Ilonan kanssa Tallinnassa

Haimme Ilonan uudenvuodenpäivänä Lohjalta. Jäimme hetkeksi kahvittelemaan, Sipe oli hulluna riemusta; kolmeen viikkoon ei olla nähty! Hannu lähti vielä illaksi bänditreeneihin, söimme Ilonan kanssa tortillat, suihkun jälkeen tyttö majoittui vinttiin. Aamulla oli aikainen herätys, Eckerö lähti Länsisatamasta yhdeksältä. Laiva tuli tupaten täyteen, mutta onnistuimme saamaan vakipaikat.

Minä valitsin perjantaina lounaspaikan, mutta Ilona sai valita ruuan kolmesta vaihtoehdosta: Kalaranna Reston fish and chips tai bbq-ribsit, Mere Reston ankka-annos (ah!) tai Pullin grillattu kanafilé. Hän valitsi viimeisen (8,90). Alkoi pyryttää lunta, kun vedimme laukut Suur-Patareille. Jaan käveli vastaan, hän oli menossa kuntosalille. Mare tuli avaamaan ulko-oven ja kutsui meidät saman tien kahville ja omenapiirakalle. Vaihdoimme kuulumiset (sekä jalkojen kipuilut) ja menimme omaan asuntoomme hetken huilille. No siitä ei tullut mitään ja lähdimme ulos, opastamalleni kävelylle. Ehdotin, että tänään pysymme Kalamajan hoodeilla, huomiseen jäävät Rotermanni ja vanhakaupunki. Laskeuduimme raput Kalarannaan ja koska tuuli oli myötäinen, kävelimme rantatietä Noblessneriin saakka. Kävimme katsomassa Shishin myymälän ja vertailun vuoksi myös sen outletin. Salmea pitkin Koplille ja Balti Jaama turgille. Hain vähän herkkuja Selveristä ja palasimme kotiin päin toista kautta. Rimistä ostin ilta- ja aamupalaa. Sytytin ledivalot ja kynttilät, söimme iltapalaa ja katsoin Areenasta "Topi ja Sointu lomalla". 

Mare oli pedannut toisen nukkumapaikan olkkarin sohvalle, vaikka sanoin Ilonan voivan nukkua kainalossani, kuten muutkin tytöt ovat tehneet. Menimme jo kymmeneltä väsyneinä nukkumaan. Marraskuun lopulla lämmityssysteemi piti öisin meteliä, ihan kuin hiiret olisivat vasaroilla hakanneet pattereita. Mare kertoi kahden eri korjaajan käyneen katsomassa kaasupoltinta, siitä huolimatta kuuma vesi on toisinaan poikki. Meteli oli kuitenkin viime kerrasta hiljentynyt, toki vanhan talon systeemit pitävät jotain ääntä. Hyvin kuitenkin nukuttiin. Ilona puhui taas unissaan. Ei mikään ihme, kun tyttö on koko päivän niin hiljainen. Herätin hänet kymmenen jälkeen, aamupalan syötyään lähdimme shoppailemaan.

Olin luvannut kulkea kiltisti mukana kaupasta kauppaan, jos Ilona tulee yhteenkin näyttelyyn kanssani. Kävelimme suoraan Rotermanniin ja minäkin sorruin ostamaan yhdet olohousut alesta. Ilona löysi itselleen parit neuleet. Harmaata ja beessiä, eikö nuoriso käytä enää värejä?! Kiersimme myös Viru-keskuksen kaupat ja huomasin ostoinnostuksen hiipuneen. Olin ajatellut, että käymme Nigulisten kirkossa katsomassa sen Shishi-koristellun kuusen (näköalatasanteella olemmekin jo käyneet), mutta kun Viru-keskuksen kuusetkin on koristeltu Shishin tuotteilla, jätimme kirkon väliin ja menimme Piparkakkumuseoon (Pipargoogi maania).

Kävimme Raatihuoneentorilla, jonka joulutori on jo lopettanut. Kaikki valaistut pikkukuuset on kerätty ison kuusen lähettyville. Pizzalle menimme vaihteeksi Pulcinellaan, joka sekin on koristeltu jouluiseksi. Italialaisväriä paikkaan toivat naapuripöydän kaksi italialaista herrasmiestä, jotka keskustelivat vilkkaasti ja äänekkäästi. Allora! 

Palasimme kämpille, nukuimme päikkärit ja pysyimme loppuillan sisällä. Katsoin Elämäni biisi Euroviisujakson, oli aivan huikea! Ilonalla on tosi hyvät unenlahjat. Sunnuntaina herätin hänet aamupalalle 9.30, että ehditään pakata ja siistiä asunto. Kerroin Marelle Eckerön joululahjasta, mutta emme vielä sopineet seuraavasta kerrasta. Onneksi Ilona kertoi vasta kotimatkalla kävelevänsä edelleen unissaan (kuten silloin, kun hän oli kanssamme Kopparössä). Muuten en olisi uskaltanut majoittaa tyttöä vinttikamariin, hän kun ei ole vuosiin tottunut kulkemaan rapuissa. 😧 Ehdotin Ilonalle, että hän tulisi meille vielä yöksi, veisin hänet maanantaina Helsinkiin syömään ja Amos Rexin näyttelyyn, mutta hän oli jo sopinut muuta. Saatoin hänet Kamppiin Lohjan-bussiin ja tulin junalla kotiin.

Tammikuun kirjoja:

Salli Kari "Vedestä ja surusta". Omaelämäkerrallinen romaani sairaudesta ja matkasta Islantiin. Nainen on sairastunut rintasyöpään, kuten äitinsä, isoäitinsä ja isän nykyinen vaimo. Isäparka! Alle kolmekymppiseltä naiselta poistetaan toinen rinta, varmuuden vuoksi. Tilalle muotoillaan toisesta reidestä uusi rinta. Leikkauksesta toivuttuaan alkavat sytostaattihoidot. Sen jälkeen nainen lähtee Islantiin, majataloon, jossa on vain muutama nainen. "Suru on kuin kadonnut matkatavara, joka palautuu aina omistajalleen". "Olen selvinnyt säikähdyksellä. Niin kai sanotaan, kun jäädään henkiin. Mutta kuinka selvitä siitä säikähdyksestä?" Hienosti kirjoitettu teos!