Loppuviikko kotoillen

Hannu jätti kesän alennusmyynnit väliin ja viime tinkaan etsi itselleen kesäpaitaa ja shortseja. Onneksi ne löytyivät loppuunmyyntitangoista ja vältimme stressin ennen reissua. Minulle kelpaavat vanhat lempivaatteet, ainoa ongelma on jalkineiden valinta. Vielä on Balkanilla hellettä, mutta mitä jos säätila muuttuukin sateiseksi? 

Omenaviini porisee kylppärissä, omenasosetta olen tehnyt jo kaksi kertaa pakastimeen ja pullotin kirsikkaliköörin. Omista pienistä kirsikoista tuli paljon paremman makuista kuin isoista puolalaisista. Lidlissä oli keltaiset luumut tarjouksessa, olivat sopivan kypsiä (rommi)hillon tekoon. Samalla käynnillä ostin tarjouksesta lohifileen, siitä riittää ruuat kahdelle päivälle. 

Hannulla oli jo pakkausinto päällä, hain rinkkani vintistä, kun hän oli ensin hoitanut viikkosiivouksen. Lupasin lainata rinkkaani, koska hänen kätensä on varattu kyynärsauvoille. Lauantaina lähdin lähimetsään sienestämään. Nyt löytyy jo suppareita, niistä saamme sunnuntain ruuan. Illalla tein kolmannen kerran kattilallisen sosetta pihan omenista. Ei kai niitä puuhunkaan voi jättää. 

Hannu otti peiton käyttöön turhan aikaisin; aamuisin hän herää umpihikisenä. Sunnuntain kävelylenkillä kävin nostamassa lisää käteistä (Bosniaa varten). Minun oli tarkoitus haravoida Hannun eilen leikkaaman nurmikon, mutta alkoi sataa kun palasin kotiin. Hannu oli pakannut vaatteensa rinkkaani ja valitti, etteivät kaikki mahdu. Miten se on mahdollista, kun minä reissaan samalla rinkalla (8 kg) 5-6 viikkoa? Vein Soilille omenahilloa ja avaimet, hän lupautui taas talonvahdiksi. Tein sienipastaa, sitä tuli niin paljon että osa meni pakastimeen. Ennen TTK:ta pakkasin laukkuni, joka sekin tuli täyteen. Riittääkö yksi paketti kahvia?

Elokuun lempeän lämpimät illat, onko niitä?

Kesä on kulunut taas kovin nopeasti. Onneksi on ehditty tehdä kaikenlaista; Viron reissut ja vähän on kierretty kotimaatakin; Jyväskylä, Alavus, Turku, Tammisaari, Salo, Lohja. Fillarointi on jäänyt vähemmälle, sitä enemmän olen tehnyt kävelylenkkejä ja käynyt uimassa. Kesä oli kuiva ja lämmin, ainakin nyt tuntuu siltä. Taisimme olla Virossa, kun Vantaalla satoi niin, että alikulut, parkkihallit ja meidänkin kellari tulvivat.

Torstaina jätin Hannun tekemään viikkosiivouksen (sen mitä pystyy) kävelin Kuusijärvelle ja kävin uimassa. Perjantaina kävimme Honkanummella hoitamassa haudan kukat, jatkoimme Ikeaan lounaalle ja ostin lisää (pinkkejä) kynttilöitä. Päivän lenkin tein kävelemällä kotiin ja keräsin kantarellit Honkanummen metsiköstä. Illan tullen taivas selkeni ja istuimme pihalla lukemassa. Auringon laskettua puiden taakse siirryimme terassille viinilasillisille. Peter Gabriel lähetti taas uuden täydenkuun biisin. Lauantaina tein keräämistäni kantarelleista sieni-chorizopastaa.

Keskiviikkona oli niin hieno ilma, että kävelin Kuusijärvelle uimaan. Nyt voin sanoa, että olen uinut Suomen avovesissä toukokuusta syyskuuhun (ilman saunaa). Kotoa lähtiessä mittari näytti +14, Kuusijärven vesi oli +18. Pyysin Hannua tulemaan perässä autolla ja kävimme yhdessä lounaalla. Alkoi olla jo niin lämmintä, että kävelin kotiinkin.

Viikonloppuna riitti vielä aurinkoa, lauantaina keräsimme omasta pihasta omenat viinin tekoa varten ja grillasimme.

Astan isäntä kehui löytäneensä jo suppiksia lähimetsästä. En ihan uskonut, oli mentävä sunnuntaina päivittämään tilanne. Olihan niitä, mutta vielä kovin pieniä. Iltapäivällä ajoimme Lohjalle kakkukahveille. Meidän pikku-Ilonasta tulee täysikäinen! 💕 Sipe saattoi meidät murheellisen näköisenä ovelle, pallo suussaan. Maanantaina kävin syksyn ensimmäisellä (ja minulle viimeisellä) joogatunnilla testaamassa, miten ranne kestää. No ei vielä kestä, joten fuskasin niissä asanoissa, missä olisi pitänyt kannatella koko painoa vain oikealla kädellä. Olen niin paljon poissa syksyn aikana, etten aio maksaa Rekolan Raikkaan kausimaksua. Illalla tein oman pihan omenista soseet pakastimeen.

Rakas ystäväni Carita nukkui pois syyskuun alussa. 🙏 

Yle Areena -suositus; Heajastallan - saamelaiset häät ja Tanskalainen nainen. RSO Metalliklassikot (go, Tuomas Wäinölä!)

Helsingapäivä, Vantaa

Helsingan keskiaikapäivää vietettiin lauantaina hyvän sään aikana (vasta illalla satoi). Paikalle ei suositeltu tultavan autolla, sillä parkkipaikatkin olivat täynnä myyntikojuja. Siksi Hannu jäi kotiin ja minä polkaisin pyörällä Pitäjänkirkolle. En ole käynyt Helsingapäivässä muutamaan vuoteen, viime käynnistä tapahtuma on laajentunut täyttäen koko kirkon alueen. Tunsin olevani alipukeutunut; olisi pitänyt olla pitkä hame ja Kalevalakorut, kuten niin monilla järjestäjillä ja vierailijoilla. Mitään en ostanut, kunhan katselin kojujen tarjontaa, musiikkiesityksiä ja otin kuvia. Kävin kuuntelemassa hetken Keskiaikamessua, joka oli täyttänyt kirkon. Sen ulkopuolella oli seurakunnan Pyhiinvaelluspiste, tapasin tuttuja joiden kanssa juutuin juttelemaan. Kotimatkalla päätin, ettemme tarvitse kaupasta mitään ja polkaisin suoraan kotiin.

Sunnuntaina oli sadepäivä ja tein pitkästä aikaa uuniruokaa; kalaa ja kasviksia. Ostin itselleni synttärilahjaksi Lissabonin lennot keväälle.

Kotimaan matkailua; Töysä, Etelä-Pohjanmaa

Mökkitie on kovin sateinen. Route 66.

Ritu kutsui meidät Töysän mökilleen, mutta pahoitteli, että pohjavesi on niin matalalla, että emme välttämättä voi saunoa. Matka oli pitkä, ilmankos Ritu muuttikin Etelä-Pohjanmaalle lähemmäs mökkiään. Pidimme kahvipaussin Kallenaution Kievarissa. Viehättävä paikka, jonka ulkorakennukset on museoitu.

 

Satoi lähes koko matkan. Sain luettua paksusta lainakirjasta 50 sivua. Ritu vastaanotti meidät kodikkaaseen mökkiinsä ja veimme tavaramme vierasmökkiin. Söimme hyvää kesäkurpitsa-broilerivuokaa ja grillattua kukkakaalia.

Syötyämme lähdimme Ritun kanssa kävelylenkille ja kiersimme Valkialammen, jossa on mainio uimaranta, mutta tähän hätään turhan kaukana. Hikihän siinä tuli sadetakissa ja Timon villapaidassa ja palattuamme kävinkin saunassa pesulla. Ritu oli kerännyt padat täyteen vettä ja sitä on kertynyt myös kaivoon, joten huomenna pääsemme saunomaan. Keräsimme tontilla mustikat aamuksi, kantarellit saavat odottaa keskiviikon kuivempaa keliä. 

Sanoin illalla Ritulle, että sisäinen kelloni herättää minut 7.18 ja niin tekikin, mutta nukahdin uudelleen. Oli niin armaan makeat unet, kun sade ropisi kattoon. Aamiainen oli odottanut lähes tunnin, ennen kuin havahduin hereille. Sade lakkasi aamupäivällä ja lähdimme lähimetsään sienestämään, Hannu jäi sänkyyn kipuilemaan. Ritu tuntee tonttinsa ja metsät, pihalta keräsimme kantarellit, tien toiselta puolelta muutaman punikkitatin.

Kotiuduttuamme lähdin Hannun kanssa Alavuden kaupoille. Perunat ostimme K-marketin pihalta. Tuurin ohi ajoimme mennen tullen, emme juurikaan pidä mistään kauppakeskuksista. Ritu oli jo syönyt ja huilinut, me lämmitimme hyvää kesäkurpitsa-broilerivuokaa ja vetäydyimme omaan mökkiimme lukemaan ja päikkäreille. Ritu jatkoi puusavottaa ja yritin parhaani mukaan siirtää pienempiä pölkkyjä lähemmäs kottikärryjä. Illalla nautimme kesän parhaat löylyt, vilvoittelimme saunan terassilla ja Ritun saunottua istuimme vielä keittiössä rupattelemassa. Hän lupasi lämmittää saunan meille vielä huomennakin. 

Hannu muisti vasta illalla vaihtaessaan kipulaastaria, että sen kanssa ei saa saunoa.

Ritu jatkoi aamiaisen jälkeen puusavottaa, kunnes ehdotin, että lähdemme käymään hänen sienipaikoilla, liikunta tekee meille molemmille hyvää. Hannun tehtäväksi jäi pestä eilen ostetut perunat. Aurinko paistoi aamusta alkaen, mutta metsässä pienet hyttyset kiusasivat meitä. Nyt niitä on! Sieniä ei sen sijaan metsästä paljon löytynyt.

Kiersimme pidemmän kautta takaisin mökille. Onneksi, sillä parhaat kantarellipaikat löytyivät tien varrelta ojan pientareilta, parisataa metriä ennen Ritun mökkiä. Kävin saunalla pesulla, Ritu valmisti meille eilisistä tateista leivät. Hän jäi Hannun kanssa terassille putsaamaan tämän päivän sienisaaliin, minä otin keittiövuoron; valmistin salaatin tuoreilla yrteillä, keitin perunat ja tein sienikastikkeen. Istuimme aurinkoiselle terassille syömään, joimme päiväkahvit ja vetäydyimme vierasmökkiin huilimaan.

Oli viimeinen mahdollisuus käydä lähilammella uimassa. Ilta oli aurinkoinen ja lämmin, mutta menimme paikalle autolla, tulihan päivällä käveltyä kunnon lenkki. Lähdepohjainen vesi oli uskomattoman kirkasta, äkkisyvä hiekkapohja teki uimisesta silkkaa nautintoa, laiturilla kävin vain puhdistamassa jalkani vedessä. Todella hieno päätös tälle muutenkin ihanalle vierailulle!

Täydenkuun kunniaksi sain taas Peter Gabrielin uuden singlen kuunneltavakseni.

Suomen Lasimuseo, Riihimäki

Luulin, että voin kaikessa rauhassa lukea kirjaani, kyllähän Hannu osaa ajaa meidät kotiin. Alavuden jälkeen hän alkoi ääneen ihmetellä, kun missään ei näy mainintaa Tampereesta tai tiestä 66. Olimme ajaneet liittymän ohi aika pitkälle. Laitoin kirjan kiinni ja ryhdyin kartturiksi, kun alkoi meidän "Jyväskylän" rallimme pitkin pöliseviä hiekkateitä. Todo-listallani on vielä tälle kesälle Timo Sarpanevan 100-vuotisnäyttely Suomen Lasimuseossa. Ajoimme Riihimäelle ja Hannu odotti aurinkoisella penkillä istuen, kun kiersin hienon näyttelyn.

Yläkerrassa on Murano-näyttely, joka pistää miettimään, mitä kaikkea mielikuvituksellista alan ammattilainen voikaan tehdä. Kävin vilkuttamassa vaaleanpunaiselle Lumpeenkukka-vaasille, söimme lounaan Fasetissa ja ajoimme kotiin. 

Kotona näytti siltä, ettei ollut satanut juuri lainkaan. Naapurin pojat tulivat kotiin äitinsä kanssa. Pyöritin pyykit ja paistoin kantarellit pannulla,osan laitoin pakastimeen. Illalla tein ylijääneistä perunoista ja kantarelleista chorizomunakkaan ja istuimme terassille lukemaan. Ihanaa olla vaihteeksi kotona. Perjantaina Hannu lähti taas jonottamaan terveyskeskukseen saadakseen kortisonipiikin, kun kipulaastarista ei ole mitään apua. Kävin parturissa, lenkillä, uimassa ja kaupassa. Oli aivan liian kuuma siivota, joten pyöritin pyykit koneessa ja tein jäljellä olevista sienistä, perunoista ja chorizosta hyvän pyttiksen.

Hip hurraa! Kela maksoi minulle kahdeksan euron palautuksen 186 euron silmälääkärilaskusta. 🙄 Postimaksuunkin meni kolme euroa!

Varikkokäynti kotona

Runsas kantarellisato. Ai missä?

Lauantai kului pyykinpesukonetta pyörittäessä. Hannulla jäi nurmikonleikkuu kesken, kun lonkat kipuilivat. Pörriäiset kiittävät. Naapurit tulivat yllättäen kotiin, ilmeisesti Tikkurila festareille. Taisivat kastua illalla. Sunnuntaina lähdin tunniksi lähimetsään. Lehdet kirjoittavat suurista kantarellisaaliista, ei vaan meidän metsässä. Illalla Samuel tuli pihan yli halaamaan minua, keräten samalla tuulen pudottamia käpyjä ämpäriinsä. "Tsau!" Poika on oppinut uuden sanan.

Maanantaina vein Hannun Peijaksen päivystykseen, olin kaupassa kun hän soitti, ettei häntä kirjata sisään ilman lähetettä, hain hänet sieltä pois ja vaihdoimme kuskia. Hannu lähti jonottamaan terveyskeskukseen, minä tein viikkosiivouksen, vaihdoin liinavaatteet sänkyyn, pyöritin lakanapyykin ja tein pastasalaatin. Sain kaiken valmiiksi juuri kun Hannu palasi kotiin, ei ollut saanut kortisonpiikkiä vaan jotain kipulaastareita. Ritu tuli heti hänen peräänsä. Istuimme terassille syömään, kahvittelimme sisällä ja sovimme, että ajamme maanantaina hänen vieraakseen Töysään. Lätkäisin laastarin Hannun käsivarteen, toivottavasti se auttaa edes kipuun.

Tiistaille saimme kutsun Kumpulan siirtolapuutarhaan Leenan mökille. Taisi olla viikon ainoa päivä, kun satoi vettä, joten menimme autolla. Emme kumpikaan muistaneet mökin numeroa tai edes väriä. Tosin siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, sillä mökki on maalattu viime käyntimme jälkeen. Hannu yritti soittaa Jussille, mutta tämän puhelin oli loma-asetuksella. Pyörimme yhdellä tutun näköisellä tontilla, mutta ketään ei ollut kotosalla. Söin puskasta karviaisia sillä aikaa, kun Hannu laittoi Jussille viestiä FB:n kautta. Olimme jonkun naapurin tontilla! Lähellä kuitenkin, ja pääsimme lopulta sisälle mökkiin, jonne Leena oli kattanut pöydän ja alkoi paistaa vohveleita. Sain villasukat jalkaani ja söimme ensin pinaattivohveleita erilaisilla täytteillä. Kahvin kanssa tarjolla oli vohveleita kermavaahdolla ja tuoreilla marjoilla. Leenalle näyttää tulevan runsas omenasato.

Olenko vähän tylsä (no olen)? Kävin Tikkurilan Specsaversilla ja tilasin itselleni uudet silmälasit samanlaisilla pokilla kuin nykyiset arskani. Aurinkolasit sentään tulevat olemaan isommat kuin nykyiset ja peräti muoviaisoilla, kun näyttää siltä, että moottoripyöräilyt on pyöräilty enkä välttämättä enää tarvitse titaaniaisoja. Rahaa paloi pitkälti toista tonnia (silmälääkäri ja kahdet lasit).

Kipsi viisi viikkoa, uusi passi viikossa

Syreenit ja lupiinit kukkivat jo, pihan kielot vielä hetken ja pian avautuvat myös juhannusruusun nuput. Käki kukkuu lähimetsässä kaiket yöt.

Sain kipsin pois, kun aikaa oli kulunut tasan viisi viikkoa. Iho oli kuin sammakon nahka. Yritin varata aikaa fyssarille, mutta käskettiin tehdä saamiani jumppaohjeita 1-2 viikkoa. Jos kipu ei häviä, niin sitten vasta fyssarille. Varmistin vielä, mitä saan ja mitä en saa tehdä. Sovittiin, etten voi siivota ainakaan viiteen viikkoon. "Ja sano miehellesi, että laittaa sen riippumaton varjoiseen paikkaan, ettei tule liian kuuma!" 😉

 

Hain uuden passini Ärrältä, poikkesin samalla käynnillä asukastilan luontopäivässä kakkukahvilla. Kotona harjasin hilseilevän ihon pois käsivarresta ja vedin Helosania päälle. Kiersin ranteen ympärille sideharsoa, että muistan itse varoa kättäni. Ja että muut osaavat varoa minua, ihmiset tulevat niin iholle julkisissa kulkuneuvoissa ja yhteistapahtumissa.

Lenkin jälkeen keräsin pihalta vuohenputken lehtiä ja tein oman versioni Nizzan salaatista. Hannu oli vuorostaan käynyt lääkärillä ja elättelee nyt toivoa Hondalla ajosta. Minä suhtaudun skeptisesti; ei enää luunmurtumia, kiitos! Itse voisin tehdä siirtymät Virossa mieluusti bussilla (tai vaikka kävellen), mutta hänelle toinen vaihtoehto on auto, jos moottoripyöräily ei onnistu. Teinkin alustavan suunnitelman, ensimmäiset ja viimeinen majoitus on varattuna, Saarenmaa ja Pärnu jäivät vielä harkintaan.

 

Kuten aiemmin kirjoitin, kipsi auttaa vähän, IF paljon. Saan korvauksen tähänastisista kuluista, joita ei todellisuudessa ole paljoakaan, kun Espanjassa vilautin EU-kelakorttia. Lenkillä vasta tuli mieleen, että onneksi en murtanut (väärin luutunutta) solisluuta uudelleen. Siinä olisinkin ollut ihmeissäni yksin vuorella rinkan kanssa!

 

Ehdin heittää talviturkin toukokuussa Kuusijärveen. Mittarin mukaan veden lämpötila oli +15, tekee hyvää kipeälle kädelle ja kuluneille jaloille. Ranta ja laiturit olivat täynnä koululaisia, joista yksikään ei uskaltautunut veteen. Kävin uimassa savusanojen läheisestä laiturista. Toisen kerran pidemmältä laiturilta, kun koululaiset olivat poistuneet. Kaupanpäälle tuli yhdeksän kilometrin kävelylenkki. Illalla olisi ollut hieno Yle100-konsertti Tikkurilassa, mutta kun en vielä uskalla fillaroida, katsoin sen telkkarista.

 

Vietin lauantain aamupäivän naapurin pikkupoikien kanssa. Samuel on oikeasti oppinut kutsumaan minua mummuksi. 💓

Illaksi saimme Ritun ja Tiinan vieraiksemme. Tiina oli ensivierailulla ja esittelin hänelle remontoidun talomme, sen jälkeen istuimme pihalla nauttien kesäisestä kelistä, grillikasviksista ja salaateista.

 

Tv:n kesäsarja; Yle Fem/Areena "Kesän paras päivällinen". Reipasta ruotsalaista meininkiä upeissa maisemissa; kokkausta, kattauksia ja kirpparilöytöjä.

 

Toukokuun kirjoja;

Maxim Fedorov "Minun Ukrainani" (2023). Maxim Fedorov - isä venäläinen, äiti ukrainalainen - kaikkien tuntema Ylen toimittaja, joka rauhoittavaan tyyliinsä kertoo kameraan katsoen uutislähetyksissä Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan pommien paukkuessa taustalla. Tässä esikoisteoksessa hän kertoo omasta ja Ukrainan historiasta, sodan alkuvuosista ja eri taustoista tulevien tuttaviensa tarinoita ja heidän suhtautumisestaan sotaan.

Riihimäki, Hyvinkää ja Tikkurila

Hannu lupautui kuskiksi, kun lähdimme Ritun kanssa katsomaan taidenäyttelyitä.

Aloitimme Riihimäeltä, Suomen Lasimuseosta, jossa on Markku Pirin näyttely "VÄREJÄ; lasia, tekstiilejä, kuvia". Nuorena piirtelin paljon itsekin ja ihailin Markku Piriä, olihan hän komea nuorimies, kuin joku rokkari (ja on edelleen komea, sen totesin, kun hän oli myöhemmin keväällä vieraana Puoli seitsemän -ohjelmassa). En tiennyt, että hän vaatesuunnittelun ja tekstiilien lisäksi tekee myös lasitaidetta.

Söimme hyvän lounaan Ravintola Fasetissa, jonka oli täyttänyt joku tamperelainen eläkeläisryhmä. Iloiseksi yllätykseksi tarjolla oli myös paistettuja muikkuja. Paluumatkalla poikkesimme Hyvinkäälle.

Hyvinkään Taidemuseossa - Museokeskus Taika - emme ole ennen käyneet. Nyt siellä on perusnäyttelyn lisäksi "Jali! Jalmari Ruokoski 140 vuotta" -juhlanäyttely. Toisessa salissa voi tutustua hyvinkääläiseen baarielämään 1970-80 luvulla "Neonvaloja ja nurkkapöytiä" -näyttelyssä.

 

Lauantaina heräsimme pattereiden metelöintiin. Kaikki patterit olivat kylmiä ja hanoista tuli vain kylmää vettä. Lähdin aamupäivällä lämpimikseni kävelemään. Ei mitään hikilenkkiä, nyt ei kylmä suihku houkuttele, hiustenpesusta puhumattakaan. Onneksi kävin viikolla parturissa. Meillä on pysyvä kutsu naapureiden saunaan, mutta he ovat tämän viikon Virossa. Täytyy vain tehdä syväkyykkyjä ja hakea K-marketista lisää Pirkka-glögiä. Ja lämpökynttilöitä kuluu! Pikaisen (todella pikaisen!) pesun jälkeen paistoin meille gyosat salaatin seuraksi, sen jälkeen kietouduimme omiin viltteihin lukemaan. Talossa ei ole lainkaan tulisijoja, lämpötila laski illalla 13 asteeseen, yläkerrassa on vielä kylmempää, kun on tuulista. Tulee mieleen järkyttävän kylmät luostarit, joihin olen majoittunut vaelluksillani. Onneksi kotona on lahjaksi saatuja villasukkia.

Sunnuntaina alakerran lämpötila oli laskenut 12 asteeseen. Lähdimme punttisalille, että päästiin lämpimään suihkuun. Onneksi (jo kolmas kerta!) kotona on sentään sähköt ja hanasta tulee edes sitä kylmää vettä, muuten oltaisiin jo jossain hotellissa tai sukulaisten kiusana. Paistoin Lidlin ankkafileeseen pinnan ja laitoin ankka-kasvispadan uuniin, sen kaveriksi joulusta jääneen bataattivuoan. Grete soitti Virosta ja kehotti meitä menemään heille lämmittelemään, mutta eiköhän me pärjätä vielä vuorokausi kotonakin.

Unohdin palsternakan jääkaappiin, täytyy keksiä sille jotain muuta käyttöä. Ankka oli niin hyvää, että hain pakastimeen toisen fileen. Kävimme katsomassa Kaija Koo -leffan "Kaunis, rietas, onnellinen". Ritu varoitteli etukäteen, että Rekolan Kinossa on kylmä, mutta olihan siellä lämpimämpi kuin meillä kotona.

Maanantaina sisälämpötila +8. Teki mieli jäädä lämpimän peiton alle koko päiväksi. Otin neulekäsineet käyttöön sisällä. Aamupäivällä lähdin joogatunnille lämmittelemään, Hannu jäi pihalle tekemään lumitöitä ja odottamaan huoltomiestä. Huolto oli tehty kun palasin kotiin. Ei suurta vikaa, mutta talon ja veden lämmittäminen veisi aikaa. Lähdin seurakuntakahveille lämmittelemään pariksi tunniksi.

Keskiviikkona kävin Vernissassa kuuntelemassa kaupungin järjestämän taideluennon "Julkiset taideteokset ja niiden tarinat" osa 3. Mainio luennoitsija, hän kertoi mielenkiintoisesti ja hauskasti lähinnä Helsingin patsaista, taidetapahtumista ja nykytaiteesta. Tämä oli hyvä lisäys hiljattain lukemaani Liisa Väisäsen kirjaan "Merkkien Helsinki" ja Yle Areenan sarjaan "Rakkaani, kaupunki". Kävin vielä kuvaamassa Korppi-teoksen iltavalaistuksessa.

Perjantaina sää muuttui vetiseksi ja kadut loskaisiksi. Lumitöiden ja viikkosiivouksen jälkeen lähdimme Tammistoon lounaalle. Illalla katsoimme Areenasta hienon leffan "Madeleinen Pariisi".

Lauantain liukkaalla lenkillä sain jalkani kipeiksi, sen jälkeen tein Igorin kanaa, johon upotin myös sen jääkaappiin unohtuneen palsternakan.