Helteinen Helsinkipäivä

Sattumalta Mirja tuli samalla junalla Helsinkiin ja vaihdoimme kuulumiset. En saanut hänestä lounasseuraa, Mirjalla oli asiaa Hakaniemeen ja hän aikoi syödä hallissa ennen kuin palaa kotiin.

Dafna Maimo

Kiasma oli avautunut jo kymmeneltä, joten aloitin näyttelykierrokseni sieltä. Neloskerroksen Dafna Maimon punaisena hohtavat sisuskalut olivat tuttuja jonkun vuoden takaisesta Vallisaaren Helsinki Biennaalista.

Dafna Maimo

Golrokh Nafifi

 Vitoskerroksessa oli esillä Monira Al Qadirin suuria, värikkäitä "ilmapalloja". 

Monira Al Qadiri

Taidehallissa on vielä muutaman päivän esillä "Kesäsade" näyttely.

Laura Põld

Helsinki Biennaali on levittäytynyt myös HAM:iin. Kävin vielä siellä ennen lounasta. Virolaisen Laura Põldin teos toi mieleeni Tove Janssonin muumit, johtuu ehkä siitä, että parhaillaan luen kuvitettua kirjasarjaa toistamiseen. Mieli teki lähteä myös Vallisaareen nauttimaan taiteesta ja vilvoittavasta merituulesta, mutta ilman seuraa jätin sen toiseen kertaan.

Sain syödäkin ilman seuraa. Olin ajatellut, että Kiilassa on yhden hoodeilla jo hyvin tilaa, mutta jonoa oli tälläkin kerralla ulos asti. Toimistoväki on jättäytynyt lomille, nyt pöytiä täyttivät turistit ja lapsiperheet. Salaattipöydän tarjoomukset syötyäni sain eteeni härkää patatas bravaksilla (mihin oli unohtunut chili?). Vaikka jätin väliin alkukeiton ja jälkkärinä oli vain keksejä kahvin kera, itsekseni ihmettelin, miten olen jaksanut Kiilan lounaan jälkeen tehdä vielä iltapäivän töitä (oli yksi työnantajani sopimusravintoloista)?

Hannu oli stressannut jo pari viikkoa sitä, että tyttäret tulevat meille grillaamaan hänen synttärinsä kunniaksi. Miksi ihmeessä, kysyin, sinunhan lapsiahan he ovat. Sovittu päivä vaihtui sääennusteen mukaan perjantaista sunnuntaihin ja takaisin. Lopulta päädyimme perjantaihin, eikä luvattua ukkosta sateineen näkynyt mailla halmeilla. "Pikkupojat" tulivat äiteineen, ei saatu koko porukkaa paikalle. Sade osui kohdalle vasta myöhemmin illalla ja kesti vain hetken, jatkuakseen yöllä rankemmin. Sade lakkasi aamupäivän aikana ja ajoimme Hondalla BikeWorldiin hakemaan tilaamani paidan. Samalla ostin poistomyynnistä punaisen hupparin. Merkkivarustelulla varmistin, ettei Hondaa ainakaan vähään aikaan myydä. Lähdin lähimetsään keräämään kantarelleja, tein niistä sunnuntaina kastikkeen lohelle ja perunoille.
 

Heinäkuun kirjoja;

Anne Enright "Valvojaiset". Irlantilaisen suurperheen sisarukset kokoontuvat kotitaloonsa äidin luokse hautajaisvastaanottoon. Taas yksi sisaruksista on poissa, tällä kerralla Veronican pikkuveli Liam, joka teki itsemurhan Lontoossa. Veronica hakee ruumiin kotiin, hoitaa järjestelyt ja muistelee lapsuuttaan, elämää suuressa laumassa ja isoäitiään Adaa. Mielen syövereistä nousee myös lasten hyväksikäyttöä, vai onko se vain unta, mitään todisteita ole. Siksikö Liamin mieli nyrjähti?

Tove Jansson "Muumipeikko ja pyrstötähti". Hui kauhistus!

Ystäviä, lapsia ja taidetta. Ja hautausmaita.

Menin pitkästä aikaa Sanomatalon verenluovutukseen, sen jälkeen kävimme Ritun kanssa lounaalla Kiilassa ja katsoimme Ateneumin Rajojen rikkojat -näyttelyn. Siellä meni niin kauan, että jätimme muut taidemuseot suosiolla toiseen kertaan. 

Elisabeth Jerichau-Baumann

Kiila

"Taas pois äitienpäivänä!" on Suvi huokaissut monena keväänä. No nyt olin kotona ja kutsutin meidät äitienpäivälounaalle ja -kakulle Lohjalle. Kaikki lapsetkin tulivat ja Sipe oli riemuissaan, kun lauma oli koossa. Samalla reissulla veimme kukat Honkanummen, Metsolan ja Virkkalan haudoille.

Maanantaina oli ensimmäinen kesältä tuntuva keli, Hannu oli sopivasti varannut itselleen ja Eerolle päiväristeilyn Tallinnaan.

Minä tein pitkän lenkin ja hain itselleni lohisalaatin. Lisäsin siihen pihalta "rikkaruohoja" ja pyöräytin kuivurissa vuohenputkea talven yrttiseoksiin. Ensimmäisen kerran tänä keväänä istuin puutarhapenkillä lukemassa.

Kesäkeli jatkui tiistaina, kävin kampaajalla leikkauttamassa kesätukan, Hannu grillasi takapihalla broileria ja kasviksia.

Ulla kutsui lukupiirin vetäjät kahville, vein hänelle kevään ensimmäiset kielot. Sää viileni vaihteeksi, silti käki kukkui illalla lähimetsässä.

Haimme Timon kotiin, onneksi ei ole mikään räyhähenki.

Anneli kutsui minut Järvenpäähän, kävimme katsomassa taidemuseon Hiljaisuus ja metsä -näyttelyn, lounaalla Huvilassa ja menimme heidän kotiinsa kahvittelemaan. Siiri-pentu vastaanotti minut iloisena ja varsin riehakkaana.

Perjantain vastaisena yönä kuoli serkkuni Kimmo ja Onnin ja Ilonan ukki oli kuollut äitienpäivänä. 💔 Koska tämä oikein loppuu? 

Ja seuraavaksi hajosi pyykinpesukone!

Jotain iloistakin; olimme Irenen läksiäiskahveilla ja seuraavana päivänä naapurin pikkupoikien päiväkodin kevätjuhlassa.

Töissä ollessani aina loman lähestyessä viimeiset työpäivät olivat jostain syystä tosi kiireisiä. Sama tahti tuntuu jatkuvan siviilissäkin. En ole ehtinyt juurikaan miettiä tulevaa reissua, kun on ollut niin paljon muuta pohdittavaa. Viime hetken kiireet kasaantuivat perjantaille. 

Ajoin aamulla kaatosateessa Lohjalle. Kirkonkellojen soidessa laskimme Timon uurnan vanhempiemme viereen. Ikävä todeta, että tämä alkaa mennä jo rutiinilla. Kävin Meerillä vaihtamassa kuulumiset, ennen kuin noitakerho kokoontui yhteiselle lounaalle MOI ravintolaan. Olikin hyvä lounaspuffet! Sieltä ajoin Jaskalle pitämään perunkirjoituksen. Olemme saaneet toisistamme paljon vertaistukea; hän on hoitanut Irjan asioita ja hautajaiset. Ajoin kotiin, lähetin perukirjan verohallinnolle ja avasin kuoharin. Pakkaaminen sai jäädä aamuun, kun juutuin katsomaan Tähdet, tähdet semifinaalin. Pitkästä aikaa nukuin putkeen seitsemän tuntia. Aamupäivällä pakkasin lentolaukkuni ja otimme lähtöoluen jo kotona, säästettiin siinä 15€.

Pihalla kukkivat kirsikka- ja omenapuut, tulppaanit ja kielot. Tietysti sillä aikaa, kun me olemme reissussa.

Toukokuun kirjoja:

Minna Rytisalo "Lempi". Lopullisesti kadonnutta Lempiä muistelevat vuorollaan Lempin aviomies, sodasta palannut Viljami, Lempiä syvästi inhonnut aputyttö Elli ja Lempin kaksoissisar Sisko. Lempin ääntä ei kuulla ja hän jääkin lukijalle mysteeriksi. Sota rikkoo monet perheet ja monen mielen. Pisimmälle tarinaa vie Sisko, joka jää ikuisesti kaipaamaan Lempiä ja tuntee kehossaan siskonsa kivut. Itsellekin yllätyksenä olen viime aikoina lukenut paljon kotimaista kirjallisuutta ja Rytisalon tyylistä olen pitänyt aina.

Nina Lykke "Ei, ei ja vielä kerran ei". Viisikymppinen Ingrid on kyllästynyt koko elämäänsä; 25-vuotiseen avioliittoonsa, mieheensä, itseensä, jopa lapsiinsa, jotka vielä aikuisuuden kynnyksellä asuvat kotona äitinsä passattavina. Aviomies Jan elää myös jonkinlaista keski-iän kriisiä ja haksahtaa nuoren alaisensa ansaan. Hannella tikittää sisäinen kello, miesystävät ja asunnot vaihtuvat tiuhaan, mutta mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä. Lopulta Hanne pakottaa Janin valitsemaan itsensä ja aviovaimon välillä ja Jan muuttaa hänen pieneen yksiöönsä. Ingrid nousee siivilleen, jättää kaiken vanhan taakseen ja huomaa olevansa onnellisempi kuin koskaan. Eron jälkeen vanhaan kotiin muuttaneet Hanne ja Jan jatkavat kamppailua toistensa, kotona edelleen asuvien isojen poikien ja raskausajan kanssa.

Tammikuu 2025

Toimiston lukupiiri kokoontui joulutauon jälkeen ja pidin jo toisen Helsinki-päivän tänä vuonna.

Ennen lukupiirin kokoontumista kävin Kiilassa lounaalla. Jonoa oli ulos saakka, olin liikkeellä ruuhka-aikaan, mutta hyvin löysin vapaan pöydän. Kiilassa tuli käytyä paljon, kun olin töissä Kalevankadulla. Nyt ravintola on muuttanut ja lounasaikaan täynnä kolmekymppistä toimistoväkeä. Salaattipöytä on edelleen mainio ja karitsa oli hyvää. Syötyäni kävelin Temppeliaukion kirkkoon, jossa en ole ennen käynytkään. Siellä soi vieno taustamusiikki ja istuin hetken penkille nauttimaan kirkon rauhasta. Kunnes sisään tuli joukko kiinalaisia. Hehän eivät osaa missään käyttäytyä ja respa joutui pyytämään kuuluttamalla hiljaisuutta.

Hannu Väisänen

Kristina Riska

Ennen kuin menin Sanomatalon verenluovutukseen, ehdin käydä vielä katsomassa Galerie Forsblomin näyttelyt, jotka päättyvät tällä viikolla. Sanomatalosta kävelin Musiikkitaloon, jonka kahvilassa lukupiirimme kokoontui. Saimme aikaan vilkkaan keskustelun, mielipiteitä kirjasta vaihdettiin laidasta laitaan ilman kinastelua. Kun joku puhui vuosikymmenten muutoksista, muistin, että minunhan piti käydä Mediamuseossa (nyk. Merkki) katsomassa Henrik Tikkasen piirroksia Helsinki ennen-nyt. No sinne ehdin seuraavalla kerralla.

Taidan jättää Rekolan Raikkaan kevätkaudenkin väliin, kaatumisesta ei vielä ole kulunut kolmea kuukautta. Sen sijaan kävin ostamassa 10-kortin kuntosalille. Aloitin käynnit varovasti; oikealla kädellä 3kg:n paino, vasurilla menee 6kg (parin kuukauden kuluttua saatan olla melko toispuoleinen). Jalat ovat hyvässä kunnossa, joten painoja voi lisätä kerta kerralta.

Keräsin joulukoristeet pois, jouluvalot, "kuusi" ja punaiset tekstiilit saivat vielä jäädä. Hannu hoiti edelleen viikkosiivouksen, minä tarjosin siitä hyvästä lounaan Tammiston Jufussa. Samalla kävimme BudgetSportin alessa. Hesarin lukijan mielipiteessä joku kirjoitti, että suomalainen ostaa vuodessa keskimäärin 40 vaatetta. Jäin oikein miettimään, että taisin viime vuonna ostaa itselleni parit kalsarit, urheiluliivit ja -trikoot. Kaikki ulkoiluvaatteeni ovat vuosia vanhoja, samoin koti- ja kyläilyvaatteet. Viime mainitut ovat kyllä pääosin jonkun verran tiukentuneet, onneksi olen vuosien varrella hankkinut jotain väljempääkin. Juhlavaatteita meikäläinen ei juuri tarvitse, kun kukaan ei enää vietä mitään juhlia.

Viime vuonna Ismon poismeno tuli yllätyksenä, tämä vuosi alkoi vielä kurjemmin (ja osui vielä lähemmäs), kun Jukka menehtyi 46-vuotiaana.

Viimeisellä käynnillä fyssari suositteli vielä välttämään mattojen ravistelua ja piiskaamista. Hannulle lankesi taas viikkosiivous, tarjosin lounaan Hoa Sen -ravintolassa.

Tammikuun kirjoja;

Kazuo Ishikuro "Pitkän päivän ilta". Taas näitä japanilaisia kirjailijoita! ehdin ajatella lukupiirin seuraavasta valinnasta, ennen kuin luin kirjan kansiliepeestä, että Ishikuro on muuttanut Englantiin jo 6-vuotiaana. Kahden kulttuurin kasvattina hän pystyy ikään kuin ulkopuolisena tarkastelemaan brittien aristokraattista pönötystä. Kirja kertoo hovimestarista - herra Stevens - jonka elämään ei todellakaan mahdu mitään muuta kuin hovimestarina oleminen, isäntänsä ja tämän vieraiden palveleminen. En ole koskaan katsonut Downtown Abbeyta, Crownia tai muita niiden kaltaisia tv-sarjoja, mutta kirja piirtää selvän kuvan ylhäisön ja palvelusväen välisestä hierarkiasta, samoin palvelusväen välisestä hierarkiasta. Pientä piikkiä/pilaa olen löytävinäni rivien välistä. Käy sääliksi herra Stevensiä, joka piilottaa hovimestarin naamion taakse kaikki tunteensa, niin isänsä kuolinvuoteella kuin suhtautumisessa taloudenhoitajaan - neiti Kenton - jonka kanssa olisi ollut mahdollisuus lähempäänkin tuttavuuteen. Ehkä hovimestari vanhuuden yksinäisyydessään tulee näitä katumaan?

Guillaume Musso "Tyttö ja yö". Rikos tapahtuu ranskalaisessa hienostokoulussa joulun alla 1992. Kaksi murhattua päätyy rakenteilla olevan betoniseinän sisään. 2017 vietetään koulun 25-vuotisjuhlia, samalla julkistetaan koulun purku- ja laajennussuunnitelmat. Murhiin osalliset pelkäävät paljastuvansa ja saavat uhkaavia viestejä kostosta, jopa tappamisesta. Kirja koukuttaa ja lopussa odottaa vielä yllättävä juonenkäänne.

Hyvää ystävänpäivää!

Jossain radio-ohjelmassa todettiin, että eläkeläisen elämä menee sekaisin, jos kalenteriin on viikolla merkitty parturiaika. Minulla on (taas!) meneillään itse aiheutettu katastrofi-viikko; maanantaina aamujumppa, päiväkahviluento SPR:n vapaaehtoistoiminnasta ja ensiavusta, illalla 90 minuutin jooga. Tiistaina parturi, liukkaasta kelistä ja kovasta pohjoistuulesta johtuen vain lyhyt lenkki, illalla 90 minuutin jooga (onneksi menin, sillä paikat vyötäröstä alaspäin ovat niin kireinä, että hyvä kun pääsen wc-pytylle ja siitä ylös).

Keskiviikkona jo normilenkki, illalla kävelin vielä Tikkurilan kirkolle, jonka kahvilassa minulla oli treffit Maijan kanssa. Osallistuimme professori Arto O. Salosen ja tohtori Saara Liljan vetämään "Osaksi suurempaa" -taidehetkeen, aiheena rakkaus. Aulassa oli näyttely Saara Liljan valokuvista.

Saara Lilja

Torstai oli normipäivä; aamujooga ja lenkki. Illalla lueskelin kaikessa rauhassa, kun Hannu oli bänditreeneissä. Perjantaina tarkoitukseni oli mennä Sanomatalon verenluovutukseen ja katsoa pari keskustan näyttelyä, jotka päättyvät pian. Oli kuitenkin niin surkea keli, että jäin kotiin tekemään viikkosiivousta, tein lenkin ja hain sushit. Kauppareissua hidasti Nordean kortin toimimattomuus. Naapurit kutsuivat meidät lauantaina testaamaan vastaremontoitua saunaansa, mutta olimme jo luvanneet mennä Mirjan ja Masan luokse. Vietimme mukavan illan herkutellen ja matkoja muistellen. Sunnuntaina ajoimme Lohjalle Meerin synttäreille. Puhelias perhe oli taas koolla, hyvä ettei Hannu tehnyt moottoripyörä- tai rumpukauppoja. Kotimatkalla poikkesimme Onnin ja Sinnan uuteen kotiin tupatarkastukselle.

Murtolansalaatti Savuhovin kinkulla ja soijapavuilla

Talvilomaviikon kaikki jumpat on peruttu, joten silloin on runsaasti vapaa-aikaa.

Ryoji Ikeda

Garden Futures, Designmuseo

Alexandra Kehayoglou "Meadow"

Vietin iltapäivän Helsingissä käymällä lounaalla Kiilassa (kuha on kuhaa), katsomalla Amos Rexissä Ryoji Ikedan digitaalisen näyttelyn (onneksi ei ole taipumusta migreeniin) ja Designmuseon Garden Futures -näyttelyn, jota paksut matot ja linnunlaulu pehmensivät. Ennen kotiinlähtöä luovutin verta Sanomatalossa.

Loppuviikosta tein Alkon (Etiketti 1/2024) reseptiä tuunaten brasilialaista kalapataa (edelleen kuhaa). Vaihdoin korianteripuskan pakastimesta löytyvään lehtikaalisilppuun, lisäsin pataan bataatin ja fenkolin ja pehmensin sitruksista makua hunajalla ja soijalla.

Olen seurannut Ylen ranskalaista Agentit-sarjaa jo neljännelle kaudelle. Uulalaa, miten hauska sarja!

Talven kirjoja:

Elisabeth Strout "Pikkukaupungin tyttö". Stroutin ensimmäinen julkaistu romaani oli jäänyt minulta lukematta. Taattua Stroutia alusta alkaen! Yksinhuoltajaäiti Isabelle muuttaa teini-ikäisen Amy-tyttärensä kanssa pikkukaupunkiin, josta ei entuudestaan tunne ketään. Isabelle rakastuu salaa harmaaseen pomoonsa, Amy matikanopettajaansa. Kumpikin on vailla ystäviä, heillä on vain toisensa ja omat haaveensa. Äidin ja tyttären välit katkeavat, kun Amy jää kiinni salasuhteestaan. Samalla Isabelle joutuu kohtaamaan omat, katkerat muistot teinivuosiltaan.

Helsinki-päivä muksujen tahtiin

Onni ja Ilona tulivat meille suoraan Savonlinnasta kuskattuina. Luulin, että ipanat ovat matkasta väsyneitä, mutta vielä mitä! Sain Ilonankin syömään lehtikaalia, kun tein siitä uunissa sipsejä. Se tekee hyvää hänen nenäverenvuodolleen, kun sisältää luontaista K-vitamiinia (minun ollessa varhaisteini jouduin syömään K-vitamiinit pillereinä samaan vaivaan). Grillasimme ja söimme ulkona, sen jälkeen alkoi vinkuna Skip Bo -pelistä. Siirsin sisälläoloa terassilla kahvitteluilla ja kekseillä. Lähdimme uimaan Keravanjokeen. En meinannut millään saada sisaruksia pois joesta, kiljuivat ja temmelsivät siellä kuin viimeistä päivää. Toivoin rannan kylmän suihkun viilentävän kaksikon, mutta siihen he eivät suostuneet kuin jalkojen pesemiseen. Kotiin palattuamme Onni lähti vielä Pokémon-metsästykseen ja teki 5-6 kilometrin kävelylenkin. Ilona kävi sillä aikaa suihkussa ja veti neljä voileipää nälkäänsä. Myöhemmin pelasimme erän Skip Bota ja saimme ipanat kuumaan vinttiin nukkumaan.

Aamullakin olisi pitänyt pelata, mutta ehdotin, että lähdemme heti aamiaisen jälkeen Helsinkiin, ennen kuin tulee liian helteistä. VR-mobiili ei suostunut antamaan lastenlippuja. Vasta paluumatkalla kuulin, ettei se enää onnistu seutulippujen osalta. Todella huono "uudistus"! Kävelimme rautatientorilta kauppatorille ja HSL:n laiturille odottamaan seuraavaa lauttaa Suomenlinnaan.

Onni muisteli niitä kesiä, kun olemme olleet täällä porukalla piknikillä ja lukuisissa (lasten) teatteriesityksissä ja sitä, kun he Sofian kanssa kiipeilivät kallioilla ja ampuma-aukoissa. Niihin nämäkin katosivat ja sain alhaalla huhuilla kaksikkoa kuvaan. Ilonalle tämä taisi olla ensimmäinen käynti Suomenlinnassa. 

Reissun tarkoitus oli ilmiselvästi Pokémon Go ja nähtävyydet jäivät kaksikolta näkemättä. Mentiin siis heidän suunnistuksensa mukaan, välillä löytyi jännittäviäkin paikkoja.

Jokainen jäätelönmyyntikoju houkutteli lapsia, minä yritin ehdotella vessassa käyntiä ja käsienpesua jokaisessa sopivassa kohdassa. Museossa kiinnosti vain sen myymälä, josta Ilona sai itselleen etukäteen synttärilahjaksi uuden kepparin.

Haimme kaupasta jäätelöt ja odottelimme paluulauttaa mantereelle. Koko matkan oli kinasteltu sopivasta ruokapaikasta; toiselle kelpasi pizzeria, toiselle hampurilaispaikka. Lopulta teimme kompromissin ja ehdotin Kiilaa, koska molemmat ovat syöneet siellä hyvät hampurilaiset. Sinne päästyämme Onni huomasi Taco Bellin, jonne olisi pitänyt mennä, mutta siihen Ilona ei taas suostunut. Ehkä on parempi ottaa yksi kerrallaan mukaan, kun seuraavan kerran menemme Helsinkiin.

Palautin ipanat Lohjalle, Suvi kehui kotoutuneensa hyvin keinutuoliin. Selvää mummu-ainesta; hän jatkaa äitini perinnettä neulomalla meille kaikille villasukkia. Ajoin Mainiokotiin, jossa äiti oli juuri syötetty (rinnukset täynnä ruokaa). Puhdistin puseron parhaani mukaan, pesin ja rasvasin hänen kädet ja menimme pihalle syömään marjoja.  

 Sofia ja Onni Suomenlinnassa kesällä 2014. Voi kun ne on pieniä!