Marraskuun
ensimmäinen viikko oli varsin vilkas. Pyhäinpäivänä oli kaunis sää, veimme
havut ja kynttilän haudalle, kävimme lenkillä ja haravoimme pihan. Sunnuntaina
oli vuorossa Kaisan synttärikahvit. Kävin Annelin luona Järvenpäässä tekemässä
tupatarkastuksen heidän uudessa kodissaan. Suvi, Sami ja hurmaava Noel
piipahtivat meillä kahvilla. Galleriakeskiviikkona kävimme Tuulan kanssa
Haraldissa lounaalla ja kiertelimme keskustan taidegallerioita, ennen kuin
menimme Hakaniemen halliin leivoskahveille. Pidin eniten Leena Airaksisen ja
Hanna Variksen grafiikasta, mutta mukavinta oli jutella Serbiasta Suomeen muuttaneen
taiteilijan kanssa (harmi, että unohdin hänen nimensä). Satoi lunta (räntää), kun ajelin kesärenkailla
Lohjalle. Kotimatkalla
lumiaura höyläsi moottoritietä vesisateessa ja autoni ABS-jarrujen valomerkki
vilkkui koko kotitien. Oli ihanaa rentouttaa kroppa ja mieli
joogatunnilla.
Hannun
aika meni lääkäreissä ja tutkimuksissa juostessa, välillä olin hänelle kuskina. Uusi ruokaihastukseni on lehtikaali.
Käytin sitä sosekeittoon ja pinaattibroileriin. Salaattiin se on sellaisenaan
liian kova ja vaatii hetken höyrytyksen.
Muistin tilata joulukalkkunan Lohjan Suoramyynnistä, viime vuonna jäimme ilman kun jätin sen liian myöhään.
Muistin tilata joulukalkkunan Lohjan Suoramyynnistä, viime vuonna jäimme ilman kun jätin sen liian myöhään.
Vietin
lauantain Tikkurilassa; kauppareissusta suoriuduttuamme söimme girokset ja kävimme
katsomassa Vantaan kaupunginmuseon mielenkiintoisen Rock’n Vantaa –näyttelyn, missä esiintyi myös
vanhoja bändejä. Sieltä menin Ylläksen porukan kuvasessioon, tarkoitus oli
poiketa Aijan kanssa yksillä, mutta kaveri ei päässytkään paikalle. Sunnuntaina
teimme kävelylenkin viemällä kynttilän Honkanummelle. Isänpäivän kunniaksi tein
nyhtöpossua soija-hunajakastikkeessa, uunijuureksia ja lehtikaalisalaattia.
Hannu vietti illan bänditreeneissä, minä nautin Tikkurilassa Maijan kanssa
Compañia Kaari & Roni Martinin ”Maailmasta” (sanoitukset Pentti Saarikoski)
–esityksestä.
Toimintaa
riitti seuraavallekin viikolle; Naisten Pankin tapaaminen, kirjaston lukupiiri,
mammografia, lounas Annelin kanssa, verenluovutus ja Hannun kuskaamista
Peijakseen lisätutkimuksiin. Hemoglobiini oli minulle huikea (142), kiitos
blenderin ahkeran käytön ja lisäravinteiden (rauta ja D-vitamiini). Sen sijaan
aikaraja meni rimaa hipoen; en tiennyt, että Italian matkan jälkeen ei saa
kuukauteen luovuttaa verta, syynä Italiassa jylläävä (pneumokokki) bakteeritauti.
Lauantaipäivän
vietin Ilolassa kirpputorilla Naisten Pankin pöydän takana. Onneksi
kirpparikäynti on minulle harvinainen harrastus, yleensä jään miinukselle. Niin
nytkin; ostin omasta ja naapuripöydästä lisää turhuuksia, tosin myös edullisia
joululahjoja. Hannu teki kävelylenkin Ilolaan ja kannatti Naisten Pankkia
kahvipaketin verran. Ravintolapäivää vietimme syömällä Tarhurintien
Currywurstbarin tuliset annokset. Sunnuntaina kauppiaamme tarjosi jouluaterian. Siinä taisikin tulla syödyksi tämän vuoden kinkut.
(Osan tämän päivityksen kuvista olen ottanut simppelillä kännykälläni.)
Marraskuun kirjoja: Osmo Soininvaara "Fillarilla Nizzaan". Seurasin Soininvaaran blogia nettihesarista jo fillarimatkan aikana. Paljon kirjoittavan poliitikon teksti on sujuvaa, kirjassa kerrotaan matkan etenemisestä, taakse jääneistä paikkakunnista ja kunkin maan sen hetkisestä päivänpolitiikasta.
Wislawa Szymborska "Ihmisiä sillalla" (lukupiirin runokirja). Muistaakseni olen lukenut runoja viimeksi tuskaisina teinivuosina. Sen jälkeen riimejä on tullut luettua enemmänkin biisien sanoituksista.
Antti Tuuri "Matkoilla Euroopassa". Muistaakseni en ole lukenut yhtään Tuurin kirjaa. Johtuuko kirjailijan iästä, että tämän kirjan tyyli on jotenkin vanhanaikainen. Eniten ärsytti kirjailijan joidenkin henkilöiden kohdalla käyttämä pronomini "se".
(Osan tämän päivityksen kuvista olen ottanut simppelillä kännykälläni.)
Marraskuun kirjoja: Osmo Soininvaara "Fillarilla Nizzaan". Seurasin Soininvaaran blogia nettihesarista jo fillarimatkan aikana. Paljon kirjoittavan poliitikon teksti on sujuvaa, kirjassa kerrotaan matkan etenemisestä, taakse jääneistä paikkakunnista ja kunkin maan sen hetkisestä päivänpolitiikasta.
Wislawa Szymborska "Ihmisiä sillalla" (lukupiirin runokirja). Muistaakseni olen lukenut runoja viimeksi tuskaisina teinivuosina. Sen jälkeen riimejä on tullut luettua enemmänkin biisien sanoituksista.
Antti Tuuri "Matkoilla Euroopassa". Muistaakseni en ole lukenut yhtään Tuurin kirjaa. Johtuuko kirjailijan iästä, että tämän kirjan tyyli on jotenkin vanhanaikainen. Eniten ärsytti kirjailijan joidenkin henkilöiden kohdalla käyttämä pronomini "se".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti