Irun - Pasajes de San Juan n. 20 km

Vain yksi mies kuorsasi. Tarkenin hyvin silkkimakuupussissani huovan alla. Aamuyöstä jalat kipuilivat mutten viitsinyt etsiä särkylääkettä. Puoli kuudelta soi ensimmäisen (sen kuorsaajan) herätys, kävin vessassa ja otin Ibumaxin. Puoli seitsemältä Jesús soitti marssimusiikkia ja laittoi valot päälle. Olin ajatellut lähteä liikkeelle ilman aamupalaa ja juoda pystykahvin jossain pikkubaarissa. Keittiössä olikin tarjolla kahvia ja paahtoleipää, istuin mukavan brittipariskunnan, saksalaisen Emilie-tytön ja boliviasta kotoisin olevan vanhemman naisen seuraan. Odottelimme päivän valkenevan.

Mikään baari ei ollut vielä auki, kun 7.30 lähdin liikkeelle. Sataa tihuutti ja puin sadeviitan päälleni. Alkoi hengästyttävä nousi Guadalupelle, sade lakkasi ja riisuin sadeviitan, hetken kuluttua myös takin. Tiesin, etten ole kovin hyvässä kunnossa solisluun murtumasta johtuvasta vuoden jumppatauosta ja jalkojen kulumista johtuvista lyhentyneistä kävelymatkoista. Olisi pitänyt tehdä ne sadat jalkakyykyt rinkka selässä! Puuskutin Santuario de Guadalupelle ja hain kirkosta leiman vaelluspassiini. Oppaan mukaan pihalla olisi vesipiste ja niin olikin, mutta kyltissä ruksit päällä. En arvannut täyttää vesipulloani ja saada jotain ripulia. Onneksi ei ollut kuuma!