Muistellen vuotta 2016

Syvästock 2016; Ozzy, Elvis ja Pelle

Nythän on kovin trendikästä lisätä somekanaviin vuoden 2016 kuvia. Minä en ole Facessa enkä Instassa, joten muistelen sitä vuotta lämmöllä blogissani, kuvien kera.

Äiti oli vielä kävelykunnossa, vaikka asuikin jo muistisairaiden hoivakodissa. Ipanat olivat niin pieniä, voi että! David Bowie ja Prince menehtyivät. R.I.P.

Taidemuseoissa tuli käytyä paljon, samoin Tallinnassa. Sinäkin vuonna tuli matkailtua aina kun oli lomaa.

 Setenil de las Bodegas

Maaliskuussa teimme jo perinteeksi muodostuneen reissun Andalusiassa. Minä taas pidempään, kun olin enemmän vapaana töistä. Ronda, Olvera, Setenil de las Bodegas, Jeres, treffit Sevillassa, Arcos de la Frontera, Cádizin pääsiäishulinat ja Málaga. Ihana palata nyt kymmenen vuoden jälkeen Cádiziin ja Arcos de la Fronteraan.

Bella Italia! Tein yksin matkan Italiaan; Toscana, Liguria ja hieno Cinque Terre. 

Kesällä tein bussimatkan Viron, Latvian ja Liettuan läpi Puolaan, jossa patikoin Arjan kanssa Tatra-vuorilla. Paluumatkalla jäin kyydistä ja vietin viikon joogaleirin Latviassa.

Heinäkuussa harrastimme myös kotimaanmatkailua; jurttamajoitus Kustavin Lootholmassa ja ikimuistoinen Syvästock 2016 Pertunmaalla Hannun silloisten bändikaverien kanssa.

Syyskuussa kävin Pärnussa nauttimassa kesän viimeisistä helteistä, ennen kuin lähdimme yhdessä Balkanille viettämään synttäreitäni.

Aloitimme reissun Dubrovnikista Željkan luota, jatkoimme matkaa Perastin ja Kotorin kautta kohti Albaniaa, jossa viihdyimme toista viikkoa. Kotiin lensimme Makedonian Skopjesta.

Joulukuussa kävimme Tallinnan lisäksi myös Prahassa.

Vuosi 2024 matkaillen

Ristikheinä Kohvik, Tallinna

Olihan taas vuosi. Matkailua, vaellusta, kotoilua, mutta (minulle) myös harvinaisen paljon sairastelua.

Aloitin vuoden viettämällä viikon yksin Tallinnassa. Olikin niin mukavaa, että siitä voisi tehdä vuosittaisen tavan.

Cómpeta

Cómpeta ja Málaga, Andalusia

Perinteisen viikon Andalusiassa vietimme maaliskuun alussa Cómpetassa ja Málagassa. Taas meille uusi vuoristokylä ja mikä mukavinta, teimme sinne treffit Hellun ja Markun kanssa, he lomailivat samaan aikaan Nerjan lähettyvillä.

 

Portugali ja Espanja; Camino Senda Litoral

Kuudes caminoni, mutta ensimmäinen, jolle pyysin kaverin mukaan. Pirjo on noitakerhosta ainoa, jonka tiedän pystyvän siihen. Harmi vain, että Pirjo nyrjäytti polvensa, kun siirryimme Portugalista Espanjaan, mutta ehti hän päästä vähän caminon makuun. Minä jatkoin vaellusta yksin ja treffasimme päivittäin seuraavassa majapaikassa tai lounaalla ennen majoittumista.

Santiago de la Compostelan jälkeen meillä oli Hannun kanssa perinteisesti treffit, tällä kerralla Portossa. Vietimme yhdessä parin viikon aurinkoisen loman viidessä eri kohteessa. Harmikseni sain jostain pitkäkestoisen yskän (korona/hinkuyskä/adenovirus?).

Korčula

Kroatia

Melkein heti (käytyäni ensin terveydenhoitajalla) vaellusreissun jälkeen lensin Dubrovnikiin auttamaan Zeljkaa. Vajaan viikon ajan hoidin kaupassakäynnit, siivoamiset, pyykkien pyörittämiset ja seuraneidin virkaa. Uhkasin jo Hannulle, että jään Dubrovnikiin majataloa hoitamaan. No ei vaineskaan! Tein muutaman päivän Dalmatian kierroksen; Korčula, Hvar ja Baška Voda, ennen kuin palasin Dubrovnikiin Zeljkan luokse.

Vasta Kroatiasta palattuani pääsin vihdoin lääkärin vastaanotolle ja monen vuoden jälkeen minulta otettiin kaikki verikokeet, keuhkoröntgen ja sydänfilmi. 10 päivän antibioottikuurin jälkeen alkoi helpottaa, mutta kesän uimiset ja fillarilenkit jäivät todella vähiin.

 

Sääretirp, Kassari

Viro Hondalla

Kesällä hankin Viron Museokortin ja sitähän piti päästä käyttämään. Ajoimme satamasta suoraan Haapsaluun, Koidu Majutukseen, jossa vuosi sitten yövyin yksin. Yhden päivän vietimme Vormsin saarella. Hiidenmaalla yövyimme Jaanin ja Maren mökissä, sekin oli Hannulle uusi kokemus. Sen sijaan Kassarin majoitus ”leikkimökissä” on tullut vuosien varrella molemmille tutuksi. Hiidenmaalta jatkoimme Saarenmaalle, Upan kylään, jossa meillä oli mukava majoitus. Hondalla päräytimme Kuressaareen syömään, uimaan ja Piispanlinnaan. Mantereella asuimme pari yötä Vana-Pärnussa, minä pääsin museoihin, uimaan ja hierontaan. Reissun viimeiset yöt vietimme Tallinnassa Maren asunnossa ja minä käytin taas ahkerasti Museokorttia. 

Café Ekkulla

Kotimaan reissut

Heinäkuussa vietin viikon Lohjalla Sipen seurana, kun perhe oli Kreikan lomalla. Ilman Hannua olin myös Karkkilassa Ritun vieraana ja kävimme katsomassa Virpi Suutarin dokkarin ”Havumetsän lapset”. Hondalla ajelimme Porvooseen ja ruukkikierroksella kävimme kahvittelemassa kovasti hehkutetussa Ekkullassa. Helsinkipäiviä pidin silloin tällöin käyden mm. Suomenlinnassa, näyttelyissä ja lukupiirin kokoontumisissa. Hondalla päräytimme myös Riihimäen lasimuseoon, kotimatkalla poikkesimme Keravan Purkutaidetaloon. Hannun tämän kesäinen Mysteerimatka suuntautui Hattulaan ja Iittalaan, syynä Anneli Kannon kirja ”Rottien pyhimys”. Kumpulassa kyläilimme Leenan siirtolapuutarhamökissä.

Tatra Mt. Zakopane

Puola

Hannu olisi halunnut syksyllä Balkanille, minä olin suunnitellut maata myöten reissun Baltian maihin. Olin kuitenkin ollut kevään ja kesän aikana niin paljon pois kotoa, että vaihdoin suunnitelmat lennossa lyhyempään Puolan reissuun. Neljä yötä Zakopanessa – pääsin Tatralle vaeltamaan – ja neljä Krakovassa, jossa vietimme helteisen kaupunkiloman. Puolan reissun jälkeen menin taas Lohjalle Sipeä hoitamaan ja aamulenkillä poika veti minut vauhdissa nurin ja solisluuni murtui. Siitä tulikin kivulias ja pitkään kestänyt vaiva.

Raeapteek

Tallinna, ”toinen kotikaupunkini”

Tallinnassa kävin vuoden aikana usein, mm. Ritun kanssa tämän synttärin hoodeilla. Vietin siellä myös oman synttärini lokakuussa, kun majoituimme vaihteeksi Kadriorgiin. Se olikin niin mukava paikka, että menin sinne myös marraskuussa lepuuttamaan kipeää kättäni. Tallinnan joulutoreilla käydessämme majoituimme taas Maren naapuriin kolmeksi yöksi.

Matildanjärvi

Mathildedal, toinen (vai kolmas?) kotimme

Varasin Matildan mökin lokakuun viimeiseksi viikoksi ja kävimme viitenä päivänä sienestämässä. Talvivarastot täyttyivät nopeasti kuivatuista suppiksista, niitä jaoimme myös joululahjoiksi. Kuudes mökkijoulumme Matildassa kului rauhallisesti, olihan aatto vasta tiistaina ja me majoituimme jo perjantaina, mukana piparit ja bataattivuoat. Sää ei oikein suosinut eikä sieniäkään enää löytynyt, mutta oli taas joulu ilman säpinää. Uusina perinteinä osallistuimme aatonaattona Valimolla kyläläisten kera joulunavaukseen ja aattona Teijon kirkon aattohartauteen.

Kulttuuria

Kaksi lukupiiriä ja kaksi Museokorttia edesauttavat vaihtelevien kirjojen lukemisen ja erilaisten näyttelyiden näkemisen. Viron Museokorttia käytin heinäkuusta alkaen peräti 19 kertaa, lisäksi käynnit Fotografiskan ja Banksyn näyttelyissä (ja Nigulisten kirkossa). Kotimaan Museokorttia käytin 36 kertaa. Konserteissa ja elokuvissa kävimme muutaman kerran, teatteri jäi väliin tänäkin vuonna. Kirjoja tuli vuoden aikana luettua 36 kappaletta. ”Alastalon salissa” on edelleen keskeneräisenä puhelimessani.

Jumpat alkoivat syksyllä lupaavasti; 4-5 kertaa viikossa joogaa, pilatesta tai zumbaa. Ne loppuivat kohdallani lokakuussa kaatumiseen ja solisluun murtumiseen. Pyrin kuitenkin kävelemään noin 200 km kuukaudessa, lisäksi vähän rapputreeniä ja kotijumppaa, etten ole ihan pohjakunnossa kevään vaelluksella. 

Vuoden 2024 asumiskulut (ml. kaikki) olivat yhteensä 5.500€. 

Vuosi 2023 (matkaillen)

Lentohintojen kohottua ei paljon lennelty, mutta sentään enemmän kuin koronavuosina. Lentämiseltä vältyimme kotimaan reissuilla ja Viroa kierrellen. Vuosi oli kaikin puolin mukava ja matkailullisesti antoisa.

Tammikuussa käytimme Eckerön joululahjan ja lähdimme Tallinnaan pariksi yöksi. Majoituksena taas ”toinen kotimme”; Maren kaksio Kalamajassa.

 

Mijas Pueblo

Mijas Pueblo ja Málaga, Andalusia

Helmikuussa oli vuorossa jo perinteeksi muodostunut Andalusia-viikko, tällä kerralla kohteeksi valikoitui Mijas Pueblo. Ja tietenkin pari viimeistä yötä aina mukavassa Málagassa. Siirtymiset menivät sujuvasti, mutta sää olisi voinut olla lämpimämpi.

Maaliskuussa vietimme taas pari yötä Kalamajassa, päivisin kiertelin näyttelyjä ja kävimme hyvissä lounasravintoloissa. Tallinnassa enteili jo kevään tulo.

 

Tervetuloa Sipe!

Suvi ja Sami hoitivat meidän koirakuumeemme ottamalla ihanan, villin koiranpennun. Kuume laski aika rivakasti!

 

Via de la Plata

Camino Via de la Plata, Espanja

Huhtikuussa lensin Málagaan, jossa vietin kaksi yötä, sieltä junalla Sevillaan ja sielläkin kaksi yötä. Aloitin Via de la Platan vaelluksen Sevillasta, tavoitteena päästä Salamancaan, joka on puolivälissä 1.000 kilometrin caminoa. Afrikasta puhaltanut kuuma tuuli teki vaelluksesta tukalan ja jouduin lyhentämään suunnittelemiani päivämatkoja ja turvautumaan välillä bussikyytiin. Ison osan matkasta vaelsin hollantilaisen Margotin kanssa, yksin kulkiessani onnistuin taas eksymään. Salamancassa vietin pari päivää, ennen kuin treffasin Hannun Ávilassa. Sieltä matkasimme yhdessä Segoviaan, Toledoon ja Madridiin. Taas hieno reissu, mutta taidan sittenkin jättää vaeltamatta loput 500 km Salamancasta Santiagoon ja valitsen sen sijaan jonkun helpomman reitin. 

Porvoo

Toukokuun lopun pysyttelimme kotimaassa ja otimme Hondan käyttöön, tehden vain päiväretkiä mm. Porvooseen ja Riihimäen Lasimuseoon. Porvoossa kävimme myös bussi-laivamatkalla.

Karkkilan Rautapäivillä viihdyimme kaksi päivää, majoittuen Ritun mukavaan asuntoon. Hannu luuli, että tämä oli kesän Mysteerimatka, hänen synttärilahjansa etukäteen.

Noblessner

Tallinna tyttöjen kanssa

Juhannusviikolla vein Annan ja Sofian pariksi yöksi Tallinnaan, tämä oli minun synttärilahjani heille. Majoituimme taas Marelle, siellä on tilaa myös kolmelle. Näytin tytöille Kalamajan, Telliskiven ja Noblessnerin, toki kävimme myös Rotermannissa (minä 90 minuutin hieronnassa), Raatihuoneentorilla, Toompealla ja Baltijaamalla.

Heinäkuussa oli Ilonan vuoro päästä kanssani Tallinnaan. Varasin hotellimajoituksen vain yhdeksi yöksi, kun tytöllä ei ollut ikäistään seuraa mukana. Suunnittelin muutaman kilometrin kävelylenkin ja kävimme mm. Nigulisten kirkon näköalatasanteella. Jotain uutta minullekin!

 

Võru

Viro Hondalla

Kesäkuun lopulla suuntasimme 12 päivän moottoripyöräreissulle Viroon. Tein reittisuunnitelman kuuteen kohteeseen, jokaisessa vietimme kaksi yötä. Samoja reittejä kuin ennenkin, mutta pienet paikat Sonda ja Orava/Piusa olivat meille uusia. Niissä meillä oli mainiot majoitukset saunamökeissä. Pärnu ja sen kesänäyttelyt jäivät väliin, joten sinne on suunnattava kesällä 2024!

Kyläravintola Terho

Kesäinen viikko Mathildedalissa

Ajoimme Matildaan Tammisaaren kautta, söimme siellä lounaan ja minä kävin tutustumassa uuteen Chappe taidemuseoon. Fillaritkin otettiin mukaan, mutta vain Hannu teki pyörälenkin, minä tyydyin vaeltamaan Teijon kansallispuistossa. Hyvä uimapaikkakin löytyi grillikatoksen läheltä. Kauppareissulla ajoimme Kemiönsaareen tutustumaan Söderlångvikin kartanoon (rasti ruutuun). Kotimatkalla poikkesimme Teijon Masuuniin ja Salon Veturitalliin katsomaan taidenäyttelyt. Ensimmäisen kerran kävin Karjalohjan kirjastossa, kun Hannu oli huomannut haluamansa kirjan löytyvän sieltä ja minullahan on Lukki-kirjastojen kortti. Sielläkin oli taidenäyttely. Mökkiviikko oli meille niin kallis, että päätimme jättää sesonkiajan suosiolla muille, meille riittävät sienestys- ja jouluviikot. Sen sijaan voimme kesällä hyödyntää Sipoonkorven läheistä sijaintia.

Mysteerimatka Lohjalle!

Pidin salaisuuden loppuun asti ja Hannulle paljastui vasta syntymäpäivänään, että oikea Mysteerimatka suuntautuukin Lohjalle ja Hotelli Gasthauseen. Vietimme Lohjan (700v), Hannun, Onnin ja Noelin synttärit samalla moottoripyöräreissulla.

Kassari

RMK Hiidenmaa

Elokuun loppupuolella lähdin vaeltamaan Hiidenmaalle. Hannu tuli alkumatkalle Tallinnaan ja Haapsaluun jakamaan majoituskustannuksia. Hänen palattuaan kotiin minä rantauduin Hiidenmaalle ja lähdin kävelemään RMK:n reittiä, joka seuraa Hiidenmaan rannikkoa, ilman majoitus- tai ruokailumahdollisuuksia. Ensimmäinen pitkä vaelluspäivä olikin mukavan vaihteleva; metsäteitä, peltoteitä ja meren läheisyyttä. Kärdlassa yövyttyäni oli pakko jatkaa maantien laitaa ja asvaltoituja kävelyteitä pitkin. Mukavia majoituksia, ystävällisiä ihmisiä ja hyvää ruokaa. Vain kerran turvauduin liftiin. Kassarissa vietin kaksi yötä, se on niin minun paikkani. Mantereelle palattuani olin yön Haapsalussa ja yön Tallinnassa. Sää suosi vaellustani, vasta Haapsalusta lähdettyäni vettä satoi aivan Esteristä. 

Karkkila

Syyskuussa teimme Hondalla päiväretkiä, minä jatkoin uimista ja lähdin Ritun kanssa Onni-bussilla Karkkilaan. Päivällä pizzat ja illalla Kino Laikassa ”Kuolleet lehdet” -elokuvan ensi-ilta. Sunnuntaina kävimme vielä Pyhäjärvessä uimassa ennen kotimatkaa.

Syksyllä harjoittelin koiranhoitoa, kun kävin muutaman kerran vahtimassa Sipeä. Kahdeksan päivän hoitoreissulle Hannu pääsi mukaan ja pystyimme jakamaan päivittäiset neljä lenkkiä. 

 

Mathildedalin sienimetsät

Varasimme Mathildedalin mökin viikoksi lokakuussa, että pääsimme taas keräämään talven sienivarastot täyteen.

Marraskuussa aloittelin kotona jouluvalmisteluja, kävin Lohjalla Sipeä hoitamassa ja Helsingissä näyttelyissä. Yhden päiväristeilyn Tallinnaan tein Ritun kanssa. 

 

Tartto

Tarton ja Tallinnan joulutorit

Joulukuun alussa vietimme kolme yötä Tartossa ja kaksi Tallinnassa. Sattui ihanan talviset, aurinkoiset päivät ja Virossa oli enemmän lunta kuin Vantaalla. Siirtyminen hoitui mukavasti junalla matkaten. 

 

Kakola!

Yhteinen joululahjamme oli yö Hotelli Kakolassa. Saimme Annan perhealennuksen, viihdyimme mukavassa hotellissa ja kävimme Turun joulutoreilla.

 

Joulumökkeilyä Mathildedalissa

Jo viidennen kerran vietimme joulun Mathildedalin mökissä, useimmiten olemme myös majoittuneet samaan mökkiin. Menomatkalla söimme lounaan Perttilässä, vierailimme Meerin luona sairaalassa, Suvilla ja Caritalla oven suussa ja veimme kynttilät Honkanummen ja Virkkalan haudoille. Olin toipumassa flunssasta, Hannulla se taisi tehdä tuloaan. Viikko kului taas rauhallisesti ulkoillen, lepäillen, hyvin syöden ja saunoen. Anna ja Sofia kävivät meillä joululounaalla. 

 

Keke Leppälä

Tiitus ja Kerttu kirjoittivat keväällä ylioppilaiksi, Ilona pääsi ripille. Naapuriin syntyi loppuvuodesta kolmas poika. Synttärikutsuja ei Lohjaa lukuunottamatta tullut. Kävimme jonkun kerran leffassa, konserteissa ei taidettu käydä kertaakaan, minä sentään Korsossa Suomi Live -festareilla. Uimisen aloitin toukokuussa ja lopetin sen syyskuussa, fillaroitua tuli aivan liian vähän. Taidenäyttelyissä kävin paljon, kirjojakin tuli luettua 40. Rekolan Raikkaan ohjatuilla tunneilla pyrin käymään 3-4 kertaa viikossa, aina kun se oli mahdollista.

 

Suunnitelmia vuodelle 2024

Itselleni synttärilahjaksi varasin viikon majoituksen Tallinnassa tammikuun alkuun. Hannu saa tulla mukaan osallistumaan kustannuksiin, jos haluaa. Tarkoitukseni on kävellä kaupunkia laidasta laitaan, käydä näyttelyissä, maistella lounastarjouksia ja käydä 90 minuutin hieronnassa. Rekolan Raikkaan jumpat jäävät väliin, otan joogamaton mukaan ja yritän saada itseni joogaamaan päivittäin.

Karkauspäivänä karautamme Málagaan ja Cómpetaan, meille uuteen valkoiseen pikkukylään. Se sijaitsee luonnonpuiston reunamilla, pääsen taas vuoristoon eksyilemään. 

Saimme molemmat Eckerö Linen reittimatkat Tallinnaan joululahjaksi, ne pitää käyttää maaliskuun loppuun mennessä. 

Pääsiäisen haluan viettää kotona, sen jälkeen lennän Lissaboniin. Camino Senda Litoral Portosta Santiago de la Compostelaan on kevyet 300 kilometriä. Siihen vedoten houkuttelin kaverin mukaani. Ei, en Hannua. Vaelluksen ja parin lepopäivän jälkeen treffaan Hannun Portossa ja vietämme parin viikon yhteisen loman Portugalissa.

Viro moottoripyöräillen on tulevankin kesän suunnitelmissa. Muuten kesä kulunee kotimaassa lyhyemmillä mp-reissuilla. Elokuinen Mysteerimatka pitää suunnitella, sille on jo parikin vaihtoehtoa. Sen lisäksi yritän käydä enemmän pyöräilemässä ja vielä useimmin uimassa. 

Ps. Omakotitalon asumiskulut vuonna 2023 olivat 6.720€ vrt. vuosi 2022/5.916€ (esim. 2019/4.520€). Korotuksia on tullut varsinkin sähkön ja lämmitysöljyn hintoihin. Huoltomaksuja meni normit nuohous ja öljypoltinhuolto.

Matkatoiveet ja -haaveet vuodelle 2023

Tästä vuodesta tulee luultavasti (toivottavasti) samankaltainen kuin matkailuvuosi 2022 oli. Jos ei sitten tule jotain ikäviä yllätyksiä.

Ehkä voi jo kehua perinteellä, kun lähdemme taas helmikuussa viikoksi Andalusiaan vastaanottamaan kevättä. Tällä kerralla uutena kohteena on Mijas Pueblo, josta varasimme tilavan huoneiston.

Kerran vuodessa (vähintään) minun on päästävä yksin reissuun ja mieluummin vaeltamaan. Jos löydän edullisen lennon Málagaan, lähden pääsiäisen jälkeen vaeltamaan Via de la Plataa, tai paremminkin puolet siitä. Koko camino on noin 1000 km, Sevillasta Salamancaan 500-530 km ja se riittäisi minulle. Molemmat kaupungit ovat vanhastaan tuttuja, mutta kaikki niiden välillä on uutta minulle. Santiago de Compostelassa olen ollut jo kolmella caminolla, joten sinne ei ole mikään hinku. Via de la Plata yhtyy Camino Francésiin, joka sekin on jo kävelty. Vaelluksen jälkeen on tarkoitus tehdä taas treffit Hannun kanssa jonnekin päin Espanjaa, kunhan edulliset paluulennotkin löytyvät. Vaikka pidänkin pienistä kylistä/kaupungeista, ehkä käymme vihdoin tsekkaamassa Segovian ja Toledon, ennen kuin palaamme Madridiin, joka on yksi lempikaupungeistamme. 

Balkanin lisäksi Baltia houkuttelee aina ja Viroon on helppo lähteä moottoripyöräilemään. Ensi kesälle olen suunnitellut reitin Latviaan saakka. Vaeltaminen on minun juttuni ja mieli tekisi lähteä kiertämään Viron RMK:n 130 km:n reitti Hiidenmaalla. Majoittuminen tulee kalliiksi yksin, kuten totesin Viron vaelluksella elokuussa 2021. Treffit tekisimme vaikka Haapsaluun tai Rohukülan satamaan, josta voisi poiketa Vormsin saarelle, jossa emme ole vielä käyneet. 

Kesä kulunee pääosin kotimaassa. Vaihteeksi voisimme käydä Kopparössä mökkeilemässä. Hannun mysteerimatka elokuulle pitää suunnitella. Sienestysviikko ja joulunvietto Mathildedalissa ovat itsestään selviä, mikäli mökkien vuokraushinnat eivät nouse paljon. 

Syksylle 2020 suunnittelemani reissu Unkari-Slovenia-Kroatia peruuntui koronan takia, nyt sen voisi ottaa uudelleen harkintaan (unohdetaan Unkari), kun Finnair aloittaa taas lennot Ljubljanaan. Toinen vaihtoehto on lähteä pitkästä aikaa äkkilähdöllä Kreikkaan, jos äkkilähtöjä on yleensäkään tarjolla.

Elämää poikkeustilassa

Koronakevät alkoi Suomessa maaliskuussa. Emme kuulu mihinkään riskiryhmään ja meidän vaatimatonta elämäämme korona ei ole juurikaan muuttanut, mitä nyt käsiä pestään entistä ahkerammin. Pienet tulomme ovat edelleen pieniä, mutta eivät pienempiä. Toki elämänpiiri on pienentynyt, sen verran sosiaalisia eläimiä olemme.

Perhe ja ystävät
Lohjan Mainiokoti sulki ovensa heti pandemian alkumetreillä, ehdin sentään Marokon reissun jälkeen käydä äidin luona, vaikka olinkin hieman yskäinen. Siskon mielestä äidillä on alkava (ties vaikka pitkälle edennyt) kaihi, joten äiti ei osaa hahmottaa ihmisiä lasin takaa. Turha siis lähteä vilkuttelemaan ikkunan taakse. Puhelimesta hän ei ymmärrä senkään vertaa, joten soittaminenkin on turhaa. Ainoastaan lähellä olo ja katsekontakti, äänen kuuleminen kertoo hänelle, että joku tuttu on lähellä. Pelkään, ettei hän pian tunne edes ääntäni, kun aikaa kuluu.
Lapsia tai lastenlapsia olemme nähneet vain pari kertaa pihalla. Onneksi heillä sentään muisti pelaa ja tuntevat meidät aikojenkin kuluessa.
Viimeiset vieraamme kävivät meillä koronaepidemian jo alettua, kun vietimme illan Tarjan ja Stephenin kanssa. Sen jälkeen meillä poikkesi yllättäen Hannun serkku Maritta. Itse emme ole kyläilleet missään ja odotamme kelien lämpenevän siihen malliin, että voimme kutsua ystäviä pihallemme grillaamaan. Matti B:lle viemme joskus ruokaa ja jutustelemme hänen pihallaan. Hän jo huolestuikin siitä, että on meille kattauksen velkaa ja sovimme yhteisestä ruokailusta heti, kun se on sallittua.
Maija sentään kutsui meidät pihalleen juhlistamaan synttäreitään, näitä soisi olla enemmänkin.
 
Matkailu
Tällekin vuodelle oli reissusuunnitelmia. Onneksemme ehdimme toteuttaa niistä Krakovan loman tammikuussa ja Marokon matkan helmikuussa. Sen jälkeen jäimme jumiin kotikonnuille, kuten kaikki muutkin.
Keväälle oli varattuna 5-6 viikon reissu, ensin yksinvaellukseni Portugalista Espanjaan, sen jälkeen treffit Hannun kanssa Zamorassa ja yhteinen loma Espanjassa. Majoitukset saimme peruutettua, mutta edelleen on epäselvää, saammeko ikinä takaisin maksamiamme lentoja. No, parisataa tukea halpislentoyhtiöille ei minun budjettiani pahasti heilauta.  
Kesäkuun alussa oli tarkoitus lähteä Spa-lomalle Ruissaloon, mutta sekin peruutettiin.
Peruuntuneiden reissujen sijaan suosimme kotimaan matkailua. Saimme varattua viikon mökkiloman Meri-Teijosta ja kesäkuussa vierailemme Tampereella. Tallissa seisoo moottoripyöriä kaksin kappalein, käytimme Hondan keväthuollossa ja teimmekin yhden lenkin Sipoon seutuvilla. Sillä on tarkoitus pyöräillä more than ever, harmi vain, että sukulaisia ei nyt uskalla rasittaa vierailuilla.
Heinäkuulle on suunnitteilla Viron reissu Hondalla, mutta se jää vielä nähtäväksi.
Syyskuulle suunnittelin Slovenian reissun, mahtaako sekin jäädä ensi vuoteen?

Harrastukset
Rekolan Raikas joutui lopettamaan ohjatut jumpat ja niin ne loppuivat meilläkin kuin seinään. Kuten olen todennut, olen maailman huonoin yksinjumppaaja. Kun kevään vaellusreissukin peruuntui, olen keskittynyt lähinnä kävelylenkkeihin. Ilmojen lämmettyä voin siirtyä pyöräilyyn, mikä on toinen minulle ominainen liikkumistapa. Pitäisi saada itsestään sen verran irti, että edes 1-2 kertaa viikossa vetäisi kotona tunnin jumpan tai joogan. Toisaalta hienot ilmat ovat houkutelleet kävelylenkille tai metsään vaeltamaan, ehtiihän sitä sitten sateellakin.
Kirjaston lukupiiri siirtyi Zoomiin, toimiston lukupiiri toimii lähinnä sähköpostiviestein.
Museot ja kirjastot aukeavat pian, niitä olenkin kaivannut todella paljon. Vaikka omissakin hyllyissä on lukemattomia kirjoja, olen viime aikoina lukenut e-kirjoja (Helmet, Lukki-kirjasto). Olen huomannut, että nukahtaminen tästä kärsii, johtunee tottumattomuudesta. Tänään sain jo palautettua luetut kirjat, ensi viikolla voi jo tehdä varauksia.
Elokuvissa emme muutenkaan käy kuin muutaman kerran vuodessa, onneksi olen vuosien varrella tallentanut paljon leffoja telkkarista. Katsottavissa on myös paljon hyviä tv-sarjoja ja koko Yle Areenan tarjonta. Lisäksi virtuaalimatkoja näyttelyihin, konsertteihin ja vaikka oopperaan! Tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen, kun en halua jumittaa itseäni sisälle.
Vanhassa omakotitalossa ja sen pihalla riittää puuhaa, kunhan siihen vain ryhtyisi. Ikkunat saimmekin jo pestyä, Hannu kiillottaa pihalla mootoripyöriä ja "auto oli viimeksi näin puhdas kaupasta haettuna". Konmaritusta en ole vielä harrastanut, kunhan selasin vanhat KK:n vuosikerrat (reseptikasa vain kasvaa).
Hannu on jatkanut viikottaisia bänditreenejä aina, kun se on muille soittajille sopinut.

Elämä on
Muuten meidän elomme jatkuu vanhaan malliin. Olen käynyt kampaajalla, verenluovutuksessa ja hammaslääkärillä. Piiri on mennyt pieneksi ja eniten kaipaankin ihmisten kohtaamisia, luentoja, kerhoja, seuroja ja piirejä. Yhteisiä kahvitteluja. Toivottavasti sosiaalinen elämä palautuu normaaliksi, vaikka muuten onkin edessä "uusi normaali". 
Illan viihdykkeeksi (yksin ollessani) katsoin leffan "Kerro minulle jotain hyvää" joka perustuu Jojo Moyesin romaaniin. 

Toiveet ja suunnitelmat uudelle vuodelle

Perinteisesti olen lähtenyt kävelylenkille vuoden ensimmäisenä päivänä. Tänä vuonna tein pienen ryhmän mukana "pyhiinvaelluksen" Pitäjänkirkolle. Samalla pääsin kielikylpyyn, kun puolet porukasta puhuu englantia. Kirkolla oli alkamassa ruotsinkieliset Kauneimmat joululaulut. Tilaisuus ei kiinnostanut ryhmäämme, muut lähtivät Kahvitupaan kuumille juomille, minä kävelin Jumbon kautta kotiin. Askelmittariin kertyi 18,6 kilometriä, mukavaa harjoittelua kevään caminoa varten.

Vantaan kaupunginmuseo

Perinteitä noudattaen en myöskään tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia. Tarkoitus on kuitenkin keventää ruoka- ja juomatarjontaa ja lisätä entisestään liikuntaa. Lihaton tammikuu tyssäsi jo perjantaina, kun siivouspäivän kunniaksi kävimme Long Huassa lounaalla, minä tosin keskityin enemmän sushien syömiseen. Samalla Tikkurilan käynnillä tutustuimme kaupunginmuseon Kohti tuntematonta -näyttelyyn. Hannun piti tietysti ottaa mitat arkusta.

Uusi vuosi on kuin avoin kalenteri (jonka vihdoin tänään löysin). Yritämmekin pitää allakan tyhjänä, että ex tempore -tempauksille löytyy aikaa. Alkuvuodesta käymme Krakovassa, ostin lentoliput meille joululahjaksi. Seuraava varma etappi on Portugali pääsiäisen jälkeen. Lennän Lissaboniin ja jatkan viime keväistä caminoani Portosta. Tavoitteena on Santiago de Compostela ja sen jälkeen Fisterra. Loppu onkin vielä suunnittelematta, olen varannut ainoastaan menolennon.

Matkailun to do -listallani on jo pari vuotta roikkunut Marrakesh (johtuen tietenkin Norskin lennoista). Puin ajatukseni sanoiksi ja Hannu otti idean hyppysiinsä kuin kuuman perunan; kohta hän jo ehdotteli Booking.comin majoituksia tai jonkun matkanjärjestäjän pakettimatkaa.

Viime kesän moottoripyöräreissu Viroon oli niin hieno, että haluaisimme tehdä samanmoisen kierroksen, vaihteeksi Pohjois- ja Itä-Viroon. Mökkilomat liiton majoituspaikoissa ovat olleet rentouttavia ja mukavia, niitä aiomme hyödyntää jatkossakin. En panisi pahakseni toista mökkijoulua Meri-Teijossakaan. Kesällä on tiedossa parit rippijuhlat ja vuoden aikana muutamia pyöreitä synttäreitä. Saa nähdä tuleeko kutsuja.

Syksyllä houkuttelee Slovenia, mutta suunnitelmilla on tapana muuttua. Ehkä kuitenkin löydän itseni jostain Balkanilta?

Loppuviikosta Hannu teki Lidlin tuoreesta turskasta maukkaat kalapihvit. Sami viestitti vievänsä tyttäreni rentoutumaan ja pyysi lapsenvahdiksi. Olikin helppo keikka; Noel halusi mennä naapurin Sampan luokse leikkimään. Illalla tuli pieni ikävä-itku, muuten aika kului mukavasti saunoen, iltapalaa syöden ja lastenohjelmia katsoen. Sain venytettyä nukkumaanmenon puoli kymmeneen. Noel nukahti nopeasti, minä lueskelin vielä vähän aikaa. Hämmästyin, kun heräsimme vasta yhdeksältä. Ulkona oli satanut lunta ja Noelilla oli kiire hakea Samppa ulos aamupalan jälkeen. Sain Suvilta lahjaksi itseneulotut villasukat ja -kintaat. Ennen Vantaalle paluuta kävin katsomassa äitiä ja autoin häntä iltapäiväkahvilla. Kotona kokkasin vuorostani voi-kerma(lehtikaali)kanaa basmatiriisillä. Sää oli plussalla ja lumi suli kuraiseksi sohjoksi. Linnut laulavat metsässä ja pihan puissa kuin keväällä konsanaan.

Keskiviikkona oli niin kurja keli, että jätimme lenkit väliin ja ajoimme Ikeaan ostamaan teräskulhoja, kynttilöitä ja sinappia. Rekolan Raikkaan jumpat alkoivat, minulle löytyy viikko-ohjelmasta 5-7 ohjattua ryhmäliikuntatuntia, Hannullekin ainakin kolme. Siinä saa kausimaksulle (75€) vastinetta, vaikka minun kevätkauteni päättyykin jo pääsiäisenä.

Tammikuun kirjoja:

Tommi Kinnunen "Neljäntienristeys". Kirja on ollut vuosia lukulistallani, onneksi se tuli lukupiirin valinnaksi. Hieno kirja! Ja vaikka olenkin tasa-arvon suuri kannattaja, minuakin hämmästyttää (ilahduttaa), miten mieskirjailija voi pureutua noin hyvin naisen pään sisälle. Vasta lukupiirissä minulle selvisi, että kyseessä on sukuhistoria, Tommi Kinnusen oman perheen tarina.

Hanna Gullichsen "Hanna G kokkaa". Mielenkiintoista tarinaa Hanna G:n elämästä, hyviä ohjeita ruuan valmistukseen ja mukavia reseptejä. Ruokafilosofia on lähellä omaani; helpolla hyvää, ilman turhia kiemuroita.

Matti Rämö "Polkupyörällä Himalajalle". Tämäkin kirja on ollut pitkään lukulistallani. Katsoimme telkkarista nauhoitetun Matti Rämön dokkarin "Polkupyörällä Himalajalle" ja sen innoittamana lainasin kirjan Hannulle, luin kirjan hänen jälkeensä. Tunnin tv-ohjelma keskittyi matkantekoon, kirja syväluotaa pyörämatkan lisäksi majoituksia, kohtaamisia, Intian historiaa ja uskontoja. Mitä enemmän aikaa kuluu kihlajaismatkastamme (2002) Himalajalle, sen vaikeammalta paluu Intiaan tuntuu. Loppuvuoden aikana kahlasimme läpi monet Intia-aiheiset tv-ohjelmat; Intiaa junaillen, Intiaa pitkin Gangesin vartta ja brittisarja eläkeläisistä, jotka aikovat asettua Jaipuriin. Kaikki nämä saivat Intia-innostuksen heräämään meissäkin. Ehkä vielä jonain päivänä?

Satu Rämö "Islantilainen kodinonni". Mainio tarina perhe-elämästä Islannissa. Suvut ovat suuria ja monenkirjavia. Veikkaisin, että yhteisiä kokoontumisia on enemmän kuin perusperheillä Suomessa. Samalla pääsemme tutustumaan Islannin mutkattomaan hallintoon tasa-arvoon ja perhepolitiikkaan.

Hieno matkailuvuosi 2019

Tässä vaiheessa joulukuuta uskallan jo katsella taakse jäänyttä reissuvuotta. Tuskin enää tämän vuoden puolella tulee lähdettyä ulkomaille, jos ei sitten tule joku ohitsepääsemätön vuodenvaihteen lento/matkatarjous.

Frigiliana

Espanja, Andalusia

Helmikuussa lähdimme hetkeksi talvea pakoon Andalusiaan. Lensimme Málagaan, jossa vietimme pari yötä. Nautimme aurinkoisesta säästä ja tapastarjonnasta. Málaga oli mukavampi kuin muistimmekaan. Siirryimme bussilla Nerjan kautta kauniiseen Frigilianaan, jossa minä pääsin repimään rajojani vuorivaelluksilla. Eksymiseltäkään en voinut välttyä. Ihastuimme pieneen, valkoiseen kylään ja kaiholla jätimme sen palataksemme viimeisiksi öiksi Málagaan. Lähtee tästä:
https://illusiafinland.blogspot.com/2019/02/malaga.html

Águeda; Michael, Peter & Sue

Portugali, Camino Portugués

Aloitin tämän keväisen vaellukseni Lissabonista. Kävelin Portoon, josta matkani jatkui rantareittiä lähelle Espanjan rajaa ja siitä takaisin keskireittiä kohti Portoa. Kilometrejä kertyi noin 600. Portugalin camino ei aiheuta niin paljon Wau! -elämyksiä kuin Camino Francés, johtuen tasaisemmasta maastosta, Pohjois-Espanjassa korkeita vuoria on enemmän. Silti matka oli tämän reissuvuoden kohokohta; kohtasin ihania ihmisiä, näin upeita maisemia ja vaeltaminen tuntui entistä enemmän minun tavaltani liikkua paikasta toiseen. Eksyin muutaman kerran, mutta se vain vahvisti käsitystäni paikallisten ihmisten avuliaisuudesta. Lopetettuani vaellukseni vietimme vielä yhteisen loman Sintrassa, Colaresissa ja Lissabonissa. Lähtee tästä:
https://illusiafinland.blogspot.com/2019/04/lissabon.html

Heppatyttö ja Krakovan konit

Puola, Krakova

En kauan ehtinyt hapantua kotona, kun lähdin Annan ja Sofian kanssa muutaman päivän reissulle Krakovaan. Ostin tytöille matkan synttärilahjaksi ja lupasin toimia oppaana, tosin varustettuna huonolla suuntavaistolla. Majoituimme tosi mukavaan apartmentokseen, josta ei ollut pitkä kävelymatka vanhaan kaupunkiin. Suunnitelmia oli lähteä pidemmällekin, mutta ensikertalaisille riitti keskusta ja sen shoppailumahdollisuudet. Kun kaupunki tuli tytöille tutuksi, haahuilin itsekseni Kazimierzissa ja kävin hierojalla. Yllätin itsenikin tekemällä minäkin vähän ostoksia. Kaunis kaupunki, siellä voi hyvin käydä vaikka vuosittain! Lähtee tästä:

https://illusiafinland.blogspot.com/2019/05/tama-tuli-niin-akkia-krakova.html

 

Kassari, lähikaupan terassilla

Viroa moottoripyöräillen

Pitkäaikainen haaveeni täyttyi, kun lähdimme heinäkuussa Hondalla kiertelemään Viroa. Kymmenen päivän ajelulle olimme valinneet viisi kohdetta; Tallinnasta suoraan Haapsaluun, sieltä lautalla Hiidenmaalle, jossa majoituimme Kassarin pieneen kylään ja ihanaan, omaan mökkiimme. Kävimme katsomassa kaksi kolmesta Hiidenmaan majakasta. Pieni saari valloitti ainakin minun sydämeni. Saarenmaan Kuresaareen olimme varanneet kolme yötä, mutta jo matkalla sinne näimme isommat nähtävyydet, joten perillä nautimme leppoisasta oleskelusta, mukavasta majoituksesta, hyvästä ruuasta ja minä taas hieronnasta. Matka jatkui mantereelle, ensin Pärnuun ja lopulta Tallinnaan. Hieno reissu, ensi kesänä uudelleen! Lähtee tästä:
https://illusiafinland.blogspot.com/2019/07/viro-hondalla-haapsalu.html

Yksi monista Berliinin Trabanteista

Saksa, Berliini

Hannun syntymäpäivä elokuussa aiheuttaa aina päänvaivaa, tällä kerralla ongelman ratkaisi EasyJetin edullinen lento Berliiniin. Viime vuoden marraskuussa ihastuimme kaupunkiin ja toivoimmekin palaavamme sinne joskus kesäaikaan. No nyt oli ainakin tarpeeksi lämmintä! Majoitus oli Charlottenburgin kaupunginosassa, kuten viime kerrallakin, sieltä löytyy mainioita ravintoloita ja yhteydet keskustan nähtävyyksiin ovat hyvät. Toki käveltyäkin tuli taas jalat puhki. Tässäkin kaupungissa voisin vierailla vuosittain, niin paljon on vielä nähtävää!

https://illusiafinland.blogspot.com/2019/08/merkkipaivanaan-matkoilla-berliiini.html

Yksi Sarajevon sotilashautausmaista

Balkan; Montenegro, Bosnia&Hertsegovina ja Kroatia

Tämän syksyn Balkanin reissun osviitat antoi Norwegian, jonka edullisia lentoja Montenegroon hyödynsimme. Harmi vain, että varausvaiheessa viimeinen menolento oli jo elokuun loppupuolella, myöhemmin niitä löytyi lokakuulle asti. Oli siis tolkuttoman kuuma, kun vietimme ensimmäiset päivät Tivatissa, joka oli pian nähty. Onneksi olimme jo etukäteen päättäneet viettää rennon loman ja reissusuunnitelma piti sisällään vain kolme maata. Tivatista siirryimme tuttuun Kotoriin ja pieneen Risanin rantakylään. Syötyä tuli taas hyvin ja käveltyäkin kohtuullisesti. Poikkesimme Dubrovnikissa Zeljkan luona kyläilemässä, ennen kuin matka jatkui bussilla Mostariin. Hannulle uusi kohde Sarajevo oli minullekin mieluinen, vaikka olenkin siellä jo käynyt. Harmitti, että suunnittelemani vuoristovaellus Sarajevon vuorille jäi tälläkin kerralla toteutumatta majoituksen peruuntuessa. Sarajevosta palasimme bussilla Kroatian rannikolle ja lähdimme lautalla Bračin saarelle, ensin Sumartiniin, johon ihastuimme ja vielä Boliin, jossa olemme ennenkin käyneet. Kävin valloittamassa Kroatian saariston korkeimman vuoren. Viimeiset vuorokaudet vietimme Trogirissa, joka on lähellä Splitin lentokenttää. Lähtee tästä:

https://illusiafinland.blogspot.com/2019/08/balkan-2019-montenegro-bosnia.html

Puola, Gdansk

Minulle tuli tunne, että olin ollut aivan liian vähän kotona. Loppusyksy kuluikin kotoillen ja sienimetsässä samoillen. Tapanamme on ollut viettää monet itsenäisyyspäivät jossain Euroopan kaupungissa. Wizz Airin edulliset lennot Turusta Gdanskiin houkuttelivat meidät lähtöön, samoin kaupungin joulutori. Matka oli todella edullinen, tosin Turun takia siihen kului meiltä myös aikaa. Kolusimme vanhaa kaupunkia ja joulutoria, taas tuli syötyä hyvin ja majoitus oli mukava.

https://illusiafinland.blogspot.com/2019/12/gdanskin-joulutoreilla.html

Viro, Tallinna

Tallinnassa tuli vuoden aikana käytyä taas useasti. Hyödynsimme edullisia päiväristeilyjä ja hotellipaketteja. Tutustuimme uusiin ravintoloihin, kävelimme Kalasatamassa, Telliskivessä ja Noblessnerissa. Uuden Fotografiskan näyttelyihin pitää tutustua jatkossakin. Olemme onnekkaita, kun hieno kaupunki kaikkine nähtävyyksineen ja ravintoloineen on noin helposti saavutettavissa.

Suomi, kotoilua

Mikäs sen ihanampaa, kuin viihtyä kotona! Kevääntulo jäi minulta lähes kokonaan kokematta, kun kesäni alkoi jo huhtikuun puolivälissä (Portugalissa), mutta kesästä ja syksystä otinkin kaiken irti. Pihatöiden, fillari- ja kävelylenkkien lisäksi ehdimme käydä Suomenlinnassa piknikillä, nauttia mökkielämästä niin Raaseporissa kuin Meri-Teijossakin. Kotimaanmatkailu keskittyikin tänä vuonna lähinnä Uusimaahan ja Varsinais-Suomeen. Hondalla pyörähdimme Porvoossa, Raaseporissa ja Sauvossa. Pitkästä syksystä pääsin nauttimaan lähimetsässä sieniä keräten. Kotikokkina olenkin ollut aikalailla omavarainen, kun olen hyödyntänyt lehtikaali-, marja- ja sienisatoa.