Näytetään tekstit, joissa on tunniste Portugali. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Portugali. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Vuosi 2024 matkaillen

Ristikheinä Kohvik, Tallinna
Olihan taas vuosi. Matkailua, vaellusta, kotoilua, mutta (minulle) myös harvinaisen paljon sairastelua.

Aloitin vuoden viettämällä viikon yksin Tallinnassa. Olikin niin mukavaa, että siitä voisi tehdä vuosittaisen tavan.

Cómpeta
Cómpeta ja Málaga, Andalusia

Perinteisen viikon Andalusiassa vietimme maaliskuun alussa Cómpetassa ja Málagassa. Taas meille uusi vuoristokylä ja mikä mukavinta, teimme sinne treffit Hellun ja Markun kanssa, he lomailivat samaan aikaan Nerjan lähettyvillä.

 

Portugali ja Espanja; Camino Senda Litoral

Kuudes caminoni, mutta ensimmäinen, jolle pyysin kaverin mukaan. Pirjo on noitakerhosta ainoa, jonka tiedän pystyvän siihen. Harmi vain, että Pirjo nyrjäytti polvensa, kun siirryimme Portugalista Espanjaan, mutta ehti hän päästä vähän caminon makuun. Minä jatkoin vaellusta yksin ja treffasimme päivittäin seuraavassa majapaikassa tai lounaalla ennen majoittumista.

Santiago de la Compostelan jälkeen meillä oli Hannun kanssa perinteisesti treffit, tällä kerralla Portossa. Vietimme yhdessä parin viikon aurinkoisen loman viidessä eri kohteessa. Harmikseni sain jostain pitkäkestoisen yskän (korona/hinkuyskä/adenovirus?).

Korčula
Kroatia

Melkein heti (käytyäni ensin terveydenhoitajalla) vaellusreissun jälkeen lensin Dubrovnikiin auttamaan Zeljkaa. Vajaan viikon ajan hoidin kaupassakäynnit, siivoamiset, pyykkien pyörittämiset ja seuraneidin virkaa. Uhkasin jo Hannulle, että jään Dubrovnikiin majataloa hoitamaan. No ei vaineskaan! Tein muutaman päivän Dalmatian kierroksen; Korčula, Hvar ja Baška Voda, ennen kuin palasin Dubrovnikiin Zeljkan luokse.

Vasta Kroatiasta palattuani pääsin vihdoin lääkärin vastaanotolle ja monen vuoden jälkeen minulta otettiin kaikki verikokeet, keuhkoröntgen ja sydänfilmi. 10 päivän antibioottikuurin jälkeen alkoi helpottaa, mutta kesän uimiset ja fillarilenkit jäivät todella vähiin.

 

Sääretirp, Kassari

Viro Hondalla

Kesällä hankin Viron Museokortin ja sitähän piti päästä käyttämään. Ajoimme satamasta suoraan Haapsaluun, Koidu Majutukseen, jossa vuosi sitten yövyin yksin. Yhden päivän vietimme Vormsin saarella. Hiidenmaalla yövyimme Jaanin ja Maren mökissä, sekin oli Hannulle uusi kokemus. Sen sijaan Kassarin majoitus ”leikkimökissä” on tullut vuosien varrella molemmille tutuksi. Hiidenmaalta jatkoimme Saarenmaalle, Upan kylään, jossa meillä oli mukava majoitus. Hondalla päräytimme Kuressaareen syömään, uimaan ja Piispanlinnaan. Mantereella asuimme pari yötä Vana-Pärnussa, minä pääsin museoihin, uimaan ja hierontaan. Reissun viimeiset yöt vietimme Tallinnassa Maren asunnossa ja minä käytin taas ahkerasti Museokorttia. 

Café Ekkulla
Kotimaan reissut

Heinäkuussa vietin viikon Lohjalla Sipen seurana, kun perhe oli Kreikan lomalla. Ilman Hannua olin myös Karkkilassa Ritun vieraana ja kävimme katsomassa Virpi Suutarin dokkarin ”Havumetsän lapset”. Hondalla ajelimme Porvooseen ja ruukkikierroksella kävimme kahvittelemassa kovasti hehkutetussa Ekkullassa. Helsinkipäiviä pidin silloin tällöin käyden mm. Suomenlinnassa, näyttelyissä ja lukupiirin kokoontumisissa. Hondalla päräytimme myös Riihimäen lasimuseoon, kotimatkalla poikkesimme Keravan Purkutaidetaloon. Hannun tämän kesäinen Mysteerimatka suuntautui Hattulaan ja Iittalaan, syynä Anneli Kannon kirja ”Rottien pyhimys”. Kumpulassa kyläilimme Leenan siirtolapuutarhamökissä.

Tatra Mt. Zakopane
Puola

Hannu olisi halunnut syksyllä Balkanille, minä olin suunnitellut maata myöten reissun Baltian maihin. Olin kuitenkin ollut kevään ja kesän aikana niin paljon pois kotoa, että vaihdoin suunnitelmat lennossa lyhyempään Puolan reissuun. Neljä yötä Zakopanessa – pääsin Tatralle vaeltamaan – ja neljä Krakovassa, jossa vietimme helteisen kaupunkiloman. Puolan reissun jälkeen menin taas Lohjalle Sipeä hoitamaan ja aamulenkillä poika veti minut vauhdissa nurin ja solisluuni murtui. Siitä tulikin kivulias ja pitkään kestänyt vaiva.

Raeapteek
Tallinna, ”toinen kotikaupunkini”

Tallinnassa kävin vuoden aikana usein, mm. Ritun kanssa tämän synttärin hoodeilla. Vietin siellä myös oman synttärini lokakuussa, kun majoituimme vaihteeksi Kadriorgiin. Se olikin niin mukava paikka, että menin sinne myös marraskuussa lepuuttamaan kipeää kättäni. Tallinnan joulutoreilla käydessämme majoituimme taas Maren naapuriin kolmeksi yöksi.

Matildanjärvi
Mathildedal, toinen (vai kolmas?) kotimme

Varasin Matildan mökin lokakuun viimeiseksi viikoksi ja kävimme viitenä päivänä sienestämässä. Talvivarastot täyttyivät nopeasti kuivatuista suppiksista, niitä jaoimme myös joululahjoiksi. Kuudes mökkijoulumme Matildassa kului rauhallisesti, olihan aatto vasta tiistaina ja me majoituimme jo perjantaina, mukana piparit ja bataattivuoat. Sää ei oikein suosinut eikä sieniäkään enää löytynyt, mutta oli taas joulu ilman säpinää. Uusina perinteinä osallistuimme aatonaattona Valimolla kyläläisten kera joulunavaukseen ja aattona Teijon kirkon aattohartauteen.

Kulttuuria

Kaksi lukupiiriä ja kaksi Museokorttia edesauttavat vaihtelevien kirjojen lukemisen ja erilaisten näyttelyiden näkemisen. Viron Museokorttia käytin heinäkuusta alkaen peräti 19 kertaa, lisäksi käynnit Fotografiskan ja Banksyn näyttelyissä (ja Nigulisten kirkossa). Kotimaan Museokorttia käytin 36 kertaa. Konserteissa ja elokuvissa kävimme muutaman kerran, teatteri jäi väliin tänäkin vuonna. Kirjoja tuli vuoden aikana luettua 36 kappaletta. ”Alastalon salissa” on edelleen keskeneräisenä puhelimessani.

Jumpat alkoivat syksyllä lupaavasti; 4-5 kertaa viikossa joogaa, pilatesta tai zumbaa. Ne loppuivat kohdallani lokakuussa kaatumiseen ja solisluun murtumiseen. Pyrin kuitenkin kävelemään noin 200 km kuukaudessa, lisäksi vähän rapputreeniä ja kotijumppaa, etten ole ihan pohjakunnossa kevään vaelluksella. 

Vuoden 2024 asumiskulut (ml. kaikki) olivat yhteensä 5.500€. 

perjantai 17. toukokuuta 2024

Litoral Norte (Senda Litoral), Portugali

Porto - Santiago de Compostela 318 km. Enimmäkseen mukavan tasaista, laudoitettua rantareittiä. Helpoin kaikista caminoistani. Ensimmäisen kerran otin kaverin mukaani ja sain näyttää Pirjolle hänelle uuden maan, Portugalin parhaat palat. Vietimme ennen vaelluksen alkua kaksi yötä sekä Lissabonissa että Portossa ja hän ehti maistaa Portugalin vaellusreittejä, ennen kuin loukkasi polvensa Espanjan puolella. Loppureissusta Pirjo joutui jättämään Porton ja Lissabonin päiväkävelyt minimiin. 

Reitillä oli yllättävän paljon porukkaa liikkeellä ja majoitus oli varmuuden vuoksi varattava etukäteen lähes joka yöksi. Kaverin mukana olo edesauttoi laadukkaampien majapaikkojen, jopa privaattihuoneiden käyttämisen, kun voimme jakaa kustannukset. Itse selvisin ilman vammoja, kunnes Hannu liittyi seuraani ja tartutti minuun ikävän flunssan.

Luotin omaan, hyväksi kokemaani pakkauslistaan. Käyttämättä jäi vain yksi toppi, käsineet ja tuubi (ja muovimukit). Jopa uikkareilla oli tällä kerralla käyttöä. Parannettavaa on sen verran, että voisin hankkia katkaistavat retkeilyhousut, näin voisin jättää kotiin caprit, shortsit ja jumppatrikoot. Puuvillainen kauluspaita voisi korvata pitkähihaiset trikoopaidat, jotka tosin soveltuvat paremmin nukkumiseen viileissä majoituksissa. 


Tässä vielä koko reissun kartta, paitsi että Caldas da Rainhasta tultiin vielä bussilla Lissaboniin (Mapsin valikoima on max 10 kohdetta).

Vaikka varasimme paluulennolle reilusti aikaa, silti meinasi tulla kiire koneeseen. Lissabonin kentälle ei (jostain syystä?) saanut etukäteen qr koodia, vaan paperinen lippu oli haettava tiskiltä. Turvatarkastukseen oli loputon jono, samoin taxfreen kassalle. Ehdittiin kuitenkin kyytiin. Koskaan ennen ei ole sattunut niin kovasti korviin, kun laskeuduimme, kiitos tukkoisen olon. Vantaalla oli puolilta öin kesäisen lämmin sää, kun kävelimme juna-asemalta kotiin. Kodinhoitaja ei ollut varustanut tyhjää jääkaappia muulla kuin paketilla nakkeja, paistoin ne pannulla hapankorppujen seuraksi. Vappu on taas! Vasta aamulla huomasin, että meillä oli vielä yksi pullo glögiä. Se olisi saattanut edesauttaa hyvän unen saantia. 

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Lissabon, Alfama 💕

Aamiaisen jälkeen lähdimme omille teillemme, kumpikin suunnisti Alfamaan.

Kävelin Sé katedraalin ohi ja jäin varjopaikkaan odottamaan 28-ratikkaa ottaakseni kuvia, mutta kylmähän siinä tuli.

Vaihdoin paikkaa ja ymmärsin, että raiteet ovat yksisuuntaiset; kun ylhäällä palaa punainen liikennevalo, ratikka tulee alhaalta ja päinvastoin.

Kolusin tuttuja kujia ja rappuja. Kun auringossa tuli kuuma ja riisuin neuleen pois, aurinko meni pilveen tai eksyin varjoisille kujille. Kun puin neuleen takaisin päälleni, aurinko alkoi taas paistaa ja tuli kuuma.

Kotikippolamme Ginja D'Alfama on myynnissä, niinhän pariskunta jo viime käynnillä taisi kertoa. Pitäisikö ostaa pois?

Maruto

Maruto avautui 12.00 ja teimme sinne treffit. Sisätila oli varattu opastetulle rymälle (ei niille virolaisille, jotka näin Alfamassa), mutta halusimmekin istua ulkona. Finisterraa ei ollut tarjolla, joten valitsin hyvän portterin.

Saimme taas kerran ilmaista huvia, kun joku pakettiauto oli parkkeerannut niin lähelle kiskoja, ettei ratikka päässyt ohi ja se puolestaan tukki koko liikenteen. Tuli mieleen talvinen Helsinki, kun autot parkkeeraavat 5-ratikan kiskoille ja liikenne satamaan päin seisoo. 🛳🇪🇪 Tosin silloin se ei ole yhtään hauskaa! Palasimme kämpille huilimaan, oma flunssainen oloni ei ollut paras mahdollinen.

Rossio
Rossio
Rossio

Etukäteen ajattelin, että vien Hannun tutustumaan Gambariin, mutta aamupäivän kävely Alfamassa muutti mieleni. Ensin halusin kuitenkin nähdä kukkivat jakarandapuut. Rossion aukiolle oli levittäytynyt "joulumarkkinat", kioskeissa myytävät juomat olivat tuplahintaisia. Yhden kävelykadun putiikista ostin pöytäliinan kotiin vietäväksi.

Osteria Bellosguardo

Harhauduimme Alfaman kapeille kujille ja yritimme muistaa, millä terasseilla sai ruuan lisäksi nauttia henkilökunnan fado-esityksiä. Aina pitäisi laittaa muistiin paikan ja kadun nimet, varsinkin näin sokkeloisessa kaupungissa. Päädyimme italialaiseen Osteria Bellosguardoon, jonne mahduimme vielä hyvin sisälle. Selkäni taakse istui nuori saksalaispari, jonka yhdeksän kk:n ikäinen poikavauva alkoi heti tehdä tuttavuutta Hannun kanssa. Kunnes väsyi ja alkoi kiukutella. Ulkona alkoi jo muodostua jonoa, jonottajat istuivat penkille viinipullon ja lasien kanssa. Tässä kahden miehen ristorantessa saa varautua odottamiseen. Tilasimme yhteisen salaatin ja molemmille pikkupitsat. Harmi vain, että toinen niistä oli kasvanut laskussa isoksi (400g 》800g). Samme korjattua laskun ja kävelimme hosteliin.

Levykauppa Äx lähetti linkin torstaina alkavaan "Elämäni levyt" podcast-sarjaan, samalla siinä oli linkkejä minulle mieluisiin kokoomalevyihin ja youtube-videoihin. Loppuilta kuluikin rattoisasti lepäillen ja Simon & Garfunkelin vuoden 1981 ulkoilmakonserttia kuunnellen.

Italian Rebuplic

Yöllä yskä valvotti minua, samoin 24h respa, joka kolikoita kilistellen laski päivän kassan (kaupunkiverot ja retkimaksut). Aamuyöstä hän siirtyi keittiöön kolistelemaan aamiaisastiat valmiiksi. Kaivoin korvatulpat esille ja otin buranan, joka pisti hikoilemaan lakanat kosteiksi. Söimme vielä aamiaisen, vaikkei minulla nälkä ollutkaan. Yhdeltätoista jätimme tavarat respalle ja lähdimme ulos. Pitkälle ei enää lähdetty, hakeuduin auringonpaisteeseen ja istuimme Alfamassa viinilasillisille. Lounaan söimme Italian Rebuplicissa. Yleensä makuaisti häviää, kun on flunssa. Minulla se taisi vain korostua, sillä risottoni maistui niin suolaiselta, että sain siitä tuskin puoliakaan syötyä. Hannu kehui hyväksi. Haimme tavaramme ja siirryimme Nordean korttia vilauttamalla metrolla lentokentälle.

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Caldas da Rainha

Taas tulee paljon kuvia, on niin mielenkiintoinen kaupunki.

Rafael Bordalo Pinheiro
Söimme hyvän aamiaisen, minä hyödynsin varsinkin kahvikonetta, tummaa leipää, tuoreita ananaksia ja -mehua. Ulos lähtiessämme pyysin respalta paperisen kaupunkikartan, siitä minun on helpompi hahmottaa suunnat.

Tarkoitus oli etsiä ympäri kaupunkia siroteltuja paikallisen keramiikkatehtaan perustajan Rafael Bordalo Pinheiron teoksia, mutta päätimme lähteä kävelemään ihan randomina.

Rafael Bordalo Pinheiro

Samalla etsin itselleni huomiseksi parturia. Miten olisi tämä Raju? Siitä kummallista, että täällä kaupat ja suurin osa ravintoloista on kiinni sunnuntaina, mutta parturit ovat auki.

Käväisimme myös torilla, joka yllättäen oli auki, tosin pienemmin kuin eilen. Ostin pienen pussin lupiininsiemeniä, joita Hannu ei ole koskaan maistanut. Niitä voisi hyödyntää kikherneiden tavoin vaikka salaatteihin.

Torilta jatkoimme kohti museoita (kiinni) ja Rua Rafael Bordalo Pinheiroa ja keramiikkatehdasta. Mitä hienoja autiotaloja! Täällä niiden bongaaja/kuvaaja olisi haltioissaan.

Päädyimme Parque D. Carlos I:een, jossa istuimme hetken virvokkeilla ihaillen samalla puiston valtavia puita ja kuunnellen lintujen sirkutusta.

Parque D. Carlos I

Poistuimme puistosta ja juutuimme nenät kiinni ikkunalasissa moottoripyöräliikkeen ulkopuolelle. Alkoi olla nälkä ja halusimme syödä jossain kevyen lounaan.

Palasimme kävelykadulle ja vähän noloina (eilisestä) menimme taas Entre Saboresiin. Eilen olimme puoli tuntia myöhässä, tänään saman verran liian aikaisin, mutta tyttö viittoili meidät ystävällisesti sisään.

Entre Sabores
Entre Sabores

Söimme hyvät salaatit ja lähdimme etsimään auki olevaa kauppaa. Ei niinkään helppo nakki näin sunnuntaina ja siestan aikaan. Mapsin suosittelemat kaupat olivat nekin kiinni. Yhdestä kaupasta Hannu sai ostettua minulle spumanten äitienpäivän kunniaksi.

Palasimme hotelliin ja istuimme hetken sen sisäpihalla. Respa vei viinipullon keittiön jääkaappiin. Kysyin häneltä, onko läheisellä kirkkoaukiolla tänään joku konsertti, kun siellä rakennetaan esiintymislavaa ja poliisit sulkevat katuja. Ei kun vasta tiistaina, kertoi tyttö. Silloin on konsertti, keskiviikkona on kaupunkipäivä ja kaikille yleinen vapaapäivä konsertteineen ja tapahtumineen. Siis samana päivänä kuin Vantaan 50v-juhla. Missä on meidän yleinen vapaapäivä, kysyn vaan! Siivoojat olivat kerroksessamme, sanoin että tarvitsemme vain puhtaat pyyhkeet ja uudet vesipullot.

Yritimme nukkua päikkärit, mutta eihän siitä mitään tullut, kun taivas kirkastui ja aurinko paistoi. Otin Hannun tuoman, Ritulta lainatun Aino Kallaksen kirjan "Sudenmorsian" mukaan, reppuun meni myös Hannun ristikkolehti. Kumpaankaan emme ole vielä ehtineet tarttua. Puin päälleni kaprit ja toivoin säärilleni aurinkoista terassia.

Sellainen löytyi yhden aukion laidalta; Hello Juice Bar. Kävin sisällä hakemassa meille isot viinit (3,60€ yhteensä, taitaa tästäkin tulla meille kantis) ja istuimme ulos aurinkoon. Kaikki muut asiakkaat olivatkin tummia brasseja, jotka tullessaan tervehtivät myös meitä.

WOK-Restaurante Tian Xiang Lou
WOK-Restaurante Tian Xiang Lou

Avoimen ruokapaikan etsintä oli yhtä hankalaa. Olin jo valinnut California Sushi & Poke -ravintolan, joka Mapsin mukaan aukeaisi kuudelta, mutta niin vain oli sekin kiinni! Kävelimme pitkin poikin kaupungilla, vain jotkut kahvilat olivat avoinna. Menimme sitten eiliseen WOK-ravintolaan, jonne pääsimme ennen virallista aukioloaikaa. Omistajaperhe istui pitkässä pöydässä ruokailemassa, vain yksi englantia puhelimeen puhuva mies oli meidän lisäksi asiakkaana. Tarjoilija jopa muisti, että haluan kupillisen chilikastiketta. Tilasimme taas hyvät ruuat ja vatsat täynnä palasimme hotelliin.

Hotellissa oli yöpynyt joku koululaisryhmä. Ääntäkään ei kuulunut, mutta kun menimme aamiaiselle, ananasta ei ollut enää tarjolla. Viimeiset palat oli ilmeisesti ottanut pariskunta, joka jätti ne sitten syömättä! Lähdin etsimään auki olevaa parturia. Nettitietoihin ei täällä kannata luottaa, omistaja tulee avaamaan putiikin sitten, kun hänelle sopii. Etukäteen katsomani parturi (ei Raju) oli vielä kiinni, kahteen seuraavaan kauneushoitolaan en saanut aikaa. Mustanpuhuvassa Barber/Tattoossa musiikki raikasi, mutta kukaan ei vastannut huutooni. Menin viereiseen parturi-hoitolaan, jossa mies haki emännän apuun. Pääsin heti pesupaikalle ja parturintuoliin. Ajattelin ensin, että rouva on kovin kokematon, mutta hän taisi olla peloissaan, kun pyysin "muito corto". Ei uskonut, ennen kuin näytin puhelimesta vuoden takaista kuvaani Segoviasta. Ai noin lyhyt! Hannu löysi minut, kun olin melkein valmis (14€, vain käteinen käy).

Lähdimme kävelemään eilisille hoodeille ja nyt Hospital Termal Rainha Dona Leonorin portit olivat auki.

Hospital Termal Rainha Dona Leonor

Hannu meni ammeeseen, mutta parantavia vesiä ei näkynyt missään. Museokin on kiinni maanantaisin.

Nyt pääsin kuvaamaan sitä kummallista paikkaa, jonka eilen näin vain lukitun aidan takaa. Mikä paikka! Kaiken lisäksi aivan julkinen, koska sen läpi käveli niin opiskelijoita kuin hoitohenkilökuntaakin. "Köyhän miehen Gaudipuisto" totesi Hannu.

Istuimme lasillisille kotikirkkomme Igreja Matrizin takana olevalle terassille, mukana taas kirja ja ristikkolehti. Sirkus on saapunut kaupunkiin! Kaikenlaiset kuljetusvälineet ja kioskivaunut tukkivat lähikadut valmistellen huomista ja keskiviikon kansanjuhlaa. Olisimme ehkä ottaneet toisetkin lasilliset, mutta kortti ei kelvannut täälläkään ja käteinen alkaa molemmilla olla vähissä.

Californian Sushi & Poke
Californian Sushi & Poke

Olimme jo ohimennen varmistaneet, että Californian Sushi & Poke on varmasti tänään auki. Ennen kuin astuimme sisään, varmistimme vielä, että kortti käy. Olin jo etukäteen kuolannut listalla olevia ruokia ja Aperol Spritzeriä, joka jäi äitienpäivänä saamatta. Ja niin jäi nytkin, huoh! Aperolia on kuulemma niin vaikea saada mistään. Miksi se sitten on heidän listallaan? 🤔 Ohjeistin miehen tekemään minulle tinto veranon (piti itsellään loput limut tölkistä, ryökäle), johon otin Hannun juomasta jääpaloja. Tilasimme yhteiset kevätkääryleet (olivat oikeasti mallia kesä) rapsakoilla katkaravuilla, minulle lohipoke ja Hannulle poke Teryaki-kanalla. Nyt on pakko sanoa, että oli niin hyvä lohipoke, että Tallinnan Pull ravintolan vastaava (lohisalaatti) jää toiseksi. Kahvia en saanut, kone oli rikki. Tarjoilija kehui moneen kertaan (jonkun sukulaisensa?) Lissabonin ravintolaa. Ulkona tihuutti vettä ja päätimme, että loppupäivän vietämme sisällä. Haimme kaupasta punaviinin, jonka respa kävi avaamassa baarin puolella. Kerroin tytölle, että tämä kolmen euron viinipullo maksaisi Suomessa noin 13€. Suihkun jälkeen yritin torkkua, mutta ulkona alkoi julmettu meteli, kun äänentoistolaitteita testattiin. 🙉 Illalla menimme loungeen lukemaan ja kirjoittamaan. Yllättäen musiikki rämähti ulkona soimaan kymmeneltä ja meteliä riitti puoleenyöhön. Sen jälkeen alettiin käytävillä kulkea ja ovet paukkuivat. Lopulta tuli hiljaista, mutta en saanut yskältäni nukuttua kunnolla.

 
Kuviani on katsottu Mapsissa yli 20 miljoonaa kertaa. 👌 Eikä vieläkään yhtään ilmaista lounasta!
 
Tiistaina oli viimeinen aamiainen tässä paikassa, eikä nytkään ollut ananasta tarjolla. Kuten arvelin, koululaisryhmä oli Erasmus-vaihtareita Italiasta ja Balkanin maista. Kiitimme palvelualtista keittiöhenkilökuntaa ja menimme pakkaamaan tavaramme. Vielä oli aikaa huilia, mutta pilvien rakoillessa veimme tavarat respaan ja ulkoistimme itsemme. Kävimme taas torilla ja olen sitä mieltä, että voisin hyvin jäädä tänne asumaan. Niin hienoja vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä ja kukkia. Ja mihin hintaan! Haimme laukut, juttelimme mukavan respan tytön kanssa ja kävelimme lähellä olevalle bussiasemalle. Wok Restauranten tarjoilija käveli vastaan, tunnisti minut (lisää chilikastiketta!) ja tervehti. Hienoa keramiikkaa oli bussiasemankin seinillä. Flixbus (3,49€/lippu) Lissaboniin lähti vähän myöhässä.