Vuoden 2025 jälkimietteet

Vuosi 2025 surren, iloiten ja reissaten

Vuosi 2024 oli surkea, vuosi 2025 oli umpisurkea. Monta perheenjäsentä kuoli ja hautajaisissa olimme neljä kertaa. Kesällä arki normalisoitui ja siihen auttoi mm. Kroatian reissu. Syksyllä vietimme totuttuun tapaan mökkiviikon Mathildedalissa keräten ja kuivaten talven sienet. Joulun mökkiviikolla saimme relata, ulkoilla, saunoa ja syödä hyvin.

Andalusia maaliskuussa

Tällä kerralla kohteeksi valikoitui Canillas de Aceituno. Ei taaskaan tehty reissusta helppoa, vaan perille päästäkseen piti turvautua taksiin tai ”taksiin”. Kohteen valitsin taas vaellusreittien perusteella. Harmi vain, että sää ei taaskaan suosinut. Majoitus oli hyvä, kylä oli kiva, mutta aurinkoa ei juuri näkynyt. Viisi yötä Canillasin kylässä ja loput kaksi tutussa Málagassa.

Tallinna maaliskuussa

Käytimme Eckerön joululahjan, ennen kuin se umpeutuisi ennen pääsiäistä. Majoituimme taas Maren naapuriin, minä kolusin taidenäyttelyitä ja Hannu teki omia kävelylenkkejään. Sain hänet houkuteltua mukaani Lennu Sadaman merimuseoon. Hyödynsimme arkilounaita, iltaisin tein meille tapakset kaupan antimista.

Kevään vaellusreissu Portugalissa; peruttu!

Tarkoitukseni oli lähteä vaeltamaan Fisherman’s Trailia Portugaliin, mutta viikkoa ennen Lissabonin lentoa Timo kuoli ja jäin hoitamaan hänen hautajaisiaan ja kuolinpesän asioita. Vietin viikonloppuja Suvin ja Annan luona ja teimme myös parin päivän reissun Tallinnaan, että sain muutakin ajateltavaa.

Kroatia touko-kesäkuussa

Vahingossa varasin meille lennot 15 päivälle, kun tarkoitus oli viettää Kroatiassa 10 päivää. Hups! Valinnanvaraa siis oli, silti jätimme saaret tällä kerralla väliin, teinhän jo vuoden 2024 kesäkuussa pienen saarihyppelyn. Pääasia oli nähdä Željka ja auttaa häntä tarpeen tullen. Vietimme mennessä pari yötä hänen luonaan ja suuntasimme bussilla kauimmaiseen kohteeseemme, Promajnaan. Saimme mukavan majoituksen, jossa vietimme muutaman yön. Matka jatkui bussilla Tučepiin, siellä viihdyimme muutaman päivän uiden, patikoiden ja hyvin syöden. Seuraava kohteemme - Brist - olikin niin rauhallinen ja ihana, että varasimme sieltä yhden ylimääräisen yön. Patikointia naapurikyliin, uintia vakipaikassa, vakibaari ja pari hyvää ravintolaa. Lähikaupan ja mukavan majoituksen lisäksi ei voi muuta toivoa! Viimeiset kolme yötä vietimme taas Željkan kotona.

Koiraviikko Lohjalla

Perhe lähti heinäkuussa viikoksi Kreikkaan, minä Lohjalle Sipen seuraksi. Onhan hän vieläkin villi ja entistä voimakkaampi, mutta ikään kuin muistaisi, että veti minut viime lokakuussa nurin ja oli nyt hippasen varovaisempi. Sateet loppuivat kuin seinään, kun olin Lohjalla. Vietimme paljon aikaa ulkona ja kävin myös moikkaamassa vanhoja kavereitani lounaan merkeissä. Hannu liittyi pariksi päiväksi seuraamme, vierailimme kummitätini ja Onnin luona. Kävimme keskustassa lounaalla, ennen kuin hän päräytti Hondalla takaisin kotiin.

Mökkimatka Salonsaareen

Hondaakin piti ulkoiluttaa ja varasin meille pari yötä Salonsaaren Lomakylästä. Saimme siistin ja viihtyisän pikkumökin läheltä uimarantaa ja rantasaunaa. Jos ei muuta keksitä tulevina kesinä, niin tänne uudestaan!

Tallinna heinäkuussa

Varasin pari yötä Tallinnasta toivoen, että Sofia lähtisi mukaani. No ei lähtenyt, joten kiertelin museoita, kävin katsomassa upean Da Vinci Genius -näyttelyn ja vilvoittelin helteessä rantapromenadia kävellen.

Hannun synttärimatka Viroon

Honda sai taas kyytiä, kun tein varauksia elokuulle Hannun synttärimatkalle. Lahjaksi minulta hän sai kolmen yön saunallisen majoituksen Tartosta. Suunnistimme Tallinnasta Rakveren kautta Peipsijärvelle ja majoituimme Kuruun pariksi yöksi. Sieltä suunnistimme Kallasten kautta Tarttoon. Synttäri-illallisen tarjosin Aparaatissa. Viljandissakin oli mukava majoitus ja pääsin taas uimaan ja käymään museoissa. Viimeiset yöt vietimme Tallinnassa Maren naapurissa. Sää suosi reissuamme, saaret jäivät väliin, ehkä lähdemme niille ensi kesänä?

Puola, Liettua, Latvia ja Tallinna

Olen jo parille syksylle suunnitellut maata myöten Baltiaan -reissua, nyt oli aika toteuttaa se. Lensimme syyskuussa Krakovaan ja palasimme busseilla Baltian läpi Tallinnaan. Sää oli vielä kesäinen, lähes helteinen, kun vietimme ensimmäiset kolme yötä Krakovassa. Ihana kaupunki, aina vaan! Junamatkat ovat kallistuneet ja teimme kaikki siirtymät busseilla. Varsovassa majoituimme pariksi yöksi Hannun vieraanvaraisen ystävän luokse, nautimme metsän rauhasta ja kävimme myös Varsovan keskustassa. Meille uusi Białystok on viehättävä, käveltävän kokoinen kaupunki. Sieltä lähdimme bussilla Vilnaan kolmeksi yöksi. Missio oli viedä ”rakkauslukko” Uzupisin ”tasavallan” sillankaiteeseen 20-vuotishääpäivämme kunniaksi. Kaksi yötä tutussa Riiassa kului etsien uusia nähtävyyksiä. Loput kolme yötä vietimme Tallinnassa vielä kesäkeleistä nauttien ja palasimme kotiin syntymäpäivänäni lokakuun alussa.

Mathildedalin sienimetsät

Perinteisesti vietimme lokakuussa sieniviikon Matildassa, PRO:n tutussa mökissä. Kuutena päivänä kolusimme sienimetsiä, joten käveltyäkin tuli. Iltaisin lämpeni sauna ja sienikuivuri pyöri päivisin parikin kertaa. Menomatkalla kävin katsomassa Chappen uudet näyttelyt, kotimatkalla poikkesimme Salon Veturitalliin ja Halikon Kurpitsaviikolle.

Tallinnan joulumarkkinat

Hyödynsimme Eckerön tarjouksen ja lähdimme marraskuun lopulla kolmeksi yöksi Tallinnaan. Houkuttelin Tarun ja Birren varaamaan matkat ja saimme heidät perjantaina luoksemme glögille. Lauantaina teimme treffit vanhaan kaupunkiin, kävimme Vallibaarissa (tietysti!) ja yhteisellä illallisella. Muuten kolusin museoita ja kävelin Noblessneriin, käyden tietenkin Shishin outlet-myymälässä ostoksilla. Kotimatka kului rattoisasti Tarun ja Birren seurassa.

Mökkijoulu Mathildedalissa

Jo seitsemäs kerta! Aikatauluttaminen oli hankalaa, kun menimme mökille jo perjantaina ja jouluaatto oli vasta keskiviikkona. Ratkaisin ongelman niin, että valitsin Hannun voittokinkuksi viiden kilon painoisen, niin se sai rauhassa sulaa ennen kuin maanantaina laitoin sen koko päiväksi uuniin. Paistoin myös laatikot vasta mökillä, joten joulunalushommiksi riittivät kodin siivoaminen ja koristaminen, piparkakkujen ja pikkuleipien paistaminen. Hannu toivoi lumetonta joulua, että pääsisi sienimetsään. No ei ollut lunta, mutta ei ollut sieniäkään. Sunnuntaina saimme Amin ja Roksun luoksemme ruokavieraiksi, tiistaina vietimme Valimossa kylän yhteisen joulunavauksen ja keskiviikkona kävimme Teijon kirkossa aattohartaudessa. Viikon aikana saunoimme, kuuntelimme joulumusiikkia, katsoimme telkkarin joulukalenterit, kävimme kävelemässä (sen minkä kipeä jalkani kesti), söimme hyvää ruokaa ja lepäsimme. Meidän näköisemme joulu! Luovuimme mökistä perjantaina, joka oli Tapaninpäivä ja menimme kotimatkalla Annan ja Aapon luokse kahvittelemaan.

Vuoden aikana vingutin Museokorttia paljon sekä Suomessa että Virossa. Syksyn aikana tuli jumpattua Rekolan Raikkaan tunneilla 3-4 kertaa viikossa. Kipeytynyt jalka esti pidemmät lenkit ja pahoin pelkään, että se tulee vaikuttamaan myös ensi kevään vaellukseen. Konserteissa ja leffassa kävimme jonkun kerran. Kirjoja luin vuoden aikana 41, kiitos kahden lukupiirin. Retkeilimme lähimetsässä ja Sipoonkorvessa, uimisen aloitin Kuusijärvellä vasta elokuun lopulla. Mp-ajeluilla kävimme Lohjalla, Kellokosken ruukissa, Riihimäellä ja Porvoossa. Vietimme paljon aikaa myös kotoillen, kaksin tai ystävien ja naapureiden kanssa. Surkeasta vuodesta tuli lopunkaiken ihan mukava, mutta ensi vuodesta on tultava vielä parempi!

Białystok, Puola

Heräsin vasta vähän ennen yhdeksää, olin nukkunut yön yhteen putkeen. Kun kuulin ääniä keittiöstä, menin sinne Sylvien seuraksi. Hän oli jo keittänyt ensimmäisen mutteripannullisen kahvia ja kattilallisen kananmunia. Kissat ja miehet tulivat hekin aamiaiselle. Pariskunnalla oli varattu hiustenleikkuu Varsovan keskustassa, mutta he olivat siirtäneet sen myöhemmäksi. Roman kuskasi meidät keskustaan oikealle bussipysäkille, meillä oli vielä aikaa käydä lasillisilla (ja vessassa).

FlixBus oli vaihtunut toiseen yhtiöön, perille saavuimme hieman myöhässä. Huoneistomme avaimet piti hakea joltain välittäjältä (1,8 km), jota emme meinanneet millään löytää. Soitin välittäjälle ja kävelin puhelin korvalla ympäri jotain kauppakeskusta, kunnes nuori nainen käveli vastaani, hänkin puhelin korvalla. Saimme avaimet ja seuraavaksi kiertelimme ympäri asuintaloamme etsien oikeaa numeroa ja oikeaa ovea. Kun Romanin talossa isäntäväki kulki sisällä kengät jalassa (meillä on omat kotitossut mukana), tässä kerrostalossa asukkaat jättävät kenkänsä käytävälle. Niistä päätellen naapureina on myös lapsiperheitä. Meillä on kahden asunnon yhteinen eteinen, mutta toinen huoneisto on nyt tyhjillään.

Kun vihdoin pääsimme mukavaan majapaikkaamme, jätimme tavarat sinne ja lähdimme etsimään terassia ottaa tervetulo-oluet, illallispaikkaa ja kauppaa. Kun lukitsimme ovet, paikalle pölähti joku kaupungin mittarinlukija. Päästimme hänet sisälle huoneistoon, mutta mittarit ovat ilmeisesti eteisen lukituissa kaapeissa ja pääsimme lähtemään ulos. Sää oli viilentynyt huomattavasti, mutta sitkeästi istuimme terassille oluelle. Hyvät ruuat söimme kuitenkin Sherlock Holmes -ravintolan sisätiloissa. Ehdimme vielä lähikauppaan ostamaan iltaviinin ja aamiaistarpeet. Suihkun jälkeen keitin kahvit (omalla pressolla, tässäkään keittiössä ei ole kahvinkeitintä). Alkoi sataa rankasti.

Sade lakkasi aamuksi, taivas selkeni ja tiet kuivuivat. Auringonpaisteessa jouduin riisumaan villapaidan.

Kävelimme keskustassa, mutta jätimme kirkot ja museot käymättä. Otin Hannusta taas perinteisen paavi päässä -kuvan, mutta tästä ei saanut niin hyvää kuin Madridissa. Jostain kirkontornista kajahti trumpettisoolo, kuin Krakovassa konsanaan.

Iltapäivällä jäimme Primo Savonan terassille syömään hyvän lohisalaatin ja grillatut kana- ja possufileet. Haimme kaupasta matkaevästä huomisen pitkälle bussimatkalle, jos jymähdämme taas kämpille loppuillaksi. Ostimme kotiin hyvää puolalaista kirsikkavodkaa, sillä huomenna vaihtuu maa.

Päikkäreiden ja parvekekahvien jälkeen houkuttelin Hannun vielä iltakävelylle (oluelle). Ilta oli kaunis ja pitkä, miksi jumittua sisälle, vaikka meillä onkin mukava huoneisto.

 

Puolan reissu olisi ollut täydellinen, jos olisimme lisänneet siihen käynnin Zakopanessa. Mutta se olisi lisännyt sekä matkapäiviä että varustuksia, varsinkin minulle, sillä olisin tarvinnut vaelluskenkiä ja lenkkivaatteita. Nyt pakkasin mukaan vain suosikkivaatteitani; toppeja, caprit, trikoot, Kroatiasta ostamani mekon, uuden puuvillapaidan ja Timon villapaidan.

Unohdin ostaa postikortit. Olisi ollut hauska lähettää ne kaupungista, josta kukaan ei ole kuullutkaan (paitsi Taru ja Birre).

Varsovassa kyläilemässä

Matkapäivä oli helteinen ja liikuttua tuli vähän, paitsi autolla. Bussimatka Krakovasta Varsovaan kesti nelisen tuntia. Roman odotti meitä perillä ja ajoimme noin 30 kilometrin päähän heidän uuteen kotiinsa, tämäkin sijaitsee metsän keskellä jollain kalliilla asuinalueella. Pari palatsia näyttää olevan myynnissä.

Sylvie näytti meille yläkerrasta huoneemme, joka taitaa olla heidän makkarinsa. Hänen äitinsä on majoittunut naapurihuoneeseen. Jätimme laukut ylös ja lähdimme lähes saman tien syömään. Meiltä kysyttiin taas mielipidettä ruuan suhteen, ilmeisesti tarjonta on lähikaupungissa varsin runsas. Päädyimme italialaisen Pomidoro Ristoranten terassille. Haimme kaupasta vähän juomia, eikä meidän sallittu vieläkään maksaa.

Roman keitti kotona kahvit ja istuimme kauniille terassille, ulkona oli lähes helle ja sisätilat tuntuivat kylmiltä. Terassin ovea ei saanut lukittua ulkoa päin ja toinen kissoista yritti koko ajan karata pihalle. Sylvie lähti vielä äitinsä kanssa kauppaan, toivottavasti ei meidän portteriemme takia. Myöhemmin siirryimme sisälle nauttimaan teetä ja antipastia. Puheenaiheet hyppivät taas politiikasta uskontoon ja musiikkiin.

Sunnuntaina +28, edelleen. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään, Roman jäi viimeistelemään illan musiikkia, Sylvie oli lähtenyt jo aiemmin ajamaan Pohjois-Puolaan.

Ihmettelin, kun tien reuna oli täynnä parkkeerattuja autoja, kunnes kuulin, että kirkossa oli messu meneillään. Hannu teki pienemmän lenkin, minä lähdin kävelemään kohti järveä.

Harmi, että kävelin väärällä puolella järveä, joka jäi piiloon pengerretyn junaradan, puiden ja pusikoiden taakse. Olisi pitänyt kiertää koko järvi, mutta siihen en ryhtynyt, kun pelkäsin muiden odottavan minua lounaalle. Turha pelko; Roman oli edelleen kellaristudiossaan (katsomassa urheilua?) ja mummo pysytteli omassa huoneessaan. Otimme portterit terassilla ja käskystä käytimme vähän jääkaapin antimia.

Iltapäivällä lähdimme Romanin mukaan Varsovaan. Hän esitti konsertoimansa liturgian pienessä Cerkiew i monaster Zaśniękan -kirkossa. Roman jäi kirkkoon valmistelemaan nuorta kuoroaan, me lähdimme ennestään tuttuun vanhaan kaupunkiin. 

Söimme myöhäisen lounaan yhdellä terassilla. Roman oli lähtiessämme huolissaan, kun pukeuduimme niin kevyesti, mutta vielä illallakin oli todella lämmin.

Ja lämmin oli varsinkin tupaten täydessä kirkossa, Hannun oli välillä pakko käydä ulkona vilvoittelemassa. Liturgian jälkeen ihmiset jonottivat ehtoolliselle, me menimme ulos odottamaan Romania. Mummo oli odottanut meitä kotona valmiin ruuan kanssa. Saimme hyvin maustettuja ribsejä, salaattia, puolalaisia "mummonkurkkuja" ja tomaattia smetanalla. Myöhemmin Sylvie liittyi seuraamme ja toi jälkiruuaksi kakkupaloja. Ilta venyi taas pitkälle yli puolenyön.

Krakova

Satoi kaatamalla, kun heräsimme. Oli niin aikainen lähtö, että söimme aamiaisen vasta Krakovassa, kun pääsimme Galeria Krakowskaan (14zl/lippu maksoimme kortilla junassa). Aikaa oli kulutettavana runsaasti, en ollut saanut vielä kuittausta aikaisempaan majoittumiseen.

Kymmenes kerta Krakovassa; ei paljon nähtävyyksiä tarvitse katsella. Toki yritämme etsiä uusia ruokapaikkoja, vaikka muutama suosikki onkin jo.

Syötyämme hyvän aamiaisen Nakielny Loza Caféssa kävelimme suoraan Stare Muryn terassille. Taivas alkoi kirkastua, kun nautimme hyvät portterit. Sain majoittajalta viestin, että asunto on vapaa ja avain odottaa lokerossa. Laskua kortilla maksaessani tarjoilija kysyi, haluanko jättää 10%:n palkkion. En koskaan maksa tippiä pelkästä oluesta. Sen jälkeen tarjoilijan ystävällisyys päättyi kuin seinään, eikä hän puhunut minulle enää sanaakaan. Taidammekin vaihtaa tämän kantapaikan johonkin toiseen.

Majapaikkamme on aivan viime syksyisen hoodeilla. Nousimme hissillä 4-kerrokseen, totesimme paikan hyväksi ja siirsimme laukuista vaatteet henkareihin.

Esitin toiveen perunaletuista, Hannu googletti Domowe Przysmakin ja kävelimme vanhaan kaupunkiin. Ihan hyvät letut (varsinkin täytteet), mutta uppopaistaminen on minun sisuskaluilleni ihan liikaa (lasku juomineen 37€). Pitsireunaiset paistetut lätyt maistuisivat paremmilta. Haimme lähikaupasta ilta- ja aamupalaa. Vasta kämpillä huomasin, että portugalilaisessa punaviinipullossa on korkkikorkki, eikä keittiöstä löytynyt avaajaa. Nukuimme päikkärit, keitin kahvit ja illalla tein meille makrilli-sienimunakkaan (kuivatut supparit toin taas kotoa). Hannu onnistui avaamaan punkkupullon ja vietimme rauhallisen koti-illan. Naapurissa asuu joku pikkukoira, joka iloisesti haukkuen vastaanotti isäntänsä. Asunnon kynnysmatossa on teksti "Hot dog". Illan pimentyessä sytytin keittiöstä löytyneet kynttilät. Oman ledivalomme jätimme taas lattialle, että uudessa paikassa on helpompi löytää tarvittaessa yöllä vessaan.

Nyt ymmärrän, miksi tv on poistettu olohuoneen seinästä. Kaikki äänet kuuluvat ohuen seinän takaa naapurista. 

Hannu haki aamulla leipomosta tuoreet sämpylät, söimme aamiaisen ja ulkona erkavoiduimme omille kävelylenkeillemme. Hän lähti etsimään kehumaani juutalaisten hautausmaata, minä kävin varmuuden vuoksi vaihtamassa vähän valuuttaa (kurssi 4,17) ja kävelin Wawelin alapuolella olevalle tulta syöksevälle lohikäärmeelle.

Lohikäärmeen suusta purkautui tulta niin lyhyen ajan, että se meni minulta ohi. Jäin odottamaan seuraavaa purkausta, sillä aikaa paikalle pärähti päiväkotiryhmä, koululaisryhmä ja fillariryhmä. Myöhästyin seuraavistakin tulenlieskoista ja vieressäni seisova nainen nauroi ääneen (itselleen), hänelle oli käynyt samoin.

Istuin hetken joenvarren penkille lukemaan kirjaa, meillä oli treffit 12.00 joen toisella puolella olevan kantabaarin terassilla. Siellä ei tällä kerralla ollutkaan aurinkoisella puolella pöytiä ja tuoleja, joten kävelimme Kazimierziin uudelle torille - Pl. Nowy.

Tämäkin jo kolmas tai neljäs kerta; Elebele Zapiekanki. Tilasimme omat puolikkaamme, Hannu saa seurassani unohtaa haaveilemansa kokonaisen zapiekankan. Vilkaisin kirpputorin tarjonnan ja kävimme tsekkaamassa suosikkisalaattibaarini aukiolon, viime vuonna se oli kiinni. Erkavoiduimme uudelleen; Hannu lähti suoraan kämpille, minä kävelin (itselleni yllätyksenä) Wawelin ympäri ja löysin itseni taas tulta syöksevän lohikäärmeen luota. Palasin vanhaan kaupunkiin, ostin Bom Día Cafésta kaksi pastéis de nataa mukaan ja kävelin kämpille. Suihkun jälkeen keitin kahvit ja nukuimme päikkärit. Keittiössä on kiiltävä pyykinpesukone ja jopa pulveripaketti, mutta mitään käyttöohjeita ei löytynyt edes netistä, joten pyykkimme jäävät Romanin huoleksi.

Etukäteen sovitun illallisen söimme Trattoria Sopranossa; antipasti neljälle. Juuri ja juuri jaksoimme syödä sen kahdestaan.

Perjantaina lähdimme aamukahvit juotuamme omiin suuntiimme. Ensimmäiseksi kävin tsekkaamassa yhden potentiaalin terassin, jossa voisimme iltapäivällä treffata. Googlen mukaan se on suljettu, mutta onkin viime käyntini jälkeen vaihtanut nimeä.

Suuntasin Kazimierziin ja haahuilin siellä aikani, kunnes oli aika mennä lounaalle.

Hannu oli käynyt kebabilla, minä söin kanacaesarin tutussa ravintolassa, joka oli viime syksynä suljettu. Tarjoilija kertoikin, että paikka avattiin uudelleen muutama kuukausi sitten.

Tulimme omia reittejämme Piano Bariin ja joimme hyvät portterit (yht. 9€). Kaupasta ei tarvittu enää mitään, suihkun ja päikkäreitten jälkeen keitin kahvit ja siirryin parvekkeelle lukemaan. Illalla tyhjensin jääkaappia ja tein meille makrilli-sienimunakkaan.

Lauantaille luvattiin +27. Onneksi on aamulähtö, niin ei tarvitse heti hikoilla.