Olen jo ehtinyt tottua ajatukseen, että minulle lankeavat pihatyöt, kotityöt ja kokkailut. Nyt tulee lisäksi sairaanhoitajan virka. Mistähän saisi lainaksi sellaisen hilkan?
Jätin Hannun aikaisin maanantaiaamuna Ortoniin lonkkaleikkaukseen ja ajoin hieman epätoivoisena takaisin kotiin. Näillä silmillä ei pimeässä ja vesisateessa nähdä kunnolla edes kaistaviivoja. Onneksi sain ajaa aamuruuhkaa vastaan. Huokaisin helpotuksesta, kun Maija lupautui hakemaan isänsä illalla kotiin. Silloinkin oli pimeää ja sateista. Yö sujui rauhallisesti, ilmeisesti vahvat lääkkeet vielä vaikuttivat. Olin jo ennen mökille lähtöä vaihtanut sängyssä puoltamme, että hänen on helpompi kierähtää terveellä puolella pois sängystä. Sen kun olisimme tajunneet silloin, kun minulla oli solisluu murtunut! Liikkuminen tuottaa vielä Hannulle vaikeuksia ja kipuja, pikku hiljaa pitäisi aloitella jo jumpat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti