Kentällä
ei ollut lainkaan jonoa ja minulle jäi aikaa kävellä eestaas. Piippasin
jokaisen myymälän sisäänkäynnin kohdalla, onneksi ei ollut tarkoituskaan ostaa
mitään. Menin Oak Barreliin lähtöoluelle. Olen joka kerta kysynyt Koffin
portteria, mutta ei sitä sieltä vieläkään saa. Kyyppari oli samaa mieltä
kanssani, että se on maailman parasta portteria. Kävi ilmi, että hän on
Tikkurilasta ja töissä myös Old Storyssa, missä oli kokeiltu talvella Koffin
portteria hanassa, kuten toisessa yhteisessä suosikkipaikassamme, Punavuoren
Black Doorissa.
Lennolla
oli hyvin tilaa ja osaa matkustajista pyydettiin siirtymään koneen etuosaan,
koska ruumassa oli niin paljon painoa. Perillä sain tavarani nopeasti, samoin
kuitin maksamastani lentokenttäkuljetuksesta. Sitten odotin omaa minibussiani,
joka keräsi kyytiin kuusi eri hotelleihin matkustavaa asiakasta. Kuski jätti
minut Hotelli Astorian kohdalle ja minä putosin heti kartalta. Kävin respassa
kysymässä Hostel Astoria ja tämä neuvoi, että siinä se on kulmassa. Kulmia oli
neljä ja toisella kerralla osuin oikeaan. Jätin tavarat dormiin ja lähdin ulos
etsimään jotain syötävää. Ja tummaa olutta. Pultsareita ja bailaajia oli
sulassa sovussa ja liikenne päätiellä oli vielä melkoinen. Jäin Múzeum-kadun
varrelle musiikkibaarin terassille istumaan panniinille. Hosteliin palatessani
kaksi seuralaistani olivat jo nukkumassa, en minäkään viitsinyt heitä
kolinallani häiritä vaan painuin punkkaani.
Dormissa
taisi olla neljä asukasta, heistä kaksi kuorsasi. Yksi saapui joskus yöllä ja
teki lähtöä (töihin?) jo kuuden jälkeen. Huone on sisäpihalle päin, joten yö
oli hiljainen. Aamiaisella oli tarjolla valkoista leipää, voita ja hilloa,
teetä ja neskahvia. Jätin pojat (Intiasta ja Englannista) puhumaan keskenään politiikkaa
ja lähdin kaupungille. Kõleves on lopettanut! Sen tilalle on tullut joku
kosher-ravintola. Kävelin Keleti-asemalle, mutta junat Pécsiin lähtevätkin
Deli-asemalta. Sinne piti mennä metrolla, joten tuli sitäkin harjoiteltua. Ostin
lipun aamujunaan (3.950 + 535 HUF IC-junan paikkavaraus) ja kävelin kauniin puiston läpi Linnavuorelle.
Minunhan ei ollut alunperin tarkoitus mennä lainkaan joen toiselle puolelle ja
muutenkin tämä kolmas kerta Budapestissa takaa tietyn rauhan; tällä kerralla ei
tarvitse suorittaa mitään. Jäin yhden bistron terassille oluelle (samalla hinnalla sain eilen syömisetkin), kaupanpäälle tuli viulumusiikki. Ilma oli lämmin ja tuntui ihanalta olla ilman allergiaoireita.
Kävelin ketjusillan yli Vaći Utcalle
ja kauppahallin läpi Ráday Utcalle. Söin Pesti Vendéglön terassilla kanacaesarin,
terassi oli koristeltu ihan oikeilla pelargonioilla. Jalkani olivat aivan puhki
ja kävelinkin suorinta tietä Astoriaan (ja unohdin vaihtaa valuuttaa). Kävin
hostelin läheisessä Tescossa ostoksilla ja taas minä piippasin.
Repputarkastuksen jälkeen pääsin sisälle ja ulos lähtiessäni henkiökunta vain
heilautti kättään. Kadunvarrella mainostettiin HIM:n heinäkuun konserttia.
Eikä
Kõleves mitään ole lopettanut, en vain kävellyt aamupäivällä tarpeeksi
pitkälle. Ravintola löytyy osoitteesta Kazinczy Utca 41. Olin kuitenkin
jo päättänyt mennä Most Bistroon, jonka etsiminen teki sekin yhden harharetken,
ravintolaan kun pääsee kahdelta kadulta. Alkoi sataa ja sateenvarjo oli
tietenkin kämpillä. Maksoin laskun kortilla ja siinä saakin olla tarkkana; kortinlukija kysyy ensin, paljonko haluaa jättää tippiä. Siinä voi vahingossa maksaa PIN-koodin verran ylimääräistä.
Hillopulla-aamiaisen jälkeen pakkasin tavarani ja kävelin viereiselle metroasemalle. Forintteja oli vielä taskun pohjalla sen verran, että sain lipun ostettua. Juna Pécsiin tuli aivan täyteen, joten paikkavaraus oli tarpeen. Matkustajista suurin osa oli paikallisia luokkaretkeläisiä. Takanani istui portugalilaisia, kieli kuulosti tutulta, vaikken siitä mitään ymmärtänytkään.
Hillopulla-aamiaisen jälkeen pakkasin tavarani ja kävelin viereiselle metroasemalle. Forintteja oli vielä taskun pohjalla sen verran, että sain lipun ostettua. Juna Pécsiin tuli aivan täyteen, joten paikkavaraus oli tarpeen. Matkustajista suurin osa oli paikallisia luokkaretkeläisiä. Takanani istui portugalilaisia, kieli kuulosti tutulta, vaikken siitä mitään ymmärtänytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti