Sieniviikko Mathildedalissa

Illan/yön sade teki aamusta kostean ja sumuisen. Kun taivas selkeni, lähdin "ämpärini" kanssa sienimetsään. Matkalla poikkesin Terhon "Kauhujen pihaan" ja keräsin tien varrelta tyhjät tölkit.

Kävelin tietä pitkin Jeturkastin parkkipaikalle. Jätin kumisaappaat ja vaelluskengät kotiin ja otin pitkästä aikaa käyttöön korkeavartiset trekkarini. Ovatkin mainiot, kunhan ei tule yöpakkasia, sillä kova pohja on tosi liukas pitkospuilla ja juurakossa. 

Heti Jeturkastin jälkeen poikkesin sienimestoilleni, puolessa tunnissa keräsin pöntön täyteen. Hannusta ei ole nyt metsään menijäksi, joten keräsin hänen puolestaan hedelmäpussin täyteen. Sienet ovat nyt todella laadukkaita ja niitä on paljon!

Hain Kyläpanimosta meille oluet. Hannu jäi terassille putsaamaan sieniä. Otin osan keittiöön ja putsasin ne suoraan pannulle. Tein vegeversion makaronilaatikkoa; sieniä, sipuleita, yrttimausteita, soijaa, lehti- ja valkokaalia.

Voi ei! Sunnuntaiaamuna lähdin poimimaan pihalle tuulen viemän hedelmäpussin ja huomasin, että trekkareissani on pohjat irti. Ja jätin vaelluskengät ja kumisaappaat kotiin!

Metsään mieleni tekevi ja voin vain toivoa, että kantapohjat pysyvät matkassa mukana, muuten jalat kastuvat, kun metsässä on paljon kosteikkoja. Sammaleisessa metsässä en edes huomannut jalkineitten epätasaisuutta ja pohjat pysyivät ainakin vielä tämän päivän kiinni. Sunnuntaina kellot oli siirretty talviaikaan (miksi, kysyn minä) ja lähdin jo yhdeksän jälkeen Matildanjärven viereiselle rinteelle. Siinä on aina paljon sieniä ja niitä on helppo poimia, kun nousee rinnettä ylöspäin. Viiden kilon purkki oli nopeasti täynnä ja otin taas hedelmäpussin käyttöön. Parkkipaikalla oli ryhmä metsästäjiä varusteinaan oranssit liivit ja kiväärit. Minulla tietenkin mustat vaatteet ja punkkihuivikin on metsänvihreä. Älkää minua ampuko! Hannu oli noudattanut suositustani lähteä myös ulos, olihan myrskyvaroituksista huolimatta hieno sää. Hän oli ajanut autolla Hummeltielle ja lähtenyt siitä köpöttelemään kepeillään tasaiseen kangasmetsään. Eihän meitä pidä pois sienimetsistä murtunut solisluu (2024) tai kyynärsauvat. Kotimatkalla hän oli hakenut Matildan Kartanon leipomokahvilasta meille pullat.

Hannu "elämäni murmelina". Onneksi oli ruoka valmiina, tein salaatin ja mikrotin eilistä sieni-makaronilaatikkoa. Alkuillasta Anna ja Aapo kävivät "kauppareissullaan" mökin pihalla näyttämässä uutta autoaan. Eivät tulleet edes sisälle, vaikka sauna oli lämpiämässä. Saunottuamme tein meille juusto-hedelmälautaset ja totesin, että ruokaa on mukana taas niin paljon, että kaupasta tarvitsemme vain tuoretta leipää ja maitoa. Illalla TTK-roosanauha. 🎀

Maanantain alkajaisiksi Peter Gabriel lähetti taas uuden täydenkuun biisinsä. Täysikuuta ei täällä näy, oli taas tuulinen ja pilvinen päivä. Naapurimökit olivat tyhjentyneet, eikä luontopoluillakaan tullut montaa ihmistä vastaan. Kiersin Matildanjärven ympäri, sienet keräsin taas lempipaikastani; sammaleen peittämästä rinteestä. Laitoin aamulla rakkolaastarin toisen jalan kantapäähän, kun en ole tottunut näihin vanhoihin trekkareihin.

Meillä oli treffit Luontokeskuksen keittokatoksessa, joka on ainoa, mihin Hannu pääsee autolla. Hän joutui heti halkohommiin, eihän siellä tietenkään ollut klapeja valmiina. Yrittäjäperhe toi samaan aikaan uuden kuorman halkoja vajaan. Pikkutytön lisäksi heillä oli mukanaan iso husky. Onneksi taskuuni oli jäänyt pussillinen Sipen kanaherkkuja. Hannu sai tulet sytytettyä ja söimme maukkaat makkarat. Säästin irtonaisia kengänpohjia ja otin autokyydin mökille.

Hannu putsasi tämänkin päivän sienisaaliini, kuivuri pyörii firman piikkiin 2-3 kertaa päivässä. Saunan jälkeen tein meille sieni-kaalimunakkaan. 

Tähän vaahtokarkin pinkkiin taloon voisin muuttaa! Tiistai oli kauppapäivä, haimme Perniön marketista tuoretta maitoa, leipää ja minulle parit saunaoluet. Uutiset kertoivat, että Perniön hoodeilla liikkuu 15-20 villisian ryhmä ja pyysin Hannua ajamaan varovasti. Luultavasti metsästäjät olivat ajaneet ne liikkeelle.

Vaihdoin mökillä vain vaatteet ja lähdin kävelemään Jeturkastiin päin. 25 minuuttia ja viiden kilon purkki oli täynnä. Loput sienet keräsin taas hedelmäpussiin. Olin kävellyt metsässä vain pienen matkan, joten tänne on tultava huomennakin. Hannu esitti jo epätoivoista, kun palasin mökille saaliini kanssa. Mielestäni meillä on hyvä työnjako; minä samoilen metsissä niin kauan kuin kengänpohjat kestävät, hän saa istua paikoillaan ja putsata sienet. Tuuli oli ilmeisesti kääntynyt, löylyjen välillä ulkona vilvoitellessamme se puhalsi raikkaasti suoraan terassille. Nythän se myrsky vasta puhkesi!

Keskiviikkona oli tuulinen, harmaa sää. Lähdin taas kävelemään Jeturkastiin päin, matkalla moikkasin pariskuntaa, joka oli tontillaan perunannostossa. Vastaan tuli harmaa isovillakoira, joka halusi näyttää minulle tennispallon, jota kantoi hampaissaan. Emännälläkin oli harmaat, lyhyeksi leikatut hiukset. Nyt ei ollut kanaherkkuja mukana, olin tyhjentänyt takin taskut, kun laitan pesukoneen tänään pyörimään (edelliset herkut olivat pesussa mukana). Jatkoin metsässä siitä eteenpäin, mistä eilen käännyin takaisin. 25 minuuttia, purkki oli täynnä ja puolisen tuntia, kun hedelmäpussi oli täynnä. Haluan päivittäin olla 2-3 tuntia ulkona, mutta näiden jalkineiden pohjat eivät pysy enää kiinni millään lenkillä. Kotimatkalla jäin jutustelemaan yhden kylänmiehen kanssa. Olivat saaneet rouvan kanssa perunat nostettua, ennen kuin kauriit käyvät syömässä ne. Siinä käytiin läpi sienet, kaalit, sairaudet ja ruokavaliot. Mies suri sitä, ettei voi nivelreuman ja kihdin takia syödä enää juurikaan kalaa, sieniä ja vihreitä kasviksia.

Kyläpanimosta kantautui tuulen mukana hyvä tuoksu mökin terassille saakka. Ajoitus oli kohdillaan; alkoi sataa. Hannu aloitti päivittäisen putsausurakan, minä laitoin pyykkikoneen pyörimään ja tein meille kasvis-chorizopapupataa, johon käytin osan sienistä.
 

Helsinki-päivän näyttelyt

Tiistaina lähdin keskustaan lukupiirin tapaamiseen. Amos Rex on tiistaisin kiinni, mutta Taidehallissa ja Ateneumissa oli uudet näyttelyt. Junamatkalla tutkin päivän lounastarjouksia. 

Taidehallissa on hieno Alia Alin näyttely "In Light of...". Upeita jemeniläisperäisiä batiikkikankaita, hahmoja ja lapis lazuli -veistoksia.

 

Ateneumissa avautui "Modernit klassikot: Elga Sesemann" -näyttely. Sen katsottuani kävin lounaalla Tapas Barcelonassa, koska siellä oli tarjolla Marry me -kanaa. Sitä pitää tehdä kotonakin!

Istuin hetken Ruttopuiston penkille lukemaan mukana olevaa kirjaa, ennen kuin menin toimiston lukupiirin kokoontumiseen Musiikkitalon kahvioon. 

Keskiviikkona meidän piti lähteä Hondalla hääpäivän kunniaksi ehkä kesän viimeiselle ajelulle, mutta sen akku oli finaalissa. Yritimme mäkilähtöä, ei onnistunut. Työnsimme pyörän yhden naapurin pihalle, ketään ei ollut kotona. Hain auton ja saimme Hondan käyntiin, Hannu ajoi sen talliin ja minä laitoin vakuutuksen seisomaan. 

Illan elokuvat; Zone of Interest ja Led Zeppelin Becoming (Yle Areena).

Håkansbölen kartanomuseo, Laila Pullisen veistospuisto ja L'Artisan Boulangerie

Hannu pesi pihalla parit matot, sillä aikaa kävin kaupassa. Olin toivonut vielä yhtä päiväretkeä Hondalla tälle kesälle.

Ensin suuntasimme Hondan Håkansbölen remontoituun kartanoon. Katsoin ulkorakennukset ja hienon päärakennuksen huoneet, puutarha kahviloineen sai jäädä toiseen kertaan.

Seuraava museokorttikohteeni oli Sotungissa; Laila Pullisen patsaspuisto. Olen käynyt siellä ennenkin, nyt minulle uutta oli vierailu Pullisen kotimuseossa.

Olemme käyneet usein pullakahveilla N'Avetassa, nyt halusimme testata sen lähelle avatun L'Artisan leipomokahvilan. Ulosmyynti kävi vilkkaana, me istuimme terassille nauttimaan hyvät leivonnaiset. Mantelicroissant oli niin hyvä, että seuraavalla kerralla otamme molemmille omat!

Villa Gyllenberg ja Factory Keilaranta

Hondan vakuutus juoksee ja pyörä seisoo tallissa. Ehdotin lyhyttä pyörälenkkiä Kuusisaareen, kun Villa Gyllenberg oli viimeksi siellä ajellessamme kiinni.

Jestas kun onkin hieno paikka, ilmankos Leena nimesi sen lempimuseokseen! Hannu jäi ulos istuskelemaan, kun ensin kiersin privaattipuolen, jota on kaksi kerrosta. Upeat huoneet täynnä kauniita mattoja, huonekaluja ja taidetta. Ja mikä näköala merelle!

Alakerran näyttelytilassa on esillä kokoelma "Runollinen todellisuus - 1920-40 lukujen taidetta, muotia, muotokuvia ja puutarhoja". Sen katsottuani käyskentelin vielä hetken kauniissa puutarhassa, josta löytyy myös kahvilan terassi.

Olin luvannut Hannulle kyytipalkaksi lounaan ja päräytimme Keilarannan Factoryyn. Ilmainen parkki, kunhan ilmoittaa rekkarin respaan. Olikin hyvää ruokaa, tuli syötyä taas vähän liikaa. Täytyy testata muutkin Factoryn lounasravintolat! Kotimatkalla hain Stadiumista lahjakortin Noelin synttärilahjaksi.

Torstaina fillaroin Tikkurilaan, keskusta on aivan sekaisin ratikkatyömaan takia. Koskaan ei etukäteen tiedä, mikä reitti nyt on suljettu. Siksi minusta ei enää ole ajamaan sinne autolla. Jätin fillarin kirjaston ulkopuolelle ja hain uudet rillini. Silmät olivat aivan ristissä, niin paljon tuli lisää vahvuuksia. Juu, haluan jättää uudet arskani päähän, sanoin kun tein lähtöä. Liikkeen ulkopuolella vaihdoin ne kuitenkin vanhoihin, että pääsin turvallisesti kotiin. Uimarantalenkillä otin jo uudet lasit käyttööni, pakkohan noihin on totutella.

Perjantai-iltana naapurit nappasivat meidät kyytiin ja lähdimme poikien seuraksi Haltialaan virvelöimään. Pikkuisen Samuelin kanssa kävelimme katsomaan lehmiä ja lampaita. Kotimatkalla hän nukahti turvaistuimeensa.
 

Kotimaan matkailua; Töysä, Etelä-Pohjanmaa

Mökkitie on kovin sateinen. Route 66.

Ritu kutsui meidät Töysän mökilleen, mutta pahoitteli, että pohjavesi on niin matalalla, että emme välttämättä voi saunoa. Matka oli pitkä, ilmankos Ritu muuttikin Etelä-Pohjanmaalle lähemmäs mökkiään. Pidimme kahvipaussin Kallenaution Kievarissa. Viehättävä paikka, jonka ulkorakennukset on museoitu.

 

Satoi lähes koko matkan. Sain luettua paksusta lainakirjasta 50 sivua. Ritu vastaanotti meidät kodikkaaseen mökkiinsä ja veimme tavaramme vierasmökkiin. Söimme hyvää kesäkurpitsa-broilerivuokaa ja grillattua kukkakaalia.

Syötyämme lähdimme Ritun kanssa kävelylenkille ja kiersimme Valkialammen, jossa on mainio uimaranta, mutta tähän hätään turhan kaukana. Hikihän siinä tuli sadetakissa ja Timon villapaidassa ja palattuamme kävinkin saunassa pesulla. Ritu oli kerännyt padat täyteen vettä ja sitä on kertynyt myös kaivoon, joten huomenna pääsemme saunomaan. Keräsimme tontilla mustikat aamuksi, kantarellit saavat odottaa keskiviikon kuivempaa keliä. 

Sanoin illalla Ritulle, että sisäinen kelloni herättää minut 7.18 ja niin tekikin, mutta nukahdin uudelleen. Oli niin armaan makeat unet, kun sade ropisi kattoon. Aamiainen oli odottanut lähes tunnin, ennen kuin havahduin hereille. Sade lakkasi aamupäivällä ja lähdimme lähimetsään sienestämään, Hannu jäi sänkyyn kipuilemaan. Ritu tuntee tonttinsa ja metsät, pihalta keräsimme kantarellit, tien toiselta puolelta muutaman punikkitatin.

Kotiuduttuamme lähdin Hannun kanssa Alavuden kaupoille. Perunat ostimme K-marketin pihalta. Tuurin ohi ajoimme mennen tullen, emme juurikaan pidä mistään kauppakeskuksista. Ritu oli jo syönyt ja huilinut, me lämmitimme hyvää kesäkurpitsa-broilerivuokaa ja vetäydyimme omaan mökkiimme lukemaan ja päikkäreille. Ritu jatkoi puusavottaa ja yritin parhaani mukaan siirtää pienempiä pölkkyjä lähemmäs kottikärryjä. Illalla nautimme kesän parhaat löylyt, vilvoittelimme saunan terassilla ja Ritun saunottua istuimme vielä keittiössä rupattelemassa. Hän lupasi lämmittää saunan meille vielä huomennakin. 

Hannu muisti vasta illalla vaihtaessaan kipulaastaria, että sen kanssa ei saa saunoa.

Ritu jatkoi aamiaisen jälkeen puusavottaa, kunnes ehdotin, että lähdemme käymään hänen sienipaikoilla, liikunta tekee meille molemmille hyvää. Hannun tehtäväksi jäi pestä eilen ostetut perunat. Aurinko paistoi aamusta alkaen, mutta metsässä pienet hyttyset kiusasivat meitä. Nyt niitä on! Sieniä ei sen sijaan metsästä paljon löytynyt.

Kiersimme pidemmän kautta takaisin mökille. Onneksi, sillä parhaat kantarellipaikat löytyivät tien varrelta ojan pientareilta, parisataa metriä ennen Ritun mökkiä. Kävin saunalla pesulla, Ritu valmisti meille eilisistä tateista leivät. Hän jäi Hannun kanssa terassille putsaamaan tämän päivän sienisaaliin, minä otin keittiövuoron; valmistin salaatin tuoreilla yrteillä, keitin perunat ja tein sienikastikkeen. Istuimme aurinkoiselle terassille syömään, joimme päiväkahvit ja vetäydyimme vierasmökkiin huilimaan.

Oli viimeinen mahdollisuus käydä lähilammella uimassa. Ilta oli aurinkoinen ja lämmin, mutta menimme paikalle autolla, tulihan päivällä käveltyä kunnon lenkki. Lähdepohjainen vesi oli uskomattoman kirkasta, äkkisyvä hiekkapohja teki uimisesta silkkaa nautintoa, laiturilla kävin vain puhdistamassa jalkani vedessä. Todella hieno päätös tälle muutenkin ihanalle vierailulle!

Täydenkuun kunniaksi sain taas Peter Gabrielin uuden singlen kuunneltavakseni.

Suomen Lasimuseo, Riihimäki

Luulin, että voin kaikessa rauhassa lukea kirjaani, kyllähän Hannu osaa ajaa meidät kotiin. Alavuden jälkeen hän alkoi ääneen ihmetellä, kun missään ei näy mainintaa Tampereesta tai tiestä 66. Olimme ajaneet liittymän ohi aika pitkälle. Laitoin kirjan kiinni ja ryhdyin kartturiksi, kun alkoi meidän "Jyväskylän" rallimme pitkin pöliseviä hiekkateitä. Todo-listallani on vielä tälle kesälle Timo Sarpanevan 100-vuotisnäyttely Suomen Lasimuseossa. Ajoimme Riihimäelle ja Hannu odotti aurinkoisella penkillä istuen, kun kiersin hienon näyttelyn.

Yläkerrassa on Murano-näyttely, joka pistää miettimään, mitä kaikkea mielikuvituksellista alan ammattilainen voikaan tehdä. Kävin vilkuttamassa vaaleanpunaiselle Lumpeenkukka-vaasille, söimme lounaan Fasetissa ja ajoimme kotiin. 

Kotona näytti siltä, ettei ollut satanut juuri lainkaan. Naapurin pojat tulivat kotiin äitinsä kanssa. Pyöritin pyykit ja paistoin kantarellit pannulla,osan laitoin pakastimeen. Illalla tein ylijääneistä perunoista ja kantarelleista chorizomunakkaan ja istuimme terassille lukemaan. Ihanaa olla vaihteeksi kotona. Perjantaina Hannu lähti taas jonottamaan terveyskeskukseen saadakseen kortisonipiikin, kun kipulaastarista ei ole mitään apua. Kävin parturissa, lenkillä, uimassa ja kaupassa. Oli aivan liian kuuma siivota, joten pyöritin pyykit koneessa ja tein jäljellä olevista sienistä, perunoista ja chorizosta hyvän pyttiksen.

Hip hurraa! Kela maksoi minulle kahdeksan euron palautuksen 186 euron silmälääkärilaskusta. 🙄 Postimaksuunkin meni kolme euroa!