Toiveet ja suunnitelmat uudelle vuodelle

Perinteisesti olen lähtenyt kävelylenkille vuoden ensimmäisenä päivänä. Tänä vuonna tein pienen ryhmän mukana "pyhiinvaelluksen" Pitäjänkirkolle. Samalla pääsin kielikylpyyn, kun puolet porukasta puhuu englantia. Kirkolla oli alkamassa ruotsinkieliset Kauneimmat joululaulut. Tilaisuus ei kiinnostanut ryhmäämme, muut lähtivät Kahvitupaan kuumille juomille, minä kävelin Jumbon kautta kotiin. Askelmittariin kertyi 18,6 kilometriä, mukavaa harjoittelua kevään caminoa varten.

Vantaan kaupunginmuseo

Perinteitä noudattaen en myöskään tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia. Tarkoitus on kuitenkin keventää ruoka- ja juomatarjontaa ja lisätä entisestään liikuntaa. Lihaton tammikuu tyssäsi jo perjantaina, kun siivouspäivän kunniaksi kävimme Long Huassa lounaalla, minä tosin keskityin enemmän sushien syömiseen. Samalla Tikkurilan käynnillä tutustuimme kaupunginmuseon Kohti tuntematonta -näyttelyyn. Hannun piti tietysti ottaa mitat arkusta.

Uusi vuosi on kuin avoin kalenteri (jonka vihdoin tänään löysin). Yritämmekin pitää allakan tyhjänä, että ex tempore -tempauksille löytyy aikaa. Alkuvuodesta käymme Krakovassa, ostin lentoliput meille joululahjaksi. Seuraava varma etappi on Portugali pääsiäisen jälkeen. Lennän Lissaboniin ja jatkan viime keväistä caminoani Portosta. Tavoitteena on Santiago de Compostela ja sen jälkeen Fisterra. Loppu onkin vielä suunnittelematta, olen varannut ainoastaan menolennon.

Matkailun to do -listallani on jo pari vuotta roikkunut Marrakesh (johtuen tietenkin Norskin lennoista). Puin ajatukseni sanoiksi ja Hannu otti idean hyppysiinsä kuin kuuman perunan; kohta hän jo ehdotteli Booking.comin majoituksia tai jonkun matkanjärjestäjän pakettimatkaa.

Viime kesän moottoripyöräreissu Viroon oli niin hieno, että haluaisimme tehdä samanmoisen kierroksen, vaihteeksi Pohjois- ja Itä-Viroon. Mökkilomat liiton majoituspaikoissa ovat olleet rentouttavia ja mukavia, niitä aiomme hyödyntää jatkossakin. En panisi pahakseni toista mökkijoulua Meri-Teijossakaan. Kesällä on tiedossa parit rippijuhlat ja vuoden aikana muutamia pyöreitä synttäreitä. Saa nähdä tuleeko kutsuja.

Syksyllä houkuttelee Slovenia, mutta suunnitelmilla on tapana muuttua. Ehkä kuitenkin löydän itseni jostain Balkanilta?

Loppuviikosta Hannu teki Lidlin tuoreesta turskasta maukkaat kalapihvit. Sami viestitti vievänsä tyttäreni rentoutumaan ja pyysi lapsenvahdiksi. Olikin helppo keikka; Noel halusi mennä naapurin Sampan luokse leikkimään. Illalla tuli pieni ikävä-itku, muuten aika kului mukavasti saunoen, iltapalaa syöden ja lastenohjelmia katsoen. Sain venytettyä nukkumaanmenon puoli kymmeneen. Noel nukahti nopeasti, minä lueskelin vielä vähän aikaa. Hämmästyin, kun heräsimme vasta yhdeksältä. Ulkona oli satanut lunta ja Noelilla oli kiire hakea Samppa ulos aamupalan jälkeen. Sain Suvilta lahjaksi itseneulotut villasukat ja -kintaat. Ennen Vantaalle paluuta kävin katsomassa äitiä ja autoin häntä iltapäiväkahvilla. Kotona kokkasin vuorostani voi-kerma(lehtikaali)kanaa basmatiriisillä. Sää oli plussalla ja lumi suli kuraiseksi sohjoksi. Linnut laulavat metsässä ja pihan puissa kuin keväällä konsanaan.

Keskiviikkona oli niin kurja keli, että jätimme lenkit väliin ja ajoimme Ikeaan ostamaan teräskulhoja, kynttilöitä ja sinappia. Rekolan Raikkaan jumpat alkoivat, minulle löytyy viikko-ohjelmasta 5-7 ohjattua ryhmäliikuntatuntia, Hannullekin ainakin kolme. Siinä saa kausimaksulle (75€) vastinetta, vaikka minun kevätkauteni päättyykin jo pääsiäisenä.

Tammikuun kirjoja:

Tommi Kinnunen "Neljäntienristeys". Kirja on ollut vuosia lukulistallani, onneksi se tuli lukupiirin valinnaksi. Hieno kirja! Ja vaikka olenkin tasa-arvon suuri kannattaja, minuakin hämmästyttää (ilahduttaa), miten mieskirjailija voi pureutua noin hyvin naisen pään sisälle. Vasta lukupiirissä minulle selvisi, että kyseessä on sukuhistoria, Tommi Kinnusen oman perheen tarina.

Hanna Gullichsen "Hanna G kokkaa". Mielenkiintoista tarinaa Hanna G:n elämästä, hyviä ohjeita ruuan valmistukseen ja mukavia reseptejä. Ruokafilosofia on lähellä omaani; helpolla hyvää, ilman turhia kiemuroita.

Matti Rämö "Polkupyörällä Himalajalle". Tämäkin kirja on ollut pitkään lukulistallani. Katsoimme telkkarista nauhoitetun Matti Rämön dokkarin "Polkupyörällä Himalajalle" ja sen innoittamana lainasin kirjan Hannulle, luin kirjan hänen jälkeensä. Tunnin tv-ohjelma keskittyi matkantekoon, kirja syväluotaa pyörämatkan lisäksi majoituksia, kohtaamisia, Intian historiaa ja uskontoja. Mitä enemmän aikaa kuluu kihlajaismatkastamme (2002) Himalajalle, sen vaikeammalta paluu Intiaan tuntuu. Loppuvuoden aikana kahlasimme läpi monet Intia-aiheiset tv-ohjelmat; Intiaa junaillen, Intiaa pitkin Gangesin vartta ja brittisarja eläkeläisistä, jotka aikovat asettua Jaipuriin. Kaikki nämä saivat Intia-innostuksen heräämään meissäkin. Ehkä vielä jonain päivänä?

Satu Rämö "Islantilainen kodinonni". Mainio tarina perhe-elämästä Islannissa. Suvut ovat suuria ja monenkirjavia. Veikkaisin, että yhteisiä kokoontumisia on enemmän kuin perusperheillä Suomessa. Samalla pääsemme tutustumaan Islannin mutkattomaan hallintoon tasa-arvoon ja perhepolitiikkaan.