Krakova

Upea Zakopane vuorineen ja kauniine perinnetaloineen jäi taakse, kun lähdimme puolenpäivän bussilla (noin 8€/hlö) Krakovaan. Päivä oli lämpimin tähän asti ja taivas lähes pilvetön. Olisihan täällä voinut vielä pari päivää vaeltaa pitkin rinteitä.

Check-in Krakovan majoitukseen oli kolmelta ja olimme oven ulkopuolella tasalta. Loft-maininnasta päättelin, että asumme ylimmässä kerroksessa. Harmiksemme hissi ei toiminut. Raahauduttuani kipeillä koivillani ylimpään kerrokseen totesin asuntojen numeroiden loppuvan kesken. Luin tarkemmin saamani ohjeet; asummekin talon alimmassa kerroksessa, josta pääsee suoraan suojaiselle sisäpihalle. Hannu kipaisikin samantien lähikauppaan ostamaan tervetulo-oluet, jotka joimme pihalla istuen.

Soprano Trattoria

Minun valintani tälle illalle oli tuttu Soprano Trattoria, että tuli edes vähän käveltyä. Ilma oli leppeän lämmin, kesää vielä riittää! Tilasimme antipastilautasen neljälle hengelle, se riitti mainiosti kahdelle pääateriaksi.

Palasimme kämpille Marian aukion kautta, porukkaa istui vielä kaikilla terasseilla. Haimme Carrefourista viinin ja vietimme mukavan illan kodikkaassa asunnossa lukien ja musiikkia kuunnellen.

Lauantaina kurkkasin herättyäni ulos; korkeiden talojen ja puiden yläpuolella taivas loisti aamuauringossa kirkkaan sinisenä. Oli tulossa lämmin päivä. Hannu lähti ostamaan sämpylöitä ja jogurttia, minä kävin suihkussa ja keitin kahvit. Pyöräytimme pyykit koneessa ja jätimme ne pihalle kuivumaan. Aamun lämmettyä kävelimme yhdessä vanhaan kaupunkiin, siellä tiemme erkanivat. Treffit teimme parin tunnin kuluttua joen toiselle puolelle, tutun Drukarnia Klubin terassille.

Kyselin yhdestä matkamuistomyymälästä postimerkkejä, mutta rouva neuvoi minut postiin; se on ihan tuossa lähellä. No ei löytynyt, eikä Maps.me tunnistanut postia millään haulla. Ehkä saan ostettua merkkejä myöhemmin jostain tupakkakioskista? Olin ottanut kirjan matkaan mukaan, nousin Waweliin ja istuin puistoon lukemaan.

Kladka o. Bernatka

Laskeuduin Wawelilta joenvarteen ja lähdin kävelemään kohti Kladka o. Bernatka -siltaa. Matka oli pidempi kuin muistinkaan. Ylitin akrobaattien koristaman sillan ja sen toisella puolella Hannu odottikin minua jo sovitulla paikalla.

Elebele

Olimme etukäteen sopineet myös tämän päivän lounaasta; uudella torilla (pl. Nowy) puolikkaat zapiekankat omin valinnoin (onneksi sain Hannun luopumaan haaveesta ostaa molemmille kokonaiset). Mrs & Mr Zapiekankan luukku oli suljettu, joten menimme naapurin - sekin hyväksi todettu - Elebelen luukun jonoon. Kyllä olikin hyvää, tällainen pitää syödä joka kerta Krakovassa käydessään!

Nyt oli käytössä kunnon keittiö ja tein (Zakopanesta tuoduista) kananmunista, tonnikalasta ja (kotoa tuoduista) kuivatuista sienistä meille omeletin, jonka nautimme kirsikkaproseccon kera.

Sunnuntaina leipomot ja osa kaupoista olivat kiinni, Hannu palasi hakureissultaan mukanaan suklaacroissantit. Sääennuste lupasi tänne +24 astetta. Olikin kaunis ilma, kun taas lähdimme omiin suuntiimme. Kävelin vanhan kaupungin ympäri puiston ulkotietä, josta poikkesin Fransiskaanikirkkoon. Puistonpenkeillä nukkuivat tokkuraiset, pahalta haisevat ukot. Pian heillekin tulee kylmä, kun yöt viilenevät.

Kirkon ulkopuolella on caminopaasi, joka kertoo, että Espanjan Castiliaan on 4.184 kilometriä. Hmm... ehkä vähän liian pitkä matka minulle.

Vanhan kaupungin kierrettyäni suuntasin kohti "uutta" juutalaishautausmaata, mutta Maps.me johdatti minut jollekin bensikselle. Päätin jättää hautausmaan huomiselle (ja etsiä sen paperikartan avulla), olimmehan jo sopineet huomiset treffit Alchemian terassille. Etsin aurinkoiselta aukiolta vapaan penkin, jolle istahdin lukemaan mukana kulkevaa kirjaa.

Stare Mury

Piwnica Pod Złota Pipa

Tämän päivän treffit sovimme tutulle Stare Muryn terassille, jossa joimme hyvät portterit. Minun ToDo-listallani oli vielä savujuusto, pierogit ja perunaletut. Osan niistä saimme syötyä Piwnica Pod Złota Pipan viehättävällä sisäpihalla. Harmi vain, että jakamamme annokset olivat kovin pieniä. On siis lähdettävä vielä illalliselle tai valmistettava kämpillä jotain. Hannu lähti kotia kohti, minä jäin vielä puistonpenkille lukemaan. Hetken huilin jälkeen keitin kahvit ja laiskuuttamme päätimme pysyä loppuillan kämpillä. Illalla tein vaihteeksi sieni-makrillimunakkaan, senkin nautimme kirsikkakuoharin kera.

Maanantaille luvattiin edelleen hellettä. Etureidet ovat jo pehmenneet ja voin kävellä normaalisti. Aamukahvit juotuamme lähdimme omille lenkeillemme. Suuntasin Kazimierziin ja "uudelle" juutalaiselle hautausmaalle. Pian ei hautakiviä näy, kun muratti peittää ne alleen. Hautausmaalla on mystinen, metsäinen tunnelma. Joukko nuoria miehiä tuli käytävällä rivakasti vastaan viitan liepeet ja korkkiruuvipulisongit liehuen. Olikohan heillä jo kiire oppitunnille tai rukoushetkeen? Useilla haudoilla oli palavia tuikkuja ja kirjoitettuja lappuja (rukouksia?).

Alchemia

Kävelin pitkin Kazimierzin katuja, istuin penkille lukemaan ja lähdin Alchemiaan, kun Hannu ilmoitti varanneensa meille terassilta paikat.

Restauracia Szynk

Vanhastaan tuttu salaattibaari on jostain syystä suljettu, menimme lounaalle naapuriin, Restauracia Szynkiin. Viimeisen Krakova-päivän kunniaksi sorruimme alkusalaatteihin ja pääruokiin, minulle taas ankkaa, Hannulle perunalettuja gulassilla. Eipähän tarvitse illalla syödä mitään. Hannu käveli suoraan kämpille, minä koukkasin vanhan kaupungin kautta ja ostin apteekista Voltaren Maxia. Pakkasimme laukut valmiiksi, aamulla olisi aikainen herätys, parempi varautua jonottamiseen kuin myöhästyä lennolta. Olin hereillä jo ennen viittä, aamun valjetessa kävelimme asemalle. Kävin ostamassa aamiaissämpylät ja ehdimme 6.06 junaan. Kentällä ei ollut ruuhkaa, istuimme rauhassa kahvilla, ennen kuin lähtöportti varmistui. Kotona olimme jo puoliltapäivin. Vielä oli lämmin päivä, ehkä syksyn viimeisiä. Kävin kaupassa ja tein ruuan. Olisin ehtinyt illan joogaan, mutta laiskuuttani jäin pyörittämään pyykkejä ja viettämään koti-iltaa.

Montaa koti/jumppailtaa en ehtinyt viettää, kun ajoin Lohjalle "pienten" poikien seuraksi. Sipe seuraa minua kuin hai laivaa ja asettuu päikkäreillä lämmittämään paljaita varpaitani (nuoltuaan ne ensin). Kastuimme 2/3 lenkistä, yön Sipe nukkuu sängyssäni tai lattialla sängyn vieressä.

Here we go again - Krakova!

Jossain blogipäivityksessä kirjoitin Krakovan olevan niin mukava kaupunki, että siellä voisi käydä vaikka vuosittain. Näin näyttää tapahtuvankin, kun vuoden ensimmäinen reissu suuntautui tuohon lempikaupunkiini - yhteen monista. Käytimme joululahjaksi ostamani Norwegianin tarjouslennot ja varasimme Booking.comin kautta apartamentoksen vanhan kaupungin ja Kazimierzin välimaastosta.

Stare Mury

Laskeuduimme Krakovaan etuajassa ja juna keskustaan lähti pienen odottelun jälkeen (tunnin välein 17 minuuttia yli, lipun 9zl voi ostaa junassa jos on zloteja, automaatista kortilla joko asemalla tai junassa). Check-in majoitukseen olisi vasta kolmelta, kävelimme vanhan kaupungin kantikseemme Stare Muryyn oluelle ja pierogeille. Mix pierogi oli mellevä (24 kpl) emmekä edes jaksaneet syödä kaikkia. Jätin Hannun täyttämään ristikkoa ja kävin vaihtamassa lisää valuuttaa. Sunnuntaista johtuen osa vaihtokonttoreista oli kiinni ja keskustan kantoreissa oli huonohko kurssi (4,18). Sää oli kuiva, kylmä ja aurinkoinen. Tilasin vielä kahvin ja kirsikkasnapsit, ennen kuin maksoimme laskun.

STAR - Big and Sunny Apartment

Puoli kahden aikaan emäntämme ilmoitti asunnon olevan siivottu ja lähdimme kaupan kautta kävelemään kohti uutta kotiamme. Onkin mukava, tilava kämppä, jossa lattiaparketti narisee joka askeleella. Koska kaupungillakin on vielä jouluvalot, sytytin kynttilän ja koristelin pienen tekokuusen mukana tuomillani ledivaloilla ja vetäydyimme siestalle. Tämä taitaa olla minulle jo kahdeksas kerta Krakovassa, joten ei todellakaan tarvitse suorittaa mitään.

https://www.viamichelin.com/web/Hotel/Krakow-33_332-_-9115ee85

STAR - Big and Sunny Apartment

Papryczki

Illan pimennyttyä kävelimme katsomaan jouluvaloin koristeltua Rynek Głównya. Kävimme kevyellä illallisella Papryczki-ravintolassa ja vietimme loppuillan kämpillä huilaillen.

27.1.1945 Auchwitz-Birkenaun vapautus

Tänään vietetään Puolan keskitysleirien vapautuksen 75-vuotispäivää, mutta se ei näy millään tavalla Krakovassa. Sauli Niinistökin on Puolassa, mutta hän taitaa olla joko Varsovassa tai Auchwitzissä.

Heräsimme viideltä, kun kadulla aloitti jo aamuliikenne. Vaikka asumme kolmannessa kerroksessa, hatarat ikkunat päästävät sisään sekä äänet että yön viileyden. Aamulla Hannu lähti leivänhakuun, minä keitin kahvit. Tai yritin, sillä kahvinkeitin valutti kaikki vedet pöydälle. Hoidin homman loppuun vedenkeittimen avulla. Runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään aurinkoiseen säähän. Viime kesänä kävin jonkun hotellin yhteydessä olevassa Studio Butterflyssä hyvässä hieronnassa. Kävelimme sinne, mutta hotelli ei voinut antaa vapaita aikoja eikä Tomas itse ollut paikalla. Sain yhteystiedot ja varaan ajan, kunhan palaamme kämpille.

Ostin apteekista tulevaa vaellusta varten rakkolaastareita ja vahvinta Voltaren-geeliä. Se maksoi vain kahdeksan euroa, miedompi ja pienempi Voltaren maksaa omassa apteekissamme yli 22 euroa! Kävin vaihtamassa lisää valuuttaa (kurssi 4,24) ja olisimme halunneet ostaa liput torstain klezmer-konserttiin, mutta putiikki oli kiinni. 

Rynek Głównylle oli kokoontunut joitakin kuoroja, jotka lauloivat kilpaa, jokainen ryhmä eri laulua. Poikkesin pikkukirkkoon, jossa kuuset oli koristeltu vihrein valosarjoin. Jätin pienen lahjoituksen, kun nappasin mukaani pyhimyskortin. Kävimme suositussa Black Duck -ravintolassa varaamassa pöydän illaksi.

Alchemia

Mrs & Mr Zapiekanka

Kävimme viihtyisässä Alchemiassa porttereilla ja lounaaksi puolitimme torilla hyvän zapiekankan. Kävelimme hetken Kazimierzissa, palasimme vanhaan kaupunkiin ja yritimme uudelleen saada lippuja klezmer-konserttiin, mutta paikka oli edelleen suljettuna. Ilmeisesti liput on loppuunmyyty, eikä kukaan viitsi turhaan päivystää toimistolla.

Palasimme kaupan kautta kämpille ja asetuimme päivälevolle, kunnes minä muistin, että minun piti varata aika hierontaan. Olikin aperitiivin aika!

Black Duck

Illalla kävelimme Black Duck -ravintolaan, jossa tervehdimme naapuripöydässä istuvia brittileidejä. Tilasin itselleni savujuuston karpalohillolla (jostain syystä juustoon oli lisätty myös pekonia, mutta ne osat syötin Hannulle) ja ankkaa punaviinissä, annoksessa oli myös punajuuritäytteisiä pierogeja. Vähän harmitti, ettei netissä listalla olevaa ankkaa portviinissä, jonka viimeksi söin, ollut ravintolan omalla listalla lainkaan. Hannu tilasi perunaletut gulassilla. Syötyämme itsemme täyteen juttelimme vielä brittien kanssa ja pois lähtiessämme Hannu tervehti toisen naapuripöydän asiakkaita, jotka korvakuulolta tunnistin kreikkalaisiksi. Kurvasimme vanhan kaupungin kautta kämpille viettämään loppuiltaa.

Tiistaina aamu aukeni koleana ja usvaisena. Aamiaisen syötyämme Hannu päätti lähteä suolakaivokselle, minä soitin viime kesästä tuttuun hierontapaikkaan (sähköpostiini ei ollut vieläkään vastattu) ja sain varattua ajan iltapäivälle. Wieliczkan kaivoksessa olen käynyt jo v.2009 Marjukan ja Hilkan kanssa, kun olin ensivierailulla Krakovassa.

Lähdin kävelemään kämpiltä Kazimierziin päin ja yritin etsiä uusia kuvakulmia. Sää ei ollut siihenkään kovin suosiollinen, mutta on aina mukava kävellä Krakovan juutalaiskaupunginosassa.

Nousin joenvarrelta ylös Wawelin kohdalla, ohitin sen ja kävelin vanhaan kaupunkiin. Kävin parissa turistimyymälässä kyselemässä hohkakiviä, mutta myyjät eivät tienneet niistä mitään. Ilmeisesti kiviä myydään vain joulutorilla ja markkinoilla. Menin Studio Twojego Zdrowiaan 90 minuutin kokovartalohierontaan. Olin toivonut saavani hierojaksi Tomasin, mutta sainkin nuorehkon Ashan, joka on kieltämättä ammattitaitoinen hieroja. Tuntui todella hyvältä, kun koko kroppa sai kuuman öljyvoitelun, tekee nannaa kuivalle talvi-iholle. Samana aamuna alaselkäni jostain syystä jumittui, ja tyttökin sen tunsi näpeissään. Pelkäsin jo, että koko 1,5 tuntia menee selän hieromiseen, mutta ehti hän onneksi käsitellä muutakin. Hiki nousi otsalle siinä vaiheessa, kun tyttö tarrasi pohkeisiini ja sisäreisiin. Setti maksoi 220zl/52€, voin todellakin suositella!
https://www.studiotwojegozdrowia.com/en

Po Polsku Warsztat

Hannu oli nauttinut omatoimimatkastaan suolakaivokseen (yht. 100zl). Teimme treffit Alchemiaan, enkä kovinkaan kauan joutunut häntä odottelemaan. Oluet juotuamme menimme tuttuun Po Polsku Warsztatiin salaatille, lounas vaihtuikin dinneriksi, kun kello oli jo niin paljon. Palasimme pimentyneessä illassa kaupan kautta kämpille viettämään loppuiltaa.

Nowy Cmentarz Żydowski

Keskiviikkonakaan ei ollut mihinkään kiire, heräilimme rauhassa ja söimme aamiaisen. Aurinko paistoi, mutta tuuli kovasti. Lähdimme kävelemään kohti Podgórzen kaupunginosaa. Ennen kuin ylitimme Wisła-joen, kävimme "uudella" juutalaisten hautausmaalla - Nowy Cmentarz Żydowskilla. Juutalaiseen tapaan ei täälläkään vuosipäivästä huolimatta näkynyt kukkia (eihän edesmennyt niistä enää voi nauttia), vaikka suurin osa vainajista - useat perhekunnat - ovat kuolleet Hitlerowskich-vuosina 1939-1945. Kukkien sijaan hautakivien päälle on jätetty pieniä kiviä merkiksi omaisten käynneistä.

Poikkesimme taas Bohaterów Gettan tuolimuistomerkille, ennen kuin viluisina suojauduimme tuulelta Drukarnia Klubiin porttereille.

Drukarnia Klub

Ylitimme joen Kladka o. Bernatka (Between the water and the sky) -sillan kautta. Akrobaatit heiluivat kovassa tuulessa.

Zapiekanki Elebele

Etsimme tuulensuojaa Kazimierzista ja menimme taas pl. Nowylle syömään herkullisen zapiekankan. Palasimme kaupan kautta kämpille lämmittelemään.

Bazylika Mariacka

Stare Mury

Illalla vaelsimme vanhaan kaupunkiin, otimme perinteiset jouluvalo-kuvat ja päädyimme kevyelle illalliselle tuttuun Stare Muryyn. Kuumat glögit juotuamme jaoimme hyvät savujuustot karpalohillolla, sitten söimme kumpikin lämpimät keitot.
 

Yöllä Marja käväisi unessani, ikään kuin kertoakseen, että kaikki on nyt hyvin. 

"Kuolleina ihmiset ovat sisällämme

vielä enemmän kuin elävinä."

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Torstaina kävelimme vanhaan kaupunkiin ja kävin vaihtamassa vielä vähän lisää valuuttaa (Kantor Grosz, kurssi 4,25). Matkamme jatkui Galleria Krakowskaan, jonka Carrefourista yritin löytää kaupan hyvää huulirasvaa, mutta sen ostaminen jäänee Portugaliin tai Espanjaan. Kävimme tsekkaamassa huomisen juna-aikataulun ja lähtölaiturin.

Pub Kawiarnia Ulica Krokodyli

Yllättäen pubin seinältä löytyy myös Camino de Santiagon kartta

Kävelimme torille, mutta sielläkään ei myyty hohkakiviä, enimmäkseen tarjolla oli vihanneksia, hedelmiä, kukkia ja vaatteita. Juutalaisten hautausmaan ohitettuamme kävelimme Kazimierzin kujilla ja jäimme oluelle Pub Kawiarnia Ulica Krokodyliin. Huomasin olleeni saman pubin terassilla viime kesänä. Emäntämme laittoi viestiä ja kysyi, tarvitsemmeko huomenna kyytiä.

Päivälevon jälkeen otimme viimeisen illan aperitiivit (lähimmässä Mila-kaupassa hyvä, puolikuiva kuohari vain 20zl). Ulkona oli alkanut sataa. Onneksi matka illallispaikkaan oli lyhin mahdollinen; katutason naapuriovi kiinalaiseen Hoan Kiem -ravintolaan. Tilasimme kahdet erilaiset kevätrullat, rapeaa ankkaa ja mausteista kanaa. Kaikki olivat hyviä ja pyynnöstämme saimme myös siirappista soijakastiketta.
 

Hoan Kiem

Naapuripöytään tuli istumaan nuoripari suuren ruusupuskan kanssa. Pois lähtiessämme kysyin, onko tytöllä mahdollisesti syntymäpäivä. Ei, ei mitään merkkipäivää. Pojalle pointsit; good for you!

Perjantaina alkoi sataa juuri, kun olimme jättämässä asuntomme. Onneksi kävelymatka juna-asemalle ei ollut pitkä (1,2 km). Menimme laiturille ulkokautta ja vältyimme koko Gallerian kiertämisen. Junamatkalla (2 x 9zl) saimme seuraa nuoresta pariskunnasta, suomalaispoika oli palaamassa kotiin 1,5 vuoden Nordea-työkomennuksen jälkeen. Mukana Turkuun seuraa puolalainen tyttöystävä. Olin tsekannut meidät koneeseen jo edellispäivänä, mutta turvatarkastukseen jonotukseen on silti syytä varata runsaasti aikaa. Kun vihdoin kävelimme lähtöportille, saimme samantien kävellä ulkona odottavaan bussiin. Sen jälkeen odottelimme pitkän tovin bussissa, ehdimme jo epäillä, että kuski ei tiedä mihin koneeseen meidät pitää viedä. Syynä hämmennykseen saattoi olla se, että Norwegianin kone oli täysvalkoinen, ilman mitään tunnuksia. Rivillämme istui jo valmiina pieni kiinalainen tyttö/poika (?) hengityssuojain kasvoillaan. Toivottavasti tyttö/poika ei ollut kuumeessa! Koska koneessa oli hyvin tilaa, siirryin ennen nousua edelliselle penkkiriville istumaan.