Suomilive-festivaali järjestettiin Korson Ankkalammella ja olihan minun varattava lippu lauantain konserttiin, kun Erja Lyytinen konsertoi näinkin lähellä. Hannua ei tämä keikka kiinnostanut. Hän heitti minut autolla hoodeille, ettei tarvinnut helteessä hikoilla. Olin harkinnut pyöräilyä, mutta pelkäsin pyörän puolesta ja jätin sen mieluummin kotiin. Fillarin olisi voinut ajaa aivan festarialueen portin ulkopuolelle, mutta sitä en etukäteen arvannut. Ilma suosi tapahtumaa, yllättävän vähän porukkaa oli kuitenkin paikalla. Ajoitin saapumiseni kello kolmeen, jolloin Marjo Leinonen & The Bublicans oli vuorossa. Sitä ennen soitti joku örrimörribändi, "laulu" kuului pitkälle alueen ulkopuolelle. Välttääkseni festarin ylihintaisen juoma- ja ruokatarjonnan tein evääksi ruisleivät ja pilkoin arbuusia muoviastiaan. Alueelle ei saanut viedä omia eväitä, jouduin syömään ne portin ulkopuolella ja tarjoilin meloniviipaleita perässä tuleville. Pikkupullon viiniä olin tyhjentänyt jo kirjaa lukien alueen ulkopuolella, sitä hevimusiikkia kuunnellen. Pullon sain täytettyä vesipisteissä kylmällä juomavedellä.
Marjo Leinonen on pysynyt vuosien saatossa kuosissaan ja ääni ihailtavan samanlaisena. Konsertissa kuultu blues ja rock pisti keski-ikäisen yleisön jammailemaan esiintymislavan edessä. Päälavan väliajalla pikkulavalla soittavien kahden bändin nimet menivät ohi korvien eikä niitä mainita lauantain ohjelmassakaan. Harmi!
 |
| Marjo Leinonen |
 |
| Jiri Nikkinen - The Beatles Tribute Band |
 |
| Shiraz Lane |
Seuraavaksi päälavalle kuulutettiin "Tikkurilan omat pojat" Shiraz Lane, joista yksi taitaa asua Keravalla. Pojat pistivät porukan taas joraamaan lavan edessä. Kova bändi!
Shiraz Lanen lopetettua kansan otti haltuunsa pikkulavalla soittava bändi, jonka nimeä en todellakaan muista enkä löydä ohjelmasta. Loistava bilebändi, jonka yleisön mielestä pitäisi ehdottomasti esiintyä päälavalla!
 |
| Erja Lyytinen |
Illan odotetuin kuningatar oli kuitenkin Erja Lyytinen. Todellakin lady lavalla! Maailmallakin palkittu kitaristi osaa myös laulaa. Tarvittaessa kovaa ja korkealta. Ja hän osaa myös ottaa yleisönsä. Aurinko piiloutui puunlatvojen taakse ja Lyytisen viimeisen biisiin aikana minä lähdin kävelemään kotiin päin. Alueen ulkopuolella konserttia kuunteli - jos ei nyt ihan yhtä paljon kuin sisäpuolella - runsaasti porukkaa istuen musiikista ja omista eväistä nauttien. Erja Lyytisen jälkeen olisi vielä esiintynyt Peer Günt ja ukrainalainen The Hardkiss, mutta ilta olisi muuttunut kylmäksi ja venynyt minulle liian myöhäiseksi.
