maanantai 24. marraskuuta 2025

Kiireinen (ja kivulias) viikko

Viikon neljäs ohjattu liikuntatunti oli vauhdikas lavis. Hannulla oli Hyrylässä bändin "pikkujoulutreenit" joten sain auton käyttööni eikä tarvinnut rasittaa kävelyllä muutenkin kipeitä jalkojani. Laviksesta jalat kuitenkin tykkäävät, johtunee korollisista zumbakengistä.

Perjantaina olin naapurin pikkupoikien seurana, kun heidän päiväkotinsa oli kiinni. Aamupuuron jälkeen katsottiin hauskoja lastenohjelmia, rakennettiin magneettilevyillä ja pistettiin olkkarin sisustus uusiksi siirtämällä sohvatyynyt lattialle. Siinä vaiheessa, kun Samuel alkoi riidellä isoveljen kanssa kaikista leluista, vaihdoin hänet kuiviin ja otin viereeni filtin alle. Hetken päästä hän otti kiinni kädestäni ja nukahti kainalooni. Isoveli tiesi hetkensä koittaneen, haki tabletin ja alkoi pelata.

Lauantain vietimme Mirjan ja Masan luona tarjoilusta nauttien ja musiikkia kuunnellen. Ja tietenkin matkoja muistellen. Sunnuntaina tein pidemmän lenkin, kun kävelin Rekolan Marttojen joulumyyjäisiin ostamaan pullat. Kaikki hiekkatiet olivat aivan peilijäässä, onneksi metsälenkillä löytyi pehmeää piennarta, jossa kävellä. Jalka ei tykännyt yhtään.

Kuukausi jouluun ja reilusti ennen aattoa lähdemme mökille. Ei siis kannata stressata, silti haluan, että koti on siivottu ja vähän koristeltukin. Tähän asti on vasta vaihdettu parit matot ja viritelty valoja. Jouluun saakka on lähes jokaiselle arkipäivälle jotain menoa. Pitäisi ryhdistäytyä ja paistaa edes piparit ja tehdä bataattilaatikot pakastimeen.

Tiistai-illan vietin Irenen kanssa kaupungintalolla vapaaehtoisten kiitosjuhlassa. Puheita, kakkukahvit, mukavaa yhdessäoloa ja hienoa musiikkia. Esiintyjinä Vaskivuoren lukion nuoria ja Trio Sonho Azul.

Keskiviikkona olin Foibe Akatemiassa kuuntelemassa Maarit ja Sami Hurmerinnan haastattelua ja musisointia. Kakkukahvien aikana jutustelin Irenen ja hänen opettajakolleegansa kanssa. Olisin juuri ja juuri ehtinyt käväistä kotona, mutta lähdin junalla yhdellä vaihdolla Myyrmäkeen, sururyhmän toiseen tapaamiseen. Voin suositella vertaistukea kaikille, jotka ovat menettäneet jonkun läheisensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti