Kotoutumista ja Kirkonkylän kevät

Laskeuduimme Helsinki-Vantaalle varhain keskiviikkoaamuna. Olin pärjännyt Portugalissa ilman antihistamiineja (Espanjassa söin niitä viikon verran), mutta heti kotiin päästyämme aloitin kuurin uudelleen. Terassi ja koko piha olivat keltaisena siitepölystä. Nukuimme muutaman tunnin pois univelkoja, ainakaan minä en osannut nukkua lennolla lainkaan. Koska meillä oli omat varaukset, istuimme eri puolilla konetta, enkä voinut nojata vieruskaveriin. Herättyäni kävin parturissa. Torstaina lukupiiri kokoontui kevään viimeisen kerran, illalla polkaisin Korsoon suunnittelemaan Naisten Pankin Kävele naiselle ammatti -tempausta syyskuulle. Perjantaina ajoin Lohjalle katsomaan äitiä, joka hymyillen tuijotti minua. Ihmetteli varmaan, että tutunnäköinen on, missähän se on taas ollut näin kauan?

Nygrannas

Lauantaina fillaroin Tikkurilan Korukaivokseen ostamaan ketjun tämän hetkiselle lempikorulleni; camino-simpukka + suojelusenkeli (Hannu löysi sen pihaltamme), joiden nauha oli katkennut ja kulunut käyttökelvottomaksi. Samalla sain varmistettua, että voin tulevaisuudessa huollattaa uuden kelloni liikkeessä. Vihkisormuksen huoltosopimus minulla jo onkin.

Nygrannas

Kotiin kertyneistä sanomalehdistä olin sattumalta huomannut, että pitäjän kirkolla vietetään Kirkonkylän kevätpäivää. Teimme sinne treffit Hannun kanssa, minä lähdin tietenkin polkemaan Tikkurilasta joenvartta väärään suuntaan, minä kun olen kotimaassa täysin suuntavaistoton. 

Nyknapas

Nyknapas

Kävimme tutustumassa kolmeen vanhaan, hienoon taloon; B&B Solhem, Nygrannas ja Nyknapas. Oma kotimme on kaikista ihanin, mutta on hauska käydä katsomassa muiden remontoimia vanhoja taloja. Pihoilla oli taimimyyntiä, kirppispöytiä ja ruokatarjontaa. Söimme hyvät letut ja kävimme tutustumassa Billnäsin Rakennusapteekin kojuun. 

Polkaisin kaupan kautta kotiin, Hannu jäi vielä kirkolle katsomaan museoautoja, ennen kuin palasi kotiin grillaamaan. Tuli vähän kiire, kun olin huomannut myös Rekolan kirkolla olevan tapahtuman; Tuomo Kuparin kitaramatinean. Hienon konsertin jälkeen kävimme "kirkkokahveilla" Woolpackin terassilla. 

Tuomo Kupari

Loppuillan vietimmekin omalla pihalla kauniista kelistä nauttien ja kirjoja lukien.

Kevään kolme kovinta kirjaa:

Eowyn Ivey "Lumilapsi". Venäläiseen (Tolstoi?) satuun perustuva tarina Alaskan karussa takahikiässä lumesta muodostuvasta lapsesta, joka tuo lohtua vanhenevalle, lapsettomalle pariskunnalle. Lumoava kirja!

Karen Joy Fowler "Olimme ihan suunniltamme". Lukupiirin kirja, kiitoskiitos Sirkku! Ihastuttava, lähes todenmukainen kertomus perheestä, jossa siskona kasvoi myös simpanssityttö. Anteeksi juonipaljastus! Ehkä paras ikinä lukemani kirja.

Rachel Joyce "Harold Fryn odottamaton toivioretki". Osui kuin nyrkki silmään, kun luin tämän matkallani kohti Santiago de Compostelaa. Kumpa minäkin voisin jättää kaikki kantamukseni ja luottaa siihen, että tarvittaessa saan apua muilta ihmisiltä. Ja samalla voisin auttaa ja antaa toivoa jollekin sitä tarvitsevalle ystävälleni.