Uusi vuosi, uudet kujeet?

Uudenvuodenaattona oli edelleen niin lämmintä, että joimme lenkkioluet omalla terassilla. Illan vietimme Susannan ja Jukan vieraina. Harvoin on näin lyhyt kyläilymatka, jos ei naapureita lasketa. Tapasin pitkästä aikaa muitakin pikkuserkkujani, vaihdoimme kuulumisia saunanlauteilla ja ruokapöydän ympärillä istuen. Vuoden vaihtuessa siirryimme lasikuistille seuraamaan vantaalaisten ilotulitusta. Talo sijaitsee mäen päällä ja näkyvyys oli varsin hyvä. Kalenterista kääntyi uusi sivu, jossa on kysymysmerkkejä tiuhaan. Mitään hyviä lupauksia en tälläkään kerralla tee, mutta vaihdoin vanhentuvat liikuntasetelit KorsoGymin 10-korttiin ja maksoin Rekolan Raikkaan kausimaksun. Toisen jumpan jälkeen olin kuin jyrän alle jäänyt. Lähes vuoden laiskottelun jälkeen kropalla on taas totuttelemista moiseen rääkkiin. Yritän myös vähentää herkuttelua ja pudottaa muutaman ylimääräisen kilon. Toivottavasti pääsen matkustelemaan, riippuen työtilanteesta. Lupaan myös tavata ystäviäni niin paljon, kun heidän aikataulunsa sallii. No, tulihan niitä lupauksia kuitenkin tehtyä, mutta eiköhän nuo ole helppo myös toteuttaa. Alennusmyynneistä ostin ulkoiluvaatteita, ipanoille kirjoja ja Annalle löytyi yksi joululahja odottamaan kaapin kätköihin.

Perjantaina kävin Tennispalatsin Taidemuseossa katsomassa Play - Mediataiteen tähtiä -näyttelyn, ostin Indiskan alesta rekvisiittaa kotiin ja treffasin Hannun Kiila-ravintolassa. Sen jälkeen menimme Uspenskin katedraaliin kuuntelemaan hienoa Optina Pustynin laulajat -kuoron konserttia. 

Viikonlopun vietimme siskon lihapatojen äärellä Raaseporissa. Löylyjen välissä istuimme pitkään ulkona pyyhkeet ympärillä ja puhuimme äidistä (tietenkin) ja muista sisaruksistamme, ihmetellen heidän osallistumattomuuttaan äidin elämään. Oli sumuista, märkää ja lämmintä, rannassa ei aamulla näkynyt retkiluistelijoita, kuten vuosi sitten. Sunnuntaina ajoimme Virkkalaan lenkittämään äitiä, tällä kerralla hänellä oli neljä paitaa päällekkäin päällä ja korissa miesten pitkät kalsarit ja tuntematon pusero. Kotimatkalla poikkesimme Perttilän Ismetiin syömään. Loppiaisena kävimme Airi-mummilla kahvittelemassa. Hienoa tavata vaihteeksi noin teräväpäinen vanhus. Oli aika riisua joulukuusi ja osa jouluvaloista, toivoa lunta ja pakkasta sekä alkaa odotella kevättä. 

Kuukauden kirja 1: Katherine Boo "Kätkössä kauniin ikuisen". Toimittaja-kirjailija Boo tuntee uuden kotimaansa Intian kurjatkin puolet. Kirja kertoo Mumbain slummien jätteenkerääjien toivottomasta elämästä ja pienistä ilonpilkahduksista.