Kroatia; Dubrovnik

Bussimme Brististä Dubrovnikiin lähti totuttuun tapaan noin kolme varttia myöhässä. 

Matkalla viestitin Zeljkalle oletetun saapumisaikamme ja kysyin samalla kauppatarpeita. Vain apteekkiin oli asiaa.

Zrinski

Bussiasemalta kävelimme tutun Zrinskin terassille, saimme paikat mukavan skottirouvan pöydästä ja söimme kanatortillan ja -caesarin. Syötyämme kävimme apteekissa ja Konzumissa ostoksilla. Matkapäivästä teki pitkän se, että viikonlopusta johtuen jouduimme odottamaan 3-bussia Nuncijataan varsin pitkään.

Olin ostanut pienen leivän aamiaiselle, Konzumissa ei myyty lainkaan kirsikkajogurttia. Omia kahvipuruja riitti vielä yhdelle aamulle. Lähdimme kumpikin kävelemään kohti vanhaa kaupunkia, laitoin Hannulle viestin kun olin ruuhkaisella Pilen portilla. Teimme treffit Bar Dukkahin terassille, otimme oluet ja palasimme omia reittejämme satamaan.

Pizzeria Piccolo

Pizzeria Piccolon terassille söimme merellisen risoton ja pastan. Pois lähtiessämme minun oli ihan pakko naputtaa naapuripöydän miestä olkapäähän ja todeta; yksi, kaksi, kolme, sauna! Ruotsalaisia kun olivat. Hannu jäi odottamaan 3-bussia, minä kapusin taas tuhannet portaat ylös. Zeljkan ystävä Miriam oli jokasunnuntaisella vierailullaan ja keitti kahvit sillä aikaa, kun kävin suihkussa. Nostin pesukoneessa pyörineen filtin ulos kuivumaan ja laitoin meidän pyykit pikapesuun.

Söimme kevyen aamiaisen, kastelin terassikukat (hajusta päätellen jollain sea weedilla) ja lähdimme omille kävelyillemme. Zeljkan ainoa pyyntö kaupasta oli pattereita ja setelinvaihto pienemmiksi. Hän hoitaa ruokaostoksensa kaupan kuljetuksella.

Kävelin Babin Kukin uimarannalle, tarkoitus oli käydä meressä, mutta tuuli pöllytti rannan hiekkaa eikä siellä ollut suihkua. Sain aamulla jonkun allergisen ihottuman (aurinko/hiki?) ja pelkäsin meriveden pahentavan kutinaa. Maanantai oli reissun kuumin päivä, +32. Kävin tutussa Shelby Baarissa Aperolilla, ennen kuin palasin satamaan.

Bistro Prova

Teimme treffit sataman torille ja söimme Bistro Provan terassilla lounaaksi burgerin (elämäni kallein 19€) ja pizzan.

Ostin kukkakaupasta kaksi maljaköynnöstä Zeljkalle, pakkasin ne Hannun mukaan bussimatkalle, kävin itse espressolla, kaupassa ja raahauduin kassia kantaen raput ylös Nuncijataan. Vähänkö olin suihkun ja rosén tarpeessa! Nukuimme päikkärit ja vietimme illan Zeljkan seurassa terassilla. Nolotti kertoa (ihmiselle, joka ei itse enää pysty syömään tai maistamaan ruokia) mitä söimme ja mitä yleensä itse kokkaan, mutta itsehän tuo oli niistä kiinnostunut. Minä ihmettelin hänelle, että olemme viettäneet pari viikkoa rannikolla ja vasta täällä - samalla iholla ja samoilla aurinkorasvoilla - alkaa näkyä rusketusrajoja. It's Dubrovnik! sanoo hän.

Tiistai oli toisinto eilisestä (tää on niin nähty!), paitsi että jätin uikkarin kotiin ja otin kirjan mukaan. Istuin yhdelle Babin Kukin varjoiselle penkille lukemaan kirjan loppuun, siinä tuuli vilvoitti mukavasti. Ehdotin treffejä Shelbyyn, mutta siinä ei myyty tummaa olutta ja menimme Zrinskin terassille. Viimeisen reissupäivän kunniaksi lupasin tarjota lounaan ja tiesin Amforan olevan hintansa väärtti, vaikkei siellä enää olekaan lounastarjousta (eikä merellistä pastaa).

Amfora

Palasin kaupan kautta kotiin, Hannu otti taas kyydin bussilla. Suihkun ja hetken huilin jälkeen istutin maljaköynnökset terassin ruukkuun ja vaihdoimme puhtaat lakanat sänkyyn. Vielä viimeiset kahvit ja viinilasilliset, hyvästelimme Zeljkan ja tulimme alas 3-bussilla. Shuttlebus lentokentälle olikin sopivasti lähdössä, olimme kentällä turhankin ajoissa. Onneksi lento oli ajassaan.

Junat eivät enää kulkeneet, kun yöllä laskeuduimme Vantaalle. Oli otettava taksikyyti kotiin.

Kesäkuun kirjoja;

Sara Osman " Kaikki mitä jäi sanomatta". Amanda, Sofia ja Caroline ovat nuoria ruotsalaisnaisia. Ystäviä keskenään, tavallaan. Heillä on hyvin erilaiset lähtökohdat ja elämäntyylit. Amanda kipuilee edelleen pikkuveljensä itsemurhan takia (ei ehkä paras kirjavalinta minulle tällä hetkellä), hukuttaa surunsa työntekoon, juhlimiseen ja alkoholiin. Sofia on määtätietoinen maahanmuuttajaperheen tytär, joka keskittyy opiskeluihin ja uran luomiseen. Caroline puolestaan rikkaan perheen tytär, hän jätti opiskelut sikseen ja yrittää somekanavien avulla ansaita elantonsa, vaikka pappa betalar (äitiin on huonot välit). Herkkä ystävyyssuhde räjähtää lopulta Carolinen juhannusjuhlissa, jotka tämä järjestää vanhempiensa kesähuvilalla (mamma betalar).