Pécs

Juna kulki läpi Unkarin maaseudun ja saapui puolenpäivän jälkeen Pécsiin. Suunnistin saamieni ohjeiden mukaan Nap Hosteliin, se löytyi alakerrassa olevan Nappali Barin avulla. Baarin tyttö soitti respan paikalle ja pääsin majoittumaan dormiini. Asun aivan vanhan kaupungin keskellä, kävelykadun varrella. Lähdin tutustumaan kaupunkiin, joka tuntui heti mukavalta, vähän samanlaiselta kuin Bratislava. Kävelykatuja, aukioita, kirkkoja, ravintoloita ja kahviloita on lukuisia. Ja mikä parasta, tänään alkavat läheisellä Széchenyi-aukiolla kansainväliset jazzfestivaalit. Jo päivällä sinne ilmestyi kojuja, joissa Unkarin viinintuottajat myivät viinejään. Söin gyroksen (1,50€), vaihteeksi chilikastikkeella eikä jogurtilla. Kävelin iltapäivän lähikaduilla ja sain vihdoin vaihdettua myös valuuttaa, tosin huonommalla kurssilla (301) mitä Budapestissa olisi ollut. Hain kaupasta Törleyn rosén ja työnsin sen kämpillä pakkaseen. Dormini brittipojat ja unkarilaisneito lähtivät kaupungille, minä vietin pienen siestan.

Kävin aukiolla kuuntelemassa bändejä ja maistoin desillisen roséta. Illalliseksi söin lämpimän kanasalaatin Korhely Pihenõssa. Ainahan sanotaan, että pitää katsoa, missä paikalliset syövät. Tässä kaupungissa ei taida olla paljon muita kuin paikallisia, heitä on yllättävän paljon aukioilla ja kahviloissa istumassa myös päiväsaikaan. Kuuntelin vielä musiikkia aukiolla ja join iltakahvit hostelin alakerran baarissa. Dormiin tuli lisää porukkaa ja keskustelimme brittipoikien kanssa, miten parhaiten siirtyä täältä Zagrebiin.

Aamulla jäin yksin dormiini, kun muut häipyivät jo ennen seitsemää. Asuntoremppa jossain yläkerroksissa jatkui ennen kahdeksaa. Aamiaista ei 10 euron yöhintaan sisälly, matkalla juna-asemalle poikkesin Arkadi-kauppakeskukseen ja ostin sen kahvila-konditoriasta täytetyn sämpylän (1€). Poikkesin myös kauppahalliin ja sitä ympäröivälle kukkatorille. Sain ostettua junaliput sunnuntaille. Vaihtoja onkin kaksi; Pécs - Kaposvár - Gyékényes - Zagreb. Hintaa lipuille tuli yhteensä 6.750HUF/22,50€. Virkailija myi minulle edestakaisen lipun Gyékényes - Zagreb, sillä se tuli halvemmaksi kuin yhdensuuntainen lippu. Se on kuukauden voimassa, mahtaako kukaan tarvita sellaista? Sunnuntaina on siis aikainen herätys, kävelymatkaan pitää varata puolisen tuntia.

Mittari näytti jo aamupäivällä +24 astetta, tulee siis kuuma päivä. Kävelin takaisin Széchenyi-aukiolle. Harmikseni Gazi Kasim Pasha -moskeija on remontissa ja suljettu (ilmankos on hiljaista). Pécsissä ei ole lainkaan jokia, siksi Janos Pannonius -kadun varrelle on pystytetty parikin rauta-aitaa, joihin rakastavaiset voivat lukita lukkojaan. Kävin Pietarin kirkossa (katedraali), sytytin kynttilät ja samassa yhdentoista aikamerkki ilmoitettiin urkusävelin. Palasin kotiaukiolle Káptalan Utcan kautta, sen varrella on useita museoita. Sattumalta yksi hääpari tuli kadulle (maistraatista?) sukulaisineen ja sain luvan ottaa kuvan. Istuin Nappali-kahvilan terassille aurinkoon. Kuumahan siinä tuli, kävin ostamassa giropitan ja istuin varjoon lounaalle. 

Harvassa hostelissa on kukkia, mutta Unkarissa molemmissa käyttämissäni niitä on, eikä ainoastaan oleskelutiloissa, vaan myös dormeissa. Respan poika varoitteli, että isoon dormiin on tulossa ryhmä ja kuten pelkäsinkin, sinne majoittui iso joukko kikattavia amerikkalaisia koululaisia, aivan seinäni taakse. Toivottavasti heidän unkarilainen opettajansa saa oppilaansa hiljaisiksi yön tullen. Tosin tämä varasi itselleen privaattihuoneen kauempaa käytävältä, joten turha toivo. Kävin ostamassa tuoreita mansikoita ja istuin alakerran terassille kahville. Nappasin pöydältä mukaani unkarilaisen ruokalehden, jonka resepteistä en ymmärtänyt höykäsenpöläystä, mutta siinä kerrottiin Budapestin ravintoloista, myös suosikeistani Köleves ja Most Bistro. Helle alkoi helpottaa vasta iltakuudelta.

Illalla menin syömään Jókai-aukion All’ Elefante –ristoranteen. Tarjoilu oli hidasta, mutta mukavahan siinä oli istua ja katsella pienten lasten leikkiä aukiolla ja kasvattaa samalla nälkää. Tulikin sen verran odoteltua, että tilasin pizzan. Naapuripöydän perheellä oli tänään ruutupaitapäivä, onneksi pöytäliinat eivät olleet ruudullisia. Kuulostaa hauskalta, kun unkarilaiset sanovat ”Hei”, ”juu/jaa”, "see 'ya". Jazzfestivaaleilla oli juuri bändi vaihdossa, en jäänyt siihen odottelemaan, vaan palasin hosteliin, jonka alakerrassakin taitaa tänään olla livemusiikkia. Sain unkarilaista herraseuraa dormiini. Kävelin vielä aukiolle, mutta paremmat jamit olivat Nappali Barissa, jonne jäin kuuntelemaan mainiota jazztrioa. Kun nousin yläkertaan, herraseurani oli jo nukkumassa. Kerran piti käydä huomauttamassa jenkkineidoille, että puhuisivat pojista hieman hiljempaa.

Nukuinkin tosi hyvin ja aamukahdeksalta herätessäni hattupäinen herra oli jo jatkanut matkaansa. Aamun tuuli vei pilvet taivaalta ja tulee taas kuuma päivä. Lauantai; bileet jatkuvat ainakin vielä tämän päivän. Itse asiassa ne alkoivat jo yhdeksältä, kun alakerrassa pistettiin stereoissa namikat kaakkoon kunnon ysärimusiikilla.

Lähdin ulos ja totesin musiikin tulevankin baarin terassille levittäytyneeltä levykirppikseltä. Hain Arkadista täytetyn sämpylän ja lähdin kävelemään kohti respan pojan suosittelemaa kaupunginosaa (Kiraly Utcalta Felsövámbhás Utcalle). Yritin löytää sisäänpääsyn jonkun komean kirkon tms. pihalle, mutta se oli joka puolelta aidattu. Palasin takaisin ja totesin kävelleeni liian pitkälle, Zsolnay Mauzoleumille saakka. Luulin kulkeneeni Jehovantodistajien ison, aidatun valtakunnansalin ohi, mutta se olikin mausoleumi, joka levittäytyi laajalle alueelle. Puistossa oli parhaillaan ulkoilmakonsertti, jossa esiintyi nuoria beatboxaajia, hiphop-tanssijoita ym. Palasin takaisin kohti vanhaa kaupunkia. Luulin kuvaavani kirkkoa tai vähintään museota, kunnes mummo koirineen tuli ovesta ulos. Komeita ovat täälläpäin asuintalot. Alueella oli paljon muitakin kauniita rakennuksia, kävelykatuja ja aukioita. Ja musiikkia! Meni hetki ennen kuin tajusin kävelleeni jo takaisin Király-kadulle ja oman hostelini kohdalle, jossa musiikki edelleen soi levykirppiksellä. Olikin lenkkioluen aika.

Olen onnistunut soluttautumaan paikallisten rouvien joukkoon; joka päivä joku kysyy minulta (jotain?) neuvoa. Aurinko paistoi lämpimästi ja päätin kävellä vielä ylös Tettye és Havihegy -kukkuloille. Syreenit ovat jo kukkineet, parhaillaan kukkivat ruusut. Ylhäällä olevalla kirkolla oli hääjuhla meneillään. Kun palasin oikotietä alas, toisesta kirkosta kuului hauskaa musiikkia, aivan kuin soittorasiasta. Olin ajatellut olla ilman lounasta, mutta en voinut vastustaa gyroksen kutsua. Joka kerta, kun pyysin lisäämään siihen hieman suolaa, sain lisää soosia. Pääaukiolla alkoivat makkarantekijän/grillimestarin kilpailut.

 

Juuri kun sain blogin päivitettyä ja ajattelin nukkua päikkärit, dormiin pölähti viisi ranskatarta. Voi sitä kujerrusta ja päällekkäinpuhumista! Menin alas juomaan tuplaespresson, ehkä se piristää vähän. Yläkerta tyhjeni kun hostelin asukkaat lähtivät kaikki kaupungille, niin myös minä. Olisin mennyt syömään All' Elefanten kanaceasarin (koska paikan valkoinen talonviini oli niin herkullinen), mutta terassi oli aivan täynnä. Aukiolla soi vaihteeksi moderni jazz. Jäin Replay Café Restaurantin terassille ja tilasin BBQ-kanasalaatin. Missä on minun kanani? Salaatti oli vuorattu rapealla sipulilla, sääliksi käy huonekavereitani. Jälkkärikahvia juodessani Nappali Barin tarjoilijatyttö ajaa fillarilla terassin ohi ja tervehtii mennessään. Huomenna nämäkin uudet tuttavuudet on jätettävä. Maksoin laskun kortilla (forintit vähissä) ja järkytyin viinin ja kahvin hinnasta. Olisi pitänyt kannattaa omaa baariani. Joka paikassa on myynnissä ihanan näköisiä jäätelöitä, mutta jätän ne Kroatiaan ja nautin turhat kalorit tummassa oluessa.

Nappali Bar

Meidän omassa baarissa soi puolestaan bossanova-jazz. Solisti kuulostaa aivan Norah Jonesilta. Täällä ei kauheasti bändejä kunnioiteta; mitä enemmän porukka juo, sitä kovempaa he keskustelevat keskenään. Huomaavat sentään taputtaa, kun biisi loppuu. Tarjoilijapoika näyttää minulle, mihin voin aamulla jättää avaimet ja mistä ovesta voin poistua. Luovutan yhdentoista aikaan ja nousen yläkertaan, missä ranskattaret vasta valmistautuvat yöelämään. Ranska kuulostaa kauniilta, kun nuoret naiset sirkuttavat sitä keskenään. Tytöt poistuivat dormista ja toivotimme hyvät yöt.

Budapest

Kentällä ei ollut lainkaan jonoa ja minulle jäi aikaa kävellä eestaas. Piippasin jokaisen myymälän sisäänkäynnin kohdalla, onneksi ei ollut tarkoituskaan ostaa mitään. Menin Oak Barreliin lähtöoluelle. Olen joka kerta kysynyt Koffin portteria, mutta ei sitä sieltä vieläkään saa. Kyyppari oli samaa mieltä kanssani, että se on maailman parasta portteria. Kävi ilmi, että hän on Tikkurilasta ja töissä myös Old Storyssa, missä oli kokeiltu talvella Koffin portteria hanassa, kuten toisessa yhteisessä suosikkipaikassamme, Punavuoren Black Doorissa.

Lennolla oli hyvin tilaa ja osaa matkustajista pyydettiin siirtymään koneen etuosaan, koska ruumassa oli niin paljon painoa. Perillä sain tavarani nopeasti, samoin kuitin maksamastani lentokenttäkuljetuksesta. Sitten odotin omaa minibussiani, joka keräsi kyytiin kuusi eri hotelleihin matkustavaa asiakasta. Kuski jätti minut Hotelli Astorian kohdalle ja minä putosin heti kartalta. Kävin respassa kysymässä Hostel Astoria ja tämä neuvoi, että siinä se on kulmassa. Kulmia oli neljä ja toisella kerralla osuin oikeaan. Jätin tavarat dormiin ja lähdin ulos etsimään jotain syötävää. Ja tummaa olutta. Pultsareita ja bailaajia oli sulassa sovussa ja liikenne päätiellä oli vielä melkoinen. Jäin Múzeum-kadun varrelle musiikkibaarin terassille istumaan panniinille. Hosteliin palatessani kaksi seuralaistani olivat jo nukkumassa, en minäkään viitsinyt heitä kolinallani häiritä vaan painuin punkkaani.

Dormissa taisi olla neljä asukasta, heistä kaksi kuorsasi. Yksi saapui joskus yöllä ja teki lähtöä (töihin?) jo kuuden jälkeen. Huone on sisäpihalle päin, joten yö oli hiljainen. Aamiaisella oli tarjolla valkoista leipää, voita ja hilloa, teetä ja neskahvia. Jätin pojat (Intiasta ja Englannista) puhumaan keskenään politiikkaa ja lähdin kaupungille. Kõleves on lopettanut! Sen tilalle on tullut joku kosher-ravintola. Kävelin Keleti-asemalle, mutta junat Pécsiin lähtevätkin Deli-asemalta. Sinne piti mennä metrolla, joten tuli sitäkin harjoiteltua. Ostin lipun aamujunaan (3.950 + 535 HUF IC-junan paikkavaraus) ja kävelin kauniin puiston läpi Linnavuorelle. Minunhan ei ollut alunperin tarkoitus mennä lainkaan joen toiselle puolelle ja muutenkin tämä kolmas kerta Budapestissa takaa tietyn rauhan; tällä kerralla ei tarvitse suorittaa mitään. Jäin yhden bistron terassille oluelle (samalla hinnalla sain eilen syömisetkin), kaupanpäälle tuli viulumusiikki. Ilma oli lämmin ja tuntui ihanalta olla ilman allergiaoireita.

Kävelin ketjusillan yli Vaći Utcalle ja kauppahallin läpi Ráday Utcalle. Söin Pesti Vendéglön terassilla kanacaesarin, terassi oli koristeltu ihan oikeilla pelargonioilla. Jalkani olivat aivan puhki ja kävelinkin suorinta tietä Astoriaan (ja unohdin vaihtaa valuuttaa). Kävin hostelin läheisessä Tescossa ostoksilla ja taas minä piippasin. Repputarkastuksen jälkeen pääsin sisälle ja ulos lähtiessäni henkiökunta vain heilautti kättään. Kadunvarrella mainostettiin HIM:n heinäkuun konserttia.

Eikä Kõleves mitään ole lopettanut, en vain kävellyt aamupäivällä tarpeeksi pitkälle. Ravintola löytyy osoitteesta Kazinczy Utca 41. Olin kuitenkin jo päättänyt mennä Most Bistroon, jonka etsiminen teki sekin yhden harharetken, ravintolaan kun pääsee kahdelta kadulta. Alkoi sataa ja sateenvarjo oli tietenkin kämpillä. Maksoin laskun kortilla ja siinä saakin olla tarkkana; kortinlukija kysyy ensin, paljonko haluaa jättää tippiä. Siinä voi vahingossa maksaa PIN-koodin verran ylimääräistä.

Hillopulla-aamiaisen jälkeen pakkasin tavarani ja kävelin viereiselle metroasemalle. Forintteja oli vielä taskun pohjalla sen verran, että sain lipun ostettua. Juna Pécsiin tuli aivan täyteen, joten paikkavaraus oli tarpeen. Matkustajista suurin osa oli paikallisia luokkaretkeläisiä. Takanani istui portugalilaisia, kieli kuulosti tutulta, vaikken siitä mitään ymmärtänytkään.