Lokakuun lempeänlämpimiä päiviä

Lämpimät syysilmat jatkuivat lokakuun toisellakin viikolla. Sain houkuteltua Hannun kokeilemaan Rekolan Raikkaan pilates-, kehonhuolto-, hathajooga- ja venyttelytunteja. Näiden lisäksi kävin myös lavis-tunnilla ja lenkeillä, joilla keräsin lehtikaalia Tainan palstalta. Kirjaston lukupiirissä annoin Tainalle pienen lahjan kiitokseksi lehtikaaleista ja pavuista. Ystävällinen omakotitalonomistaja antoi luvan poimia tonttinsa raja-aidasta mustamarja-aronioita. Kävelykadun varrelta löytyi pudonneita omenia, joten lisää hilloa on tulossa, loput aroniat menevät pakkaseen tai pataan. Sää olisi sopinut vielä hyvin moottoripyöräilyyn, mutta otimme Hondan pois vakuutuksesta jo ennen syyskuun reissua.

Kun jäimme molemmat (toistaiseksi) pois työelämästä sovimme, että Hannu tekee ruuan kerran viikossa. Se on jäänyt vähän unholaan, mutta viikonloppuna lunastin lupauksen ja Hannu teki täytettyjä paprikoita. Aperitiiviksi hain kellarissa kylmenneen "kirkkoviinin". Saimme Tikkurilan seurakunnalta vanhoja kirkkoviinipulloja, jotka Hannu desinfioi ja pullotti niihin omaa omenaviiniämme.

Illan vietimme Edu Kettusen ja Mika Kuokkasen konsertissa "Takapihan tarinoita 2". Kotiin palattuamme oli vielä niin lämmin, että istuimme terassille lasillisille.

Lenkkipolun varrelta

Tein vielä yhden liköörin aronioista ja pakasteherukoista. Nyt on pakastin ja kellarin jääkaappi niin täynnä, että säilöminen saa loppua. Paitsi sienten osalta, jos niitä vielä löytyisi jostain. 

Maanantaina nappasin Noelin kyytiini Espoossa ja ajoimme Lohjalle. Tuli taas aurinkoinen päivä. Naapurin isommat pojat puhuvat metsään rakennetusta majasta, mutta Noelin mielestä se on laiva. Kävin Mainiokodissa katsomassa äitiä, joka kuorsasi sängyssään. Iltapäiväkahvin aikaan pidin hänen puoliaan ja hain kahvia, mehua ja omenapiirakkaa, jotka juotin ja syötin hänelle heti, kun hän vähän silmiään raotti. Kävin kansliassa sanomassa, että yksi asukas nukkuu nenä piirakkalautasella. Hetken kuluttua vilkaisin osastolle, asukkaan lautanen oli viety pois, nyt rouva nukkui kasvot pöytää vasten.

Noel tuli herättämään minut puoli kahdeksalta. Aamupäivällä kävimme keinumassa tyhjällä koulun pihalla, veimme fillarin takaisin pihalle ja kävelimme läheiselle kalliolle. Viime viikolla kävin piirakkakahvilla Maikin luona, nyt poikkesin onnittelemaan Soilia ja jäin kakkukahville, ennen kuin palasin kotiin neljän ruuhkassa.

Syksyn kirjoja:

Pajtim Statovci "Tiranan sydän". Luin Statovcin ensimmäisen kirjan kahteen kertaan, enkä silti päässyt jyvälle. Tämä toinen oli helpompi ja kiinnosti minua tietenkin Balkanin takia. Lisäksi minua viehättää tarinankerronta; tähän teokseen oli lisätty vanhoja balkanilaisia tarinoita. Karua kerrontaa, mutta (ehkä) niin totta! 

Kristina Calrson "William N. päiväkirja". Fiktiivinen päiväkirja jäkälätutkija William Nylanderin 1800-luvun loppuvuosista Pariisissa. Jotkut lukupiiriläisistä löysivät kirjasta mustaa huumoria, minusta se oli samanlaista vanhan, yksinäisen ihmisen narinaa kuin Kyllikki Villan matkakirja, jossa hän päivittäin valitti sairauksiaan, köyhyyttään ja puutetta lääkkeistään.