Piristystä marraskuun harmauteen

Hiusjäätä vanhassa tutussa paikassa

Marraskuuhun ei montaa aurinkoista päivää ole mahtunut. Pidän itseni virkeänä käymällä jumppatunneilla ja kävelylenkeillä. Metsästä löytyy sieniä niin kauan, kun maassa ei ole lunta. Kehuin yhdelle kylänmiehelle tämän syksyistä sienisatoani ja tämä totesi, että nythän niitä on, kun Lempi ei enää huonoilla jaloillaan pääse metsään. Muutamiin kulttuuririentoihinkin olen ehtinyt. Alkukuusta vietimme Vantaan Naisten Pankin glögi-iltaa, johon ei hallituksen lisäksi juuri muita ilmestynyt.

Janne Lehtinen

Puolivälissä kuuta kävimme Pitäjänkirkolla kitarakonsertissa. Janne Lehtinen soitti puolityhjälle salille todella kaunista espanjalaista musiikkia. 

Sanna Kannisto

Tallinnan reissun jälkeen menin kuuntelemaan FoibeAkatemian luentoa "Studio ulkona luonnossa", jonka piti valokuvataiteilija Sanna Kannisto. Näimme upeita lintukuvia, eikä tähänkään tilaisuuteen tullut montaakaan kuuntelijaa talon asukkaiden lisäksi. 

Meilläpä onkin joululaventeli!

Loppukuusta hain metsästä jäkälää terassin ruukkuun ja löysin samalla kaksi uutta sienipaikkaa, jotka merkkasin karttaani. Oli niin lämmintä, että sain kukkasipulit istutettua ja aloitin pihan haravoimisen.

Marraskuun kirjoja:

Elena Ferrante "Hylkäämisen päivät". Torinolaisisä yllättää vaimonsa ilmoittamalla, että hän haluaa erota. Itse asiassa hänellä on ollut jo vuosia suhde tuttavaperheen nuoreen tyttäreen. Mies jättää perheensä kertapuheella ja siitä alkaa vaimon maanpäällinen helvetti. Lähes hulluuteen menevä muutama kuukausi sisältää absurdeja tapahtumia. Rivo kielenkäyttö tuntuu kornilta, mutta ilmentää naisen mielentiloja ja itsetuhoisia ajatuksia. Siitä alkaa kasvutarina, jolla on kaunis loppu (ainakin naisen kannalta).