Toimiston lukupiiri kokoontui joulutauon jälkeen ja pidin jo toisen Helsinki-päivän tänä vuonna.
Ennen lukupiirin kokoontumista kävin Kiilassa lounaalla. Jonoa oli ulos saakka, olin liikkeellä ruuhka-aikaan, mutta hyvin löysin vapaan pöydän. Kiilassa tuli käytyä paljon, kun olin töissä Kalevankadulla. Nyt ravintola on muuttanut ja lounasaikaan täynnä kolmekymppistä toimistoväkeä. Salaattipöytä on edelleen mainio ja karitsa oli hyvää. Syötyäni kävelin Temppeliaukion kirkkoon, jossa en ole ennen käynytkään. Siellä soi vieno taustamusiikki ja istuin hetken penkille nauttimaan kirkon rauhasta. Kunnes sisään tuli joukko kiinalaisia. Hehän eivät osaa missään käyttäytyä ja respa joutui pyytämään kuuluttamalla hiljaisuutta.
 |
| Hannu Väisänen |
 |
| Kristina Riska |
Ennen kuin menin Sanomatalon verenluovutukseen, ehdin käydä vielä katsomassa Galerie Forsblomin näyttelyt, jotka päättyvät tällä viikolla. Sanomatalosta kävelin Musiikkitaloon, jonka kahvilassa lukupiirimme kokoontui. Saimme aikaan vilkkaan keskustelun, mielipiteitä kirjasta vaihdettiin laidasta laitaan ilman kinastelua. Kun joku puhui vuosikymmenten muutoksista, muistin, että minunhan piti käydä Mediamuseossa (nyk. Merkki) katsomassa Henrik Tikkasen piirroksia Helsinki ennen-nyt. No sinne ehdin seuraavalla kerralla.
Taidan jättää Rekolan Raikkaan kevätkaudenkin väliin, kaatumisesta ei vielä ole kulunut kolmea kuukautta. Sen sijaan kävin ostamassa 10-kortin kuntosalille. Aloitin käynnit varovasti; oikealla kädellä 3kg:n paino, vasurilla menee 6kg (parin kuukauden kuluttua saatan olla melko toispuoleinen). Jalat ovat hyvässä kunnossa, joten painoja voi lisätä kerta kerralta.
Keräsin joulukoristeet pois, jouluvalot, "kuusi" ja punaiset tekstiilit saivat vielä jäädä. Hannu hoiti edelleen viikkosiivouksen, minä tarjosin siitä hyvästä lounaan Tammiston Jufussa. Samalla kävimme BudgetSportin alessa. Hesarin lukijan mielipiteessä joku kirjoitti, että suomalainen ostaa vuodessa keskimäärin 40 vaatetta. Jäin oikein miettimään, että taisin viime vuonna ostaa itselleni parit kalsarit, urheiluliivit ja -trikoot. Kaikki ulkoiluvaatteeni ovat vuosia vanhoja, samoin koti- ja kyläilyvaatteet. Viime mainitut ovat kyllä pääosin jonkun verran tiukentuneet, onneksi olen vuosien varrella hankkinut jotain väljempääkin. Juhlavaatteita meikäläinen ei juuri tarvitse, kun kukaan ei enää vietä mitään juhlia.
Viime vuonna Ismon poismeno tuli yllätyksenä, tämä vuosi alkoi vielä kurjemmin (ja osui vielä lähemmäs), kun Jukka menehtyi 46-vuotiaana.
Tammikuun kirjoja;
Kazuo Ishikuro "Pitkän päivän ilta". Taas näitä japanilaisia kirjailijoita! ehdin ajatella lukupiirin seuraavasta valinnasta, ennen kuin luin kirjan kansiliepeestä, että Ishikuro on muuttanut Englantiin jo 6-vuotiaana. Kahden kulttuurin kasvattina hän pystyy ikään kuin ulkopuolisena tarkastelemaan brittien aristokraattista pönötystä. Kirja kertoo hovimestarista - herra Stevens - jonka elämään ei todellakaan mahdu mitään muuta kuin hovimestarina oleminen, isäntänsä ja tämän vieraiden palveleminen. En ole koskaan katsonut Downtown Abbeyta, Crownia tai muita niiden kaltaisia tv-sarjoja, mutta kirja piirtää selvän kuvan ylhäisön ja palvelusväen välisestä hierarkiasta, samoin palvelusväen välisestä hierarkiasta. Pientä piikkiä/pilaa olen löytävinäni rivien välistä. Käy sääliksi herra Stevensiä, joka piilottaa hovimestarin naamion taakse kaikki tunteensa, niin isänsä kuolinvuoteella kuin suhtautumisessa taloudenhoitajaan - neiti Kenton - jonka kanssa olisi ollut mahdollisuus lähempäänkin tuttavuuteen. Ehkä hovimestari vanhuuden yksinäisyydessään tulee näitä katumaan?
Guillaume Musso "Tyttö ja yö". Rikos tapahtuu ranskalaisessa hienostokoulussa joulun alla 1992. Kaksi murhattua päätyy rakenteilla olevan betoniseinän sisään. 2017 vietetään koulun 25-vuotisjuhlia, samalla julkistetaan koulun purku- ja laajennussuunnitelmat. Murhiin osalliset pelkäävät paljastuvansa ja saavat uhkaavia viestejä kostosta, jopa tappamisesta. Kirja koukuttaa ja lopussa odottaa vielä yllättävä juonenkäänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti