keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Yhtä puolikasta caminoa viisaampi

Tästä on hyvä jatkaa!
Oma pakkauslistani, jota yritän seuraavalla kerralla vähentää, ja varsinkin keventää:

Jotoksen 65 litrainen rinkka (jossa sisäänommeltu sadesuoja), painoa noin 11 kiloa:

- ulkoiluhousut ja tuulenpitävä takki
- käsineet (pohjoisessa ja varsinkin vuorilla aamut olivat kylmiä)
- ohut fleece tai muu pitkähihainen takki
- vaelluskengät, -sandaalit ja varvastossut 
- sadeviitta
- makuupussi, minulla silkkinen, joka mahtuu litran Minigrip-pussiin
- hattu/lippalakki (huivi)
- 3/4 pituiset urheilutrikoot (x 2)
- 1-2 toppia (toisessa sisäänommeltuna urheiluliivit)
- lyhyt- ja pitkähihainen paita, kevyitä ja nopeasti kuivuvia
- legginsit (viileisiin iltoihin ja öihin majapaikassa)
- pyjamashortsit ja -paita
- nopeasti kuivuva retkipyyhe
- urheiluliivit, rintaliivit
- urheilusukkia (minulla sekä puuvillasukkia että villasekoitesukkia)
- kalsareita (jotka voi unohtaa sen jälkeen kun on pukenut ylleen)
- huivi/pashmina, toimi joskus peittona päällä, joskus "illallisasuna" harteilla

- juomapullo, muki (lusikka)
- korvatulpat, taskulamppu
- kynsileikkurit/sakset + kynsiviila
- rakkolaastarit (paljon!) + muita laastareita 
- särkylääkkeitä (muut henk.kohtaiset lääkkeet) 
- Mobilat tms. lihaskipuihin
- perusvoide tai esim. Helosan jalkojen rasvaukseen
- aurinkorasva (30*)
- vaelluskarttakirja, esim. John Brierley "Camino de Santiago"

- Minigrip-pusseja (kestävät parhaiten)
- wc-paperia/talouspaperia/paperinenäliinoja
- vaselin/huulirasva, kosteusvoide
- suihkusaippua ja shampoo pienissä pulloissa
- hammasharja ja -tahna, deodorantti, kampa
- pyykkisaippua pienessä kotelossa, "hakaneuloja" tai pieniä pyykkipoikia
- puhelimen ja kameran laturit
- kangaskassi/ohut päiväreppu ns.vapaa-aikaan
- kevyet kesävaatteet ja ohut neule kaupunkilomailua varten
- Camino de Santiago -opas (en käyttänyt kertaakaan)
- yksi pokkari (jonka ehdin lukea loppuun vasta paluulennolla)

Vyölaukku tms. "käsimatkatavaralaukku":

- rahat ja kortit
- vakuutuskortti, EU-Kelakortti
- passi, vaelluspassi
- muistikirja, kyniä
- puhelin, kamera

Hannun mukana lähetin kotiin läppärin, uikkarin ja hienosteluvaatteet. Vaellusporukassa ei tarvinnut hienostella, riitti kun suihkun jälkeen puki päälleen puhtaat vaatteet, illallisellle koristauduin korvakoruilla ja värikkäällä hartiahuivilla ("Ready for a dinner!"). Joku ihasteli tuoksuani, sillä minulla oli mukana pieni hajuvesipullo. Luxusta!

Oma juomapulloni oli kahvallisella termoskankaalla päällystetty pullo, jota oli mukava heiluttaa kädessä ja jonka voi halutessaan ripustaa rinkkaan roikkumaan.

Monet kantavat mukanaan omaa makuupussia eivätkä huoli majapaikkojen peittoja välttääkseen sängyistä leviäviä bedbugseja. Minun ymmärrykseeni ei mahdu, miten voi välttää patjassa tai tyynyssä olevien mahdollisten lutikoiden tarttumisen omaan makuupussiin. Siksi otin mukaan vain kevyen silkkisen makuupussin (kermap..se!), joka mahtuu litran Minigrip-pussiin. Pussin voisi kotiin palatessa pistää pakastimeen, jos olisi tarvetta. Kylmiksi öiksi otin käyttööni alberguen tarjoaman (tai max 1€) villapeiton tai fleecehuovan. 

Useat käyttävät vaellussauvaa tai kävelysauvoja, itse en ole sellaisiin tottunut enkä lähtenyt tälle reissulle sitä harjoittelemaan. Mieluummin heilutin käsiä vapaasti varsinkin ylämäessä. Alamäessä sauvoista saattaakin olla hyötyä. Ihaillen katselin kävelysauvoja käyttävien (varsinkin nuorten) tasaista ja joustavan rentoa etenemistä, ehkä minunkin pitää se joskus vielä harjoitella.

Kovin tiukkaa aikataulua ei kannata itselleen laatia. Omani alkoi heittää jo heti ensimmäisenä päivänä, kun en kuumalla ilmalla uskaltanut kävellä suunnittelemaani 24 km. Onneksi, sillä alku oli pelkkää nousua. Myös jalkavaivojen takia jouduin pitämään ylimääräisen lepopäivän ja siirtymään yhden etapin bussilla.

Pitää olla itselleen armollinen, jos sää on kurja tai on vaivoja, ainakin tylsimmät välit voi siirtyä bussilla. Ihan pikkukylissä on pakko turvautua takseihin. Halutessaan rinkan voi lähettää seuraavaan majapaikkaan, jokainen siirtyminen maksaa 5€. 

Caminon voi myös ratsastaa tai polkea pyörällä. Burgosin ja Leónin väli on tasaista, joten se soveltuu hyvin pyöräilyyn. Näin yhden nuoren naisen polkevan pyörää, istuimessa istui pieni poika ja perässä hän veti "ahkiota", johon oli pakannut kaikki tavarat. Matkallani näin ainakin kolmen miehen kantavan mukanaan kitaraa (+ yksi ukulele).

Laihtumaan ei caminolla pääse, jos ei sitten lähde reissuun kovin paljon ylipainoisena. Alkuun lihakset tulivat kipeiksi ja varmasti jonkunlaista muokkaustakin tapahtui painavan rinkan ja ylämäkien ansiosta, mutta kun päivittäin syö aamiaisen, lounaan, illallisen ja välipalat, niin kalorien saanti on taattu. Lisäksi valkoista leipää (jota en yleensä syö lainkaan), uppopaistettuja ruokia, olutta ja viiniä. Kunto kyllä kohoaa ja vatsantoiminta tehostuu, mikä minulle oli aivan uutta. Usein heräsin siihen, kun vatsani oli jo hereillä...

Säiden suhteen ajoitukseni osui nappiin; ei ollut vielä liian kuuma ja vältyin sateiltakin. Ensimmäisen kohdalleni osuvan sadepäivän vietin "sairauslomaa" ja siirryin seuraavaan kohteeseen bussilla, toisena matkan sadepäivänä olin jo lopettanut caminoni ja aloitin loman siirtyen paikasta toiseen julkisilla. Kevät ja syksy ovat kuitenkin parasta camino-aikaa, talvella on varsinkin vuorilla kylmä (jopa lunta), kesällä on kuuma ja ruuhkaisinta aikaa. Viimeinen 100 km ennen Santiagoa on suosituin reitti ja sitä ei ainakaan kannata kävellä kesäaikaan.

Muistettavaa seuraavalle vaellukselle:

- hanki pienempi rinkka, 40-45 litrainen riittää
- pakkaa vähemmän vaatteita, niitä voi pestä/pesettää lähes jokaisessa majapaikassa
- kiristä silmä- ja aurinkolasien sangat, muuten lasit valuvat ikävästi (varsinkin ylämäessä, kun kävelee etukumarassa) pitkin nenänvartta, joka on hikinen ja aurinkorasvainen

Mikä oli caminolla parasta:

- samanhenkiset, todella mukavat ihmiset, joista jotkut kulkivat samaa tahtia monta päivää
- yksin kävely, jolloin saattoi vaipua omiin ajatuksiinsa ja etsiä rentoutta etenemiseen
- Pohjois-Espanjan upeat maisemat ja ystävälliset ihmiset, jotka paikan koosta riippumatta tervehtivät aina vaeltajaa ja toivottivat "Buen camino!"
- itsestäni en ole ylpeä, mutta jaloistani olen; ne jaksoivat kantaa minut joka päivä perille

Mikä jäi harmittamaan:

- etten ostanut kevyttä, kankaista camino-reppua, johon olisi mahtunut kaikki se, mitä iltapäivän tai illan vapaa-ajan kävelyllä tarvitsin
- vasta caminolla kuulin, että caminon tunnusmerkki, simpukka, pitäisi aina saada joltain toiselta (itselleni ostin vain pienen simpukan, seuraavalla kerralla ostan toisen samanlaisen tai isomman, jos kävelen Santiagoon saakka). Olin ostanut kaksi pientä simpukka-kaulakorua. Davidin jäädessä pois bussin kyydistä harmittelin, että toinen niistä oli rinkassani bussin tavaratilassa, muuten olisin antanut sen hänelle. 

ps.
Tietääkö kukaan, mistä saa ostettua niitä hakaneulan näköisiä vempaimia, millä muunmaalaiset ripustivat pyykkinsä kuivumaan? Vai olivatko ne oikeasti hakaneuloja (ja miten niihin suhtautuu käsimatkatavaraohje)? 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti