Vihdoinkin lunta ja pakkasta!

Saimme odotella lähes tammikuun puoliväliin asti, ennenkuin Vantaallekin tuli pakkasta ja lunta sen verran, että maa muuttui valkoiseksi. Lähdin lähimetsään kävelemään ja katsomaan, mitä tuhoja myrskyt olivat aiheuttaneet poluille, joita pitkin oikaisen talvella hiihtoladuille. Kaatuneita puita ja pudonneita oksia oli joka paikassa, polut märkiä ja kuraisia. Saa nähdä, onko tänä vuonna lainkaan käyttöä lumikengille, toivottavasti sentään suksille. Talvi taittuu kohdallani maaliskuussa, kun lähden seikkailemaan vähän lämpöisemmille seuduille. Nuutinpäivään mennessä poistin loputkin jouluvalot, punaiset tyynyt ja liinat. Tähtitaivas sai vielä jäädä aulan kattoon, samoin yksi valosarja sängynpäätyyn ja toinen lasipurkkiin aulan lattialle valaisemaan kulkuväylää kylppäriin. Joulukukat olivat yhtä jouluruusua lukuun ottamatta kukkineet, ostin tilalle kimpun keltaisia ruusuja. Viikko-ohjelmaani on tullut zumba-, lattari- ja joogatunteja, muuten pidän allakan mahdollisimman tyhjänä. Tai ainakin yritän, niin jää tilaa extempore-tapahtumille.

Menimme siskon kanssa yhdessä Virekotiin, mikä tuntui ilahduttavan äitiä; hän kaappasi minut kainaloonsa kun kävelimme hoivakodin käytävillä. Helsinki-päivänä Philippe leikkasi hiukseni taas aivan lyhyiksi (opettajan sanoin; leikataan siitä sellainen Mia Farrow "Rosemary's nightmare" -tyylinen, tiedätkö), kävin lounaalla ja toimistolla vaihtamassa kuulumisia.

Pakkanen paukkui vanhan talon nurkissa. Päivät olivat auringossa kimmeltäviä, mutta ulkona ei tarjennut kuin pikkulenkin verran. Loistava siivousilma, vein matot ulos pakkaseen raikastumaan. Ja oli hyvä syy mennä viltin alle hyvän kirjan kanssa. Joogassa natisivat nivelet ja paukkuivat polvet, miten ihminen voikin olla näin jäykkä? Kylmä ilma aiheutti myös herkuttelutarpeen, yritin välttää suklaansyöntiä ja tein salaatteja maukkaista juustoista ja katkaravuista. Jälleen kerran päätin pyhästi olla tekemättä jouluksi mitään kakkuja, ne päätyivät taas homeisina tai kuivina roskiin.

Kävimme katsomassa naapurin uutta tyttövauvaa. Neiti nukkui koko vierailumme ajan. Leivoin Milan kanssa lakritsin näköisestä muovailuvahasta pipareita. "Kyllä sinä osaat" lohdutti Mila minua kun "kaulin" tuntui liian pieneltä käsissäni.

Äiti on kadottanut rakkaan kassinsa, johon hän on pakannut ainakin hattunsa ja huivinsa. Seinäkellokin oli hävinnyt (hän on siis kiipeillyt tuolilla), se löytyi kansliasta, mutta itse hän ei ollut tunnistanut sitä omakseen. Kylpytakki löytyi Veikon suihkusta ja yhdet alushousut edesmenneen miehen vaatekaapista. Koko nimeään äiti ei osaa enää kirjoittaa, pankin paperin allekirjoitukseen syntyi tikkukirjaimia kun sisko niitä luetteli.

Vaikken muuten juuri punaista lihaa syökään, jatkuva pakkaskeli vaatii kunnon talviruokaa; porsaankasleria, pakastepapuja ja joulusta jäänyttä porkkanalaatikkoa. Onneksi ulkona ei tuullut ja aurinko paistoi, pystyi tekemään pitkiäkin kävelylenkkejä. Kellarin jääkaapin päälle oli ilmestynyt hiirenpapanoita, meillä on siis edelleenkin kutsumattomia vieraita. Kovasta pakkasesta oli se hyöty, että sain pakastimen sulatettua ja siivottua. Tarkoitus oli myös tyhjentää sitä, joten sulatin viinimarjoja liköörintekoa varten.

Hannu tarjosi kellarin hiirulaisille vanhaa goudaa ja kolinasta päätellen pääsimme eroon ainakin yhdestä alivuokralaisesta. REMY ry järjesti Rekolan Kinon tiloihin lämminhenkisen konsertin. Kettunen-Poijärvi-Kuokkanen-Haavisto soittivat loistavasti ja tuntuivat myös viihtyvän hyvin. Ninni kertoi, että heidän Dream-Catcher -video on kuvattu Lohjalla.

http://www.youtube.com/watch?v=aJWasYJiySg  

Hannu on ilmeisesti tulossa kipeäksi; menimme keikalle autolla ja jätimme väliin jatkot Rekolan Villapakassa.

Ei taida lunta sataa etelään, ainakaan tammikuussa. Latupohja on mainio lenkkipolku ja huurteiset puut kauniita katsella. Pajunkissatkin ovat jo varmaan paleltuneet.

Ostin Pirta-tyynynpäällisiä Cittarin alesta hintaan 2€/kpl, lahjaksi heppatytöilleni. Tammikuun viimeisellä viikolla vaihdoin punaiset jouluverhot valkoisiin. Lunta on sen verran, että päivä on vähän valaistunut. Pakkasta on noin 10 astetta, mutta tuuli on jäätävä. Tein kuumia keittoja ja pistin myös blinit harkintaan. Joulusta jääneet kuivat taatelit saksin sienirisoton sekaan.

Tilasin ipanoille Lotta Niemisen ihastuttavan kuvakirjan "Kävellen ympäri maailman". Taidankin pitää sen itselläni, tulkoot tänne katsomaan kirjaa! Yritän siihen asti pitää näppini erossa 80 avattavasta luukusta...

Äidin lenkittäminen lähtee aina riisumisesta ja vessakäynnistä. Tällä kerralla hänellä oli päällään viisi puseroa (eikä tietenkään housuvaippaa). Vaatekaappi oli tyhjä; loput vaatteet hän oli tiukasti rullannut sängyn päälle. Kaikki kengät ja saappaat olivat rivissä lattialla. Äidistä olisi tullut hyvä reppureissaaja, kun pakkaaminen käy noin sujuvasti. Kävelimme hänen entisen rivitaloasuntonsa lähellä, mutta hän ei tunnistanut seutua eikä taloja lainkaan.

Kuukauden kirja 2: Jonas Gardell "Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. 1. Rakkaus". Todellisuuteen perustuva hyvin kirjoitettu, liikuttava ja surullinen kertomus 80-luvun homoseksuaaleista ja HIV:n rantautumisesta Ruotsiin. Seuraavaa osaa odotellessa...

Kuukauden kirja 3: Camilla & Magnus Lindberg "Leros". Kaunis kirja kertoo Leroksen historiasta ja
Göran & Christine Schildtin vuosikymmenet kestäneestä elämästä saarella. Hienot kuvat aikaansaavat koti-ikävän Kreikkaan.

Kuukauden kirja 4: Zlata Filipović "Zlatan päiväkirja". 11-vuotias Zlata kertoo Sarajevon tapahtumista vuosina 1992-1993. Tyttö ei ymmärrä (kuten en minäkään) sodan syitä,  mutta joutuu kärsimään kaikki sen kauhut ja seuraukset.

Kuukauden kirja 5: Lonely Planet "Portugal". Kevään reissusuunnitelma etenee...