Kroatia; Dubrovnik

Bussimme Brististä Dubrovnikiin lähti totuttuun tapaan noin kolme varttia myöhässä. 

Matkalla viestitin Zeljkalle oletetun saapumisaikamme ja kysyin samalla kauppatarpeita. Vain apteekkiin oli asiaa.

Zrinski

Bussiasemalta kävelimme tutun Zrinskin terassille, saimme paikat mukavan skottirouvan pöydästä ja söimme kanatortillan ja -caesarin. Syötyämme kävimme apteekissa ja Konzumissa ostoksilla. Matkapäivästä teki pitkän se, että viikonlopusta johtuen jouduimme odottamaan 3-bussia Nuncijataan varsin pitkään.

Olin ostanut pienen leivän aamiaiselle, Konzumissa ei myyty lainkaan kirsikkajogurttia. Omia kahvipuruja riitti vielä yhdelle aamulle. Lähdimme kumpikin kävelemään kohti vanhaa kaupunkia, laitoin Hannulle viestin kun olin ruuhkaisella Pilen portilla. Teimme treffit Bar Dukkahin terassille, otimme oluet ja palasimme omia reittejämme satamaan.

Pizzeria Piccolo

Pizzeria Piccolon terassille söimme merellisen risoton ja pastan. Pois lähtiessämme minun oli ihan pakko naputtaa naapuripöydän miestä olkapäähän ja todeta; yksi, kaksi, kolme, sauna! Ruotsalaisia kun olivat. Hannu jäi odottamaan 3-bussia, minä kapusin taas tuhannet portaat ylös. Zeljkan ystävä Miriam oli jokasunnuntaisella vierailullaan ja keitti kahvit sillä aikaa, kun kävin suihkussa. Nostin pesukoneessa pyörineen filtin ulos kuivumaan ja laitoin meidän pyykit pikapesuun.

Söimme kevyen aamiaisen, kastelin terassikukat (hajusta päätellen jollain sea weedilla) ja lähdimme omille kävelyillemme. Zeljkan ainoa pyyntö kaupasta oli pattereita ja setelinvaihto pienemmiksi. Hän hoitaa ruokaostoksensa kaupan kuljetuksella.

Kävelin Babin Kukin uimarannalle, tarkoitus oli käydä meressä, mutta tuuli pöllytti rannan hiekkaa eikä siellä ollut suihkua. Sain aamulla jonkun allergisen ihottuman (aurinko/hiki?) ja pelkäsin meriveden pahentavan kutinaa. Maanantai oli reissun kuumin päivä, +32. Kävin tutussa Shelby Baarissa Aperolilla, ennen kuin palasin satamaan.

Bistro Prova

Teimme treffit sataman torille ja söimme Bistro Provan terassilla lounaaksi burgerin (elämäni kallein 19€) ja pizzan.

Ostin kukkakaupasta kaksi maljaköynnöstä Zeljkalle, pakkasin ne Hannun mukaan bussimatkalle, kävin itse espressolla, kaupassa ja raahauduin kassia kantaen raput ylös Nuncijataan. Vähänkö olin suihkun ja rosén tarpeessa! Nukuimme päikkärit ja vietimme illan Zeljkan seurassa terassilla. Nolotti kertoa (ihmiselle, joka ei itse enää pysty syömään tai maistamaan ruokia) mitä söimme ja mitä yleensä itse kokkaan, mutta itsehän tuo oli niistä kiinnostunut. Minä ihmettelin hänelle, että olemme viettäneet pari viikkoa rannikolla ja vasta täällä - samalla iholla ja samoilla aurinkorasvoilla - alkaa näkyä rusketusrajoja. It's Dubrovnik! sanoo hän.

Tiistai oli toisinto eilisestä (tää on niin nähty!), paitsi että jätin uikkarin kotiin ja otin kirjan mukaan. Istuin yhdelle Babin Kukin varjoiselle penkille lukemaan kirjan loppuun, siinä tuuli vilvoitti mukavasti. Ehdotin treffejä Shelbyyn, mutta siinä ei myyty tummaa olutta ja menimme Zrinskin terassille. Viimeisen reissupäivän kunniaksi lupasin tarjota lounaan ja tiesin Amforan olevan hintansa väärtti, vaikkei siellä enää olekaan lounastarjousta (eikä merellistä pastaa).

Amfora

Palasin kaupan kautta kotiin, Hannu otti taas kyydin bussilla. Suihkun ja hetken huilin jälkeen istutin maljaköynnökset terassin ruukkuun ja vaihdoimme puhtaat lakanat sänkyyn. Vielä viimeiset kahvit ja viinilasilliset, hyvästelimme Zeljkan ja tulimme alas 3-bussilla. Shuttlebus lentokentälle olikin sopivasti lähdössä, olimme kentällä turhankin ajoissa. Onneksi lento oli ajassaan.

Junat eivät enää kulkeneet, kun yöllä laskeuduimme Vantaalle. Oli otettava taksikyyti kotiin.

Kesäkuun kirjoja;

Sara Osman " Kaikki mitä jäi sanomatta". Amanda, Sofia ja Caroline ovat nuoria ruotsalaisnaisia. Ystäviä keskenään, tavallaan. Heillä on hyvin erilaiset lähtökohdat ja elämäntyylit. Amanda kipuilee edelleen pikkuveljensä itsemurhan takia (ei ehkä paras kirjavalinta minulle tällä hetkellä), hukuttaa surunsa työntekoon, juhlimiseen ja alkoholiin. Sofia on määtätietoinen maahanmuuttajaperheen tytär, joka keskittyy opiskeluihin ja uran luomiseen. Caroline puolestaan rikkaan perheen tytär, hän jätti opiskelut sikseen ja yrittää somekanavien avulla ansaita elantonsa, vaikka pappa betalar (äitiin on huonot välit). Herkkä ystävyyssuhde räjähtää lopulta Carolinen juhannusjuhlissa, jotka tämä järjestää vanhempiensa kesähuvilalla (mamma betalar).

Kroatia; Dubrovnik

Lento laskeutui ajallaan Dubrovnikiin, matka bussiasemalle kesti tunnin verran. Lähetin Zeljkalle viestin, että syömme ensin ja kysyin, tarvitseeko hän kaupasta mitään. Istuimme Pizzeria Piccolon terassille tervetulo-oluille ja pizzalle. Kävimme kaupassa ja hyppäsimme seuraavan 3-bussin kyytiin Nunciataan.

Zeljka oli ostanut jääkaappiin meitä varten kinkkua ja juustoa, mutta emme jaksaneet syödä edes kokonaisia pizzoja, joten kaikki säästyivät huomiseen. Kävimme suihkussa ja istuimme loppuillan seurustelemassa, tullessamme kaksi minulle entuudestaan tuttua ystävää lähtivät kotiin ja jättivät meidät kolmistaan. Joskus kolmen jälkeen kuulin kokkiserkun majoittuvan naapurimakkariin.

Söimme aamiaiseksi eiliset pizzanpalat ja Zeljkan opastamana minun keittämät turkkilaiset tuimat kahvit. Kävin auttamassa Zeljkaa viikkaamaan ja varastoimaan pestyt talvilakanat ja -peitot yläkerran makkariin.

Lähdimme taas omille lenkeillemme; minä vanhaan kaupunkiin ja Hannu Lapadiin.

Treffit teimme Dubrovnik Breweriin, mutta siellä ei myyty mitään tummaa olutta ja vaihdoimme paikkaa.

Zrinski

Istuimme Zrinskin ulkoterassille (lähellä katamaraanien satamaa) oluelle ja kun ruokia kannettiin keittiöstä myös tälle terassille, päätimme pitää hyvät paikat ja tilasimme suosittelemani kana-fetawrapit.

Vietimme illan Zeljkan seurassa. Kahvien kanssa nautimme jäätelöä mansikoilla ja jonkun ystävän tekemiä, erilaisia pikkuleipiä. Yksi Zeljkan sairaanhoitajaystävä kävi puhdistamassa hänen hengitysputkensa. "Do you know that you have a hole in your throat?" No en sanonut sitä ääneen. Nyt meille kelpasi dalmatian plate, kun lounaasta oli jo aikaa.

Yöllä kuulin, kun kokkiserkku majoittui naapurimakkariin ja yläkerran sottaavat ranskalaistytöt palasivat Splitin retkeltään. Muuten nukuin taas hyvin, varmaankin vaadittavat kahdeksan tuntia.

Dubrovnik

Yöllä kuului ukkostavan ja satavan rankasti, onneksi otin illalla tuolien pehmusteet sisälle. Tuolit, pöytä ja koko terassi olivat havunneulasten ja ruskeiden pilkkujen peitossa. Aafrikan tuuliko puhalsi tuoden hiekkaa mukanaan? Putsasin yhden tuolin paperilla (siivoustarvikkeita ei ole tässäkään huushollissa, vessanpytyn pesin astianpesuaineella). Keitin kahvit ja söin kevyen aamiaisen, kannettavaa ei jäänyt kuin vähän sekasalaattia ja pari tomaattia. Pakkasin tavarani ja siistin jälkeni. Emäntä heitti minut autollaan pysäkille, bussi tuli 20 minuuttia myöhässä. Makarskassa oli perinteinen ruuhka; kapea tie liikennevaloineen oli taas tukossa. Yllättäen matka jatkui rantakadulle, sinnekin on ilmestynyt maailmanpyörä. Oih, nyt tuli ikävä Bracin Sumartiniin (aiemmin tuli jo ikävä Montenegron Perastiin)! Bussi palasi päätielle ja ruuhka punaisine valoineen jatkui.

Bussi saapui Dubrovnikiin yli tunnin myöhässä, onneksi ei ollut lentoa lähdössä. Ilmoitin Zeljkalle käyväni lounaalla ja kaupassa, jos hän tarvitsee jotain. Kävin sataman siistissä (ja ilmaisessa) vessassa ja jäin syömään kanaburriton (15€) bussiaseman läheisimpään ravintolaan, joka lähes aina on täynnä. Nytkin jouduin jonottamaan vapautuvaa paikkaa. Naapuripöydässä istui nuoripari Virosta ja melkein sanoin heille, että Tallinnassa on paremmat burritot ja puolet halvemmalla. Kävin Konzumissa tekemässä ostokset ja odotin taas loputtomalta tuntuvan ajan bussia Nuncijataan. Zeljka viestitti, että keskustassa on kreisi ruuhka, mutta luulisin näiden kaupunkibussien kulkevan aikataulun mukaan. Lopulta pääsin Zeljkan luokse, hän vaikutti todella väsyneeltä ja odotti fyssariaan, joten vetäydyin omaan kerrokseeni ja menin suihkuun. Olin jättänyt jääkaappiin kananmunia ja kinkkua, nyt se oli aivan tyhjä, jopa Zeljkan kirsikkahillot oli viety. Hänen naapurinsa oli vuokrannut yläkerran muut huoneet joillekin työmiehilleen ja siivonnut sen jälkeen. Ilmeisen hyvin, sillä hammastahnakin oli hävinnyt kylppäristä. Kävin lähikaupassa ostamassa munia ja kinkkua ja tein itselleni iltapalan. Aikaa on enää niin vähän, ettei kannata edes laukkua tyhjentää.

Zeljka oli todella väsynyt, mikä osittain johtui huonosti nukutusta yöstä, osittain hillittömästä helteestä. Hän kertoi, että yhtenä päivänä hänen ravintoletkunsa oli irronnut ja ruiskuttanut sisällön ympäri huonetta. Onnekseen yksi hänen ystävistään oli sattumalta tullut käymään, siivonnut asunnon ja toimittanut Zeljkan sairaalaan, jossa nuori lääkäri oli hoitanut homman hienosti.

 

Ivo Guest House

Sain avaimen "omaan huoneeseeni" jonne olin jättänyt pyyhkeet ja osan tavaroistani. Kävin suihkussa ja hoidin pakollisen nesteytyksen. Loppuillan istuimme Zeljkan terassilla vaihtamassa kuulumisia. Hän oli saanut lisää kukkia muiltakin ystäviltään!

Zeljkan pulska serkku (nainen) kävi aamulla alakerrassa ja oli huomauttanut, että asuntoon johtavat raput ovat kovin roskaiset. No miksei tarttunut luutaan, kysyn minä?! Yhteisten aamukahvien jälkeen lähdin kävelemään kohti Stari Gradia, kai sekin on koluttava, kun täällä olen. Pilen portin lähellä voi täyttää oman juomapullonsa, mikä on suuri etu tällä helteellä.

Jäin tuijottamaan tosi kauniita sormuksia ja korviksia korukaupan ikkunan taakse. Pitäisikö ostaa jotain kitschiä itselleen matkamuistoksi? Jätin asian hautumaan ja pujahdin vanhankaupungin kapeille, varjoisille kujille. Kukkia oli joka paikassa!

Runsaan vedenjuonnin takia piti päästä vessaan, harmi vain, että valintani osui sataman ravintolaan, jonka kyyppari huomautti, että wc on tarkoitettu vain asiakkailla. Tottakai! totesin, käyn vain ensin helpottamassa oloani. Tilaamani Aperol oli reissun kallein, mutta hintaan sisältyi kitaramusiikkia livenä. Kaivoin kirjan kassistani ja istuin terassilla koko rahalla.

Kävelin takaisin korukaupan ikkunan taakse ja kun oikein tihrustin, huomasin pienistä lapuista, että hinnat olivat 250-500€. Siis aitoja koruja ja käsityötä. Huokaisin, jatkoin matkaa ja löysin joulukaupan! Varsinaista kitschiä laidasta laitaan. Sen vieressä on hauska kauppa hyllyt täynnä erilaisia ankkoja.

Ennen vanhasta kaupungista poistumista poikkesin vielä hetkeksi pieneen kirkkoon.

Konoba Zrinski

Kotimatkalla kävin vielä tutulla hautausmaalla, niissä on aina niin rauhallista ja suurten puiden alla on viileää kuljeskella. Huomaamattani olen viime aikoina innostunut kuvaamaan haudoilla olevia haalistuneita (kangas)kukkalaitteita. Alakaupunkiin laskeuduttuani ihmettelin liikenneruuhkia, vaikka Zeljka oli maininnutkin niiden olevan lähes jokapäiväisiä. Tämän ruuhkan aiheutti satamakadulla tapahtunut onnettomuus, jossa mopo oli törmännyt autoon ja poliisi sulki kadut molempiin suuntiin. Apua! Mitä jos tällainen sattuu illalla, kun olen lähdössä shuttlebussilla lentokentälle?

Ensimmäisinä päivinä huomasin, että rantakadun varrella on Fast Food -kioski ja kävelin sinne. Siellä myytiin kuitenkin vain burekeja, olisin halunnut tortillan tai pitaleivän. Menin tuttuun Konoba Zrinskiin ja tilasin kanatortillan. Harmi vain, että tarjoilija unohti tilaukseni, salin puolella oli iso eläkeläisryhmä ja tarjoilijoilla riitti töitä heidän kanssaan. Lopulta sain ruokani pahoittelujen kera. Olihan minulla vielä tunteja aikaa ennen lähtöä, mutta oli myös paljon hommia. Kävin vielä kaupassa ja nousin lukuisat raput ylös Nuncijataan. Ensi töikseni lakaisin kaikki Zeljkan asuntoon johtavat raput ja laitoin lakanapyykin koneeseen. Siivosin yläkerran, vein pyykit kuivumaan ja petasin huoneeni sänkyyn puhtaat lakanat. Ennen kuin ehdin suihkuun, Zeljka soitti ja pyysi tulemaan alakertaan. Saksalaispariskunta oli saapunut jonkun välittäjän kanssa katsastamaan yläkerran makkarit, jos he haluavat varata toisen 2h-huoneen. Onneksi olin ehtinyt siistiä raput ja siivota yläkerran. Heidän lähdettyään menin vihdoin suihkuun, siellä ollessani näin oven raosta, että joku mies liikkui huoneistossa. Itse asiassa kolme miestä! Bosnia-Hertzegovinalaiset raksamiehet olivat tulleet takaisin, huolimatta siitä, että Zeljka oli sanonut naapurilleen, että he saavat tulla vasta minun lähdettyäni. Hiippailin pyyhe päälläni keittiöön ja kysyin, tietääkö Zeljka, että he ovat jo täällä. Näin he vakuuttivat, laitoin kuitenkin alakertaan viestin, että työmiehet ovat jo täällä. Miehet olisivat tarjonneet minulle ruokaakin ja lupasivat siistiä keittiön jälkeensä. Pyysin heitä olemaan siististi ja auttamaan Zeljkaa tarvittaessa. Pakkasin loput tavarani, puin päälleni ja menin loppuajaksi Zeljkan seuraksi alakertaan. Lähdin kuuden bussilla alakaupunkiin, shuttlebussin piti lähteä vasta myöhemmin, mutta yksi sellainen seisoi jo asemalla lähtövalmiina ja nousin kyytiin. Aikaa oli runsaasti ja sitä tuli lisää, kun Norwegianin lento saapui/lähti tunnin myöhässä. Dubrovnik on yksi niistä lentokentistä, joille ei voi tehdä check-inniä etukäteen, mutta se sujui hetkessä automaatilla. Istuin ensin ulkona lukemassa, sitten siirryin turvatarkastuksen kautta kalliille kahville ja taxfree-ostoksille. Lennolla taas yskittiin ja niiskutettiin, olin ainoa, joka käytti maskia (Anneli sai viikonloppuna koronan kotilennolla Málagasta). Lento laskeutui 2.30 ja Hannu haki minut kentältä. Ulkona oli sateen jälkeen niin vihreää ja raikasta. Oli vielä pakko tehdä ruisleipä kylmäsavulohella, ennen kuin menin nukkumaan.

Tämä oli hieno, mutta samalla murheellinen matka. Kiitos Zeljka ikuisesta ystävyydestäsi! Ja kiitos Hannu, kun ymmärsit, että minun oli pakko lähteä tälle matkalle. Olen suruissani siitä, että Zeljka ei lukuisista kutsuistamme huolimatta koskaan tullut vieraaksemme. Nyt se taitaa olla jo myöhäistä.

Dubrovnik 🇭🇷

Ei tämä aivan puskista tullut. Alkuvuoden aivoleikkauksen jälkeen Zeljka halvaantui puolittain. Sen jälkeen kyselin viikoittain, miten hän voi ja missä hän kulloinkin on. Välillä Zagrebissa sairaalassa, välillä Korčulan saarella kuntoutuksessa, välillä Dubrovnikin sairaalassa ja lopulta hänen toiveensa toteutui ja hän pääsi kotiin. Mitä suuresti ihmettelen, kun tiedän, miten jyrkät hänen kotiportaansa ovat. Maaliskuussa uskalsin jo varata Norskin tarjouslennon (65€ + laukkumaksu) Dubrovnikiin. Paluulennon jätin vielä varaamatta, kun en voinut tietää, missä Zeljka on toukokuun lopulla. Tarkoitukseni on auttaa tarpeen ja hänen kuntonsa mukaan. Toiveissani on tehdä myös pieni saarihyppely. Kyttäsin tarjouslentoja Splitistä, mutta hinnat karkasivat yllättäen käsistä ja viime viikolla varasin paluulennonkin (85€ + laukkumaksu) Dubrovnikista. Se muutti reittisuunnitelmani ja nyt täytyy vain toivoa, että Zeljka saa olla kotona ja voin viettää hänen kanssaan reissun viimeiset päivät.

Perinteinen talviturkin heitto toukokuussa kotimaan vesiin on nyt pakko unohtaa. Toivottavasti yskäni paranee, kun maa vaihtuu. Ainakin allergiaoireet helpottavat. Otin Hondan liikennekäyttöön, mutta Hannu saa korkata kauden ilman minua. EU-vaalitkin jäävät tällä kerralla väliin, kun ovat pistäneet sekä ennakkoäänestyksen että varsinaisen äänestyspäivän juuri niihin kahteen viikkoon, jotka olen poissa. Zagrebissa olen kerran käynyt äänestämässä Suomen suurlähetystössä, nyt en aio niin pitkälle lähteä. Luulisi, että nykyaikana voisi äänestää myös netissä. 🤔

En viitsinyt lähteä lenkille, vaan vietin helteisen päivän kotona puuhastellen. Hoidin kukkapenkit, järjestelin tavaroita ja pakkasin vetolaukkuni. Inhoan iltalentoja, kun aika kuluu odotellessa aina niin hitaasti. Kävin Tikkurilan Specsaversilla kiristämässä arskojen sangat ja tarjosin Hannulle lounaan Long Huassa, ennen kuin hän heitti minut kentälle. Yllättävän pitkät jonot Helsinki-Vantaan turvatarkastukseen!

Petra Marina Hostel

Hyvin ehdin kuitenkin lennolle, joka sujui mukavasti lukien ja kuvia puhelimesta poistellen. Perillä ostin meno-paluulipun Airport shuttlebussiin (15€), se on voimassa 15 päivää joten sopii minulle mainiosti. Aurinko oli juuri laskemassa, kun bussi saapui Dubrovnikiin. Olisin halunnut jäädä kyydistä Petra Marina Hostelin kohdalla, mutta siihen kuski ei suostunut vaan vei minut bussiasemalle. Ohittamani Konzum sulkeutui aivan nenäni edestä. Raahustin hosteliin, sain yläpetini dormista, jonka lattiankin olivat jo vallanneet kämppikseni (nuoret miehet) tavaroillaan. Jätin laukun lokkeriin ja kävelin läheiseen Porat Restauranteen, sen kanacaesar ei ole edes maininnan arvoinen. Janooni join tumman oluen. Palasin hosteliin, jonka kattoterassin kämppikseni olivat valloittaneet ja jäin pieneen oleskelutilaan lataamaan puhelimen akkua ja seurustelemaan chileläisen eläkkeellä olevan Jessican (90 päivän reissu Euroopassa!) ja belgialaisen caminovaeltajan kanssa. Kävin suihkussa, kun arvelin aamulla olevan tunkua naistenhuoneeseen ja vetäydyin petiini verhon taakse. Jätin ledivalot palamaan, niin poikien ei välttämättä tarvitse sytyttää kattovaloja.

 

Petra Marina Hostel

Pojat kotiutuivat joskus aamuyöllä ja menivät hipihiljaa punkkiinsa. Minä taisin olla ainoa, joka (yskimällä) häiritsi muiden unia. Heräsin vasta yhdeksältä, hiippailin aamupesulle ja keittiöön teetä keittämään. Tämä olisi mukava hostel pidempäänkin oleskeluun; keittiö, suuri kattoterassi, pyykinpesukone ja ulkona narut. Vain aamiainen puuttui, mutta eihän 20€/yö voi kaikkea saada. Kymmeneltä piti jo poistua, puin päälle kevyet kesävaatteet ja lähdin laukkuineni. Turha sitä oli sinnekään jättää. Torille kävellessäni hain leipomosta juustoburekin ja istuin kahvilan terassille americanolle. Kyselin Zeljkalta kaupasta tuomisia ja hunajan tarvetta (siis minulle). Torilla oli huono kukkavalikoima ja hunajapurkki - tosin iso - olisi maksanut 16€! Kävelin Konzumiin ja ostin sieltä hunajaa, sitruunan ja ihanaa mansikka-guavamakuvettä, jota saa vain Kroatiassa. Bussiasemalla istuin tovin jos toisenkin, kunnes bussi nro 3 Nuncijataan vihdoin saapui. Se teki pitkän kunniakierroksen, ennen kuin minun oli aika jäädä kyydistä.

Olin jo ennakkoon prepannut itseäni Zeljkan kohtaamiseen, kuvitellut kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Silti oli pienoinen shokki nähdä hänen makaavan sairaalasängyssä olohuoneessaan, entistäkin laihempana. Kurkussa ulostuloputki ja toinen silmä peitettynä. Kropan oikea puoli on osittain halvaantunut, joten silmäkään ei mene kiinni. Perässäni asuntoon käveli saksalainen Steffi, hänkin entinen asiakas/nykyinen ystävä. Hänen puheliaisuutensa auttoi paljon, vaihdoimme kuulumiset ja annoin Zeljkalle tuliaiseni, ennen kuin menimme yläkertaan ja valitsimme omat huoneemme.

Ivo Guest House

Iltapäivällä jätin heidät seurustelemaan keskenään ja kävelin raput alas satamaan.
 

Amfora Restaurant

Lounasaika oli jo päättynyt, muuten olisin syönyt Amfora Restaurantin ćevapčićin. Nyt valitsin seafoodpastan, joka oli kallis, mutta syötävän hyvä. Kerrankin ei tarvinnut sanoa, että teen itse parempaa!

Kävelin vanhaankaupunkiin, vaikka arvasinkin sen olevan tungokseen asti täynnä. Poikkesin aukioilta sivukujille, joilla oli tyhjää ja hiljaista. Palasin kaupan kautta kotiin, ostin Zeljkalle hänen toivomat jogurtit ja suklaat huomisille pikkuvieraille.

Nousin kantamuksineni lukuisat mäet ja raput ylös Nuncijataan, vein Zeljkan pyykit koneesta ulos kuivumaan, kävin suihkussa ja tein itselleni sieni-tonnarimunakkaan iltapalaksi. Kuudelta joku nainen meni tyynyt kainalossa alakertaan, oletin hänen olevan Zeljkan fyssari ja kun hän kahdeksalta poistui, kysyin tekeekö hän myös hierontoja. Ei, olen Zeljkan ystävä. Steffin saavuttua istuimme Zeljkan terassilla juttelemassa ja laitoimme vielä koneellisen pyykkiä pyörimään. Myöhemmin istuimme Steffin kanssa yläkerran olkkarissa ja hän kysyy "Luuletko, että Zeljka kuolee?" No totta hitossa, niinhän me kaikki, ajattelin. Ei vielä, sanoin. Jos syöpä ei leviä ja fysioterapia auttaa häntä liikkumaan itsekseen, hän voi hyvinkin selvitä. Zeljka jaksaa olla positiivinen, mutta kukaan muu ei voi tietää, mitä hänen päässään liikkuu ja kuinka peloissaan hän oikeasti on.

Babin kuk

Torstaina oli joku pyhä(pyhimyksen)päivä ja kaikki kaupat kiinni. Olin yskinyt itseni hereille yöllä ja pelännyt herättäväni koko talon. Yhdeltä tuli hiljaista, kertoi Steffi  joten ilmeisesti sain nukuttua. Heräsin normisti seitsemän hoodeilla, luin uutiset ja nousin teenkeittoon. Miten joku voi syödä aamiaista heti herättyään? kysyy Steffi joka kahdeksalta tulee keittiöön silmät ristissä ja lähtee neskahvinsa kanssa terassille tupakalle. Miten joku voi ensimmäiseksi aamulla (ja viimeiseksi illalla) pistää tupakaksi? kysyn minä hiljaa mielessäni. Söin eilisestä jääneen munakkaan ja leivän lopun, jogurtin kanssa tuoreita vadelmia. Zeljka lähettää meille viestin, että alakerrassa on tarjolla turkkilaista kahvia heti, kun meille sopii. Ripustan illalla pyörineet pyykit ulos kuivumaan ja Steffi lataa uuden koneellisen. Moitimme molemmat Zeljkaa, joka silkkaa kiltteyttään pesee serkkunsa pojan (keittiöpäällikkö) kokinvaatteet ja jopa silittää ne. Taatusti miehellä olisi varaa 20 alaisen pomona hoitaa ne jossain pesulassa, mikäli ei viitsi itse tehdä sitä. Mutta se maksaa!

Babin kuk

Babin kuk

Babin kuk

Kymmeneltä laskeuduin raput alas satamaan, alkumatkasta sain perääni naapurin vapaana kulkevan koiran. Lähdin kiertämään Babin kukin niemeä, sen voi tehdä kävelemällä mukavaa Šetnika Walking trailia, jolla välttää autotiet ja näkee kaikki uimarannat. Se päättyy isoille hotellikomplekseille, oikaisin yhden sellaisen läpi ja palasin samalle polulle metsään ja rannan läheisyyteen.

Konoba Zrinski

Olin haikaillut pizzaa, josta olisi riittänyt myös iltapalaksi, mutta valitsinkin kanawrapin Konoba Zrinskin listalta. Ja reissun ensimmäinen Tomislaw! Olikin hyvä ruoka, muistaakseni olemme tarjonneet Zeljkalle yhden illallisen samassa paikassa.

Ivo Guest House

Palasin kotiin, jonne Steffikin ilmestyi, lähteäkseen hetken kuluttua bussiasemalle odottamaan lentokenttäbussia. Tyhjensin pesukoneen, siivosin Steffin kylppärin, kastelin yläterassin kukat, kävin suihkussa ja tein itselleni sienimunakkaan. Zeljkalla oli taas vieraita, sillä aikaa minä kuorsasin huoneessani. Heidän lähdettyään menin alakerran terassille juttelemaan Zeljkan kanssa, samalla keräsin kuivat pyykit pois narulta. Serkuntytär Anna (sairaanhoitaja/lähihoitaja?) kävi tsekkaamassa Zeljkan lääkkeet tms. Kun myöhemmin palasin yläkertaan, sain ohjeet laittaa Steffin lakanat ja pyyhkeet koneeseen. Ottaahan hän apua vastaan, kun vähän potkii! 🙏

Perjantaina trafiikki alakerrassa jatkui; pelästytin kotisairaanhoidon, kun olin ripustamassa lakanapyykkiä Zeljkan terassille. Anna saapui, kun olimme aamukahvilla. Tinkaamalla sain sentään jotain toiveita kauppareissulle. Ostin uuden tarjottimen, varrellisen (kahvi)kannun, hedelmiä ja vadelmia. Paljonko maksoivat, kysyy Zeljka. Paljonko maksaa majoitukseni, kysyin minä. Anna tuli uudelleen puoliltapäivin, jätin heidät kahdestaan ja menin suihkuun. Yöllisen sateen jäljeltä kosteus oli noin 100%.

Tein itselleni sienipastaa, Zeljka ei sitä huolinut, kun fyssari saapui juuri. Ei mitään pikaruokaa, varsinkaan oudossa (vaikkakin tutussa) keittiössä. Voi kun olisi soijaa! Fyssarin lähdettyä Zeljka kutsui minut alas kahville ja katsoimme kuviani. Ajattelin käydä vielä kävelyllä ja alakaupungissa, mutta aina, kun sain vaatteet vaihdettua, alkoi sataa. Lueskelin ja lämmitin vähän pastaa itselleni. Zeljkalla oli taas vieras, tämän lähdettyä sain kutsun alakertaan. Hänen veljensä soitti ja minäkin sain vilkuttaa Amerikkaan. 

Onnittelut Sofialle, mummun mussukalle, joka valmistui lasten ja nuorten lähihoitajaksi! 💝

Nukuin tosi huonosti, kun yskä valvotti koko yön. Heräsin kuudelta, keitin teetä ja kahdeksalta menin alakertaan kahville. Vierasvirta jatkui; keittiöpäällikkö käväisi nopeasti jättämässä laukkunsa (lisää pyykkiä?), Zeljkan serkku, vanhempi rouva saapui ja vaihdoimme vuoroa. Pyysin Zeljkalta ostoslistan ja latasin ensimmäisen koneellisen pyykkiä. Toivottavasti kuivuvat tässä kosteudessa! Anna toi omat pyykkinsä, mutta hän sentään auttaa tätiään. Sain 0,70€ piian palkkaa, kun tyhjensin Annan farkkujen taskut.

Bar Guloso

Ripustin pyykit alaterassille ja lähdin ulos. Olin ajatellut käydä vanhassakaupungissa, mutta ilma oli taas niin kostea, että pysyttelin alakaupungissa. Kävin satamassa katsomassa, mistä katamaraani huomenna lähtee, ostin Zeljkalle istutettavia kukkia ja kaupasta hänen toivomansa tavarat. Lounaan söin Bar Gulosossa. Pulled pork wrap raneilla oli niin täyttävä, että sienipastan loppu taitaa jäädä huomiseen. Näin ollen minulla ei ole mikään kiire satamaan, jos bussi kulkee sopivasti. En todellakaan aio kantaa vetolaukkuani noita jyrkkiä portaita.

Kapusin hikisenä ylös Nuncijataan, latasin pesukoneen ja kävin suihkussa. Ihmisvirta alakertaan jatkui ja menin päikkäreille. Sillä aikaa Anna oli käynyt tyhjentämässä pesukoneen ja terassilla istuessani Zeljkan miesserkku kävi varastossa hakemassa jotain työkaluja. Zeljkan pyynnöstä hän tsekkasi myös yläkerran makuuhuoneiden parvekkeiden kaihtimet, kun niissä oli jotain vikaa. Omaani olin tyytyväinen, mutta naapurihuoneen kaihtimet eivät avautuneet kunnolla. Olisin silittänyt omat pyykkini, mutta yläkerran uusi silitysrauta on niin hieno, etten saanut siihen edes virtaa. Aina kun joku vieras nousi portaat terassini ohi, ajattelin että nyt on minun vuoroni, mutta en ehtinyt, kun seuraava/seuraavat jo laskeutui portaita. Ovatkohan he keskenään jakaneet vuorot? Hyvä niin! Taivas pilvistyi eikä muutenkaan tehnyt mieli lähteä enää minnekään. Tein itselleni salamisämpylän ja lueskelin terassilla, kuunnellen samalla Yle Suomen Lauantaitansseja.

Lopulta vein alaterassilla kuivuneet liinavaatteet sisälle ja sain kutsun liittyä Zeljkan ja hänen kolmen ystävänsä seuraan. Kun jäimme kahden, Zeljka pyysi jäämään vielä, vaikka oletin hänen olevan jo lopen uupunut. Sain Zeljkalta kortisonia itikoiden puremiin. Onneksi apu on lähellä, vaikka Hannu onkin kaukana!

Ivo Guest House

Sunnuntain vastaisen yön nukuin jo paremmin (parvekkeen ovi kiinni), yskänpuuska tuli vasta aamulla. Aamupäivällä siivosin keittiön, oman kylpyhuoneeni ja Steffin käyttämän makkarin. Kyllä minusta hyvä majatalon emäntä tulisi! Pyyhkeitä en edes yrittänyt vääntää joutseniksi, vaikka Zeljka vakuutti, että sen oppii netin avulla. Menin alaterassille kahvittelemaan, samalla keräsin kuivat pyykit pois (Anna saa hoitaa omansa) ja laitoin Zeljkalle silmätipat. Kun vein pyyhepinon toiseen makkariin, siellä makasi alaston mies! Onneksi sentään vähän lakanaa verhonaan. Pyytelin anteeksi ja vedin oven kiinni, taisi olla se hyvin tienaava kokkisukulainen, joka käyttää hyväkseen Zeljkan ilmaiset palvelut. Lakaisin terassit ja kastelin ulkokukat, pakkasin tavarani ja mikrotin lopun pastan. Tiskattuani vein roskat ja laukkuni ulos ja menin vielä hetkeksi Zeljkan luokse. Ylimääräiset tavarat jätin huoneeseeni, jonka lukitsin. Hyvästelin ystäväni ja menin 13.10 bussilla alas satamaan. Ehdin ottaa 3€:n lasillisen valkkaria ja käydä vessassa, ennen kuin jonotin katamaraaniin. Yksi aasialaisryhmä käännytettiin laskusillalla, kun heillä oli liput huomiselle.