Kolmas koronavuosi

 

Uudenvuodenaattona matkalla Mathildedalista kotiin haimme Sofialta Annan joululahjan. Kotona tyhjensimme auton ja lähdin kauppaan. Perinteisesti halusin syödä sushia, nakit saavat jäädä toiseen kertaan. Kiitimme toisiamme kuluneesta vuodesta ja kohotimme maljat tulevalle. Todennäköisesti edessä on jo kolmas koronavuosi.

Lupasin Onnille ja Ilonalle joululahjaksi shoppailukierroksen ja tarkoitus oli, että he tulisivat meille yökylään joululomalla. Onnilla oli kuitenkin nuhaa (luultavasti allergiaa) ja siirsimme shoppailut myöhempään. Kun ei lähiaikoina ole muitakaan vieraita tulossa, noukin joulukoristeita pois näkyvistä. Saamme syödä piparit ja pikkuleivät kahdestaan. Katsoimme putkeen BBC:n sarjan "Vigil".

Loppiaisaattona Hannu lähti bänditreeneihin, minä kuuntelin Adelen konsertin (no huhhuh!) ja katsoin kaikki vuoden 2021 valokuvat. Mikä vuosi, mitkä ihanat Viron reissut!

Loppuvuodesta meille kerääntyi laskuja 3.000 euron edestä, joten edessä on kituviikot; keittoja, patoja ja pakastimen tyhjennystä. Hannu sentään lähti alennusmyynteihin ja löysi itselleen edulliset vaelluskengät ja ulkoiluvaatteita. Minulla niitä on jo ennestään, kunhan tästä nyt pääsisi johonkin vaeltamaan.

Virekodin vierailut kiellettiin, molemmat lukupiirini siirtyvät nettiin ja Rekolan Raikkaan jumpat tuskin alkavat vielä tammikuussa. 

 

Loppiaisena oli kaunis talvisää. Jätin Hannun tekemään lumityöt ja lähdin lenkille kohti metsäpolkuja. Nyt pääsisi jo pihalta suoraan hiihtoladuille, kun teitä ei ole vielä hiekoitettu. Jos saisi sen verran itsestään irti. Vaellusreissuja odotellessa on syytä pitää itsensä vähintään peruskuntoisena. Nilkkavaivat tuntuvat jääneen viime vuoteen, siihen on syynä pehmeä lumikerros (ja uudet tossut?) askelten alla. Katsoimme putkeen toisenkin brittisarjan, "Savuava ase" (2. kausi).

Päiväkummun nuorisolla (?) ei taida olla mitään tekemistä vai onko vuodenvaihteen juhlinta lähtenyt lapasesta?

 

Lähetin Zeljkalle ja Conchalle aurinkoisia talvikuvia. Molemmat vastasivat kaipaavansa noihin maisemiin. Kerroin, että voimme kyllä vaihtaa (ainakin hetkeksi) nämä lumet ja pakkaset Kroatian tai Espanjan lämpöön ja merenrantoihin. Lauantaina tapastelimme ja katsoimme yhdessä kaikki 2021 valokuvat. Paljon ollaan nähty ja koettu! 

 

20 hengen perheessämme ilmeni ensimmäinen koronatartunta. Sehän oli vain ajan kysymys, kun kaikki tyttäret (ja osa puolisoistakin) tapaavat töissään paljon ihmisiä. Lapsenlapset käyvät eri kouluja ja suurin osa heistä seilaa kahden kodin väliä. Kontakteilta ei siis voi mitenkään välttyä.

 

Toimiston lukupiirin kokoontuminen peruttiin etätyösuosituksen takia ja arvioimme kirjan sähköpostein. Jätin suunnittelemani Helsinki-päivän väliin (olenhan jo nähnyt lähes kaikki tämän hetken taidenäyttelyt) ja menin Tikkurilaan verenluovutukseen. Lounastreffit teimme Long Hua -ravintolaan.

Tammikuun kirjoja: 

Pärttyli Rinne "Viimeinen sana". Nuorimies, jolla ei juuri ystäviä ole, uppoutuu filosofisiin mietiskelyihin, nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja kokee olevansa ylivertainen. Heti alusta tiesin, että tässä ei hyvin käy. Minulle kirja oli outo ja ahdistava. Mieleen tuli aiemmin lukemani Elina Hirvosen kirja "Kun aika loppuu", jossa nuori, yksinäinen ja syrjiytynyt nuorimies liittyy kansainväliseen nettiyhteisöön ja lopulta nousee Helsingin kattojen ylle ase kädessään. Kirjat ovat varmasti saaneet kimmokkeen kouluampumisista ja eniten kauhistuttaakin, että tämä on niin totta.