpylätaikinaan.

Lauantaina käytin hyväkseni Ikean kynttilätarjouksen, samalla kävimme syömässä joululounaan.

Upeat lenkkikelit riittivät viikonlopun yli, oli kuin keväthangilla. Suvi oli lähtenyt jo hiihtämään. Hain vintistä vanhat joulukirjat, inventoin maustekaapin ja kellarin säilykkeet ja omenaviinit. Muistettavaa ensi kesäksi; tee likööriä myös tuoreista mansikoista! Jos käsi kestää, paistan piparit pikkujouluksi.
 

Sunnuntai-iltapäivän vietimme Koivukylän asukastilan Maailmanjuhlassa, nautimme eri maiden herkuista ja ohjelmasta, josta eniten odotin Elise-Julietten esiintymistä. Artisti kertoi juuri valmistuneensa lähihoitajaksi ja toi juhlaan koko kauniin perheensä.

Alkuviikosta "säätyyppi muuttui", maanantaina oli niin surkea keli, että lenkkini kutistui kaupassa käyntiin. Iltapalaksi tein gourmet sienimunakkaan vuohenjuustolla ja savukinkulla. Hannu vaivasi vielä sieni-sämpylätaikinan, aamulla hän paistoi niistä parhaat sämpylät ever. Tähän voisi vaikka tottua! Päivälenkillä totesin, että junien alikulkureitit tulvivat ja Rekolanpurossa voisi vaikka meloa. Illalla veivasin piparitaikinan, enimmäkseen vasurilla.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/2021/11/maailman-paras-piparitaikina.html

 

Keskiviikkona kävin Peijaksessa röntgenissä (solisluu ei ole luutunut oikein) ja viimeisellä lääkärikäynnillä (lääkäri oli vaihtunut lennossa) tietoihini oli kirjattu, että lenkitän koiraa. Sain suosituksen fysioterapiaan ja heti kotiin päästyäni varasin ensimmäisen ajan. Joulusiivoukset ja kantamiset jätän niin myöhään kuin mahdollista. Illalla paistoin piparit. Nyt tuoksuu joululta! Torstaina sain (1000 mg Panadolin avittamana) kiskottua urheiluliivit ja -poolon päälleni. Edistystä sekin! 

Illemmalla vaihdoin keittiön verhot, sohvatyynyt ja pöytäliinoja punaisiin. Ostin lisää kukkia ja lisäsin jouluvaloja. Eiköhän tämä riitä joulun viettoon? Ainakin pikkujoulun.

Imanin ja Leenan tortelliinikeitto, toki tuunattuna sekin. Lisäsin keittoon (tietenkin!) kuivattuja sieniä, mausteita ja chilikastiketta. Suolan vaihdoin soijaan, kerman + parmesanin Koskenlaskijaan (voimakas). 

Ostin itselleni aineettoman joululahjan; jatkoin Viron Muuseumikaartia vuodella (55€). Ja lennot Lissaboniin huhtikuulle. 😎 Veimme kynttilän Honkanummelle ja kävelin kotiin. Pikkujouluaaton vietimme Mirjan ja Masan mukavassa seurassa. Ensimmäinen adventti oli lämmin ja hämärä. Lähdin lähimetsään ja toin kotiin pussillisen suppareita. Kotimatkalla Anja tuli vastaan ja kertoi tyttären (tai miniän?) tehneen nopean sienisalaatin tuoreista metsäsienistä.

Sitähän piti kokeilla, sillä yritykseni valmistaa suolasieniä meni viimeksi kiville ja homeiset sienet tunkiolle. Tästä tulikin niin hyvää, että kaupan sienisalaatit saavat jatkossa jäädä ostamatta. Lopuista suppareista tein maidottoman sieni-makaronilaatikon.

Tiistaina kävin fyssarilla. Hän oli sitä mieltä, että kädessä ei ole mitään rikki, kipuilu johtuu täräyksestä ja sen aiheuttamasta liikkumattomuudesta ja hermojen kireydestä. Sain jumppaohjeet ja kontrolliajan tammikuulle. Illalla kättä tuli jumpattua vähän turhankin paljon, kun siivosin keittiön kaapit. Se jäi viime vuonna tekemättä, kun olin joulun alla flunssassa. Siivottuani hain vintistä muutaman joulukoristeen, ystäviltä saatuja ja matkoilta tuotuja. Huonoa telepatiaa? Kun laitoin Annelilta saamiani kauniita koristeita esille, tämä lähetti viestin, että oli rikkonut polvikierukan keittiöjakkaraa käyttäessään. Hannu aina varoittelee minua, kun käytän (jonkun tekemää?) Anni-mummulta perimääni jakkaraa. "Turha sanoa, että se on kestänyt 100 kiloisen mummusikin!"

Tänäkin vuonna vietimme itsenäisyyspäivän kahdestaan kotona. Liukkaan lenkin jälkeen laitoin possunfileen (vaikka lihansyönti onkin kiellettyä) ja juurekset (vähintään suositeltu määrä) uuniin. Vaihdoin punajuuret raitajuuriin, kun ovat niin hauskan näköisiä. 

Käsi kärsi, mutta hyvää oli!

Lauantain vietimme Ritun uudessa kodissa ruokavieraina. Saimme joululahjaksi itse tehdyn saaristolaisleivän, jonka laitoin pakastimeen. Vuosi sitten Ritun tekemä leipä oli ehdottomasti joulun paras.

Sunnuntaina teimme bataattivuoat yhdessä; minä kuorin ja Hannu pilkkoi juurekset. Lisäsin tähänkin reseptiin 7-maustetta, siitä tulee mukavasti jouluista makua. 

Maanantaina paistoin karpalo-valkosuklaacookiet. Eiköhän se ole siinä, joulu on pientä siivousta vailla valmis!

 

Tiistain lenkillä (näin Kulomäentien varrella pienen, kuolleen peuran vasan ja ilmoitin siitä poliisin vihjepuhelimeen) hain kuusenoksia ja koristelin meille "kuusen". Illalla oli vuorossa Kauneimmat joululaulut goes pop.

 

Keskiviikkona saimme kausirokotukset, samalla kävimme lounaalla Tikkurilan Punto e Pastassa. Suosittu paikka! Illalla kävimme vuoron perään vinttikamarin "pukinpajassa" paketoimassa vähät lahjamme.
 

Marras-joulukuun kirjoja;

Paula Noronen "Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa". Aikoinaan kuuntelin sarjaa Radiomafiasta. Taisi tulla perjai-iltapäivisin, kun töissä yritin sermin takana hillitä hihitystäni. Hulvatonta tarinaa Tarja Kulhon arjesta, työpäivistä ja perheestä.

Paul Auster (1947-2024) "Talvipäiväkirja". Muistoja lapsuudesta alkaen, tosin jostain syystä sinä-muodossa, kuin ulkopuolisen silmin. Olen lukenut kirjan vuosia sitten. En muistanutkaan, miten henkilökohtainen se on, ja miten paljon huumoria siinä on (varsinkin, kun hän kertoi elämänsä 21:stä asunnosta). Mutta lukiessani muistin, miksi pidän Paul Austerin kirjoista. Miten kauniisti hän kirjoittaakaan vaimostaan! "... sillä hänen skandinaavisessa veressään kiehui sama vanhurskas määrätietoisuus kuin hänen uudisraivaaja-esi-isissään..."

Helsinkipäivän näyttelyt

Mistä johtuu, että aina on karsea keli kun lähden Helsinkiin toimiston lukupiirin kokoontumiseen? Junat sentään kulkivat ja olin keskustassa jo puoliltapäivin. Tarkoitus oli käydä katsomassa Taidehallin näyttely "Taide pidentää ikää - reseptejä HUS:n taidekokoelmasta", mutta se oli suljettu yksitystilaisuuden takia. Joku lääkäriseura tietysti!

Aloitinkin kierrokseni HAM:sta, jossa on esillä Tove Janssonin kokoelmanäyttely. Porukkaa oli paljon, niin taidelukiolaisia kuin tätiryhmiäkin.

Olin aikonut mennä Oodiin lounaalle, mutta kun suojauduin myrskyltä Kamppiin, huomasin Fusion ravintolan. Vilkaisin netistä lounaslistaa, joka oli niin kattava, että se oli pakko käydä testaamassa. Valikoima oli niin runsas, että jaksoin maistella vain osan ja kaikki maistui hyvältä (lounas 15,90€).

Seuraavaksi suojauduin sateelta Kämp Gallerian K1:een. Ripustin takin naulakkoon kuivumaan ja katsoin Tyler Mitchellin hienon "Wish this was real" -valokuvanäyttelyn.

 

Kiasmassa katsoin viitoskerroksessa Pauline Curnier Jardinin näyttelyn ja kävelin läpi myös alemmat kerrokset, vaikka olen osan näyttelyistä jo nähnyt. Lukupiiri kokoontui Kiasman kahvilaan vähälukuisena - säästä ja työkiireistä johtuen - mutta saimme taas aikaiseksi mukavan vilkkaan keskustelun.

Marraskuun kirjoja:

Rosa Liksom "Väylä". Nuori tyttö lähtee läpi Lapin viemään perheen karjaa sotaa pakoon Ruotsin puolelle. Isä on rintamalla, velipuolet jo kaatuneet sodassa. Raskaana oleva heikkopäinen äiti saa autokyydin rajajoelle. Pitkän vaelluksen aikana tyttö joutuu majoittumaan useille leireille, joista yhdestä löytää lopulta äitinsä ja uuden pikkuveljen. Sodan loputtua alkaa paluumatka kohti kotia, jonne tyttö johdattaa lehmät. Kaikki on kuitenkin muuttunut ja tytönkin elämä saa uuden suunnan. Tämänkin kirjan Liksom on kirjoittanut murteella, johon yllättävän nopeasti tottuu.

"Sairausloma" jatkuu

Olin ajatellut, että aloitan jouluvalmistelut Tallinnan reissun jälkeen. Käsi ei anna myöten siivoamiselle, joten tein liköörinteosta jääneistä kirsikoista hilloa. Kuivattuja sieniä ja hilloja voi antaa joululahjaksi, tänä vuonna en aio lahjoja juurikaan ostella. Rahaa meni jo uuteen telkkariin ja auton vuosihuoltoon. Harmi, etten ostanut kanervia terassille samaan aikaan kuin haudalle. Nyt niitä ei myydä enää missään. Onneksi sain hoidettua kukkapenkit ja istutettua kukkasipulit.

Joulumyyjäiset alkoivat jo marraskuun puolivälissä, niistä poikkesimme Rekolassa. Myynnissä oli mm. Viipurin löytökoirien hyväksi neuleita ja Rekolan Panimon kahvia.

Kalaa teki taas mieli ja paistoin kuhafileet salaattipedille. Lauantai oli niin hämärä päivä, että sytytimme valkoiset paperitähdet makkarin ja olkkarin ikkunoihin. Illalla varasimme majoitukset kevään Andalusian reissulle.

Sunnuntaina oli ensifreffiemme vuosipäivä. Annoin Hannulle lahjaksi kolme yötä Tallinnassa joulukuussa, hän saa hoitaa laivamatkat. Oli kaunis ilma, ja vaikka talven sienikiintiömme onkin jo täynnä, lähdimme lähimetsään keräämään suppareita. Pieniä olivat, ilmeisesti isot on jo kerätty. Toisaalta se takaa sienisadon lumentuloon asti. Osan tuoreista sienistä lisäsin chorizo-papusoppaan (kuten myös viimeiset lipstikat pakastimesta), loput menivät kuivuriin.

Hannu sai kortisonipiikin rasituksesta kipeytyneeseen oikeaan käteensä, minä vedän edelleen Ibumaxia ja Panadolia. En ole eläessäni syönyt niin paljon särkylääkkeitä kuin viimeisen kuukauden aikana. Onneksi ei ole verikokeita tiedossa ennen kevättä, maksa-arvot huitelevat taatusti taivaissa. Hannu ripusti terassille lisää ulkovaloja, siihen vedoten laitoin Jouluradion soimaan.

Marraskuun kirjoja:

Matias Riikonen "Iltavahtimestarin kierrokset". Pieni, hidas, rauhallinen "päiväkirja" koulun iltavahtimestarin toistuvista kävelykierroksista öisessä Helsingissä. Kohtaamisia muiden öisten kulkijoiden kanssa, niin ihmisten kuin eläinten. Havaintoja äänistä, väreistä, luonnosta ja vuodenaikojen eroista. Lihallisten olentojen lisäksi havaintoja myös keijuista ja kummituksista. Helsinkiläinen lukija seuraa mielessään tuttuja reittejä ja näkee ne mielessään, vantaalainen olisi tarvinnut kartan, vaikka kantakaupungin tunnenkin jotenkuten. Vaikka en olekaan mikään yönkulkija, tunsin pienen kateuden piston; helppoko se on miehen haahuilla Helsingin yössä pitkin puistoja, kallioita ja merenrantoja. Yritäpä tehdä se yksin, naisena! Mieleen tuli myös omat, päivittäiset parin tunnin kävelylenkkini lähiseudulla. Minäkin kohtaan paljon olentoja; juttelen naapureiden (puheliaana myös vieraiden) kanssa, tervehdin kylän lapset ja koirat ja yritän olla pelästyttämättä pihalla pomppivat oravat ja rusakot. Hyvä työ pitäisi tehdä päivittäin; löytää omistaja löytämilleni lompakoille, korteille, avaimille ja puhelimille ja ohjata eksyneet perille. Näistä ei tule kirjoitettua blogiin, vaan omilta lenkeiltä palattuamme kerromme Hannun kanssa lenkin sattumukset ja näkyikö tänään Terhoa, Almaa tai Nellaa. 🐕

Yksin Tallinnassa

Minulla oli vielä käyttämättä Eckerö Linen 50%-alennus. Käytin sen niin myöhään kuin tarjous oli voimassa ja lähdin Tallinnaan kolmeksi päiväksi. Etukäteen ajattelin, etten raski olla koko viikkoa, kun niin monta Rekolan Raikkaan jumppatuntia jäisi väliin. Noh, nyt olen käsi kipeänä ja loppuvuoden jumpat on kohdallani peruttu, mutta mistäs tuon olisi arvannut. Menomatkalla sain pöytäseuraksi nuoren kiinalaismiehen, joka oli niin puhelias, etten ehtinyt lukea mitään.

Chi

Koska saisin huoneeni vasta kolmelta, kävin ensin lounaalla Nautica-keskuksen Chi ravintolassa (hyvä Kung pao 11,20€) ja Rimissä ruokaostoksilla. Sää oli mainio ja päätin kävellä Gustav Ernesaks Kadriorgiin. Laitoin ostokseni alakerran jääkaappiin ja tarjousruusut lasipurkkiin, sillä aikaa tyttö siivosi yläkerrassa huonettani. Eipä hän tainnut muuta siivotakaan; käytävän lattiat tuntuivat tahmaisilta, roskikset olivat täynnä ja molemmissa keittiöissä oli likaisia astioita (toki tiskaaminen kuuluu asiakkaille, mutta alakerran keittiössä on pesukone). Huoneeni oli valmis jo kahdelta, kannoin kukat ja laukkuni kahdessa erässä (yhdellä kädellä) yläkertaan. Olikin söpö vinttihuone, mutta julmetun kuuma, kun patteri paahtoi täysillä. Suljin patterin ja avasin ikkunan. Ikkunasta näin, että omenapuissa oli vielä omenia ja kävin hakemassa muutaman. Keittiössä huomasin, että olin unohtanut ostaa leivänpäällyset ja lähdin kävelemään lähimarkettiin, ennen kuin tulisi pimeää. Porukkaa oli runsaasti sunnuntaikävelyllä tai koiralenkillä Kadriorgin puistossa ja Japanilaisessa puutarhassa. Siellä minäkin kiertelin hetken, ennen kuin palasin kämpille kahvittelemaan. Alakerran keittiökin oli tuskastuttavan kuuma, mutta sen patteria en onnistunut pienentämään. Sain taas istua siellä kaikessa rauhassa, mitä nyt tiskatessani naapurihuoneen nainen kävi hakemassa kaapista mysliä itselleen. Ilta kului tansseja telkkarista seuraten. 

Raeapteek

Maanantaina lähdin vaihteeksi toiseen suuntaan; talon portilta oikealle. Nousin mäen ylös ja löysin itseni Kumun takapuolelta. Seuraava maamerkki oli Torupillin iso Selveri, joka oli lähikauppamme, kun vietimme yhden juhannuksen Tallinnassa. Raatihuoneentori oli yhdentoista aikaan todella hiljainen ja autio, kun päivämatkalaiset eivät olleet vielä saapuneet. Monet museot ovat myös täällä maanantaisin suljettu. Kävin Raekoja apteekin museossa ja ostin samalla Ibumax 400:sta. Hain tutusta kirjakaupasta lisää hauskoja kortteja.

Alkoi olla vilu ja poikkesin Vallibaariin glögille. Siellä oli ilmeisesti vietetty tarjoilijatytön synttäreitä, kukkia oli maljakot täynnä ja tiskillä oli tarjottimilla valmiita leipiä ja kakkua. Eivät tarjonneet minulle.

Rataskaevu 16

Katsoin aamulla tämän päivän lounastarjoukset ja kirjoitin muutaman itselleni ylös. Rataskaevu 16 oli lähinnä ja suuntasin sinne. Sain vapaan pöydän yläkerrasta ja mukava tarjoilijapoika tyrkytti minulle ruokalistoja. Sanoin katsoneeni päivän lounastarjouksen netistä ja poika lähti varmistamaan sen kokilta. Kestää kuulemma, mutta mihinkäs tässä on kiire. Ohitin myös viinilistan ja pyysin glögin. Sekin piti varmistaa chefiltä. Sain aamulla leivottua, todella hyvää leipää maustevoin kera. Päivän lounas kananmaksaa kasviksilla kermakastikkeessa oli suussa sulavaa. Todellakin kannatti mennä, varsinkin kun lasku oli vain 15€! Lähdin kävelemään kohti Telliskiveä ja katsomaan Fotografiskan uudet näyttelyt Shepard Faireyn "Photo Synthesis" ja kokoelmanäyttely "Nude".

Shepard Fairey

Shepard Fairey

Shepard Fairey

Julia SH, Ruotsi

Prue Stent & Honey Long

Päätin kävellä Fotografiskasta Kadriorgiin, matkalla hain Baltijaaman Selveristä lisää iltapalaa. Kilometrejä kertyi tänään 10, ehkä huomenna hyppään paluumatkalla ratikan kyytiin, onhan tarkoitukseni kävellä aamupäivällä Noblessneriin.

Baltijaama

Talo oli tyhjänä, kun pääsin perille. Alkoi olla jo hämärää ja sytytin ledivalot, jotka eilen ripustin uunin kylkeen. Tyhjensin pesukoneen ja laitoin astiat kaappeihin minulle mieleiseen järjestykseen. Tänään oli käynyt joku tehokkaampi siistijä; roskikset oli tyhjennetty, astiat ladottu koneeseen ja käytävän lattiatkin (ehkä) luututtu. Kun istuin iltapalalle, Hannu alkoi pommittaa Málagan lennoilla. Norski oli laittanut lennot alennukseen, tarjous on voimassa vain tänään. Niin sitten tuli varattua yksi kevätviikko Andalusiassa. Nyt pitää enää päättää, että missä.

Tiistainakin sain nauttia aamiaisen alakerran keittiössä omassa rauhassani, kaikki (kaksi) asukkaat lähtivät ulos. Sää oli suttuinen, mutta lämmin. Pakkasin reissuun turhan lämpimiä vaatteita. Kävellessä tulee kuuma ja sisällä on muuten vain kuuma. Nahkahanskoilla huomaa, että oikea käsi on vielä vähän turvonnut. Tänään oli niin lämmintä, etten edes glögiä kaivannut.

Kävelin rantakanttia kohti Kalamajaa ja poikkesin Arkkitehtuurimuseoon, jossa on esillä TAB 2024 - Tallinna Arhitehtuuri Biennaal. Olemme käyneet museossa aiemminkin, mutta emme tajunneet, että näyttelyjä on myös kakkos- ja kolmoskerroksessa. Silloin emme katsoneet kuin alakerran perusnäyttelyt. Yläkerroksista löytyi tietoa ja kuvia rakennustekniikoista, korjausrakentamisesta ja vaihtoehtoisista eristyksistä (heinää, savea, sienten itiöitä!) kautta aikojen. Siellä oli myös näyttely erilaisista aurinko- ja sadesuojista, jotka ovat osallistuneet alan kilpailuun.

Pääkohteeni tänään oli Lennusadama, jossa nähtävää riittää niin paljon, että lupasin Hannulle, että voidaan tulla toistekin. Kävelin mm. Lembit-sukellusveneen kapealla kannella.

 

Lore Bistroo

Lounaan (9,90€) söin Lore Bistrossa, vihdoin viimein. Hauska teollinen interiööri ja tosi hyvät kanakotletit kasviksilla ja cuscuksella. En ole koskaan pitänyt hillosipulista, mutta tähän se sopi. Kun kerran olin hoodeilla, poikkesin Sishi Outletiin ostamaan vähän koristeita. Joulumuori on aikaisin liikkeellä!

Nousin Noblessnerista Koplitielle ja hyppäsin 3-ratikan kyytiin Kadriorgiin. Ratikka tuli täyteen koululaisia ja yksi poika kolhaisi minua oikeaan käteeni, kun istuin käytävän varrella. Kaivoin kassista kantositeen, että osaavat varoa. Hain kaupasta lisää leipää ja mehua ja kävelin Japanilaisen puutarhan läpi kämpille. Takapihalla pari työmiestä alkoi rakentaa uutta aitaa. Hmmm... puutarhaan saisi kesäaikaan Hondan parkkiin. Olin ajatellut lähteväni illalla kävelemään Kumuun päin, huomasin eilen, että siellä on jouluvalot ripustettu puihin. Mutta iltapalan jälkeen laiskistuin ja jäin kämpille. Pitääkin jatkossa muistaa, kuinka hyvää (Baltijaaman) Selverin savulohisalaatti on!

Lähetin kyselyn Viron museokortistani ja samantien Tanel vastasi, että olen käyttänyt korttia 15 kertaa ja että se on voimassa vielä heinäkuun puoliväliin saakka.

 

Keskiviikkonakin oli lämmintä ja harmaata. Onneksi ei satanut, kun käsikapasiteetti on vähissä. Suihkun ja aamiaisen jälkeen pakkasin tavarani, ei ollut kiirettä. Menin 66-bussilla D-terminaaliin (matka-aika viitisen minuuttia) ja kävelin sillan yli A-terminaaliin.

Marraskuun kirjat:

Leïla Slimani "Toisten maa 2 - Katsokaa kun tanssimme". Eletään 1960-70 lukujen vaihdetta Marokossa. Amine ja Mathilde ovat tehneet paljon töitä ja saaneet maatilansa kukoistamaan. Sen myötä he ovat vaurastuneet ja saavat usein kutsuja kaupungin seurapiireihin. Mathilde kaipaa vieläkin kotimaataan ja tuntee välillä itsensä tarpeettomaksi ja sivuutetuksi, vaikka tekee yhtälailla työtä kodin ja toimeentulon eteen. Koulussa ahkerasti opiskellut tytär Aïcha on lähtenyt Ranskaan valmistuakseen lääkäriksi, pikkuveli Selim on koulussa laiska ja katoaa hippien matkaan.