Onko talvi peruutettu?

Tänä talvena ei tarvitse lumitöitä tehdä, linko on ollut vain kerran käytössä. Vantaalle on kyllä vedetty koneella ladut, mutta minua eivät vähälumiset ladut houkuttele. Helmikuun ensimmäisellä viikolla kävelylenkillä on kevätkelit; aurinko paistaa, lumi kimmeltää pelloilla ja talitintit laulavat.

Kävin kävelyttämässä äitiä, tällä kerralla hänellä oli neljä paitaa päällekkäin. Sängyn hän oli pedannut niin, että päiväpeitto oli alimmaisena ja muovisuojattu kangas lähes päällimmäisenä. Henkilökunta antaa asukkaiden touhuta huoneissaan mitä haluavat (vaikka heittää käytetyt vessapaperit roskakoriin, kuten äiti tekee). Kotimatkalla poikkesin Suvin luona. Ilona ilmoitti, että Onnilla on ollut yrjötauti ja että hänkin haluaa nukketeatteriin. Tyttö oli kuullut, että lupasin viedä Onnin keväällä katsomaan Pessi ja Illusia -näytöstä. Onneksi sain varattua hänellekin lipun. Kaisa ja Ville tulivat illalla meille ipanoiden kanssa, mukavaa kun pikkuiset eivät vierasta lainkaan. Sekä Pihla että Aatos kiipesivät vuoronperään syliini ja höpöttivät omiaan. Kaisa kertoi, että kinastellessaan keskenään Aatos ja Pihla murisevat toisilleen, kun kumpikaan ei osaa vielä kunnolla puhua.

Helsinki-päivän vietin yksin käymällä Ateneumissa katsomassa Rafael Wardin ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisön näyttelyt. Wardin aurinkoisten töiden lisäksi ihastuin Venny Soldan-Brofeldtin tauluihin, hän on mielestäni turhaan jäänyt Rantatien miestaiteilijoiden taka-alalle. Lounas Puttessa ja kahvit toimistolla. Ehdin vielä illaksi Ilolaan hikijumppaan, jonka vapaaehtoinen osallistumismaksu käytetään Naisten Pankin hyväksi (jumppaa naiselle ammatti). Lauantain zumban jälkeen voi hyvällä omallatunnolla paistaa blinejä. Illalla saimme yllätysvieraita, kun entiset naapurit poikkesivat ohimennessään; Jeeni oli kasvanut huimasti viime näkemältä.

Sunnuntain lenkillä liukastelin jäisillä kävelyteillä, reidet entistä kipeimpinä jumpan, zumban ja kävelyn jäljiltä. Tein lohturuokaa; pitkästä aikaa salviabroileria kasvisten kera.

Kuukauden kirja 1: Ismail Kadare "Särkynyt huhtikuu". Kirja kertoo Albanian historiallisesta lakikirjasta Kanunista ja sen määräämästä verikostosta. Suoranaista lahtaamista sukujen kesken, siitä ei selviä rahalla tai karkaamalla.

Kuukauden kirja 2: Travellers Bosnia, Serbia & Montenegro. Kanunista huolimatta myös Albania kiinnostaa...

Kuukauden kirja 3: Alicia Giménez Bartlett "Petra Delicado ja merkityt tytöt". Harvoin luen dekkareita, mutta tämä Barcelonaan sijoittuva naiskomissaarin tekemisistä kertova kirja oli kyllä hauska. Jos nyt voi sanoa hauskaksi juonta, joka sisältää raiskauksia ja murhia ympäri kaupunkia.