Vuosi 2026 on korkattu

Siis ei tullut tipatonta tammikuuta, ei edes Hannulle. Muuten pitää kyllä keventää, kun lenkitkin jäävät niin lyhyiksi. Olen iltaisin jumpannut jalkoja, tehnyt syväkyykkyjä ja silloin tällöin aurinkotervehdyksiä. Kävely tekee edelleen kipeää, tuskin tässä uskaltaa vaelluksista haaveilla. Tammikuu alkoi kovilla pakkasilla, olikin hyvä syy pysytellä sisällä, pataruokia ja keittoja kokaten.

Loppiaisen jälkeen sururyhmän kokoontumiset jatkuivat. Ennen tapaamista kävin katsomassa Artsin näyttelyn "Peilissä katoavan ajan varjot", jossa on näytillä eri taiteilijoiden eri tekniikoilla tehtyjä töitä. Tammikuussa jatkuivat myös lukupiiri ja Rekolan Raikkaan jumpat. Vähänkö harmittaa, että joulukoristeet pitää laittaa pois. Tuntuu, että olemme niin vähän aikaa nauttineet joulukodistamme. Sinnikkäästi pidän koristeet ainakin Nuutinpäivään saakka.

Ennen kuin riisuin joulukodin, kutsuin Ritun meille glögille, sosekeitolle ja tuhoamaan kanssamme joulusta jääneet piparit ja juustot. Samalla katsoimme viime vuoden reissukuvat.

Mitä tästä voisi päätellä? Torstain pilatestunnilla oli paljon varpaillenousuja, lisäksi tein pari lyhyttä kävelylenkkiä ja illalla vielä fyssarin määräämiä jalkaharjoitteita. Yöllä oli pakko nousta ottamaan särkylääkettä, ensin 600mg Ibumaxia, sitten 1000mg Panadolia. Perjantaina kävelin vain kaupalle, illalla kaikki fyssarin määräämät harjoitukset. Yöllä yksi Ibumax. Lauantaina liikuin vain autolla enkä.jumpannut lainkaan; ei leposärkyä. Pitääkö siis asettua filtin alle sohvan nurkkaan ja pysyä siinä? 

Pakkanen lauhtui, vielä olisi hyvä hetki sulattaa pakastin. Mutta se on täynnä! Tammikuu onkin oiva ajankohta hyödyntää jo olemassaolevia ruokia/tarvikkeita. Varsinkin, kun lämmitysöljylasku on 2.300€. Sosekeittoa riittää pariksi päiväksi, sen lisäksi otin sulamaan pari possunfilettä ja tein niistä wokin. Sekaan kuivattuja sieniä, vietnamilaiset wokkivihannekset, valkosipuli- ja punakaalisilppua, pähkinöitä ja kuivattuja yrttejä. Unohtamatta chilikastiketta, hoisinia ja soijaa.

Tammikuun uudet ruokasuosikit; munanuudelit ja pinaattikaali (pak-choi), joita käytin ensimmäisen kerran elämässäni. Jatkossa tungen niitä joka paikkaan; wokkiin, salaatteihin ja patoihin.

Areenassa parasta juuri nyt:

La Singla, dokumentti kuurosta flamencotanssijasta.

RSO:n konsertit Musiikkitalossa.

Fire of Love, dokumentti ranskalaispariskunnasta, joka tutki ja kuvasi tulivuorenpurkauksia, kunnes yksi sellainen koitui heidän kohtalokseen.

Tammikuun kirjoja;

Nina Lykke "Emme ole täällä pitämässä hauskaa". Jo vuosia sitten parhaan kirjansa kirjoittanut noin kuusikymppinen Knut saa kutsun vuosittaisille Lillehammerin kirjallisuusfestivaaleille. Ilmeisesti peruutuspaikalle, sillä kutsu saapuu viimetinkaan. Ilmainen majoitus, ruoka- ja juomakupongit Knut ottaa ilolla vastaan, mutta kauhistuu, kun lukee ohjelmasta, kuka on samassa paneelikeskustelussa kuin hän. Nainen, joka suositussa kirjassaan mainitsee hänet koko nimellä, kirjoittaen hänen olevansa vanha, impotentti, nuorempia naisia jahtaava sika. Ilmeisesti peittääkseen tosiasian, että on itse kutsunut Knutin hotellihuoneeseensa, vaikka on naimisissa oleva perheenäiti, tuumaa Knut. Mitä jos mieskirjailija kirjoittaisi samoin sanoin naisista? Knutin kaikki energia valuu siihen, mitä muut ajattelevat hänestä. Miten korrektisti pitää käyttäytyä, ettei taas päädy jonkun kirjan sivuille? Kaiken lisäksi paneelikeskusteluun osallistuu myös Knutin ex-vaimon nykyinen aviomies, johon Knutilla on varsin viileät välit.

Clarice Lispector "Tähden hetki". Koillis-Brasilian Alagosiasta Rio de Janeiroon muuttaa alle parikymppinen tyttö ("nordestino"), joka vähäisellä konekirjoitustaidollaan saa työpaikan ja alhaisen palkan. Elämä on yhtä harmaata ja tylsää kuin tyttökin. "Niin mitätön, ettei näe itseään edes peilistä." Hän ei tiedä elämästä juuri mitään, eikä osaa edes unelmoida. Macabéan elämään tuo hetkeksi iloa Olímpico (myös "nordestino"), omahyväinen poikaystävä, joka käyttäytyy tyttöä kohtaan halveksivasti, kunnes jättää tämän ja alkaa seurustella Macabéan ystävän Glórian kanssa. Glória houkuttelee Macabéan ennustajalle, joka lupaa korteista rakkautta ja rikkautta. Vihdoin Macabéa uskoo tulevaisuuteen ja näkee sen värit. Mutta vain hetken.

Anna Soudakova "Mitä männyt näkevät". Orvoksi jääneen Jurin elämäntarina Leningradista Turkuun. Onnellinen lapsuus päättyy Stalinin ajan kyydityksiin, kun vanhemmat haetaan kotoa suoraan vankeuteen ja myöhemmin teloitetaan tuhansien muiden kanssa kauas metsikköön, joukkohautaan ilman nimiä tai muistomerkkejä. Ainoa sisko kuolee tapaturmaisesti. Iloa elämään tuo Tanja, tuleva vaimo, jonka inkerinsuomalaiset sukujuuret oikeuttavat presidentti Koiviston lausunnon ansiosta muuttamaan Suomeen, jossa kaupat ovat täynnä tavaraa, Turusta löytyy kaupungin vuokra-asunto, lapset ja lapsenlapset asuvat lähellä. Järkyttävästä historiasta huolimatta kauniisti kirjoitettu kirja, joka avaa tavallisten venäläisten elämää iloineen ja suruineen.