Helsinki-päivän näyttelyt

Tiistaina lähdin keskustaan lukupiirin tapaamiseen. Amos Rex on tiistaisin kiinni, mutta Taidehallissa ja Ateneumissa oli uudet näyttelyt. Junamatkalla tutkin päivän lounastarjouksia. 

Taidehallissa on hieno Alia Alin näyttely "In Light of...". Upeita jemeniläisperäisiä batiikkikankaita, hahmoja ja lapis lazuli -veistoksia.

 

Ateneumissa avautui "Modernit klassikot: Elga Sesemann" -näyttely. Sen katsottuani kävin lounaalla Tapas Barcelonassa, koska siellä oli tarjolla Marry me -kanaa. Sitä pitää tehdä kotonakin!

Istuin hetken Ruttopuiston penkille lukemaan mukana olevaa kirjaa, ennen kuin menin toimiston lukupiirin kokoontumiseen Musiikkitalon kahvioon. 

Keskiviikkona meidän piti lähteä Hondalla hääpäivän kunniaksi ehkä kesän viimeiselle ajelulle, mutta sen akku oli finaalissa. Yritimme mäkilähtöä, ei onnistunut. Työnsimme pyörän yhden naapurin pihalle, ketään ei ollut kotona. Hain auton ja saimme Hondan käyntiin, Hannu ajoi sen talliin ja minä laitoin vakuutuksen seisomaan. 

Illan elokuvat; Zone of Interest ja Led Zeppelin Becoming (Yle Areena).

Villa Gyllenberg ja Factory Keilaranta

Hondan vakuutus juoksee ja pyörä seisoo tallissa. Ehdotin lyhyttä pyörälenkkiä Kuusisaareen, kun Villa Gyllenberg oli viimeksi siellä ajellessamme kiinni.

Jestas kun onkin hieno paikka, ilmankos Leena nimesi sen lempimuseokseen! Hannu jäi ulos istuskelemaan, kun ensin kiersin privaattipuolen, jota on kaksi kerrosta. Upeat huoneet täynnä kauniita mattoja, huonekaluja ja taidetta. Ja mikä näköala merelle!

Alakerran näyttelytilassa on esillä kokoelma "Runollinen todellisuus - 1920-40 lukujen taidetta, muotia, muotokuvia ja puutarhoja". Sen katsottuani käyskentelin vielä hetken kauniissa puutarhassa, josta löytyy myös kahvilan terassi.

Olin luvannut Hannulle kyytipalkaksi lounaan ja päräytimme Keilarannan Factoryyn. Ilmainen parkki, kunhan ilmoittaa rekkarin respaan. Olikin hyvää ruokaa, tuli syötyä taas vähän liikaa. Täytyy testata muutkin Factoryn lounasravintolat! Kotimatkalla hain Stadiumista lahjakortin Noelin synttärilahjaksi.

Torstaina fillaroin Tikkurilaan, keskusta on aivan sekaisin ratikkatyömaan takia. Koskaan ei etukäteen tiedä, mikä reitti nyt on suljettu. Siksi minusta ei enää ole ajamaan sinne autolla. Jätin fillarin kirjaston ulkopuolelle ja hain uudet rillini. Silmät olivat aivan ristissä, niin paljon tuli lisää vahvuuksia. Juu, haluan jättää uudet arskani päähän, sanoin kun tein lähtöä. Liikkeen ulkopuolella vaihdoin ne kuitenkin vanhoihin, että pääsin turvallisesti kotiin. Uimarantalenkillä otin jo uudet lasit käyttööni, pakkohan noihin on totutella.

Perjantai-iltana naapurit nappasivat meidät kyytiin ja lähdimme poikien seuraksi Haltialaan virvelöimään. Pikkuisen Samuelin kanssa kävelimme katsomaan lehmiä ja lampaita. Kotimatkalla hän nukahti turvaistuimeensa.
 

Museoiden Helsinki; Kiasma ja Sinebrychoff

Oli taas aika käydä verenluovutuksessa ja valitsin sille torstain, jolloin oli pilvistä ja vähän viileämpää.

Kiasmassa oli monta mielenkiintoista näyttelyä ja kiersin ne kaikki. "Entiset ainoat - Saamelaisen taiteen aika" on värikäs nykytaiteen näyttely Saamenmaalta. Teokset ottavat myös kantaa saamelaisten itsenäisyyteen.

 

Marianna Simnet "Leda Was a Swan". Jenna Sutela "I Magma". Edith Karlsonin ja Hora Lupinin isot ihmishahmot. Kaikki pysäyttäviä teoksia.

Etukäteissuunnitelmastani poiketen söin lounaan Kiasmassa, salaattipöytä oli niin houkutteleva, lisäksi oli tarjolla kalapullia. Sanomatalon verenluovutuksessa ei ollut ruuhkaa, ilman ajanvarausta pääsin lähes heti luovuttamaan. Hgb 139.

Kävelin Bulevardille ja Sinebrychoffin museoon. Näyttely "Yö" oli vaikuttava, huoneiden valaistus oli himmennetty ja lamputkin peitetty kankaalla.

Alakerrassa oli eri taiteilijoiden tekemiä muotokuvia Anna Sinebrychoffista. Lempeän näköinen rouva! Ennen kotiin lähtöä poikkesin Riekerin uuteen myymälään Aleksanterinkadulle. En löytynyt itselleni uusia vaellussandaaleja. Espan lavalla alkoi neljältä soida intialainen musiikki, mutta lähdin sitä ennen kotiin. Illalla taas pakattiin!

Merellinen Helsinki; William Morris ja Cafe Regatta

Siltä varalta, että joudumme sateiden takia lähtemään Viroon autolla, Hannu halusi moottoripyöräajelulle. Minulla on vielä monta kesänäyttelyä näkemättä, joten jätin uimisen väliin tältä päivältä ja suuntasimme Hondan kohti Kuusisaarta. Harmi vain, että Villa Gyllenberg on auki vasta huomenna.

Päräytimme Kuusisaareen ja Didrichsenin taidemuseoon. William Morrisin hieno näyttely houkuttelee vierailijoita, ilmankos parkkipaikka oli melkein täynnä ja sisällä pyöri ainakin yksi (saksankielinen) opiskelijaryhmä. Näytillä oli upeita tapetteja, kankaita, valokuvia, painomuotteja ym. Katsoin myös museon kokoelmanäyttelyn ja asuintilat. 

Kuusisaaresta ajoimme Cafe Regattaan kahville. Sielläkin oli porukkaa, olihan aivan mahtava sää istuskella meren lähettyvillä. 

Junamatka Tammisaareen

Halusimme testata junamatkaa Tammisaareen, ennen kuin ratatyöt alkavat juhannuksen jälkeen. Sitten ei Tammisaareen/Hankoon enää pääsekään suoraan, vaan pitää kiertää Riihimäen kautta.

Kävin Chappessa katsomassa kesänäyttelyn "Erika Adamsson ja Katja Syrjä Klovharun lumoissa - Toven ja Tuulikin saarella". Olen nähnyt Erika Adamssonin hienoja töitä Salon Veturitallissa ja viime aikoina olen lukenut Klovharusta. Myymälästä löysin pari uutta kirjavinkkiä.

Näyttelyssä oli myös näiden kahden taiteilijan valokuvia Klovharusta, sekä Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän saaristoon liittyviä töitä.

Samaisena päivänä Raaseporin museossa avautui uusi näyttely "Tammisaaren Helene", joka kertoo sekä Helene Schjerfbeckin elämästä ja taiteesta että Tammisaaren historiasta vanhoine valokuvineen. Näyttelyyn pääsee kätevästi sisäkautta Chappesta.

Ami ja Roksu olivat tulossa lounaalle kanssamme. Ehdotimme paria paikkaa, mutta nämä vetivät Karjaa-kortin hihasta. Odotimme noutajia Ekta Bryggerin terassilla ja matka jatkui autolla Karjaalle KW Ravintolaan. Olikin hyvä lounas! Junamme lähtöön oli aikaa ja Roksu ajelutti meitä Fiskarsin ja Pohjan pikkuteitä. IC-juna tuli lähes täyteen, olihan perjantai ja armeijan pojat ja tytöt pääsivät viikonloppuvapaalle.

Lauantaina oli tarkoitus grillata ja istua pihalla Mirjan ja Masan kanssa, mutta satoi vettä. Joten Hannu grillasi pihalla ja söimme sisällä. Kahvin jälkeen katsoimme uudempia reissukuvia ja myöhemmin Hannu kuskasi ystävämme kotiin.

Sunnuntaina oli niin syksyinen keli, että lenkille piti pukea takki päälle. Ja punkkihuivi kaulaan.

Keravanjoki vs. Rekolanpuro

Helsinki-päivän näyttelyt

Toimiston lukupiiri kokoontui vielä ennen kesätaukoa ja lähdin aamupäivällä katsomaan uusia näyttelyitä.  

Finlandia-talon Aalto-näyttelyyn pääsee nyt Museokortilla ja menin katsomaan sen ensin. Näyttely kertoo Alvar Aallon, Aino Aallon ja Elissa Aallon arkkitehtuurista ja muotoilusta.

 

Seuraavaksi kiertelin Taidehallin "Nuoret 2026" -näyttelyn.

HAM:ssa on esillä hieno näyttely "Rajojen ylittäjä", jossa puolalaisen Magdalena Agapanowiczin suuret teokset on kudottu pellavasta, sisalista, kuiduista ym.

Lounastauon pidin Mikonkadun Xavierissa. Karitsa oli jo päässyt loppumaan, mutta mustajuurikeitto, sitruunainen rapupasta ja hyvä salaattipöytä riittivät mainiosti.  

 

Matkalla Designmuseoon poikkesin Merkkiin kuuntelemaan, kun Sinikka Sokka luki "Saapasjalkakissan" (Yle Areena). Designmuseossa on Tove Janssonin lisäksi myös Aalto-näyttely. Laitoin Arjalle viestin, että jos tulen kesällä Jyväskylään kyläilemään, hän saa suunnitella minulle opastetun Aalto-kävelyn. Lukupiirissä kohotimme kesän kunniaksi kuoharimaljat ja saimme aikaiseksi vilkkaan keskustelun. Mukava nähdä näitäkin piiriläisiä pitkästä aikaa!

 

Kesäkuun kirjoja;

Maria Mustaranta "Toivon talo". Suomalainen Martta on sveitsiläisen kehitysapujärjestön töissä Syyriassa. Ennen komennuksen päättymistä Martta kohtaa sairaalassa pienen kehitysvammaisen orpotytön, jonka sukulaiset ovat tuoneet sairaalaan sotaa paetessaan. Lapseton, parisuhteessa elävä Martta jää komennuksensa jälkeen Ammaniin vierailemaan tytön luona sairaalassa ja myöhemmin surkeassa lastenkodissa, johon tyttö siirretään. Martan mies ei voi saada lapsia, eikä tämä halua adoptoidakaan. Siinä onkin Martalla miettimistä, kun hän yhä enemmän kantaa huolta pienen tytön tulevaisuudesta.